Jeesus sanoi mene eläkä enää tee syntiä.Mutta vaikka mene olen kovin lankeavainen ja teen uudestaan syntiä vaikken tahdo.Onko siis niin että saan syntini aina anteeksi vaikka tekisin uudestaan.Vaikka saan syntin uudestaan anteeksi on raskasta elää tässä lihassa.En haluisi olla huono palvelija,vaan minkäs teen.Synti ei koske toista ihmistä,vaan on minun Jumala suhteen kehityksen tielä.
Kuinka tämän kanssa voi elää
syntinen mies
359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä, saat syntisi anteeksi. Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja Jumala hänet jälleen nostaa. Seitsemän, Jumalan täydellisyyden luku. Siis ei ole niin huonoa heikkoa syntistä ihmistä, ei niin epätäydellistä, jota Jumala ei voisi täydellisesti pelastaa.
Jeesus on vuodattanut verensä sinun tähtesi. Hän meni ristille sovittamaan sinun syntisi.
Eräällä uskovalla miehellä oli kuolinvuoteella tunnontuskia, eikä hän saanut rauhaa. Syyttäjä oli syyttämässä; "Et voi saada tuollaisia syntejä anteeksi"
Uskonveli tuli tervehtimään ja näki tämän miehen tuskan. Pyhä Henki kehoitti kysymään mieheltä; Riittääkö Jeesuksen veri peittämään sinun syntisi? Riittääkö Jeesuksen veri peittämään kaikkien synnit? Riittääkö Jeesuksen veri?
Tämän jälkeen mies sai rauhan.
-
Muista, että on eri asia langeta syntiin ja on eri asia harjoittaa syntiä, siis tehdä syntiä. Jos sinä teet sitä mitä et tahdo, niin olet langennut syntiin. Mutta jos et tahdo, niin se todistaa, että taistelet syntiä vastaan.
En minäkään tahdo olla huono palvelija, tahdon olla puhdas. Sä olet ehkä samassa kehityksessä kuin minä. Uskossa tulee koko ajan kasvua, vaikka ei niin tuntuisikaan. Jumala sen kasvun antaa. Jumala kasvattaa lankeemustenkin kautta. Niin minuakin on kasvattanut. Olen omassa voimassani koettanut vastustaa syntiä ja kuitenkin olen langennut. Jumala näytti, että tämä taistelu on Jumalan, eikä minun taisteluni.
Hyvä olisi aina rukoilla, jos tulee houkutuksia. Sillä saa sen poikki. Joskus kuitenkin käy niin, että lankeaa. Jos niin on kuitenkin käynyt, että on langennut, niin senkin jälkeen pitäisi heti rukoilla, aivan heti. Ei saa jättää perkeleelle mitään saumaa syyttää sinua, vaan mennä heti ristin juurelle.
Juuri lankeamisen jälkeen p.erkele syyttää voimakkaasti ja sanoo, että et sinä nyt voi mennä Jumalan eteen, kärsi nyt vähän aikaa.
Tätä ei pidä kuunnella hetkeäkään, vaan mennä heti Jeesuksen tykö.
-
"Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi"
Jeesuksen veri riittää. Jos se riittää minulle, niin se riittää sinullekkin.
Muista. Synnin tekijä on synnin harjoittaja, joka ei taistele syntiä vastaan.
syntiin lankeaja ei tahdo tehdä syntiä, vaan tahtoo olla puhdas.
Seitsemästi vanhurskas lankeaa, mutta Jumala hänet jälleen nostaa.
-
Jeesus on jo sinut verellään merkinnyt omakseen. Hän ei sinua hylkää.
Olet Isän Jumalan lapsi, joka ei rakasta sinua, eikä minua erinomaisuuden tähden, vaan ainoa syy miksi Isä meitä rakastaa, on Jeesus Kristus. Hän on meidän vanhurskautemme. Ja jos susta tuntuu, että olet heikko, niin se heikkouskin on naulittu ristille. Veri peittää kaiken. Jeesus on jo antanut kaikkensa, vuodattanut koko verensä ja se riittää. Kunnia Herralle, se riittää.
Aika hyvin vastasit, mutta kuitenkin on sekin puoli olemassa, että onko mahdollisesti syyllistämässä itseänsä asioista joista ei välttämättä tarvitsisi syyllisyyttä tunteakaan. En tarkoita mitään ns selviä lankeemuksia (mihin sen rajan sitten vetääkin). Meillä heikkouskoisemmilla on taipumus syyllistää itsemme liian herkästi.
Pitäisikö uskaltaa vaan elää vapaasti periaatteella "kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei minua rakenna"? kunhan en tee lähimmäiselleni mitään pahaa.
Näissä asioissa olisi pohtimista sielunhoidolliselta kannalta ajateltuna.
Paras lääke syyllisyysongelmiin on evankelinen vanhurskautustotuus.
eki123
Voihan jotakin sellaistakin tietty olla, josta ei ole varma ja syyttää itseään turhaan.
Esim jos on vielä jotenkin lain alla tai jonkun uskonnollisuuden siteissä. Esim jos on kuulunut johonkin uskonsuuntaan tai kirkkoon ja sittemmin on eronnut siitä, niin voi tulla turhia itsesyytöksiä tai jopa sielunvihollinen alkaa syyttämään, että olet irtolainen, et kuulu seurakuntaan, olet luopio jne.
Tälläistä voi olla. Uskonnollisuus ei ole Jumalasta. Uskonnollisuus ja lakihenkisyys kulkevat käsi kädessä. Kummassakaan ihminen ei ole vapaa. Kumpikin sitoo ihmistä. Sitoo tietynlaiseen seurakuntamalliin ja oppiin, ja tapoihin ym. Ei ole vapautta. Jos sitten tälläisestä yhteisöstä lähtee, niin monesti saa arvostelua osakseen ja aivan turhia tunnontuskia, jotka ei ole Jumalasta.
Totta. Evankeliumi on paras lääke.