Vbl:n pääkirjoituksessa Kenneth Myntti mainitsee hiljaisen herrasmiessopimuksen, jonka mukaan kansalliskieliä ei aseteta kysymyksenalaiseksi (den tysta gentlemannaprincip vi tidigare hade i det här landet om att nationalspråken inte ska ifrågasättas).
Hiljainen sopimus, herrasmiessopimus... Ne tuovat mieleen Elia Kazanin filmin "Gentlemen's Agreement", jossa kohteliaan ulkokuoren alta paljastuu tiukan rasistisia asenteita, joita ei sanota ääneen tai panna paperille. Tuo rasismi on näkymätöntä vallakäyttöä. Elokuvassa rasistinen syrjintä toimi lasiseinän tavoin esteenä ja erottavana tekijänä.
Kaikesta on voitava puhua ja riittävän ajoissa sittenkin, jotta keskusteluyhteys on mahdollinen ja sovitteluratkaisut mahdollisia. Hiljaiset sopimukset ovat terveen kehityksen esteenä.
Hiljainen sopimus, herrasmiessopimus... Ne tuovat mieleen Elia Kazanin filmin "Gentlemen's Agreement", jossa kohteliaan ulkokuoren alta paljastuu tiukan rasistisia asenteita, joita ei sanota ääneen tai panna paperille. Tuo rasismi on näkymätöntä vallakäyttöä. Elokuvassa rasistinen syrjintä toimi lasiseinän tavoin esteenä ja erottavana tekijänä.
Kaikesta on voitava puhua ja riittävän ajoissa sittenkin, jotta keskusteluyhteys on mahdollinen ja sovitteluratkaisut mahdollisia. Hiljaiset sopimukset ovat terveen kehityksen esteenä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huomaa aikamuoto:
"vi tidigare hade"
Tollanen tiidigare-pohdinta olisi ihan rakentavaa, jos olisi jonkinlainen aikakone, jolla pääsisi siihen tiidigareen takaisin. Ikävä kyllä Myntti ei ole tällaista keksinyt.
"Hiljainen sopimus, herrasmiessopimus... "
Voidaan hyvin olettaa, että jo ennen nettimaailmaa oli voimassa juuri tuonkaltainen hiljainen sopimus kielikeskustelun vaientamiseksi ja keskustelua tarjoavien marginalisoimiseksi. Nettimaailmassa hiljaisella sopimuksella ei ole ollut toivottua tehoa, kuten nyt hyvin tiedetään. Vain paperimaailmassa sillä vielä on vaikutusta eräissä suurissa lehdissä.
Osuva rinnastus on tuo Elia Kazanin filmi "Gentlemen's Agreement".
Sopimus meni niin, että julkista kielipoliittista keskustelua ei käyty. Ei mediassa, ei vaalikampanjoissa, ei eduskunnassa puheenvuoroissa, ei oikeastaan missään.
Asiat sovittiin suljettujen ovien takana, yleensä vielä jonkun Paavo "Freudenthal" Lipposen läpirunnomana.
Ymmärrettävästi moni haaveilee tämän menneen ajan perään, nykyinen kielipolitiikka kun ei kestä ollenkaan päivänvaloa.
Eiköhän jokainen tiedä mitä hiljainen sopimus tarkoittaa ruotsinkielellä. Yleensä se tietää sitä että sopijoilla on tuhkaluukku kipeänä seuraavana päivänä.