Eli oikeesti pohjalla käynyt voi päästä ns. normielämään kiinni, vaikka elämä oiskin pidempään menny ihan päin peetä...
Eli mulla alkoi pätkätöiden keskellä vakavat sairastelut, jotka sitten johti pitkiinkin sairaslomiin ja lopulta mua ei kukaan duuniin huolinu, vaikka olinkin ihan terve ja työkykyinen jo.
Lopulta opiskelin kokonaan uuden ammatin parin vuoden aikana ja nyt vakituinen työ ja ihan ok tulot, joista taatusti olen kiitollisempi kuin perustallaaja! Ainoa miinus on se, että noina työttömyysvuosina velkaannuin aika pahasti ja nyt sitten makselen noita maksuja veke jokusen vuoden.
Kyllä se elämä välillä koettelee ja moni varmaan jo ajatteli, että olen ihan toivoton tapaus, mutta näinpä voi asiat muuttua, jos riittää motivaatiota tarpeeksi.Ja vähän tuuria ja kiukkuakin :) Elämä ei ole reilua; sen olen tässä myrskyssä oppinut ja osaan vähän tyrskyjä jo varoa.
Eli mulla alkoi pätkätöiden keskellä vakavat sairastelut, jotka sitten johti pitkiinkin sairaslomiin ja lopulta mua ei kukaan duuniin huolinu, vaikka olinkin ihan terve ja työkykyinen jo.
Lopulta opiskelin kokonaan uuden ammatin parin vuoden aikana ja nyt vakituinen työ ja ihan ok tulot, joista taatusti olen kiitollisempi kuin perustallaaja! Ainoa miinus on se, että noina työttömyysvuosina velkaannuin aika pahasti ja nyt sitten makselen noita maksuja veke jokusen vuoden.
Kyllä se elämä välillä koettelee ja moni varmaan jo ajatteli, että olen ihan toivoton tapaus, mutta näinpä voi asiat muuttua, jos riittää motivaatiota tarpeeksi.Ja vähän tuuria ja kiukkuakin :) Elämä ei ole reilua; sen olen tässä myrskyssä oppinut ja osaan vähän tyrskyjä jo varoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lämpimät onnittelut:)
Hienoa, että oivalsit, että omalla motivaatiolla, sisulla ja välillä kiukullakin mennään eteenpäin. Ja kyllä sinä taloutesikin tasapainoon saat.
Päivän paras juttu:)
Onneksi olkoon!
Saako kysyä että miksi velkaannuit työttömyyden aikana? olen itse ollut työttömänä yli 10 vuotta mutta en todellakaan ole elänyt yli varojen vaan oikeastaan olen pystynyt hyödyntämään tämän ajan loistavasti;)
No aika yksinkertaista oli, kun tulot tippui lopulta KELA:n rahoille ei varoja ollut lainojeni entisenlaiseen maksuun eikä aina kaikkien laskujenkaan. Luottotiedot kuitenkin ok enkä siis ihan hunningolla ole ollut vaan saanu sovittua asioita aika hyvin.
800 euroa/kk ei kovin pitkälle vaan riitä täällä päin vaikka kuinka nuukailee!Okei, hengissä pysyin ja suhtkoht järjissäni, mutta jatkuva stressi ei ole mukava seuralainen...
Siis sait 800 e kk? ja sillä luulit olevasi pohjalla? Minusta tuntuu nyt vaan että yrität nyt esittää jotain muuta mitä olet ja yrität uskotella meille ja itselles pohjalla käyntiin? Meitä on paljon näillä sivuilla kertomassa elämästämme ja siitä miten vähillä rahoilla joudumme tulemaan toimeen. Paljon on porukkaa jotka saavat vaan sossun 416e kk rahan ja monet heistä menettäneet siitäkin sen -20% ja todella ahtaalla elävät ovat menettäneet -40%...mietippäs sitä? Eräs ystäväni ei saa asuntoa millään ja hän vierailee muutamien tuttujensa luona yökylässä ja viimeaikoina hän on yksinkertaisesti alkanut viettää öitään rappukäytävissä. Se miksi hän ei saa meiltä enää yöpaikkaa on runsaan viinan käyttö yms.
Hienoa ja onneksi olkoon, näitä tarvitaan lisää, pitää vain jaksaa vääntää eteenpäin pala kerrallaan.
Tsemppiä.
Vastaus elämänpelurille...siinä kokonaissummassa oli laskettu myös saamani TOIMEENTULOTUKI ja tosiaankaan kadulla tai kavereiden nurkissa en ole elänyt vaan kunnan vuokra-asunnossa.Täällä asuntoja on vielä hyvin saatavilla eli asunnottomia ei ole ja päihteet tms. ei mun vuokrarahoja syöny.
Sain siis työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen ja mun tuet oli kyllä ihan minimit kaiken aikaa. Mutta otin alussa vastaan työkkärin paskakurssit ym.harjoittelut eli siitä syystä ei tiputettu toimeentulotukea kertaakaan. Siitähän tuo -20 tai -40% vähennys tulee. Ja kertaakaan koko aikana en saanu harkinnanvaraista tukea eli mihinkään ylimääräiseen ei ollu mahdollisuutta koko aikana.
Ja tosiaan ei mun TODELLAKAAN tarvi mitään esittää, koska itse tiedän missä suossa olen ollut sairasteluni ja työttömyysajan kanssa ja mikä homma on ollut palata ns. normielämään! Sitä halusin vaan alunperin koko jutullani ilmaista,että on mahdollista saavuttaa vaikka mitä, kun tavoite on itselle oikea ja motivaatio on löytynyt!
Oikein kun ihminen edes sielunsa silmin näkee, että toivoa on ja selviää silloin ihmistä ei voi lyödä maahan ja olet siitä oivallinen esimerkki.
Silloin kun uppoaa näköalattomuuden alhoon niin pessimismi valtaa mielen eikä näe mitään selviämiskeinoa.
Voimia vaatii sairastelun jälkeen palat ns. normielämään ja multa heruu sulle sympatiaa ja vilpittömät onnentoivotukset, että jaksoit tsempata,