Hyvin ujo "mies" kaipaa apua:(

Moikka!

Kyllä mä sanoisin että voisit pyytää fb-kaveriksi ja aloittaa jutustelun kun olette samaan aikaan paikalla. Itse ainakin tykkäisin siitä, olen myös aika ujo ja olisi ehkä helpompi suostua treffeille jos pyydettäisiin viestillä, saisi miettimisaikaa jne :) Ja jos näät tyttöä vielä livenä niin hymyilepä hänelle tai katso merkitsevästi.

Jees.. Vielä kun saisi jostakin rohkeutta pyytää kaveriksi, niin olisi hienoa.
helvetti kun tietäisi että onko hän kiinnostunut minusta, niin olisi tämä paljon helpompaa.

Ei hemmeti.. En vain uskalla pyytää häntä kaveriksi naamakirjassa.
Minua ei haittaa vaikka hän ei olisi kiinostunut minusta, mutta jos hän OLISI kiinostunut minusta, minulla voi mennä kaikki suunitelmat uusiksi. Mutta pidän hänestä niin paljon, että en tiedä mitä tekisin. Ihan kuin aivot ja sydän kävisivät taistelua ja sydän tietenkin haluaa hänet ja aivot haluavat että noudatan suunitelmaa.
Voisiko joku ulkopuolinen sanoa oman mielipiteensä tästä tilanteesta?

siis miksi et voisi pyytää häntä fb:ssä kaveriksi? sehän nyt on se ja sama sillä ihmiset tuppaavat lisäilemään vaikka ketä randomeja kaveriksi siellä. ja sitten voit vaan ootella jos hän alkaa vaikka chattailla sulle.
mutta itse suosittelisin että meneen vaan viereen istumaan siellä ruokalassa (siis jos hän istuu yksin). sillä jos katseet jo teillä kohtaa niin tee jotain. olen itse ujo 17v poika puhun kokemuksesta. menin itse vaan juttelemaan tytölle jonka nimeä en edes tiennyt. ja kyllä, sydän löi kuin vimmattu ja kun olin muutaman sanan saanut ulos, oli suu aivan kuiva. mut siit se lähti, mietit vaik keskustelun aiheita valmiiks. ja jos tyttö on yhtääkään kiinnostunut, niin se kyselee myös sulta, sit vaan vastailet ja lopuks pyydät sitä vaikka joskus vapaa ajalla kahville tai jotain. Älä pelkää, tytöt tykkää kun niille tullaa juttelee ja aivan sama vaikka koko keskustelu menisi aivan pipariksi, olet silloin ainakin yhden kokemuksen rikkaampi ja seuraavan aloitteen tekeminen on taas helpompaa. näin ainakin itse ajattelin, että syteen tai saveen. eihän sitä nyt koko elämää voi yksin elää. onneksi en itse tuolloin saanut rukkasia :)

LOL. Kuvitteleko oikeasti että suhteen syntymiseen riittää se että uskallat kertoa jollekin olevasi kiinnostunut hänestä tai pyytää toista ulos? Mitä sen jälkeen. Kyllähän sinun täytyy tutustuessa kyetä puhumaan hänen kanssaan.

Pyydä kaveriksi vaan ja ehdota sitten kahvilla käyntiä, ihan niin kuin tuossa mietitkin. Rohkeasti vaan, minuun ainakin tuollainen lähestymistapa toimisi hyvin kun olen vähän ujo itsekin:) (en tosin tiedä onko kyseinen tyttö).
Jos tyttö ei ole tosi ilkeä luonteeltaan, hän osaa kyllä suhtautua yhteydenottoosi järkevästi, saattaapa tulla kahvillekin! Onnea matkaan!

Itselläni on hyvinkin samanlainen ongelma kuin aloittajalla. Olen 18-vuotias ja - ainakin naisten suhteen - varsin ujo lukiolaispoika. Yläasteelta saakka olen ollut toivottoman ihastunut erääseen tyttöön, jonka kanssa olin samalla luokalla yläasteen ajan, ja nyt samassa lukiossa kolmatta vuotta. Joka kerta tytön nähdessäni en pysty irrottamaan katsettani hänestä, mutta ujouteni takia en uskalla mennä juttelemaan. Katseemme kohtaavat silloin tällöin, mutta tästä en uskalla kyllä vetää mitään johtopäätöksiä - kai kenen tahansa tytön katse osuisi omaani, kun jatkuvasti tuijottaisin häntä :)

Tilanne on siinä mielessä tietysti eri kuin aloittajalla, ettemme ole tytön kanssa mitään ventovieraita toisillemme, olemmehan tunteneet jo monta vuotta. Emme ole kuitenkaan tänä aikana koskaan erityisemmin jutelleet, joten emme varsinaisesti tunne toisiamme kovinkaan hyvin. Nyt monen vuoden tuntemisen jälkeen vähän olisi ehkä hieman outoa mennä yhtäkkiä juttelemaan, kun en ole sitä tänä koko aikana saanut aikaiseksi tehtyä...

Facebookia en käytä, mutta tytön meseosoite kyllä löytyy, vuosi tai pari sitten jotain joskus juteltiinkin mesen kautta. Se tosin jäi lähinnä siihen, että kyselin muka viattomasti jotain läksyjä ja yritin sitä kautta sitten rakentaa jotain muutakin keskustelua, mutta tulos jäi aika laihaksi. Nykyään on vähän hankala käyttää tuotakaan menetelmää, kun mese näyttää monella jääneen unholaan.

Kai sitä pitäisi koittaa ihan livenä jutella, eihän mulla mitään menettävääkään ole, mutta en vaan saa ujoudeltani aikaiseksi... Ehkä pitäisi yrittää lähestyä vaikka lakkiaisissa? Silloin jos saisi pakit, niin ei ainakaan enää törmättäisi koulussa vaivaantuneina :)

Itse olen jo monta vuotta vanhempi ja mulla oli myös aikanaan samanlaisia ajatuksia että uskallanko lähestyä tyttöä johon olen ihastunut. Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut ja nykyään se on yhä mahdottomampaa. Myöskään alkoholi ei auta mua näissä asioissa vaikka joisin itseni kaatokänniin. Surullista mutta totta. Nyt pelkään että on jo liian myöhäistä tehdä asioille mitään kun en aikanani saanut tehdyksi.

No eihän se facebook kaveriks pyytäminen voi mikään ongelma olla. Facebook kaveriks voi pyytää vaikka pressaa! Sit kun olet sen kaveri ni sun pitää kirjoittaa sille jotain ja jutella , mut älä ala heti vonkaamaan. Kyselet vaikka harrastuksista ja mitä se tykkää koulun käynnistä jne...