Onko jumala jotenkin väsähtäny jo

Maailma on keksinyt selitykset niille asioille jotka ennen pantiin jumalien tiliin.
Kun sairastutaan mennään lääkärille , ei uskota että ihmiseen asumaan asettuneet pahat henget pitää karkottaa, kun nähdään sateenkaari tiedetään että valo taittuu vesipisarassa tietyllä tavalla. Auringonpimennystä osataan odottaa eikä säikähdetä jumalan vihan merkkinä. Sodat eivät ole oman heimon ja vieraan heimon jumalien taistelu, vaan tulos riippuu kunkin armeijan vahvuudesta, ei siitä onko uhrimenot suoritettu oikein. Hallitusvalta saa nyt mandaatin kansalta eikä jumalilta.Lait säätää edustuslaitos, niitä ei vastaanoteta ilmoituksina jumalilta .

Uskonnot eivät ole oleellinen osa kovinkaan monen ihmisen elämää , muinoin uskontoja ei juuri kukaan päässyt pakoon, jumalat ja henget piti ottaa huomioon jatkuvasti .

ei Jumalaa ainakaan tältä palstalta kannata etsiä.

ei ole täällä,
laitan vielä sinulle tällaisen pienen mielipiteen.

Me ihmiset emme ole sellaisessa suhteessa Jumalaan, että voisimme vaatia hänen esiinmarssiaan. Olemme itse asiassa itse paenneet hänen kasvojensa edestä. Tätä syntiinlankeemuksessa alkanutta pakomatkaansa ihmiskunta jatkaa edelleen keksien kauniita selityksiä ja verukkeita epäuskonsa puolustelemiseksi.

Kristillinen usko on ansiottoman uskoa ansiolliseen, jumalattoman uskoa vanhurskaaseen, uskoa häneen, joka antaa meille pelastuksen ilmaiseksi, vaikka onkin itse joutunut maksamaan siitä (Mark. 10:45). Tästä uskosta ei seurakunta voi koskaan luopua. Jos se luopuu tästä, se tuhoutuu ja häviää. Jumalattoman ihmisen vanhurskauttamisesta yksin uskosta on se tekijä, joka pitää seurakunnan pystyssä tai kaataa sen (Luther).

Mulle tuli aloituksesta mieleen Miguel de Unamunon kirja Pyhän miehen uhri. Luin sen ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta se oli niin vangitseva, että aina vieläkin ajoittain pohdin sitä. Kirja kertoo pienen espanjalaisen maalaiskylän papista, jota ihmiset pitävät lähes pyhimyksenä. Hän on täysin omistautunut kyläläisille, auttaa heitä, lohduttaa heitä ja levittää heidän keskelleen rakkautta sekä anteeksiantoa. Puheillaan ja toiminnallaan hän tuo Jumalan rakkauden ihmisten keskelle. Kirjan jännite ja tragedia syntyy siitä, että pappi on itse menettänyt uskonsa.

Kirjasta lähtee ajatuksia moneen suuntaan, mutta otsikosta "Onko Jumala jotenkin väsähtäny jo" tuli mieleen tuon kirjan pappi. Se, miten hän toimii Jumalan käsinä ja levittää ympärilleen rakkautta, mutta ei kuitenkaan itse kykene näkemään sitä. Mietin, että kirjan pappi olisi voinut kysyä otsikon kysymyksen.

Jumalasta puhutaan usein salattuna Jumalana. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihmiset eivät voi koskaan täysin ymmärtää Jumalaa ja hänen olemustaan. Toisaalta se viittaa myös siihen, että Jumalan vaikutus maailmassa on tavallaan salattua. Jumala toimii esimerkiksi toisten ihmisten kautta - kuten kirjan papin - vaikka he eivät itse tiedosta asiaa. Kääntöpuoli asiaan on, että Jumalan vaikutus maailmassa on helppoa kieltää. Se, että näkee Jumalan vaikuttavan maailmassa edellyttää uskoa Jumalaan.

Ihmiset, papit ja kirkko voi hyvin ajoittain vaikuttaa väsyneeltä tai otteensa menettäneeltä. Mutta mua lämmittää se, että Jumala ei ole sidottu tähän. Jossain ja jotenkin Jumala kuitenkin toimii.

Vilppu H.
pappi

Vai lieneekö kuollut?

Jumala on antanut tämän maaplaneettamme täysin meidän ihmisten hallittavaksi. Hän ei vaikuta täällä mitenkään muuten kuin Jeesuksen mukaisesti Jumalan henkenä jokaisessa ihmisessä.

Vaikutus ilmenee jos me haluamme vastaanottaa sen lähimmäisen rakkaudessa. Tämä vahvistaa geeniemme kautta saamamme perustuksen toisten ihmisten huomioonottamisessa.