Miksi sossu ihailee USA:ta?

Hänellä on omakohtaista kokemusta konkurssivedätyksistä.. Muutkin määreesi sopivat häneen täydelleen.

Kirjoittaja lienee keskustalainen? Onko niin, että USA:n ihailemiseen pitäisi vielä nytkin saada esim. Kekkosen muistosäätiön puheenjohtajan lupa?

Pitäisikö viestistä tehdä sekin johtopäätös, että keskustalainen haluaisi estää konkurssin tehneen yrittäjän mahdollisuudet yrittää uudelleen.

Toivottavasti tämä kirjoittaja on poikkeus keskustalaisten joukossa, sillä jos tuollaisia keskustalaisia olisi enemmän, niin huhhuh.

Sossut ihailevat USA:ssa sotilaallista voimaa, jota kommunisteillä ei koskaan ollut muuhun kuin omien kansalaisten orjuuttamiseen.

Sossut ihailevat USA:ssa keskushallintoa ja presidenttiä, jonka sanoilla on eniten painoarvoa maailmassa. Sossut tahtoisivat kommunismin takaisin, mutta Fidel Castro on epäröinyt ikänsä puolesta asettua Sossujen johtajaksi, varsinkin kun sokeriruokoteollisuus on vähäistä Euroopan Unionissa.

Sossut ihailevat USA:ssa sitä fanaattisuutta, jolla Yhdysvaltalaiset ovat valmiita toimimaan oman maansa vuoksi. Sossu näkevät kosteita päiväunia, siitä miten samanlainen valta saataisiin alistettua EU:ssa "Sosialistien yhteisrintamalle", joka itseasiassa on kommunismin uudelleen pinkimmäksi pinnaltaa maalattu ilmentymä, mutta sisältä yhtä tulipunainen kuin Lenin, Stalin, Marx, Bernstein ja muut toisten omaisuuden jaolle pyrkivät suuret ajattelijat.

Sossula on veikannut Yhdysvaltain muuttuvan enemmän punaisemmaksi maaksi, ja siitä syystä pyrkinyt hakemaan USA:n tukea Euroopan Unionin sosialisointi pyrkimyksilleen.

Yhdysvallat elää kylmän sodan jälkeistä ylimenokautta yrittäen sopeuttaa resurssinsa ja toimensa kylmän sodan aikakauden "pahojen" valtioiden haastamisesta enemmän nykyistä kilpailultaan avoimempaa ja yksityiskohtaisempaa rajoitettua hallitumpaa kriisinhallintaa kohti.

Yhdysvallat muuttuu koko ajan ja sen on muututtava, siitä kielii yritysten muuttaminen Aasiaan, osaamisen vähentyminen ja kilpailun uudenlainen tuleminen.

Yhdysvallat on ollut pitkään teknisesti ylivoimainen kehittäjä ja soveltaja, mutta ajautunut kilpailullisesti vaikeaan tilanteeseen maailman muuttuessa yksittäisten valtioiden muodostamasta maailmasta erilaisten kauppa-alueiden keskittymiksi.

Yhdysvallat suurena maana on pystynyt pitkään tulemaan toimeen omillaan joutumatta punnitsemaan Yhdysvaltain ulkopuolella tapahtuvia asioita.

Neuvostoliiton romahdus ennustettiin aikoinaan syntyvyyden laskulla ja muilla indikaattoreilla, jotka ovat viimeaikoina kielineet myös Yhdysvaltain olevan samalla kehityslinjalla kohti sisäistä kriisiä.

Yhdysvallat on kuitenkin erittäin mukautumis ja sopeutumiskykyinen niin halutessaan.
Yhdysvallat omaa yhden erittäin merkittävän resurssin mitä Neuvostoliitolla ei ollut.
Kansalaiset, motivoituneet, itse itsestään huolta pitämään oppineet, eteenpäin pyrkivät, yritteliäät kansalaiset, joille rajana ei ole edes taivas ja maa, vaan aurinkokunnan äärilaidat.

Kun Neuvostoliitto romahti, kansalaisten tasapäistäminen ajoi maan lähes täydelliseen katastrofiin, josta toipuminen on ollut pitkä prosessi. Romahduksen raunioilta nousi Venäjä, joka toivottavasti pystyy stabiloimaan yhteiskuntakehityksensä nousu-uralle ja kannustamaan kansalaisiaan yrittämään pitämään itsestään huolta.

Unohtaa ei sovi myöskään Kiinaa, joka on kehittynyt viime vuodet niin hurjaa vauhtia, että nousukiidon sakkaaminen on yhä suurempi uhka, mitä pitemmälle mennään. Voi tosin olla että Kiina ehtii luoda avaruusohjelmansa johdolla kasvumoottorin, joka ei ole riippuvainen maan päällä vallitsevista lainalaisuuksista vaan voi toimia taloudellisesti vähähappisessa tai jopa hapettomassa ympäristössä.
Tosiasia on kuitenkin, että jossain vaiheessa järkyttävän paljon luototetut tehottomat valtion tehtaan kaatuvat saappaat jalassa tai tehtaista kuoritaan ydin esiin kannattamattoman osan joutuessa tappotuomion alle. Ja jossain vaiheessa Kiinan investointien rahoitus kohtaa limiittinsä suhteessa kansantuotteeseen.

Se voi tapahtua itsestään, se voi tapahtua Kiinan valuutan arvostusta arvioitaessa muihin valuuttoihin. Kiinan valuutta on tällä hetkellä aliarvostettu, mistä syystä mm. tuotannon siirtäminen Kiinaan on kannattavaa.

Kiina ja Intia ovat kuitenkin resurssien suhteen alihyödynnettyjä, joten niillä on mahdollisuuksia, mutta samalla piilee suuri vaaraa ajautumisessa sisäiseen kriisiin, mikäli kehitys syystä tai toisesta alkaa takkuilla, esimerkiksi väkivaltaisuuksina kansanryhmien välillä, hallinnon tehottomuuden takia tai yksinkertaisesti investointien loppumisen aiheuttaman työttömyyden takia.

Suomessa teollisuusinvestoinnit vähentyvät ja kasvu on haettava ulkomailta. Tosin samalla vaivalla siirtää tuotannonkin ulkomaille.
Suomen tulevaisuus on pitkälti sen varassa miten ammattiyhdistysliike saa aktivoitua jäsenensä kehittämään ammatillistä osaamistaan itse omatoimisesti investoiden itse omaan tulevaisuuteensa.

Sen sijaan ammattiyhdistys vaatii suureen ääneen työntekijöille entistä suurempaa irtisanomissuojaa ja entistä enemmän työnantajan kustantamaa koulutusta.

Työntekijät eivät halua itse ylläpitää omaa ammatillistä kilpailukykyään.

Ammattiyhdistykset mieltävät jostain syystä työntekijöiden kuuluvat yritysten irtaimistoon ja tästä syystä olevan yrityksien vastuulla kilpailukyvyn kehittämisen niin yrityksen liiketoiminnan kuin yrityksen työntekijöiden osalta.

Tämä on se suuri tekijä, joka tulee ratkaisemaan miten suomalaisen matalan tuottavuuden, matalan osaamisen ja helposti maasta toiseen siirrettävän tuotannon käy.

Jos ammattiyhdistykset vuodesta toiseen käyttävät jäsentensä joukkovoimaa saadakseen taloudellista etua, niin samalla nämä ammattiyhdistykset tekevät hyvin suurtä vahinkoa jäsenilleen aliarvioimalla ammattiosaamisen merkityksen työnteossa.

Tekijälle kuuluu palkka työstään. Hyvälle työntekijälle kuuluu hyvä palkka ja vähemmän hyvälle vähemmän hyvä.

Ammattiyhdistysliike ei ole kuitenkaan se instanssi joka määrää työn oikean hinnan.
Työn oikean hinnan määrää markkinat.

Jos heikkolaatuiselle työlle ei ole kysyntää, niin sitä kysyntää ei voida lisätä suomalaisen ammattiyhdistyksen painostuksella.
Ainut mitä suomalainen ammattiyhdistys voi tehdä, on painostaa yritystä maksamaan suurempia palkkoja pienentämällä katteitaan, kunnes yritys ei voi enää tehdä uusinvestointeja yrityksen prosesseihin, laitteistoihin, tiloihin ja toimintaan.

Kansanedustaja Heinäluoma oli luomassa ja puolustamassa verouudistusta, jota yrittäjät kritisoivat voimakkaasti. Keskustan uudistuspyrkimyksiä vastustettiin viimeiseen asti, ja Kalliomäki sai sitten hymyssä suin ilmoittaa
että "DO-NOT-FUCK-WITH-ME" torsoksi jääneen verouudistuksensa kautta...

Tämän uudistuksen vaikutus oli, että yritykset tyhjentivät taseitaan, ottivat jopa velkaa tulevien vuosien tuottoja vastaan maksaakseen osinkoja ulos mahdollisimman paljon. Ja kaikki tämä vain siksi, että yritykset pyrkivät toimimaan lainmukaisesti unohtamatta omistajiaan.

Tämä yritysten taseiden tyhjentäminen toi valtion kassaan niin paljon rahaa, että valtion velkaa pystyttiin lyhentämään miljardeja.

Entäs tulevina vuosina ?

Kun Sosiaalidemokraatit 1980-luvun lopulla rakentivat valtiontalouteen pommia, räjähti tämä valtiontalouteen piilotettu pommi Ahon hallituksen käsiin.

Sosiaalidemokraatit rakentavat taas vastaavaa pommia, jossa yrityksien pienentyneistä taseista ei enää jaella osinkoja, joista maksetaan veroja, eikä yritykset investoi, koska yritykset maksavat velkojaan pois, juuri niitä velkoja, joilla rahoitettiin osingonmaksu.

Kun yrityksien investoinnit omaan liiketoimintaan vähentyvät, vähentyy myös uudistumisen tarve yrityksien kilpailukyvyn jäädessä yhä enemmän jälkeen kilpailijoista.

Esimerkiksi nyky Venäjän paperintuotanto osaaminen on toistaiseksi parikymmentä vuotta jäljessä suomalaista paperiosaamista.

Kysymys kuuluukin, kuinka nopeasti Venäjä kuroo tuon osaamisen kiinni ?
Kuinka monessa vuodessa Venäjä kuroo tuon kahdenkymmenen vuoden pullonkaulan kiinni paperintekemisen osalta ?

Kun se tapahtuu, mitä luulette tapahtuva Venäjällä, jossa on mittaamattomat puuvarannot ?


Lisäksi tuo SAK-SDP (Heinäluoma-Kalliomäki) torso verouudistus piti palkkaverotuksen huippukorkealla, koska ensin pitää nähdä yritysverouudistuksen vaikutukset.

No, yritysverouudistus on kaikesta huolimatta antanut aihetta periä viittä vuotta nuoremmat yritys tuet pois Kiinaan ja muualle tuotantoaan siirtäviltä yrityksiltä, eli lisää rahaa valtionkassaan....hienoa !

Kalliomäki halusi mm siirtää tienkunnostuksen määrärahoista neuvottelun syksyyn TUPO:n yhteyteen.

Ehkä kaukaa haettua, mutta miten tiestön huono kunto liittyy yrityksen ja työntekijöiden palkkaneuvotteluihin...????
Oliko esimerkiksi Konginkankaan turma tarpeellinen osoitus siitä, miten pahasti Paperiliiton ylisuuri yritysten voittojen kuormittaminen vaarantaa muiden tielläliikkuvien kansalaisten turvallisuuden ?
Paperiliitossahan on tälläistä murskaavaa voimaa käytetty ennenkin vaatimusten läpisaamiseksi..

SDP-SAK:n pyrkimys kaikki tai ei-mitään vaihtoehtojen ajamiseen TUPO-pöytään on aiheuttamassa suuren ongelman, koska pääministeri Vanhanen on selkeästi sanonut, että TUPO-neuvottelut käydään työnantajien ja työntekijöiden välillä, eikä valtion kanssa.

Lisäksi SDP-SAK on yhä lisää joutumassa TUPO-pöydässä enemmistöön, yksinään...
Itseasiaas saattaa jopa olla, että SDP ei saa edes hallituksen mandaattia edustaa valtiota TUPO-pöydässä, vaan joutuu tyytymään julkisen median kautta tuomaan julki mietteitään siitä miten kuolleen lypsylehmän raatoa tulisi jakaa ja kukaan saa hännänalusen ja kuka sarvet seinälle..
Hännän on varannut Kalliomäki, jotta seuraavassa SDP:n katastrofikokouksessa voidaan leikkiä lehmänhännän kiinnittämistä aasiin, kutsuttakoon tätä onnetonta vaikka "HäntäLuomaksi" sitten..

Niin, Suomen tulevaisuus ei ole siinä, miten jaetaan pahoinvointia riskinkantajille vaan siinä, mistä riittää yritteliäitä ihmisiä kantamaan riskejä ja vastuuta hyvinvoinnin luomiseksi.

Ammattiyhdistyksien osana tässä kuviossa ei ole seisoa pöydän vastapuolella parantamassa työntekijöiden saavutettuja etuja, vaan parantamassa työntekijöiden jo saavuttaman ammattillisen osaamista ja tietämystasoa.

Jos ammattiyhdistykset eivät halua olla kehityksessä mukana parantamassa jäsentensä ammattiosaamista ja motivoimassa jäseniään itsenäiseen omaehtoiseen kehittymiseen, niin mikä on se voima, joka estää näitä kehitystä vastustavia ammattiyhdistyksiä ajautumasta kohti täydellistä törmäyskurssi todellisuuden kanssa ?

Ammattiyhdistys toiminnan pitäisi myös pystyä hyväksymään sellainen tosiasia, että vain parhaimmista osaajista tulee työnpaikkojen luojia, eli siis yrittäjiä.

Ammattiyhdistyksen pitäisi myös hyväksyä se tosiasia, että kaikilla ihmisillä ei ole haluja tai uskallusta edes pyrkiä ottamaan vastuuta omasta elämästään ja valitettavasti joillakin ei ole edes kykyjä, vaan yksitoikkoinen työ, aatteellinen aivopesu ja huumaavien aineiden väärinkäyttö ajavat ihmisiä kohti henkilökohtaista umpikujaa, joka päätyy sitten tilastoihin perhesurmana, itsemurhana tai suistumisen suoralla tiellä rekka-auton alle...

Tässä suhteessa ammattiyhdistysten kannattaisi todellakin tehdä reipas kevätsiivous, avata kyvykkäille yksilöille tiet - aatesuuntauksesta tai elämänkatsomuksesta huolimatta - niin ammattiyhdistyksen sisällä, kuin myös ammattityöntekijästä ammattityönantajaksi.

Ammattiyhdistyksissä kannattaisi pyrkiä selkeästi ammatillisten asioiden edistämiseen niin turvallisen työsuojelun, työskentelytapojen kehittämisen, työntekijöiden terveyttä ylläpitävien, kuin myöskin työntekijöiden henkilökohtaisista ongelmien ratkaisemiseen päihdehuollon kuin myös epäterveellisten elämäntapojen osalta, sekä monien muiden työntekijän ammatillistä osaamista niin fyysiseltä kuin henkiselta puolelta.

Mutta mikä tärkeintä ammattiyhdistysten pitäisi selkeästi pystyä motivoimaan työntekijöitä jaksamaan työelämässä, eikä ajattaa työntekijöitä ay-aktiivien osaamattomuuden takia pelinappuloiksi yrityksen kanssa.

Sillä, loppujen lopuksi, "Oy Suomi AB" ja "Ry Suomi Rf" ovat suuresti riippuvaisia toisistaan.
Ilman yhteistyötä, vastuun kantoa ja riskin ottoa ei ole menestyksen mahdollisuutta.

Yhteistyöksi ei voi kuitenkaan missään oloissa katsoa sitä, että vain toinen tekeen pitkää päivää ja toinen ei.

Vastuun kantamiseksi ei voida katsoa sitä, että
sopimuksen mukainen palkka on maksettava, mutta sopimuksen mukaista työtä ei välttämättä tarvitse tehdä.

Eikä riskinotoksi voi katsoa sitä, että ensin syödään toisen eväät ja sitten jokainen pärjää omillaan..

Suomi on yhden kehitysvaiheensa muutoskohdassa.
Tämä kehitys voi muuttua hyvinkin dramaattisesti muutaman suuryrityksen tehdessä omistajien enemmistön tahdon mukaisesti pääkonttorinsa sijainnin suhteen, tai yrityksien tehdessä markkinoiden toivomusten mukaisesti tuotantonsa sijoittumisen suhteen, jopa maailmantalouden muutokset voivat kääntää äkkiä mittarit pakkasen puolelle ilman mitään suurempia tunteenpurkauksia.

Suomi voi hyödyntää mahdollisuutensa ja kääntää uhkat työvoitoksi puhaltamalla yhteeen hiileen, mutta tämä kehitys ei tapahdu ilman suuria ja merkittäviä muutoksia yhteiskunnassa.

Toisaalta taas "Kannaksen läpijuoksussa" olisi ilman osasto Kuhlmeytä, suomalaisen tykistön yhteistyötä sekä etulinjan rohkeita tekoja hyvinkin pienellä marginaalilla saattanut lopputulos muuttua aivan joksikin muuksi.

Silloikaan lopputulosta ei vaarannettu mm. sahaamalla omaa oksaa, ampumalla omaan jalkaan tai jopa ampumalla omia takaapäin..

Nyky-Suomessa "SDP-SAK" -nimisellä yhteenliittymällä on varaa kokeilla rajojaan, mutta ketä vastaan he toimivat ja kenen puolella he oikestaan ovat loppujen lopuksi ?

Suomessa ei ole mitään kätkettyjä aarteita turvaamassa Suomen tulevaisuutta, ja nykymuotoinen "Stella Polaris" siirsi jo Soneran arkistot Tukholmaan...

Joten, kun oma oksa,
ahkeran sahaamisen jälkeen,
katkeaa,
täytenä yllätyksenä ja pyytämättä,
niin vaikka saisi täydet pisteet
kokovartalovoltista niskat taittaen,
niin mitä sitten...

Oksa ja niska on poikki - ja pysyy..