Jatkosodan kaukopartioista on kirjoitettu paljon, mutta sodan suurimpiin ja kiintoisimpiin kuuluvasta partiosta on vaiettu. Nyt vaikenemisen rikkoo kokkolalainen Mikko Porvali teoksellaan Operaatio Hokki. Kirja julkistettiin torstaina.
Operaatio Hokkina tunnettu ja sodan viimeisille viikoille ajoittunut vajaan 50 sotilaan partiomatka Petroskoin ratapihalle on Suomen sotahistorian suurin maahanlaskuoperaatio. Partion tehtävä oli häikäilemättömyydessään samaa luokkaa. Hokin piti räjäyttää Petroskoin ratapiha.
Samaa luokkaa olivat myös sodan johdon odotukset Hokilta. Meneillään olleiden Ilomantsin taisteluiden menestys oli avannut Suomelle uuden näköalan saada Neuvostoliitto suostumaan rauhanneuvotteluihin. Ratapihan räjäytys katkaisisi vihollisen huoltokuljestukset Ilomantsin taisteluiden alueelle. Se olisi lisäsysäys kohti rauhanneuvotteluja.
Operaatio Hokin erikoisuuksiin kuuluu sekin, että siihen osallistuneet sotilaat sotivat kaksi päivää pitemmän jatkosodan kuin muut suomalaiset. Hokin toiminta jatkui vihollisen selustassa aselevon jälkeen.
Jatkoajalla jouduttiin paljastumisen estämiseksi ampumaan yksi vihollisen vartiosotilas. Jatkoaika on Porvalin mukaan yksi syy siihen, että operaatiosta on vaiettu.
- Heti sodan jälkeen ei haluttu myöntää, että vihollisen selustassa olisi ollut joukkoja enää aselevon jälkeen. Tuskin halutiin myöskään myöntää joukon alkuperäistä tehtävää, Porvali sanoo.
Kolmantena syynä vaikenemiseen Porvali kertoo, että partiolta jäi mahdollisesti Petroskoi-Suojärven radalle aikasytytteisiä räjähteitä. Neuvostoliitto vaati pian sodan jälkeen suomalaisia partiomiehiä rajan taakse selvittämään räjähteitä.
Operaatio Hokki (Atena Kustannus) on ensimmäinen kokonaisesitys tästä viimeisten sotaviikkojen kaukopartiosta ja samalla kokkolalaisen rikoskomisarion Mikko Porvalin kolmas sotahistorian teos. Viime keväänä ilmestyi Normandian maihinnoususta kaatuneesta suomalaisesta kertova Kaatunut Normandiassa. Esikoisteos Vakoojakoulu ilmestyi viime vuonna.
Porvali aloitti partion vaiheiden tutkimisen vuosia sitten siksi, että hänen edesmennyt isoisänsä oli yksi noista 48 Hokkiin kuuluneista kaukopartiosotilaista ja joukon myöhempi johtaja.
Porvali ei silloin ajatellut kirjoittaa aiheesta mitään. Ajatus kirjasta kypsyi lopullisesti viime hetkillä. Silloin elossa oli enää kaksi partioon osallistunutta veteraania.
Näiden kahden veteraanin haastatteluja Porvali pitää teoksen "ylivoimaisesti tärkeimpinä lähteinä". Haastattelunauhoja kertyi yhteensä kymmenisen tuntia. Toisesta veteraanista aika jätti viime keväänä.
Elokuussa 1944 Itä-Karjalan Säämäjärven rannalle ja syvälle vihollisen selustaan vesitasolla laskeutuneiden partiomiesten matka kohti Petroskoita eteni vastankäymisestä toiseen. Ratapiha jäi räjäyttämättä ja lähes kaikki muukin meni pieleen.
Toinen kuljetuskone putosi metsään ja sen jälkeen jouduttiin omien tulitukseen. Huoltokoneen kuljettaja törmäsi humalassa puuhun ja loppusuoralla partion johtaja sairastui paareilla kannettavaan kuntoon.
Partio onnistui kuitenkin katkomaan räjäytyksin rataa Petroskoin länsipuolella. Miehet piti noutaa lentokoneella takaisin, mutta lopulta partio joutui kävelemään yli 200 kilometrin matkan omien puolelle.
Aselevosta miehet kuulivat vuorokautta myöhemmin. Silloin oltiin vielä vihollisen puolella. Omaan tukikohtaan tultiin, kun sodan päättymisestä oli kulunut kaksi vuorokautta.
Veteraanihaastattelujen lisäksi Porvalin tärkeimpiä lähteitä ovat olleet isoisän matkalta pitämä sotapäiväkirja, Ilomantsin alueen rintamayksiköiden sotapäiväkirjat ja ilmavoimien tehtäväilmoitukset. Vaikka partiomatkalla moni asia meni pieleen, Porvali arvioi jälkeäkin syntyneen. Partio katkaisi ainakin kahdesti Petroskoin radan ja sitoi vihollisjoukkoja, kun se joutui suojaamaan huoltokuljestuksiaan.
http://www.pohjalainen.fi/arki-ja-elämä/sodan-vaietun-ja-erikoisimman-kaukopartion-vaiheet-viimein-julki-1.1084808
Operaatio Hokkina tunnettu ja sodan viimeisille viikoille ajoittunut vajaan 50 sotilaan partiomatka Petroskoin ratapihalle on Suomen sotahistorian suurin maahanlaskuoperaatio. Partion tehtävä oli häikäilemättömyydessään samaa luokkaa. Hokin piti räjäyttää Petroskoin ratapiha.
Samaa luokkaa olivat myös sodan johdon odotukset Hokilta. Meneillään olleiden Ilomantsin taisteluiden menestys oli avannut Suomelle uuden näköalan saada Neuvostoliitto suostumaan rauhanneuvotteluihin. Ratapihan räjäytys katkaisisi vihollisen huoltokuljestukset Ilomantsin taisteluiden alueelle. Se olisi lisäsysäys kohti rauhanneuvotteluja.
Operaatio Hokin erikoisuuksiin kuuluu sekin, että siihen osallistuneet sotilaat sotivat kaksi päivää pitemmän jatkosodan kuin muut suomalaiset. Hokin toiminta jatkui vihollisen selustassa aselevon jälkeen.
Jatkoajalla jouduttiin paljastumisen estämiseksi ampumaan yksi vihollisen vartiosotilas. Jatkoaika on Porvalin mukaan yksi syy siihen, että operaatiosta on vaiettu.
- Heti sodan jälkeen ei haluttu myöntää, että vihollisen selustassa olisi ollut joukkoja enää aselevon jälkeen. Tuskin halutiin myöskään myöntää joukon alkuperäistä tehtävää, Porvali sanoo.
Kolmantena syynä vaikenemiseen Porvali kertoo, että partiolta jäi mahdollisesti Petroskoi-Suojärven radalle aikasytytteisiä räjähteitä. Neuvostoliitto vaati pian sodan jälkeen suomalaisia partiomiehiä rajan taakse selvittämään räjähteitä.
Operaatio Hokki (Atena Kustannus) on ensimmäinen kokonaisesitys tästä viimeisten sotaviikkojen kaukopartiosta ja samalla kokkolalaisen rikoskomisarion Mikko Porvalin kolmas sotahistorian teos. Viime keväänä ilmestyi Normandian maihinnoususta kaatuneesta suomalaisesta kertova Kaatunut Normandiassa. Esikoisteos Vakoojakoulu ilmestyi viime vuonna.
Porvali aloitti partion vaiheiden tutkimisen vuosia sitten siksi, että hänen edesmennyt isoisänsä oli yksi noista 48 Hokkiin kuuluneista kaukopartiosotilaista ja joukon myöhempi johtaja.
Porvali ei silloin ajatellut kirjoittaa aiheesta mitään. Ajatus kirjasta kypsyi lopullisesti viime hetkillä. Silloin elossa oli enää kaksi partioon osallistunutta veteraania.
Näiden kahden veteraanin haastatteluja Porvali pitää teoksen "ylivoimaisesti tärkeimpinä lähteinä". Haastattelunauhoja kertyi yhteensä kymmenisen tuntia. Toisesta veteraanista aika jätti viime keväänä.
Elokuussa 1944 Itä-Karjalan Säämäjärven rannalle ja syvälle vihollisen selustaan vesitasolla laskeutuneiden partiomiesten matka kohti Petroskoita eteni vastankäymisestä toiseen. Ratapiha jäi räjäyttämättä ja lähes kaikki muukin meni pieleen.
Toinen kuljetuskone putosi metsään ja sen jälkeen jouduttiin omien tulitukseen. Huoltokoneen kuljettaja törmäsi humalassa puuhun ja loppusuoralla partion johtaja sairastui paareilla kannettavaan kuntoon.
Partio onnistui kuitenkin katkomaan räjäytyksin rataa Petroskoin länsipuolella. Miehet piti noutaa lentokoneella takaisin, mutta lopulta partio joutui kävelemään yli 200 kilometrin matkan omien puolelle.
Aselevosta miehet kuulivat vuorokautta myöhemmin. Silloin oltiin vielä vihollisen puolella. Omaan tukikohtaan tultiin, kun sodan päättymisestä oli kulunut kaksi vuorokautta.
Veteraanihaastattelujen lisäksi Porvalin tärkeimpiä lähteitä ovat olleet isoisän matkalta pitämä sotapäiväkirja, Ilomantsin alueen rintamayksiköiden sotapäiväkirjat ja ilmavoimien tehtäväilmoitukset. Vaikka partiomatkalla moni asia meni pieleen, Porvali arvioi jälkeäkin syntyneen. Partio katkaisi ainakin kahdesti Petroskoin radan ja sitoi vihollisjoukkoja, kun se joutui suojaamaan huoltokuljestuksiaan.
http://www.pohjalainen.fi/arki-ja-elämä/sodan-vaietun-ja-erikoisimman-kaukopartion-vaiheet-viimein-julki-1.1084808
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuittasin vaan aloituksellani trollille. Kannattaa lainata tai ostaa kirja. Ehdotonta huippua kaukopartio-maahanlasku operaatioista.
http://atena.fi/kirjat/kirja/400
Hieno operaatio ja hieno kirja.
Eppäillä soppii. Suomen rintama oli siinä vaiheessa jo bagatelle, kuten Stalin jossain sanoi. Suomalainen partio, jolla oli vastoinkäymisiä vissiin aivan riittämiin jossain Aunuksen Karjalassa aivan sodan viime päivinä, oli kyllä varmaan koko sodan kannalta evvk. Tottakai asiaan vaikutta, kun kirjoittajan ukki on ollut porukassa mukana. Eikä porukassa varmaan mitään vikaa, tekivät niin hyvää työtä kuin niissä oloissa pystyivät. Mutta kokonaisvaikutukset varmaan kuuluisat plus miinus nolla. Helposti ja inhimillisisistä syistä liioitellaan tällaisten operaatioden merkitystä. Sodan kokonaisuutta ajatellen, sivuseikka, mielenkiintainen sellainen mutta vain pieni sivuseikka.
Täällä Lepoluodon hieno artikkeli Hokista.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/mikko-porvali-operaatio-hokki-paamajan-vaiettu-kaukopartio/970748