Aivan omaa ajattelua

Ka, monessa olet oikeassa, eikä se kaikki syrjinnän tuntemus sinusta aiheutuvaa ole. Tämä on meidän hu' urautuneiden palsta emmekä osaa uudempien kirjoittajien juttuihin osallistua, siinä menee aikaa. Opettelua tämä on ja siinä mielessä nytkin kirjoitan, yritän opetella.

Tuokin liian jyrkkä ikäjaottelu olisi muutettava inhimillisemmäksi, vaikkakin kuka estää kirjoittamasta mihin vaan. En minäkään halua monastikkaan asiaketjuihin kirjoittaa, olen liian vähän kärryillä, mutta mutta töktokaisen niinkuin nytkin tähän jotakin. Mielestäni hyvän aloituksen teit, kirjoitellaan vaan.

Kaikki hyvin, minäkin taidan olla "taiteilia" omistan taidetta jne. kuuluisin 60 .
Politiikka on vain vedätystä ja rahan keräämistä omaan kassaan, minä yritän kerätä maailmalta, hyvin on 20 vuotta mennyt nyt on vaikeampaa, olisiko maailma vähän sekaisin koska ostot ja myynnit sattuvat vähän väärään aikaan.

Maria, Maria, monesta Sinä murehit, mutta yksi on tärkein - ihmisen vapaus, ja sen ohella ilmaisun vapaus. - Sinulla, kuten kaikilla muillakin pitää olla vapaus ilmaista itseään edellyttäen. ettei ohita kaikkien hyväksymiä eettisiä arvoja.
Tätä palstaa lukiessani olen surukseni todennut eräiden kirjoittajien hyväksyvän oman näkemyksensä ehdottomana auktoriteettina, kaikki muu on heidän mielestään suorastaan ala-arvoista roskaa.
Demokratian erikoispiirre on siinä, että se sallii itseen kohdistuvan arvostelun ja tutkii, onko arvostelu ollut aiheellista.
Mariamaija, olet kirjoituksillasi tuonut kauniin kukan puutarhaan, hoida sitä hyvin ja anna kukkia!

Oikeastaan kirjoitan tähän aloitukseesi olethan kuin vanha tuttu, kerran sanoit asuneesi Raalassa ja käyneesi Palojoella kaupassa sota-aikana.
No olenhan miä muutaman vuoden nuorempi jos olet jo 80 v.
Politiikkaa olen harrastanut omassa kunnassani, mutta täällä palstoilla se on niin likaista, ettei kannata ainakaan useasti vastailla, siellä saa sangollisen päin naamaa,kun nikittömät herjoja heittelevät.

Mielestäni, jatka vain aloituksiasi ja kirjoittamista, olen aina lukenut kirjoituksesi.
Jatkoja, Late

n?
On ihan mukava, että rohkaiset Mariamaijaa , mutta en ole huomannut muitten häntä vähättelevän, enemmän itsestään on lähtöisin ja ihan suotta. Ei ole tullut myöskään kuvaa kenestäkään ehdottomana auktoriteettina. Sellainen varmasti pudotettaisiin alas, jos olisi. Mutta jokaisella on omat "erikoiasalansa", joista mielellään kirjoittaa ja ehkä jotain tietääkin.
Se on taas ihan eri asia kuin muitten alas painaminen.

Ikävää nähdä, että kannustaminen tehdään moittimalla "eräitä". Eikä ollut ensimmäinen kerta. Jos täällä on joku joka pitää kaikkea muuta ala-arvoisena roskana, minulta on jäänyt tosi paljon huomaamatta, kumma kun "vain kulkijana" sellaisen tulkinnan teet.

Hei teille ja kiitos jokaisen vastauksesta

Aika sopan olenkin viestilläni aikaansaanut..
Oma on todella vikani kun olen laatinut tuollaisen viestin josta kukaan ei pääse kärryille, en edes itsekään.

Joskus alkuaikoina täällä on ennenkin sanottu että vähättelen itse kirjjoituksiani joten tottahan sen täytyy olla.

En minä mitään lohdutusta etsinyt, mutta kiva että sain.
Kerron vain vielä että minulla ei ole elämäni olosuhteet oikein kunnossa
ja kai se laukaisee sen että kirjoittamastani ei löydy kaikkein parhainta sisältöä.

Täällä on ihan mukavia kirjoittajia, en haluaisi kenenkään mielen pahoittuvan minun kirjoituksistani.
Olen kai vain kuvitellut että olen jäänyt porukasta ”paitsioon”.

Tänä aamuna kun luin susmorsiammen kiitoksen, tuli oikein kyynel silmänurkkaan, ilosta tietenkin.
On se vaan kiva kun jostain löytää jonkun pienenkin myötämielisen sanan….

huomenta sateiseen ja tuuliseen aamuun!
Ilmeisesti sovit tänne porukkaamme kuin...kuin...no vaikka nappi silimään.
Omituisia ovat nää minun vertaukseni, tuokin jotain sinnepäin kuiteskin.

Kuulehan, monetkin, ainakin minä, tyvestä on puuhun kiivennyt (mistäs sitä muuten muuten), aloittaessaan tällaisen palstakirjoittelun, josta ei etukäteen tiiä, ymmärrä juuta ei jaata. Oon minäkin jopa puusta pudonnu monet kerrat.
Minä oon oikeestaan aina samalla tavalla kirjoitellut...ottanut itseäni kiinnostavan aiheen, mikä on milloinkin mieleen putkahtanut, kaipa aika itsekkäästi olen kirjoitellut, kun piut paut oon välittäny, kiinnostaako aihe vai ei.
Vastauksista tai ketjuuni osallistumiset ovat mulle yhdentekeviä.

Muutaman kuukauden kuluttua tulee kuusi vuotta täyteen, en kai mie mikskään oo muuttunu. sosiaalistumista on kyllä havaittavissa. Oon vihdoin oppinut hiukan jo "keskustelemistakin", mutta jokaisella on oma tyylinsä.
En oo kovin herkkähipiäinen, kun täällä olen vain nikki, en minä itse.

Mistähän eilen jäi mieleeni määritelmä, että demokratiassa pittää ottaa myös negatiiviset sanomiset, kritiikki vastaan, ei ehdottomasti kuvitella aina olevansa oikeassa sanomisillaan. Sitte voipi ehkä vaistomaisesti karsia ittestään joitain ärsyttävimpiä piirteitä kirjoituksissaan, huomata välillä että...a vot....eipä ois tarvinnu noin kärjekkäästi sanailla.

Mitähän viel keksisin kehumista ittessäin, mutta paljonkin olen oppinut muilta palstalaisilta, muunmuassa sopeutumista joukkoon, kun oon aina ollut vähän sellainen yksinäinen sus kulkeissain.

älä sie turhista huolta kanna...luulenpa, ettet oikeesti kannakaan...itsenäinen ihminen olet ja kirjoittelet omalla tyylilläis. Tuosta ketjuihin osallistumisesta viel, en mie ainakaan vastaa kuin niihin, joihin tunnen omasta mielestäin olevan miullakii jottain sanomista. Minusta tuollainen pärstäkerroin-väite on huu-haata, ei kai kukaan jostain "velvollisuudesta" ketjuihin osallistu.

Useimmiten ottaessani osaa johonkin aiheeseen, eksyn harhateille, puhun aianseipäistä aidan ollessa kysseessä. Ei haitanne yhtään mittään!
Helekatin jaarittelijaks oon kyllä muuttunu, sanomiseni venyvät ja venyvät, poukkoille sinne sun tänne, mutta enpä rupee ennää mitään uutta ns.tiivistämistyyliä opettelemaan, eihän miusta semmoseen ookaan.

Kirjoittelemisiin vaan!

Eikö ole suurenmoista, että tänne voi ihan omalla tyylillään ja kunkinhetkisellä tuulellaan tulla juttelemaan niitä näitä. Leppoisuutta ehkä turhaankin aina peräänkuulutetaan, harvapa meistä ikuinen viilipytty on. On taito antaa asioiden kiistellä menemättä henkilöön. Aviopuolisoitakin opetetaan erimielisyyksien kohdatessa sanomaan : "Minusta tuntuu että tämä asia on näin" eikä : "Sinä olet aina sellainen ".

Tässä pääsee kurkistamaan maan eri kolkkien säätiloja , päivärutiineja ja niistä poikkeamisia, monenlaisia harrastuksia, lukea ruokalistoja, nähdä sielun silmin puutarhoja ja kunkin mielimaisemia, kulttuurituulahduksia ja muisteloita menneiltä ajoilta. Eipä tällaista persoonallisuuksien kirjoa muualla tapaisikaan. Paikallinen puhetapa ja elämäntyyli mukavasti näkyy teksteissä. Saattaa rivien väliinkin olla jotain kätkettynä, tai saatetaan ainakin niin kuvitella. Täältä pitäisi tallettaa juttuja Kansanrunousarkistoon, kerätäänhän sinne kertomuksia ihmisten arkipäivästä.

Voi jopa jostain asiasta innostua niin , että ottaa vähän selvääkin, kun on samojen näppäinten takana tiedon mittaamaton määrä. Mukavahan on muistella muittenkin iloksi kokemaansa, lukemaansa ja oppimaansa , kannustaa runoratsuaan tai saada mielikuvituksen siipien alle ilmaa. Median tarkat seuraajat täällä kertovat huolestuneina , miten maa ja koko maailma makaa, onkohan enää koskaan hyviä uutisia siltä saralta.

Eräälle ihanalle Anniinalle pitääkin laittaa sähköpostissa kortti. Varmasti muutaman vuoden kuluttua hän saa kuulla ihanan miehen laulavan Merikannon "Annina, viel valvotko kulta-Annina... vaikk äitisi valvon, sun noudan..."

Kyllähän nuo roikkuverenpisarat ja pelargoniat näyttävät hyvin yhä kukkivan. Nekin miljoonakellot sinnittelevät, vaikka niiden kuivuneet kukat pitäisi nyppiä pois.
Emännän daaliat ja annansilmät saivat kyllä kyytiä ensimmäisen hallayön jälkeen.

Ihanaahan se olisi, Mariamaija, mutta ei taida unelmasi onnistua. Miksi et ota sitä sisälle ruukkuun? Jospa se vielä sinua ilahduttaisi sisätiloissa.

Minulla on 2 vuotta sitten saatu bouganville, poikani toi sen äitienpäivänä hyvin pienenä ja kukkivana kylläkin. Nyt se on kasvanut kattoon saakka ja kukkinut toukokuusta lähtien ja vielä on oksien latvoissa kukkatupsut. On vähän vaikea hallita, oli vähällä jo kaatua, kun jouduin sitä siirtelemään ikkunoita pestessäni.

Älä sinä itseäsi kirjoittajana vähättele. Olet mielestäni mielikuvitusrikas kirjoittaja.
Minä olen hieman tosikkomainen, enkä osaa maalailla sanoilla tekstiä.
Mainitsit, että kun sinä kirjoitat ketjuun, niin ketju loppuu siihen. Minä olen huomannut samanlaisen ilmiön, mutta eihän siitä tarvitse välittää. Kirjoittele vain sinnikkäästi, mitä mieleen juolahtaa. Se on mukava, että sinulla on nikki, siitä sinut tunnistaa ja on mukava vastailla "tutulle".

Jos sinulla mariamaija on viileä veranta, niin se verenpisara ja pelargoniatkin tykkäisivät siinä hiljalleen asettua talvilepoon. Vähennät kastelua samalla. Sitten siirrät ne kellariisi, jossa ne saavat olla kevääseen asti.
Minun naapurillani on vanha iso vuosia vanha verenpisara ulkorappusten vierellä, jossa se kukkii mahtavasti koko kesän. Hän säilyttää sitä kellarissa kylmän ajan.

Minulla oli ihmeellinen ruusubegonia parvekkeen pöydällä. Se oli täynnä kukkaa, uusia aukesi, mutta vanhat kukat eivät kuihtuneet. Sellainen se oli koko kesän syyskuun puoleen väliin asti.

Minä olen yksi niistä joka "ei noteeraa". Pyydän osaltani anteeksi!

Jos joku kirjoittaa sellaisesta aiheesta, josta minulla ei ole mitään mielipidettä, en kirjoita. Olen niitä kirjoittajia, jotka haluavat sanoa mielipiteensä hyvinkin voimakkaasti ja arvostellenkin.

Ainakin yritän perustella väitteitäni. Saan myös usein kuulla kunniani. Minua(kaan) ei ymmärretä. Avaamassani Media-viestissä väitin, että demarien tollous toi Martti Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinnon.

Väite ei ole minun alkuunpanema, minä vain sen kuulin ja kirjoitin.

Annas kun selitän! Ahtisaari olisi halunnut toiselle presidenttikaudelle mutta demarit halusivat Tarja Halosen. "Mara" rupesi sovittelutyön Namibiassa ja muuallakin ja onnistui tuon palkinnon arvoisesti.

Minä sain uuden lempinimen "senkin soppaluu" ja vielä erikoismaininnan, että "sinulle se kuuluisi jos niitä tollouden perusteella jaetaan".

Näin siis tänään. Ehkä jo ensi vuonna kerrottaan uutisissa, että tollouden Nobel-palkinto on myönnetty suomalaiselle Ruuneperi nimimerkillä kirjoittavalle vanhukselle.

Ihan ystävällisesti ja kauniisti olisin halunnut nytkin vastata. Näin minulle aina käy, käy. käy.

Noin sitä voi halutessaan, painostan halutessaan ymmärtää väärin. Niinkuin tuo sinun tolloustarinasi osoittaa. Ilkeä mieli löytää aina aseen lyödä.

Jostain syystä olen säilynyt noilta ilkeyksiltä tai sitten olen niin "tollo" etten niitä huomaa ja hyvä niin. Ei ole syytä pahoittaa mieltänsä joutavasta.

No niin, mariamaija!

Nämä ystäviesi viestitkö sinua ovat piristäneet ja muuttaneet omaksi itseksesi.

Avauksesi oli hämmentävä, et ikäänkuin ollut oma itsesi, yritit olla jotain muuta kuin olet.

Jopas lähtivät sanat soljumaaan ilman niitä avauskompasteluja.

Olen huhuillut peruskirjoittajien perään. Tässä yksi, Sinä!

Jopas noteerattiin!

No ei kai se mikkää häppee oo runoilla... Minullakin noita pöytälaatikkorunoja on väsättynä vino pino, vaikka olenkin tällainen "pohjoisen karu poika"... Sanovat jotta: "Panomies ei pussa eikä jätkä runoile"... Mie nyt kuitenkin runoilen, muusta en kerro...

Kyllä sitä runoa pukkaa
väännän tukkaa
mut runoa vaan tuppaa pukkaan,
tuskin itsekään yllätyn
joskus kyllästyn
kun näen pellon kynnetyn,
Kovin on tuulta ja vettä sataa
kamu kaapilla lasia lataa
mie vain kaivelen napaa.
Tätähän voisi jatkaa
vaikka palan matkaa
mut ei viitsi satsaa