Mitä teen

Riippuu vähän siitä mitä olet tehnyt ja oletko jo
sovittanut sen jutun vai missä vaiheessa homma on?

Mene uskoon! Silloin voit sanoa itsellesi: "Se
oli Jumalan tahto!". Uskovaisten mukaan ihmiset
näet ovat teatteri nukkeja joita Jumala
liikuttelee joten syntisi oli väistämätöntä koska
sen oli saanut Jumala aikaan!

Luterilaisetkin ovat ottaneet ripittäytymisen
osittain käyttöön.

Yksi hyvä tapa on jutella asiastasi luotettavan
henkiön kanssa kahden. Henkilön asenteesta ja
luotettavuudesta kuin myös taidosta riippuu -
saatko apua vaivaasi.

Eräs tapa on tulla uskoon... Herää kysymys:-Millä
tavalla tullaan uskoon?

Vastaus:-Ala elää niin kuin uskoisit, niin saat
nähdä.

Ystävällisesti!

Jos minulle tulee jostain asiasta huono omatunto,
pyrin korjaamaan virheeni ja pyytämään anteeksi
ja oppimaan erheestäni.

Syyllisyydestä ei aina kuitenkaan pääse muuten
kuin pyrkimällä yksinkertaisesti paremmaksi
ihmiseksi ja keventämään syyllisyyttä

Millasta syyllisyyttä mahdat tarkottaa? Mulla on
ainakin Jeesus Kristus ja kaikki syyllisyyteni on
pyyhitty pois. Ikuisiksi ajoiksi.

Syyllisyydentunnosta pääsee seuraavalla tavalla.

Jos et olle Jeesuksen oma, ryhdy sellaiseksi
rukoilemalla Häntä elämäsi Herraksi.

Pyydä anteeksi niiltä, kenelle olet väärin tehnyt.

Tämän jälkeen saat uskoa, että syntisi on sinulle
annettu anteeksi ja olosi helpottuu.

Syyllisyydentunto muuten johtuu Pyhän Hengen
toiminnasta, joka osoittaa sinulle, että
tarvitset Jumalaa. Jumalan vapauttava tuomio on
siis ainoa keino.

kahdenlaista syyllisyyden tunnetta; tervettä ja
sairasta.
Terve syyllisyyden tunto on hyvä asia; se kertoo
éttä ihmisen omatunto toimii ja hän tuntee/tietää
tehneensä jossakin asiassa väärin.

Jos on oikein pahasti mokannut, niin syyllisyys
voi painaa päälle todella raskaasti...
Itse toimin asian suhteen niin, että tunnustan
asian (esim. tekemäni vääryyden) itselleni sekä
jollekulle luotetulle henkilölle (kummasti auttaa
kun voi kertoa jollekin), pyydän anteeksi jos
asiaan liittyy joku henkilö (jos voin...), ja
vien asian vielä Jumalan eteen ja pyydän anteeksi
myös Häneltä.
Lisäksi mietin mitä voin tehdä asian eteen, ettei
sama moka enää toistuisi....

Mutta sitten on olemassa sellaista syyllisyyden
tunnetta, jota voi sanoa jo sairaaksi, tai
ainakin vääristyneeksi. Silloin syyllisyys painaa
ihmistä asioista, joista hänen ei tarvitsisi
tuntea syyllisyyttä, ja sellainen jatkuva tunne
voi aiheuttaa masentuneisuutta ja itsetuhoista
käyttäytymistä.... Mutta nämä ovat jo sitten
psykologin juttuja...