On kysymys, Jumalan rakkaudesta, miten Hän hoitaa omiaan ja varjelee.
Kun sain tulla Hänen omakseen, se oli vasta kasvun alku. Sisimpäni oli niin tuhottu, kuin olla voi ihmisellä, joka on kieroon kasvanut, henkivaltojen tuhoama, revitty ihminen, jolla oma minä ei ollut saanut kasvaa terveenä. Olin oiva saalis joillekin innokkaille uskoville, jotka eivät oikein olleet kasvaneet , vaan tekivät tietämättään pahaa ja väärin. Niinpä minun elämääni tuli "sielun hoitajia", ja yksi otti minut käsittelyyn. Siitä alkoi henkivallan kausi. Ellei Jumala olisi kaiken keskellä minua varjellut, olisin varmasti joutunut hoitoon.
Monet kuukaudet minusta päivittäin ajettiin riivaajahenkiä, eikä siitä näyttänyt tulevan loppua. Siihen hoitoon kuului että kohdusta asti minua tutkittiin eri ikävaiheet, missä olisin mennyt rikki ja missä oli tullut henkivalta.
Tekivät tietämättään pahaa ja väärin
Kaikesta huolimatta Herra oli kanssani ja puuttui asiaan. Hän antoi sanan paikkoja, avasi ymmärrykseni, ja puhui. Pääsin irti ”hoitajistani”.
Loppujen lopuksi tämä hullutus kääntyi minulle siunaukseksi. Opin näkemään ja tuntemaan oikean ja väärän sielunhoidon, ja ei raamatullisen riivajaopin. Raamatun oppi on kaukana tuosta mitä minulle tehtiin. Eikä se ole minun mielestä tänäänkään sitä mitä minä ymmärrän Jumalan sanasta.
Jeesus yksin voi hoitaa ihmisen sielunelämän.
Minulle oli suuri apu näistä sanan paikoista (muutama) Jer.30:17. Ps.34:19. ja 147.3.Jes.58:6-14.
Erityisesti tämä viimeinen paikka oli ja on vieläkin suuri siunaus minulle. Se puhuu minulle totuudesta. Läheiseksi tuli myös Ps.121.
Me voimme tehdä näissä alueissa paljon toisillemme vahinkoa. Silti uskon: Jumala on jokaisen särkyneen ja tuhotun lapsensa kanssa. Hän on se Paimen joka hoitaa ja kantaa kun me emme kykene ja jaksa.
Mitä enempi me kasvamme Jeesukseen, Hänen armonsa tuntemisessa, ja rakkaudesta, silloin meidän sisinkin eheytyy.
Tarvitsemme rinnalla kulkijoita ja kuuntelijoita . Se on siunaus. Mutta kenen kanssa kulkee ja kenelle puhumme?
Auttakoon meidän taivaallinen Isämme meitä ja ohjatkoon tiemme oikeaan.
Eräs vaihe elämästä, joka muuttui siunaukseksi, mutta se olisi voinut tuhota.
Jumala on hyvä ja salliessaan jotain mikä "tekee" pahan olonkin, Hän muuttaa se totisesti aseeksi, siunaukseksi meidän käteemme.
Siunausta kaikille.
_________________
Minun Jumalani minun Herrani Kristus Jeesus.
Kun sain tulla Hänen omakseen, se oli vasta kasvun alku. Sisimpäni oli niin tuhottu, kuin olla voi ihmisellä, joka on kieroon kasvanut, henkivaltojen tuhoama, revitty ihminen, jolla oma minä ei ollut saanut kasvaa terveenä. Olin oiva saalis joillekin innokkaille uskoville, jotka eivät oikein olleet kasvaneet , vaan tekivät tietämättään pahaa ja väärin. Niinpä minun elämääni tuli "sielun hoitajia", ja yksi otti minut käsittelyyn. Siitä alkoi henkivallan kausi. Ellei Jumala olisi kaiken keskellä minua varjellut, olisin varmasti joutunut hoitoon.
Monet kuukaudet minusta päivittäin ajettiin riivaajahenkiä, eikä siitä näyttänyt tulevan loppua. Siihen hoitoon kuului että kohdusta asti minua tutkittiin eri ikävaiheet, missä olisin mennyt rikki ja missä oli tullut henkivalta.
Tekivät tietämättään pahaa ja väärin
Kaikesta huolimatta Herra oli kanssani ja puuttui asiaan. Hän antoi sanan paikkoja, avasi ymmärrykseni, ja puhui. Pääsin irti ”hoitajistani”.
Loppujen lopuksi tämä hullutus kääntyi minulle siunaukseksi. Opin näkemään ja tuntemaan oikean ja väärän sielunhoidon, ja ei raamatullisen riivajaopin. Raamatun oppi on kaukana tuosta mitä minulle tehtiin. Eikä se ole minun mielestä tänäänkään sitä mitä minä ymmärrän Jumalan sanasta.
Jeesus yksin voi hoitaa ihmisen sielunelämän.
Minulle oli suuri apu näistä sanan paikoista (muutama) Jer.30:17. Ps.34:19. ja 147.3.Jes.58:6-14.
Erityisesti tämä viimeinen paikka oli ja on vieläkin suuri siunaus minulle. Se puhuu minulle totuudesta. Läheiseksi tuli myös Ps.121.
Me voimme tehdä näissä alueissa paljon toisillemme vahinkoa. Silti uskon: Jumala on jokaisen särkyneen ja tuhotun lapsensa kanssa. Hän on se Paimen joka hoitaa ja kantaa kun me emme kykene ja jaksa.
Mitä enempi me kasvamme Jeesukseen, Hänen armonsa tuntemisessa, ja rakkaudesta, silloin meidän sisinkin eheytyy.
Tarvitsemme rinnalla kulkijoita ja kuuntelijoita . Se on siunaus. Mutta kenen kanssa kulkee ja kenelle puhumme?
Auttakoon meidän taivaallinen Isämme meitä ja ohjatkoon tiemme oikeaan.
Eräs vaihe elämästä, joka muuttui siunaukseksi, mutta se olisi voinut tuhota.
Jumala on hyvä ja salliessaan jotain mikä "tekee" pahan olonkin, Hän muuttaa se totisesti aseeksi, siunaukseksi meidän käteemme.
Siunausta kaikille.
_________________
Minun Jumalani minun Herrani Kristus Jeesus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ketkä sinulle tekivät pahaa. >>Pääsin eroon "sielunhoitajistani".
Minua siunasi kirjoituksesi. Ensin ajattelin että joko taas yksi helluntailaisiin pettynyt katkera purkaus uskovien hulluudesta.
Mutta kirjoituksesi olikin asiallinen Jumalan huolenpidon ja rakkauden ylistys. Kiitos sinulle.
Herra on kanssasi ja varmasti varjelee omiaan vähän "hulluiltakin" uskovilta. Sinä olet uskossa vain sen tähden että Jeesus on auttanut sinua. Me ihmisinä teemme paljon virheitä. Siksi meidän tuleekin katsoa Jeesukseen eikä ihmisiin. Ihmisten virheet eivät saa tulla meidän ja Jumalan väliin.
Jumala varotti minua uskon elämäni alussa uskovista. Hän sanoi minulle etteivät kaikki ihmiset (tarkoitti uskovia) ole minun ystäviäni joille voin puhua salaisia asioitani. Myöhemmin löysin Raamatusta jakeen jossa sanotaan että Jeesus ei uskonut itseään kenellekään ihmiselle koska Hän tiesi mitä ihmisessä on. No, me uskoudumme ihmiselle koska me emme tiedä mitä ihmisessä on. Onko meillä sitten yhtään luotettavaa uskon ystävää jolle voimme puhua vaikeita asioita ja sydämemme salaisuuksia? Ehkä ei, ehkä Jumala johdattaa jonkun tiellemme kun tarvitsemme rinnallemme läheistä kanssakulkijaa. Mutta, niin kuin sinäkin jo totesit, Jeesus on se oikea sielujemme hoitaja ja Hyvä Paimen. Hänen puoleensa tulee ensisijaisesti kääntyä. Hän auttaa ja ja johdattaa meille oikean auttajan mikäli ihmistä tarvitaan välikätenä. Epävarmassa tilanteessa kannattaa olla vaiti eikä puhua mitään.