”Syyttömänä syntymään sattui hän…” laulelee Martti Syrjä hienon kappaleensa ”murheellisten laulujen maa” alussa. Tämä on totuus Kristuksessa Jeesuksessa, sillä Kristuksen sovitustyön tähden tähän maailmaan ei ole syntynyt kuin syyttömiä ihmisiä. Tähän maailmaan, jonka päällä tallusteli kerran Jeesus Nasaretilainen ei voi yksinkertaisesti syntyä kuin syyttömiä ihmisiä. Olihan itse Jumala tässä Kristuksessa Jeesuksessa ja sovitti tämän maailman ihmisineen, eläimineen ja kasvikuntineen itsensä kanssa. Ja meille Hän uskoi sovituksen Sanan ja Pelastuksen evankeliumin.
Vaikka ”murheellisten laulujen maa” on tässä laulussa tarkoittanut vain tätä pohjoista maatamme, niin voimme ulottaa sen tarkoittamaan koko tätä mustaa planeettaa. Tätä sammunutta tähteä joka kiertää äärettömän suuressa avaruudessa satojen tuhansien miljardien tähtien joukossa ja jonka päällä me kävelemme oppeinemme ja ajatuksinemme. Lopultakin joudumme myöntämään, ettemme ymmärrä mistään mitään ja tämä onkin hyvä lähtökohta Jumalan edessä (vrt. 1.kor. 8:2).
Murheellisia lauluja tästä ihmiskunnasta ja sen teoista on aina voinut tehdä ja syvin yö on edessämme. Ihmiskunta kulkee kohti varmaa tuhoutumista ja kuolemaa jokaisen langenneen minän puolesta. Olemme tullee osalliseksi yhden lankeemuksen seurauksena kuolemantuomioista (ei kadotustuomio alkukielen mukaan) oman minämme: sen tekojen ja ratkaisujen kautta. Tämä kuolema on kuolemista Jeesuksen Kristuksen kanssa ja se on jokaisen ihmisen osa. Ilosanoma tähän pimeyteen on se että samalla tavalla kun tulimme kadotetuiksi yhden ratkaisun kautta, niin tulimme myös pelastetuiksi toisen ratkaisun kautta. Kristuksen Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus takaa meille pääsyn Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan (Room. 5:1.
Armahdettu syntinen ei ole se lopullinen tila, johon Kristuksen Pyhä Henki tahtoo meidät johdattaa. Armahdetulla syntisellä kun on tunto synneistään, huono omatunto synnin tähden. Hän on syyllinen syntiinsä, mutta armahdettu. Joku voi vaeltaa koko vaelluksensa näin. Joku voi taas kokea tulleensa pyhäksi, pyhemmäksi kuin joku toinen, Jeesuksen avulla. Se on taas farisealaisuutta ja lähellä meitä jokaista. Vanhurskautettu ihminen on kuitenkin julistettu syyttömäksi eli viattomaksi syntiinsä. Hän ei ole vastuussa syntisyydestään, sillä Kristus on kärsinyt syyllisensä rangaistuksen. Sinä olet viaton rakas ystäväni, ihan niin kuin jokainen ihminen maan päällä, Kristuksen tähden.
Luterilainen perisynti ajattelu on siinä mielessä virheellinen, että ajatellaan perisynnin pystyvän kadottamaan ihmisen. Tätä on sitten torjuttu ruiskimalla vettä jo muutenkin lunastetun lapsen kaljuun päänahkaan (tosin voi olla hiuksia). Tämä lapsi syntyi nimittäin lunastettuna, koska Kristus Jeesus kuoli ja ylösnousi. Synti ,joka on tullut minuuteemme kadottaa (kuolettaa alkuk.) kuitenkin vain väärän minuutemme. Tämän väärän minuuden laki ensin huiputtaa esiin ja sitten naulaa ristiin Kristuksen kanssa. Minä olen lain kautta kuollut pois laista. Minä olen Kristuksen Jeesuksen kanssa naulittu ristiin. Ja Minä elän, en enää minä, vaan Kristus!
Jokainen ihminen on syytön syntiinsä ja syntyy syyttömänä valmiiksi lunastettuun maailmaan. Muutoinhan lapsi olisi itse syypää syntymäänsä, jos hän olisi valmiiksi syntinen ja näin kadotettu. Harva meistä on tänne syntynyt kai omasta tahdostaan. Näin Eppu Normaalikin tiesi totuuden: syyttömänä synnymme jokainen tähän kylmään maailmaan. Nyt jokainen vanhempi joka tuntee Jumalan, saa lapselleen sanoa että syy hänen syyttömyytensä on Kristuksen Jeesuksen lunastustyö. Ei oma usko, ei kaste vaan Kristuksen Jeesuksen yksi kuolema ja ylösnousemus. Kristus yksin on syyllinen: elämäämme, kuolemaamme ja kuoleman jälkeiseen elämäämme. Onhan karitsa teurastettu jo ennen maailman perustamista Jumalan ajatuksissa (1. Piet. 1:20). Näin Adamista viimeiseen ihmiseen Adamiin kaikki syntyvät valmiiksi lunastettuina Kristuksen tähden. Muutoinhan ennen Kristuksen teurastamista tässä ajassa syntyneet ihmiset olisivat nukkuneet pois kadotettuina. Kristuksen uhri loistaa armon valonsa kuitenkin läpi kaikkien aikakausien nostaen kaikki ihmiset kuoleman kautta kirkkauteen. Meille on Kristuksen uskovina tämä salaisuus uskottu. On edelleen ihmeellistä miksi Kristus ei ilmoita pelastustaan maailmalle ( Joh. 14:22) vaan meille. Adam ja Eva syntyivät hekin siis Kristukseen, Hänen vanhurskauteensa. Kaikki näet on luotu Häneen, tästä aurinkokunnasta alkaen.
Jokainen oma pyrkimys saada syyttömyys Jumalan edessä on lain teko ja nostattaa esiin vain lisää syntiä. Toki ihminen voi korjata elämänsä moraalista puolta, jos Jumala antaa erikoisen armonsa, mutta lunastus on yksin Kristuksen sovituksen tähden. Jumalan armolla on erityinen voima yhdistää meidät Kristuksen persoonaan ja saamme kuolla synnin tekemiselle. Tämä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Ihmiskunnan alennustila johtuu siitä, että ihmiskunta ei tunne Jumalan vanhurskautta vaan yrittää pystyttää omaa vanhurskauttaan. Jumalan vanhurskaus on kaikkien ihmisten yllä Pyhässä Hengessä Kristuksen tähden. Se tekee meistä yhtä pieniä tai yhtä suuria. Jos ajatellaan lihan mukaan, niin se on pirun surullista. Se nimittäin, ettei voi olla toista parempi edes Jeesuksen avulla. Taitaapa olla niinkin että Jeesuksen Kristuksen kanssa kulkiessa huomaa olevansa toisia huonompi, mutta silti lunastettu.
Jos ajatellaan lihan mukaan, niin pirun surullista on myös se, että Kristus Jeesus onnistui Jumalan tekona lunastamaan koko ihmiskunnan. Se on kerta kaikkiaan kamalaa että se suurinkin paskiainen menee Taivaaseen ihan vaan Jumalan tekona. Tietenkään se ei ole kamalaa jos ajatellaan Hengen mukaan. Silloinhan tuo suurin paskiainen olen Minä Itse (1. Tim. 1:15)! Jumalan armo olkoon teidän kaikkien kanssa.
Takaisin alkuun
Vaikka ”murheellisten laulujen maa” on tässä laulussa tarkoittanut vain tätä pohjoista maatamme, niin voimme ulottaa sen tarkoittamaan koko tätä mustaa planeettaa. Tätä sammunutta tähteä joka kiertää äärettömän suuressa avaruudessa satojen tuhansien miljardien tähtien joukossa ja jonka päällä me kävelemme oppeinemme ja ajatuksinemme. Lopultakin joudumme myöntämään, ettemme ymmärrä mistään mitään ja tämä onkin hyvä lähtökohta Jumalan edessä (vrt. 1.kor. 8:2).
Murheellisia lauluja tästä ihmiskunnasta ja sen teoista on aina voinut tehdä ja syvin yö on edessämme. Ihmiskunta kulkee kohti varmaa tuhoutumista ja kuolemaa jokaisen langenneen minän puolesta. Olemme tullee osalliseksi yhden lankeemuksen seurauksena kuolemantuomioista (ei kadotustuomio alkukielen mukaan) oman minämme: sen tekojen ja ratkaisujen kautta. Tämä kuolema on kuolemista Jeesuksen Kristuksen kanssa ja se on jokaisen ihmisen osa. Ilosanoma tähän pimeyteen on se että samalla tavalla kun tulimme kadotetuiksi yhden ratkaisun kautta, niin tulimme myös pelastetuiksi toisen ratkaisun kautta. Kristuksen Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus takaa meille pääsyn Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan (Room. 5:1.
Armahdettu syntinen ei ole se lopullinen tila, johon Kristuksen Pyhä Henki tahtoo meidät johdattaa. Armahdetulla syntisellä kun on tunto synneistään, huono omatunto synnin tähden. Hän on syyllinen syntiinsä, mutta armahdettu. Joku voi vaeltaa koko vaelluksensa näin. Joku voi taas kokea tulleensa pyhäksi, pyhemmäksi kuin joku toinen, Jeesuksen avulla. Se on taas farisealaisuutta ja lähellä meitä jokaista. Vanhurskautettu ihminen on kuitenkin julistettu syyttömäksi eli viattomaksi syntiinsä. Hän ei ole vastuussa syntisyydestään, sillä Kristus on kärsinyt syyllisensä rangaistuksen. Sinä olet viaton rakas ystäväni, ihan niin kuin jokainen ihminen maan päällä, Kristuksen tähden.
Luterilainen perisynti ajattelu on siinä mielessä virheellinen, että ajatellaan perisynnin pystyvän kadottamaan ihmisen. Tätä on sitten torjuttu ruiskimalla vettä jo muutenkin lunastetun lapsen kaljuun päänahkaan (tosin voi olla hiuksia). Tämä lapsi syntyi nimittäin lunastettuna, koska Kristus Jeesus kuoli ja ylösnousi. Synti ,joka on tullut minuuteemme kadottaa (kuolettaa alkuk.) kuitenkin vain väärän minuutemme. Tämän väärän minuuden laki ensin huiputtaa esiin ja sitten naulaa ristiin Kristuksen kanssa. Minä olen lain kautta kuollut pois laista. Minä olen Kristuksen Jeesuksen kanssa naulittu ristiin. Ja Minä elän, en enää minä, vaan Kristus!
Jokainen ihminen on syytön syntiinsä ja syntyy syyttömänä valmiiksi lunastettuun maailmaan. Muutoinhan lapsi olisi itse syypää syntymäänsä, jos hän olisi valmiiksi syntinen ja näin kadotettu. Harva meistä on tänne syntynyt kai omasta tahdostaan. Näin Eppu Normaalikin tiesi totuuden: syyttömänä synnymme jokainen tähän kylmään maailmaan. Nyt jokainen vanhempi joka tuntee Jumalan, saa lapselleen sanoa että syy hänen syyttömyytensä on Kristuksen Jeesuksen lunastustyö. Ei oma usko, ei kaste vaan Kristuksen Jeesuksen yksi kuolema ja ylösnousemus. Kristus yksin on syyllinen: elämäämme, kuolemaamme ja kuoleman jälkeiseen elämäämme. Onhan karitsa teurastettu jo ennen maailman perustamista Jumalan ajatuksissa (1. Piet. 1:20). Näin Adamista viimeiseen ihmiseen Adamiin kaikki syntyvät valmiiksi lunastettuina Kristuksen tähden. Muutoinhan ennen Kristuksen teurastamista tässä ajassa syntyneet ihmiset olisivat nukkuneet pois kadotettuina. Kristuksen uhri loistaa armon valonsa kuitenkin läpi kaikkien aikakausien nostaen kaikki ihmiset kuoleman kautta kirkkauteen. Meille on Kristuksen uskovina tämä salaisuus uskottu. On edelleen ihmeellistä miksi Kristus ei ilmoita pelastustaan maailmalle ( Joh. 14:22) vaan meille. Adam ja Eva syntyivät hekin siis Kristukseen, Hänen vanhurskauteensa. Kaikki näet on luotu Häneen, tästä aurinkokunnasta alkaen.
Jokainen oma pyrkimys saada syyttömyys Jumalan edessä on lain teko ja nostattaa esiin vain lisää syntiä. Toki ihminen voi korjata elämänsä moraalista puolta, jos Jumala antaa erikoisen armonsa, mutta lunastus on yksin Kristuksen sovituksen tähden. Jumalan armolla on erityinen voima yhdistää meidät Kristuksen persoonaan ja saamme kuolla synnin tekemiselle. Tämä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Ihmiskunnan alennustila johtuu siitä, että ihmiskunta ei tunne Jumalan vanhurskautta vaan yrittää pystyttää omaa vanhurskauttaan. Jumalan vanhurskaus on kaikkien ihmisten yllä Pyhässä Hengessä Kristuksen tähden. Se tekee meistä yhtä pieniä tai yhtä suuria. Jos ajatellaan lihan mukaan, niin se on pirun surullista. Se nimittäin, ettei voi olla toista parempi edes Jeesuksen avulla. Taitaapa olla niinkin että Jeesuksen Kristuksen kanssa kulkiessa huomaa olevansa toisia huonompi, mutta silti lunastettu.
Jos ajatellaan lihan mukaan, niin pirun surullista on myös se, että Kristus Jeesus onnistui Jumalan tekona lunastamaan koko ihmiskunnan. Se on kerta kaikkiaan kamalaa että se suurinkin paskiainen menee Taivaaseen ihan vaan Jumalan tekona. Tietenkään se ei ole kamalaa jos ajatellaan Hengen mukaan. Silloinhan tuo suurin paskiainen olen Minä Itse (1. Tim. 1:15)! Jumalan armo olkoon teidän kaikkien kanssa.
Takaisin alkuun
Vastaukset 1
Vanhimmat
Justiinsa!