Akateemisen Karjala-Seuran tavoitteet ovat yhä ajankohtaisia

Akateeminen Karjala-Seura (AKS) oli Suomessa vuosina 1922–1944 toiminut ylioppilaiden ja akateemisen eliitin muodostama järjestö, jonka tavoitteena oli alun perin Itä-Karjalasta Suomeen tulleiden pakolaisten avustaminen, sittemmin myös yleisesti heimoyhteyden, kansallisuustunteen ja maanpuolustustahdon kohottaminen. AKS:n piirissä kannatettiin laajalti myös aitosuomalaisuutta eli suomenkielisen enemmistön oikeuksia suhteessa ruotsinkielisen vähemmistön etuoikeuksiin ja Suur-Suomi-aatetta.

Akateemisella Karjala-Seuralla oli suuri vaikutusvalta ylioppilaiden keskuudessa ja akateemisessa maailmassa. Lisäksi AKS:lla oli paljon vaikutusvaltaa Suomen sisäpolitiikassa jo pelkästään siksi, että sen jäsenkuntaan kuului monia merkittäviä politiikan toimijoita.

AKS lakkautettiin jatkosodan päättäneen välirauhansopimuksen yhteydessä v. 1944 Neuvostoliiton vaatimuksesta "fasistisena" liikkeenä. Pääasiallisena syynä oli AKS:n kansallismielinen ja väitetty venäläisvastainen luonne.

Löysin netistä AKS:n päämääräjulistuksen, ilmeisesti vuodelta 1931. Tässä pääosia tuosta julistuksesta.

A.K.-S:n päämäärä.

A.K.-S:n päämääränä on Karjalan ja Inkerin heimojen vapauttaminen, Eestin ja Suomen valtakuntien toisiinsa lähentäminen sekä Länsipohjan ja Ruijan suomalaisväestön oikeuksien turvaaminen - lujien valtiosopimusten ja kulttuurisiteitten yhdistämä *Suur-Suomi*. Tämän päämäärän puolesta A.K.-S. taistelee noudattamalla tinkimättä Seuran valassa ja sääntöjen 3. §:ssä lausuttua ohjelmaansa, johon kuuluu:

1) voimakkaan kansallistunnon, aktiivisen isänmaanrakkauden ja lujan puolustustahdon kasvattaminen ja lujittaminen kansassamme;

2) heimotuntemuksen ja heimorakkauden syventäminen niin oman kansamme kuin heimolaistemme keskuudessa. - Ratkaisevan hetken tullen on kaikkien Suomen suvun jäsenten oltava valveilla.

A.K.-S. kulkee johdonmukaisesti kohti päämääräänsä antamatta ajankohtaisten olosuhteitten vaikuttaa vakaumukseensa: *voimakkaan kansallistunnon elähdyttämä kansallisvaltio, jossa molemmilla kieliryhmillä on väestösuhdeperiaatteen mukaiset oikeudet, on ainoa kestävä pohja, jolle koko Suomen heimon onnellinen tulevaisuus, Suur-Suomi, voidaan rakentaa.*

A.K.-S. ja suomalaisuustaistelu.

A.K.-S:n ohjelma on suomalaisuusasiankin osalta aina ollut selkeä ja mutkaton. Suomalaiskansallinen kansallisvaltio, jossa suomalainen kansa on isäntänä omassa maassaan, se on ollut A.K.-S:n suomalaisuustaistelun päämäärä. Ruotsalaisvainoa ei tämä ohjelma sisällä, mutta sen se sisältää, että ruotsalaisten etuoikeudet on revittävä alas ja ruotsalaisen kansanaineksen historiallisista olosuhteista johtunut valta-asema on lopetettava. Sovinto suomalaisen ja ruotsalaisen kansanaineksen, kansallisuuden, kuten ruotsalaiset haluavat sanoa, välillä ei voi tulla ennen kysymykseen, ennenkuin ruotsalaiset ovat taipuneet tunnustamaan tässä maassa isännäksi sen, joka tämän maan on viljelykselle raivannut, suomalaisen kansan.

Tämän ohjelman voi toteuttaa kansallisasiassa yksimielisesti ajatteleva A.K.-S. Suurissa periaatekysymyksissä ei sallita horjahtelua.

- - - - - - -

Jouko Pihon kommentti 20.10.2011

AKS:n ajatukset ja päämäärät ovat edelleen ajankohtaiset. Kansallistunnon elähdyttämä kansallisvaltio on hyvä tavoite, nyt kun Suomi on yhä enemmän EU:n, monikansallisten suuryritysten ja kansainvälisen pankkikartellin orjuuttama velkamaakunta. AKS:n ajatus enemmistön eli suomenkielisten oikeuksista on yllättäen yhä v. 2011 ajankohtainen. Ruotsinkielisillä on vielä tänäänkin heidän lukumääräänsä nähden suhteettomia ja suomenkielisiä syrjiviä etuja.

AKS:n kuten niin monen muunkin isänmaallisen järjestön lakkauttaminen v. 1944 Valvontakomission eli ennen kaikkea venäläisten vaatimuksesta muka fasistisena ja hitleriläismielisenä liikkeenä, oli sen ajan raakaa voimapolitiikkaa, jossa voittaja sanelee elämisen ehdot ja sen mikä on hyväksyttävää ja mikä ei sitä ole.

Kovia ehtoja esittänyttä silloista kommunistista suurvaltaa, joka itse pyrki maailmanvaltaan, ei enää ole.

Jos vain muutoin on innostusta, niin minun mielestäni kaikki silloin lakkautetut järjestöt voisi perustaa uudelleen, kuten AKS, IKL, Lotta Svärd, Aseveliliitto ja suojeluskunnat. Lotta Svärd tosin toimii edelleen, koska se ehti kaksi viikkoa ennen 23.11.1944 tapahtunutta lakkauttamista siirtää varoja uudelle Suomen Naisten Huoltosäätiölle, joka vaihtoi 29.6.2004 nimensä Lotta Svärd Säätiöksi.