On asioita, joita vastaan ei käy sotiminen, ei selittäminen, ei mikään!
Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. Jokainen. Se hetki tulee, sitä ei voi tietää, ei välttää. Entä sitten? Entäpä jos sittenkin on totta, että Jumala onkin olemassa? Kaikki onkin päinvastoin, mitä väitin, intin ja selitin.. .
Entäpä KUN kaikki sittenkin on totta. Jumala ON ja astut Hänen eteensä. Hän käskee, kutsuu ja sanoo: Tulkaa, te kaikki. Eikä sinulla ole valtaa toimia Hänen käskyään vastaan. Selitykset ovat loppu, niitä ei enää kuunnella. Et voi syyttää ketään, et osoitella sormella, et vedota siihen taikka tuohon seikkaan. Olet yksin. Yksin. Yksin Hänen edessään. Tilinteolla, tuomiolla. Yksin Hänen pyhyytensä edessä, totuutensa edessä. Valkeuden edessä joka 7 x aurinkoa kirkkaampi Valo. Pelkäät ja vapiset, pakoonpääsyä ei ole. Vapiset Hänen tulista katsettaan. Tiedät viimeistään, että olet syntinen, paha, kurja, pilkkaaja. Tunnet että olet kuin mitätön muurahainen, jonka suuri jalka voi hetkessä murskaksi musertaa. Nyt on se hetki.
Tuomarin ei tarvitse sanoa, että toimit väärin, tietoisesti väärin. Pilkkasit Häntä, sanoit: Ei ole Jumalaa! Pilkkasit Hänen kansaansa; uskovia, Hänen omiaan joille oli kelvannut kurjuudessa ja synneissään valita armo, valita Jumalan tie. Pilkkasit profetioita, Pyhää henkeä. Solvasit surutta kaikkea ja kaikkia. Nimittelit uskovia: äärikristityt, fundamentalistit, kiihkoilijat! Pelkää kuonaa, kieroonkasvaneinta ja pahantahtoisinta porukkaa! Ala-arvoisia, huonokäytöksisiä, järjettömiä haihattelijoita, utopisteja, infantiileja. Solvasit, ivasit, halveksit. Korotit itsesi heidän yläpuolelleen, Jumalankin kriitikoksi. Koetit romuttaa monien uskoa, uskoa Raamattuun ja Jumalan ihmeisiin. Solvasit yhä uudelleen ja uudelleen. Sinua varoitettiin, mutta vain lisäsit syntisi määrää...
Hyväkäytöksiset uskovat koettivat parhaansa mukaan ja kärsivällisesti vastata, opastaa, valaista. Hekin olivat kuin ilmaa; solvasit heitäkin. Huonokäytöksiset uskovat olivan pahan himosi maalitaulu. Irvailit, pilkkasit ja vihasit heitä. Pahuutesi vaati eliminoimaan erityisesti heidän kirjoituksiaan. Jauhoit heitä hampaillasi kuin saalista, koetit poistaa heidän suolaisia sanojaan pois päiviäsi pilaamasta. Luulit jo onnistuneesi... mutta?
Jumala katseli tätä kaikkea. Antoi aikaa, etsikkoaikaa. Tutki ja testasi.
Nyt, seisot yksin Hänen Majesteettinsa edessä. Hänen, joka antaa elämän, kutsuu kuoleman. Hänen edessään, jonka kädessä on kaikkien olentojen henki ja elämä. Seisot Hänen edessään. Tilinteolla omasta elämästäsi. Mitä Hän sanoo? Niitä sanoja, joita on Kirjoitettuna Raamatussa, Kirjassa, jota pilkkasit ja halveksit; väitit sitä paimentolaisten satukokoelmaksi...
Tuomarin istuimella istuu Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra, Hän jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän sanoo:
”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu per-ke-leel-le ja hänen enkeleillensä.” Niin Hän sanoo. Olet hyljätty. Sinä hylkäsit Jumalan, Hän hylkää sinut. Ikuisesti. Sinulle ei kelvannut armahdus ja armo. Halveksit niitä ihmisiä, joille armo oli kelvannut, jotka Jumalaan uskoivat, Häntä kunnioittivat. Ja heille, kurjille ja halveksituille lampailleen Hän sanoo: ”Tulkaa, minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”
Olet yksin. Totaalisesti yksin. Liian myöhään. Katumus on myöhäistä. Etsikkoaika kului hukkaan. Selitykset eivät enää tepsi. Kukaan ei niitä enää kuuntele. Jumala kuunteli niitä pitkään. Tarpeeksi kauan, varmistuakseen, tietääkseen, että et tahtonut ottaa vastaan elämää. Etenit pahuudessasi, paadutit itsesi. Tämä on hetki, tilinteon hetki.
Entäpä kun tämä onkin totta. Muistat että sen sanottiin tulevan. Entäpä jos se, jota eniten inhosit olikin profeetta? Ei siinä omasta halustaan, innostaan, omasta valinnastaan. Ei oman erinomaisuutensa syystä – päinvastoin! Vihoviimeisistä viimeisin – ihmisten silmissä – mutta Jumalan armo niin suuri, että riitti halvan saviastian käyttökupiksi muuttamaan... Entapä kun on totta, tämä, mitä hän nyt kirjoittaa. Ei satua, ei kuvitelmaa, ei harhaa. Ja tiedät, että olet juuri nyt Elävän Jumalan edessä. Ja tiedät, että selitykset ovat loppu.
Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. Jokainen. Se hetki tulee, sitä ei voi tietää, ei välttää. Entä sitten? Entäpä jos sittenkin on totta, että Jumala onkin olemassa? Kaikki onkin päinvastoin, mitä väitin, intin ja selitin.. .
Entäpä KUN kaikki sittenkin on totta. Jumala ON ja astut Hänen eteensä. Hän käskee, kutsuu ja sanoo: Tulkaa, te kaikki. Eikä sinulla ole valtaa toimia Hänen käskyään vastaan. Selitykset ovat loppu, niitä ei enää kuunnella. Et voi syyttää ketään, et osoitella sormella, et vedota siihen taikka tuohon seikkaan. Olet yksin. Yksin. Yksin Hänen edessään. Tilinteolla, tuomiolla. Yksin Hänen pyhyytensä edessä, totuutensa edessä. Valkeuden edessä joka 7 x aurinkoa kirkkaampi Valo. Pelkäät ja vapiset, pakoonpääsyä ei ole. Vapiset Hänen tulista katsettaan. Tiedät viimeistään, että olet syntinen, paha, kurja, pilkkaaja. Tunnet että olet kuin mitätön muurahainen, jonka suuri jalka voi hetkessä murskaksi musertaa. Nyt on se hetki.
Tuomarin ei tarvitse sanoa, että toimit väärin, tietoisesti väärin. Pilkkasit Häntä, sanoit: Ei ole Jumalaa! Pilkkasit Hänen kansaansa; uskovia, Hänen omiaan joille oli kelvannut kurjuudessa ja synneissään valita armo, valita Jumalan tie. Pilkkasit profetioita, Pyhää henkeä. Solvasit surutta kaikkea ja kaikkia. Nimittelit uskovia: äärikristityt, fundamentalistit, kiihkoilijat! Pelkää kuonaa, kieroonkasvaneinta ja pahantahtoisinta porukkaa! Ala-arvoisia, huonokäytöksisiä, järjettömiä haihattelijoita, utopisteja, infantiileja. Solvasit, ivasit, halveksit. Korotit itsesi heidän yläpuolelleen, Jumalankin kriitikoksi. Koetit romuttaa monien uskoa, uskoa Raamattuun ja Jumalan ihmeisiin. Solvasit yhä uudelleen ja uudelleen. Sinua varoitettiin, mutta vain lisäsit syntisi määrää...
Hyväkäytöksiset uskovat koettivat parhaansa mukaan ja kärsivällisesti vastata, opastaa, valaista. Hekin olivat kuin ilmaa; solvasit heitäkin. Huonokäytöksiset uskovat olivan pahan himosi maalitaulu. Irvailit, pilkkasit ja vihasit heitä. Pahuutesi vaati eliminoimaan erityisesti heidän kirjoituksiaan. Jauhoit heitä hampaillasi kuin saalista, koetit poistaa heidän suolaisia sanojaan pois päiviäsi pilaamasta. Luulit jo onnistuneesi... mutta?
Jumala katseli tätä kaikkea. Antoi aikaa, etsikkoaikaa. Tutki ja testasi.
Nyt, seisot yksin Hänen Majesteettinsa edessä. Hänen, joka antaa elämän, kutsuu kuoleman. Hänen edessään, jonka kädessä on kaikkien olentojen henki ja elämä. Seisot Hänen edessään. Tilinteolla omasta elämästäsi. Mitä Hän sanoo? Niitä sanoja, joita on Kirjoitettuna Raamatussa, Kirjassa, jota pilkkasit ja halveksit; väitit sitä paimentolaisten satukokoelmaksi...
Tuomarin istuimella istuu Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra, Hän jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän sanoo:
”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu per-ke-leel-le ja hänen enkeleillensä.” Niin Hän sanoo. Olet hyljätty. Sinä hylkäsit Jumalan, Hän hylkää sinut. Ikuisesti. Sinulle ei kelvannut armahdus ja armo. Halveksit niitä ihmisiä, joille armo oli kelvannut, jotka Jumalaan uskoivat, Häntä kunnioittivat. Ja heille, kurjille ja halveksituille lampailleen Hän sanoo: ”Tulkaa, minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”
Olet yksin. Totaalisesti yksin. Liian myöhään. Katumus on myöhäistä. Etsikkoaika kului hukkaan. Selitykset eivät enää tepsi. Kukaan ei niitä enää kuuntele. Jumala kuunteli niitä pitkään. Tarpeeksi kauan, varmistuakseen, tietääkseen, että et tahtonut ottaa vastaan elämää. Etenit pahuudessasi, paadutit itsesi. Tämä on hetki, tilinteon hetki.
Entäpä kun tämä onkin totta. Muistat että sen sanottiin tulevan. Entäpä jos se, jota eniten inhosit olikin profeetta? Ei siinä omasta halustaan, innostaan, omasta valinnastaan. Ei oman erinomaisuutensa syystä – päinvastoin! Vihoviimeisistä viimeisin – ihmisten silmissä – mutta Jumalan armo niin suuri, että riitti halvan saviastian käyttökupiksi muuttamaan... Entapä kun on totta, tämä, mitä hän nyt kirjoittaa. Ei satua, ei kuvitelmaa, ei harhaa. Ja tiedät, että olet juuri nyt Elävän Jumalan edessä. Ja tiedät, että selitykset ovat loppu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tiivistetään edellinen teksti.
Olen kaikessa oikeassa ja jos olet eri mieltä, on kohtalosi Kadotus. Jos edes ajattelet eri mieltä olemista, on kohtalosi Kadotus.
Erityisesti ERÄS ihminen joutuu kadotukseen, koska hän on eri mieltä kuin minä (anteeksi, siis tarkoitin Jumalaa...)
Näin on. Jumalan sana on ja pysyy!
Matteus 5:18
rangaista, vaan pahoista teoista, jos niitä on. Kadotus on sama, kuin kuolema.
Avaaja lupasi kyllä ihan ikuista tultakin.
Hän on ilmeisesti todellakin joko SUURI profeetta tai peräti itse Jumala, sillä ihminen ei edelleenkään käsittääkseni tuomioita jakele.
Tai sitten olen vain käsittänyt väärin, sitähän sattuu.
kytee maapallon sisuksissa. Ihminen palajaa tomuksi jälleen, ellei koe ylösnousemusta.
Predestinaatio.
Kaikkitietävä Jumala tiesi jo maailman luodessaan, kuka pelastuu. Siksi kaikkinainen uskovaistelu on turhanpäiväistä.
Muussa tapauksessa (= ei-kaikkitietävä ) Jumala ei ole Jumala, eikä hänellä mitään merkitystä. Tällöin sekin, onko Jumala olemassa vai ei, on merkityksetöntä.
"Kaikkitietävä Jumala tiesi jo maailman luodessaan, kuka pelastuu. Siksi kaikkinainen uskovaistelu on turhanpäiväistä."
Ei kukaan pelastu, ellei pysy Jeesuksessa. Siksi me kaikki kilvoittelemme, jotta aikanaan myös pelastuisimme.
Ei kukaan voi tulla myöskään uskoon, ellei joku hänelle asiasta kerro.
Niinhän se on, predestinaatio.
Mieluista kristillisen teologian ongelmakohtien tutkiskelu kuitenkaan ei ole niille ihmisille, jotka katsovat olevansa Jumalan Valittuja.
että ne pelastuu jotka tarttuu kiinni pelastukseen. Jumala tietää,..... sinä päätät kohtalosi.
JOS Jumala ON kaikkitietävä, hän tietää jo etukäteen sen, mitä kukin valitsee.
Itse asiassa, hänen täytyi tietää jo etukäteen se, miten ihmiskunnan käy.
mutta on armollinen: Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa
MITEN se armollisuus näkyy, jos kaikki oli jo etukäteen selvää?
MITEN se armollisuus näkyy vaikkapa siinä, että jonkun elämä on pelkkää kärsimystä ja toisen taas ei?
ONKO se armoillisuutta, jos Jumala jo ennalta tiesi sen, että ihminen lankeaa pahuuteen, mutta silti vain jääräpäisesti toimi haluamallaan tavalla?
Koeta edes jotenkin KESKUSTELLA, jos kykenet. Älä lausu latteita mietelauseita. Vai trollailetko vain? Luultavasti...
Jumalan armollisuus näkyy siinä että hän on lähettänyt oman poikansa pelastamaan, joka myös kuoli puolestamme.
Armoa on myös se jos kristitty syyttömänä omassatunossaan kärsii jumalattomien vastustusta.
"ONKO se armoillisuutta, jos Jumala jo ennalta tiesi sen, että ihminen lankeaa pahuuteen, mutta silti vain jääräpäisesti toimi haluamallaan tavalla?"
Ihmisellä on kuitenkin vapaus valita, että tuleeko uskoon ja antaako pyhittää itsensä vai ei. Ei tämä elämä ole kuitenkaan niin pitkä, että se kannattaisi hukkaan heittää. Tästä myös Jeesus:
Mk. 8:34-38: "Hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: 'Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadotta sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin täh den, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.' "
näkyy siinä, että ihminen voi tehdä mielenmuutoksen joka on Jumalalle mieluinen. Kärsimys on aina seuraus jostain.
Armollisuutta on just se, että lankeamuksen jälkeen voi nousta jälleen. Ei tarvitse olla täydellinen kevatakseen Jumalalle.
Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?
Niin. Mitähän vaikkapa vauva on tehnyt ansaitakseen sairautensa?
Ja JOS Jumala tietää etukäteen kunkin valinnan, millä tavalla se valinta VOI olla hänelle mieluinen tai ei? Hänhän on itse kaiken alulle laittanut?
Sairaus on seuraus, ei sitä tarvitse ansaita. Hetikään kaikkea kärsimystä ja muuta epätasa-arvoa emme pysty tässä ajassa käsittämään, että miksi niin on. (Esim. viha aiheuttaa syöpää ja syöpä voi olla perinnöllistä )
Jumala tietää etukäteen missä tilanteessa hän on armollinen.
Hänen armonsa on, otti sen vastaan tai ei. Ihmisellä on vastuu teoistaan....ei Jumala jättänyt ihmistä vastuutta.
Hän on laittanut kaiken alulle, meidän tehtävä on pysyä 'kurssissa'
Vai että ei mitään...
Jumala on armollinen, mutta koettelee ihmisiä lukemattomin tavoin. Osansa saa niin uskova kuin uskotonkin, lapsi ja vanhus, jokainen vuorollaan.
Selitys kaikken on se, että Jumala antoi poikansa puolestamme.
Syy tähän oli ilmeisesti pitkälti se, että Aatami ja Eeva eivät totelleet Jumalaa. TAI sitten KAIKKI vain ovat syntisiä ja se on jokaisen tunnustettava, olipa pahaa tehnyt tai ei. Käsittääkseni jo pelkkä olemassaolo on syntiä ja sitä synnintuntoa on oltava.
Valitan, en kykene näitä ajatuksia ymmärtämään. Jossakin on vika ja epäilen vahvasti, että se virhe on ihmisten ajatuksissa. Käsitykset Jumalasta ovat Erittäin Oudot.
Kukaan ei hänen teitään ymmärrä, mutta OMITUISEN vahva käsitys hänen tavoitteistaan kuitenkin on?
"Viha aiheuttaa syöpää." ERITTÄIN mielenkiintoinen lääketieteellinen teoria. Mikähän lääketieteellinen tutkimus lienee sen takana? Ovatko jo ihan pienet lapset vain vihansa uhreja? Entä sairastuvat Varmasti Oikeaoppiset Uskovat? Mikäs heissä on vikana?
Uskooko joku oikeasti näihin juttuihin?
Jos joku tahtoo kiivetä puuhun, on aloitettava alhaalta.
Jos jokua tahtoo, etät Jumala vastaa vaikeisiin kysymyksiin,
on.
a) ensin nöyrryttävä parannukseen
b) tunnustettava syntintä
c) on otettava vastaan armahdus Jeesuksen Kristuksen ristin työn ansiosta.
Siis on aloitettava aakkosista, A-B-C, niinkuin lukeminen aloitetaan aakkosista, koulussa...
Ja niinkuin käveleminen aloitetaan konttauksen taikka ryömimisen perästä.
Jumala ei kuuntele kiukuttelijoita, Pilkkaajille Hän kääntää selkänsä.
Eikä siis vastaa kapinoitsijoille.
Säännöt ovat samat kaikille.
Joka tahtoo viisautta, ymmärrystä, vastauksia vaikeisiin kysymyksiin,
- hänen on vain nöyrryttävä Jumalan edessä.
Jumala ON YLPEITÄ vastaan, nöyrille Hän antaa armon.
Siis: tyvestä latvaan!
Aakkosista eteenpäin!
Ja, jos tämä palsta on liian vaikea, suolainen, täällä
EI OLE MIKÄÄN PAKKO kiukutella...
Usko nyt. Olen rauhallinen. Entä Sinä? Jumala ei vastaa, miten on Sinun laitasi?
Quo vadis?
Ihminen hukkuu kadotukseen, miksi?
Hänelle ei kelvannut Pelastus, pelastusrengas,
Jeesuksessa kristuksessa.
Armahdus tuomion alta.
Ylpeys ja itseriiittoisuus on siis hukuttanut monta...
Voi kuinka YLLÄTTÄVÄÄ! Tekstejäni alkaa poistua. Voi että. Enpä olisi ikinä osannut kuvitellakaan...
Näin sitä KESKUSTELLAAN!
Olen tässä viimeaikoina pohtinut näkökulmaa, kun olen lukenut ja ajatellut niitä monia nykypäivän marttyyreja, joita syntyy tämän päivän hindu - ja islamilaisessa maailmassa, missä on ihmisiä, jotka löytävät Jeesuksen. Niin tällöin he joutuvat saman tien todella rajun valinnan paikalle, joko Jeesus ja kuolema tai entinen elämä perhekunnassaan ja kansansa keskuudessa. Tämä tilanne heidän kohdallaan on todellakin näin mustavalkoinen usein. Niin ja usein nämä ns. ateistit hokevat, jotta kaikki uskonnot ovat samoja ja totuudeltaan samalla tasolla. Näin ei todellakaan ole, ja sen osoittavat nämä monet nykyajan marttyyrit tuolla hindu ja isalmin vahvoissa maissa. Jos ja kun, näin olisi niin nämä marttyyrit eivät tuntisi mitään eroa aikaisempaan uskontoonsa, kun valitsevat sillä hetkellä Kristuksen Jeesuksen. Kristuksen Jeesuksen pitää olla jotain todella mullistavaa näille ihmisille, jotka ovat olleet vahvasti uskonnollisia ja eläneet siinä lapsesta asti. Mutta näinhän se on, ettei Kristus Jeesus ole uskonto, vaan Elävä Jumalan Poika ja itsekkin Jumala. Näin ei myöskään Kristillisyys ole uskonto, vaan persoonan vastaanottamista ja Hänen seuraamista.
Nämä nykypäivän marttyyrit luopuvat todella paljosta, jota nykypäivän suoma-
laisuus ei heti voi ymmärryksellään tavoittaakkaan. Siinä puutteessa ja perhesidonnaisessa kulttuurissa on niin vahvat ns. sielulliset siteet, vain jäädä mukavaan ja koko suvun hyväksymään ns. isiltä perittyyn uskontoon. Ja todella sekin houkuttaa heitä kieltämään Jeesuksen, kun suku itse on heitä usein tappamassa. Mutta silti he eivät voi kieltää sitä totuutta eli Kristusta Jeesusta minkä ovat löytäneet. Tämä heidän valinta todistaa, kuinka aidon Elämän Lähteen he ovat löytäneet ja siitä he eivät tahdo luopua, vaikka heille rakas suku ja sen jäsenet ovat heitä tappamassa. Tämä on todella ihmeellistä, mikä todistaa siitä, että he ovat löytäneet jotain todella aitoa tässä valheellisessa maailmassa ja sen valheellisten arvojen ja arvostusten
keskellä.
Ihmisiä on kuollut uskonsa puolesta kautta aikojen. Kristityt eivät ole todellakaan ainoita. Sana "marttyyri" on epäilemättä komealta kuulostava sana, mutta mitään kaunista kuolemassa oikeasti ei ole.
Uskon puolesta kuoleminen on esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun aletaan nostella raja-aitoja ihmisten välille. Se on esimerkki myös siitä, miten jonkin asian nostaminen liian suureksi vaikuttaa.
Ei auta.
Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan, sanoi kerran Jeesus Sulukselle, joha uhkui ja puuskui vihaa kristinuskova vastaan.
Ei auta. Ei edes se, että koettaa haalia kavereita ja tukiporukkaa joidenkin horjuvien kristittyjen deittailuista.
Jumala valvoo asioita. Ylinnä.