Todelliset tarpeet?

Miksi sitten ihmiset käyvät töissä? Minä ainakin nautin kaikesta kauniista, kauniit vaatteet, kaunis talo, kaunis sisustus, ja välillä kyllästyn esim. vanhoihin huonekaluihin, silloin ostan uudet, saan kodin sisustettua siihen tyyliin kuin haluan, sisustusvärit vaihtelen aika usein, ostan uudet matot, verhot, koristetyynyt ja koriste esineitä. Vaatteita ostan jos ne minusta ovat kauniit, en tarvitse lisää, tiedän, mutta jokainen käyttää rahansa omien mieltymysten mukaan. En osta velaksi, ja rahaa on kyllä pankissa yllättäviä menoja varten. Voisin minäkin hakea vaikka tänään uuden mersun autokaupasta, mutta en välitä niin paljon autoista, että sen tekisin, toki haluan että auto on hyvän näköinen, mutta halvempi riittää. Toki vaadin, että auto on huoleton, ja se yleensä tarkoittaa, että se on suhteellisen uusi.
Jokaisella on omat jutut, mihin aina rahat riittävät, isälläni riitti aina rahaa uuteen kalliiseen autoon, toisilla riittää rahaa I-padeihin, elektroniikkaan ym. Pitäähän yhteiskunnan pyöriä, miten kävisi jos ostaminen lakkaisi, kaikki pitäisivät rahat pankissa?

Itse saan mielihyvää uusista tavaroista. Olen köyhästä perheestä ja kun olen nyt itse päässyt työelämään, haluan nauttia siitä että vihdoinkin voin ostaa kaiken tarvitsemani ja sellaistakin mitä en tarvitse. Minulla ostosvimma alkoi sisustamisesta. Sitten ostelin ylenmäärin kosmetiikkaa. Nyt olen ihastunut Iittalan, Arabian ja Finlaysonin tuotteisiin ja erityisesti muumituotteisiin. Keräsin kaikki markkkinoilla olevat muumimukit muutaman kuukauden sisään ja lisäksi muita muumiastioita. Puolisonikin on lähtenyt tähän hullutukseen mukaan.

Koen tulleeni ostosriippuvaiseksi. Olen yrittänyt päättää että nyt ei osteta mitään, mutta sitten tulee taas tarjouspäivät ja sen on menoa. Lähes kaikki tavarat, mitä ostan on tarjouksessa ja teen paljon hintavertailuja. Saan nimenomaan mielihyvää kun ostan jonkin laatutuotteen edullisesti. Yritän sillä perustella itselleni että laadukas pyyhe tai astia on satsaus tulevaisuuteen, vaikka oikeasti en tarvitsisi 29 muumimukia. Siellä ne nyt kököttää kirjahyllyssä, kun ei niitä oikein malta edes käyttää. Onhan ne niin söpöjä.

Jossain pitää sitten säästää. Emme syö ulkona tai käy ulkomaanmatkoilla. Ruokaostokset yritän tehdä mahdollisimman halvalla ja käytän kangaskasseja. Roskapusseiksi kelpaa hedelmäpussit.

En minä ostele minkään imagon takia. Minä vain nautin kauniista laadukkaista esineistä. Ei niitä juuri kukaan edes näe, kun asun uudella paikkakunnalla jossa ei ole tuttuja, mitä nyt sukulaiset käy joskus kylässä. Kai ostelemalla yrittää täyttää jotain tyhjiötä. On tylsää, en pidä työstäni, haluaisin päästä elämässä eteenpäin, mutta mieluisempaa työtä ei ole tarjolla.

Harmi että samaan aikaan maailma ympärillä hukkuu jo valmiiksi romuun ja paskaan, but who gives a shit, sillä "kuluttajan" (voi v**** mikä sana) on PAKKO voida shoppailla ja kuluttaa aina vain lisää että saisi siihen mitättömään oravanpyöräelämäänsä hetkeksi jotain tarkoitusta.

Selityksenä tälle taas on että saadaan ylläpidettyä keinotekoista "talouskasvua" joka on ottanut jo jonkunlaisen jumalan aseman ja joka kuin taikaiskusta luo "veronmaksajille" työpaikkoja, -paikkoja, -paikkoja... *kräts*. Herätkää jo tästä absurdista houreestanne, ihan oikeasti. Teitä on kusetettu.