Voiko kirkko osotaa 1-3 vuosisadalta kastemaljoa

ao, tässä vielä lisää jatkoa edelliseen mielipiteeseeni, jossa on tietoa alkukristittyjen kasteista. Maljoja on toki olemassa niissä paikoissa, joissa on säilynyt isoja vesialtaita temppeleiden raunioissa.

Alkukristittyjen kaste-tapahtuma:
"Milanon pääkirkko sijaitsi keskellä kaupunkia, ja siihen mahtui 3000 henkeä. Ambrosius rakennutti kirkon välittömään läheisyyteen kastekappelin, jota käytettiin etenkin pääsiäisenä vietettävän suuren vuotuisen kastejuhlan aikaan. Kappelissa oli kahdeksankulmainen kasteallas, jossa oli kaksi kanavaa, toisesta tuli vesi kastehautaan ja toista pitkin se juoksutettiin pois. Ambrosius kutsui sitä `lähteeksi` ja antoi kaiverruttaa kappelin seinään kirjoituksen: `Kaste puhdistaa lähteessä puhtaalla, virtaavalla vedellä`. Oli yleinen käytäntö jo 100- luvulta lähtien kastaa virtaavassa vedessä, mikä symboloi `elävää vettä`.

Kaste toimitettiin upottamalla, mikä oli ilmaus ajatuksesta, jota Ambrosius korostaa kirjoituksessaan sakramenteista: kristitty kuolee ja haudataan Kristuksen kanssa kasteessa, noustakseen sitten ylös yhdessä hänen kanssaan.

Kaikesta päätellen imeväisikäisten kaste oli harvinainen, vaikka sitäkin esiintyi. Sen sijaan varttuneempien lasten kastaminen oli yleisempää. Ihmisten tulva seurakuntaan teki kastetta edeltävän opetuksen antamisen erityisen tärkeäksi.

Ambrosiuksen seurakunnassa kastetoimitus koostui yhdeksästä vaiheesta. Yhdessä ne määrittelivät kasteen ratkaisevan luonteen. Astukaamme sisään kastekappeliin seuraamaan sisältörikasta jumalanpalvelusta:

Jo ennen kappeliin menoa aloitetaan jumalanpalvelus siten, että Ambrosius huutaa arameaksi sanan `Effata`, ´aukene´, ilmaus jota Jeesus oli käyttänyt parantaessaan kuuromykän miehen. Symboliikka on selkeä: kastekokelaan on valmistauduttava kuulemaan Jumalan sanat. Sen jälkeen piispa siunaa kasteveden ja kristityltä riisutaan kaikki vaatteet ja hänet voidellaan öljyllä yltympäri. Alkukirkon kirjoittajat tulkitsevat voitelun merkitystä eri tavoin: se saattoi kuvastaa sitä, miten ihminen oksastetaan hyvään öljypuuhun, mutta myös symboloida valmistautumista kamppailuun, jota kristittynä eläminen merkitsee. Ambrosius viittaa antiikin painijaan, jonka koko keho voideltiin hänen valmistautuessaan koitokseensa.

Seuraavassa vaiheessa sanouduttiin irti paholaisesta: kastekandidaatti kääntyy ensiksi länttä kohti, pimeyden ilmansuuntaan päin, ja sitten itää kohti - mikä kuvastaa sitä, että kasteessa siirrytään pimeydestä valkeuteen. Sitten koittaa itse kastetoimituksen aika. Kastekanditaatit astuvat alastomina kasteveteen ja saavat ennen veteen upottamista vastata kolmeen kysymykseen. Vastaamalla joka kerta `Minä uskon`, he tunnustavat uskovansa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Ilman vaatteita kastaminen oli tavallista alkukirkossa. Tavalla haluttiin korostaa kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä: ihminen syntyy elämään alastomana, se koskee sekä maallista että hengellistä syntymää. Siitä syystä miehet ja naiset kastettiin erikseen ja diakonissat tapasivat avustaa naispuolisia kastekandidaatteja.

Vedestä nousemisen jälkeen nähdään, miten vasta kastetun pää voidellaan kauttaaltaan hyväntuoksuisella öljyllä. Tuoksu täyttää kappelin ja todistaa siitä, että hän kuuluu nyt pyhään kansaan, joka on tullut osalliseksi iankaikkisesta elämästä. ..."

Ambrosius kertoi kastettujen jalkojen pesusta, jonka toimituksen hän, Ambrosius, yhdessä seurakunnan vanhinten kanssa suorittaa.

"Sen jälkeen vasta kastetut puetaan valkoiseen kastepukuun. Samaten kuten kastekandidaatti riisuu symbolisesti vanhan ihmisen, ottamalla vaatteet päältään ennen kastetta, valkoinen puku on merkkinä siitä, että hänet nyt on puettu Kristukseen.

Kastetoimitus päättyy kätten päälle panemiseen, Apostolien teoissa kuvatun alkuseurakunnan tradition mukaisesti. Piispa ja hänen avustajansa laskevat kätensä vasta kastettujen päälle, ja rukoilevat, että nämä täyttyisivät Pyhällä Hengellä ja tulisivat osallisiksi Hengen lahjoista. Kätten päälle panemisen yhteydessä oli tavallista että vasta kastetut vielä voideltiin öljyllä, merkkinä `Hengen voitelusta`.

Välittömästi kastetoimituksen jälkeen vasta kastetut saavat osallistua ensimmäistä kertaa eukaristiaan, ehtoollispalvelukseen. Ehtoollinen oli tuona aikana varattu yksinomaan kastetuille, kaikki muut joutuivat poistumaan kirkosta, kun alettiin viettää pyhää ateriaa.