Kaipaisin teiltä hieman neuvoja tilanteeseeni :)
Olen toisen vuoden luonnontieteiden opiskelija, ikää 22, pian 23. Opiskelen alaa, joka mua kiinnostaa todella paljon, MUTTA tuntuu, etteivät taidot pian enää riitä :/ Tässä nimittäin tarvitaan todella paljon matemaattista ja fysikaalista osaamista, joissa olen korkeintaan keskinkertainen, ellen jopa huono. Arvosanat ekalta vuodelta vaihtelivat 1-3 välillä, ei sentään yhtään hylsyä. Nyt tuntuu että vaikeustaso nousee ja ainakin yksi tentti menossa uusintaan. Teen opintojen ohella myös töitä, joten välillä ajastakin puutetta.
Suurin puute on kuitenkin taidot. Olen nyt tilanteessa, jossa ala kiinnostaisi paljon, mutta en tiedä, onko musta siihen... Voisin vetää tutkinnon ehkä läpi just ja just hyväksytyillä arvosanoilla, mut ei mitään toivoa, että joistain kursseista napsahtaisi kiitettäviä. Toisaalta mulla ei ole varsinaisesti mitään toistakaan alaa, joka kiinnostaisi yhtä paljon ja kyllä uuden korkeakoulututkinnon aloittaminen tuntuisi liian isolta haasteelta.... taas se pääsykoerumba yms. Ammattikorkeaa en puolestaan pidä tarpeeksi haastavana itselleni.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten olet selvinneet tai mitä mieltä olette tästä?
Olen toisen vuoden luonnontieteiden opiskelija, ikää 22, pian 23. Opiskelen alaa, joka mua kiinnostaa todella paljon, MUTTA tuntuu, etteivät taidot pian enää riitä :/ Tässä nimittäin tarvitaan todella paljon matemaattista ja fysikaalista osaamista, joissa olen korkeintaan keskinkertainen, ellen jopa huono. Arvosanat ekalta vuodelta vaihtelivat 1-3 välillä, ei sentään yhtään hylsyä. Nyt tuntuu että vaikeustaso nousee ja ainakin yksi tentti menossa uusintaan. Teen opintojen ohella myös töitä, joten välillä ajastakin puutetta.
Suurin puute on kuitenkin taidot. Olen nyt tilanteessa, jossa ala kiinnostaisi paljon, mutta en tiedä, onko musta siihen... Voisin vetää tutkinnon ehkä läpi just ja just hyväksytyillä arvosanoilla, mut ei mitään toivoa, että joistain kursseista napsahtaisi kiitettäviä. Toisaalta mulla ei ole varsinaisesti mitään toistakaan alaa, joka kiinnostaisi yhtä paljon ja kyllä uuden korkeakoulututkinnon aloittaminen tuntuisi liian isolta haasteelta.... taas se pääsykoerumba yms. Ammattikorkeaa en puolestaan pidä tarpeeksi haastavana itselleni.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten olet selvinneet tai mitä mieltä olette tästä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Matematiikkaa ja fysiikkaa oppii parhaiten laskemalla laskuja. Jos tuntuu, ettei täysin osaa, pitää laskea vielä lisää laskuja. Ja saattaahan käydä, että ymmärryksen valo napsahtaa jossakin vaiheessa päälle...
Tietty, siihen menee aikaa, mutta käsittääkseni olet parhaillaan opiskelemassa, joten sinulla pitäisi olla aikaa opiskeluun. Tosi välkyt voivat päästä vähemmällä, Taavi Tavallisen pitää yrittää enemmän.
Jeps. oon sitä mieltä että sun kannattaa yrittää vielä. Harjottelet paljon niitä laskuja. Ja vaikkei onnistukkaan heti laskeminen vaatii aikaa ja jossain vaihessa voit tajuta asioita ja se on hienoo! Ja jos kerta tykkäät laskemisesta niin et luovuta!!
Pakko kysyy et mikä oli sun arvosana pitkästä matikasta yo kirjotuksissa?
En koskaan kirjoittanut pitkää matikkaa, vaan lyhyen josta tuli E. Sen jälkeen kävin avoimessa joitain pitkän matikan kursseja... En mä ihan vielä ajatellutkaan luovuttaa, mutta mikäli menee siihen, ettei pääse mitään kursseja läpi, niin kait on pakko miettiä sitäkin vaihtoehtoa sitten. Mielestäni olen kyllä käyttänyt hyvin paljon aikaa laskemiseen verrattuna mitä muut kanssaopiskelijat siihen käyttävät, mutta silti ymmärtämiseni on vaivalloista ja hidasta. Olen lahjakas kielissä, mutta matikkaneroa musta ei näköjään saa tekemälläkään :/
"Opiskelen alaa, joka mua kiinnostaa todella paljon, MUTTA tuntuu, etteivät taidot pian enää riitä :/ Tässä nimittäin tarvitaan todella paljon matemaattista ja fysikaalista osaamista, "
Kertoisit suoraan, mistä alasta on kyse. Muuten vastaaminen on arvailua. Suurin osa aloituksista menee tyyliin 'opiskelen eräässä koulusta erästä alaa ja matemaattiset zydeemit tuottaa päänsärkyä'. Turha pelätä, että kaikki saisivat tietää, että Matti on käy suomi24:ssä.
"Sen jälkeen kävin avoimessa joitain pitkän matikan kursseja"
Eikö asiaa ole huomioitu koulutusohjelmassanne..? Eikö ole infoa aiheesta saatavilla, missä opintoneuvojat jne? Jollain valintaperusteellahan sinut on sinne valittu, joten jos istumalihakset ovat vahvat ja mielenterveys 100%, valmistut pomminvarmasti kelpo arvosanoilla.
"Olen lahjakas kielissä, mutta matikkaneroa musta ei näköjään saa tekemälläkään :/ "
Matikkahommissa on kyse loputtomasta esimerkkien toistosta ja tekniikoiden ja niksien opettelusta. Ainakin 90-luvulla lukiomatikan tarkoitus oli valmentaa kansakunta insinööriopintoja varten. Kuka tahansa oppii nämä asiat. Riippuu vain kuinka ne opetetaan.
On totaalista hölynpölyä, että jos on hyvä kielissä, ei voi olla hyvä muussa järjenkäytössä. "En opi matikkaa koska osaan kieliä" on juuri sellaisia typeriä hokemia, minkä vuoksi herkkäuskoiset jättävät kykynsä käyttämättä.
Tietysti jos kyse on TKK:n fysiikasta ja kompuutteritieteestä, vaaditaan sellaisia hoksottimia, mitä ainakaan minulla ei ole. Kaikkiin muihin korkeakouluihin ja yliopistoihin ei tarvita kummoisia matemaattisia taitoja: riittää kunhan on kiltti poika/tyttö ja jaksaa opetella tarvittavat temput.
Joo no mä itekkin olen hidas tajuamaan laskuja,mutta kyllä ne yleensä aukee tai ainakin sit kun ope neuvoo:D. Parasta matikassa on just se, että kun välähtää miten se lasku meneekin. Välillä siihen menee aikaa aika paljonkin, mutta en anna sen vaivata liikaa. Matikassa kivaa on just se, että se tuo haastetta ainakin mulle. Ois tylsää jos kaikki laskut ois naurettavan helppoja. Yritän vaan sanoo,että asioitten eteen pitää yrittää taistelle vaikka tuntuskin vaikeelta. Aina kannattaa opiskella sitä mistä eniten pitää. Ja jos sulla on nyt menossa yks tentti uusintaan niin se ei oo vielä maailman loppu.
Ja tosta lahjakkuudesta. Ei tarvii olla lahjakas ollakseen hyvä jossain.Se vaatii vaan kovasti työtä. En minäkään ole lahjakas matikassa, mutta harjottelemalla oon tullu paremmaks. Minä taas osaan kieliä heikosti, mutta matikkaa haluan opiskelemaan vaikka en ookkaan siinäkään tarpeeks hyvä.
Katot miten tentit menee ja sit mietit mikä tuntuu parhaalta ratkasulta.
Niin ja tosiaan geofysiikkaa opiskelen fysiikan laitoksella, joten aika paljon tuota matikkaa tarvitaan :(
Kuulostaa jossain määrin tutulta. Kannattaa muistaa, että yliopistolla kurssien vaatimustaso saattaa kurssista riippuen olla aivan eri luokkaa kuin lukiossa, ja kaikista lahjakkaimmatkin opiskelijat joutuvat paiskimaan töitä ahkerasti. Tästä syystä ei kannata verrata itseään liikaa muihin, koska et tiedä, kuinka paljon muut oikeasti töitä tekevät. Esim. itselleni oli mahdottomuus saada kasaan 60 op vuodessa, jos monet sillä hetkellä suorittamani kurssit olivat liian raskaita pistemäärään nähden. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että en ole ainoa, jolta jää kursseja rästiin.
Lisäksi opetuksen taso vaihtelee huomattavasti, koska osalle tutkijoista opetushommat ovat silkkaa pakkopullaa. Eräskin proffa puheli ummet ja lammet asian vierestä suurimman osan luennoista, mikä ei auttanut ollenkaan asioiden ymmärtämisessä (tai edes tentin läpäisyssä). Tentin läpäiseminen ja asioiden ymmärtäminen eivät välttämättä liity toisiinsa kovinkaan vahvasti, syvempi ymmärrys tulee yleensä myöhemmin, kun samoihin juttuihin törmää toisessa asiayhteydessä. Minusta on kuitenkin loistavaa, että olet aidosti kiinnostunut omasta alastasi, koska juuri se auttaa puskemaan läpi harmaan kiven niinä synkimpinä hetkinä.
Eräs parhaista opiskeluun liittyvistä vinkeistä: jos kurssin tarjoamat materiaalit ja oppimisvälineet (luennot, tenttikirja, opetusmonisteet, laskuharjoitukset) eivät tunnu riittävän asian ymmärtämiseen, kannattaa katsella muita vaihtoehtoja. Esim. suomenkielinen oppikirja voi auttaa asian ymmärtämisessä englanninkielistä paremmin. Netti on pullollaan muiden yliopistojen oppimateriaaleja, joita voi surutta käyttää oman oppimisensa tueksi. Kysy neuvoa myös kurssikavereiltasi, sillä samalla tasolla oleva henkilö selittänee asian paljon selkeämmin.
Jos koet matematiikan peruskäsitteet vaikeiksi, juuri näihin löytynee netistä paljon materiaalia. Kuten nimimerkki suku_on_pahin jo totesikin, laskurutiinin saamisessa on kyse vain siitä, että jaksaa pyöritellä niitä yhtälöitä niin kauan, että ne tulevat selkäytimestä. Joka alalla on omat matemaattiset kikkansa, joilla yhtälöt saadaan nättiin ja helposti ratkaistavaan muotoon. Ota myös selvää oman yliopistosi tarjoamista laskenta-/matematiikkaohjelmistoista (Maple, Mathematica, Matlab...), koska kuvien piirtäminen selventää yhtälöiden käyttäytymistä huomattavasti.
Ojaa kaivamaan vaan ei siinä matikkaa tarvita!
Itse opiskelen luonnontiedepuolella, eri alaa tosin ja samalta on tuntunut monet kerrat, vaikka omalla alalla matikka-fysiikka ei yhtä keskeistä olekaan.
Kannattaa muistaa, että jos arvosanat on 1-3, niin ei se mitään. Ei niillä ole mitään merkitystä enää myöhemmin, ei ole mikään pakko saada kiitettäviä. Tärkeintä on tietysti jotenkin osata ja ymmärtää se kurssin keskeisin sisältö, omaa opiskelujatkoa ajatellen. Kannattaa myös miettiä, käyttääkö varmasti tarpeeksi aikaa kunkin kurssin kanssa. Ainakin itse tarvitsen suht paljon aikaa/ kurssi, jotkut pääsevät helpommalla.
Mutta ei kannata luovuttaa liian helposti :)
Kun itse opiskelin tuntui usein etten osaa ja, että vaivoin sain viimeisillä voimillani kurssit juuri ja juuri läpi. En ajatellut ollenkaan, että ahkeroimalla voisin oppia enemmän...
Näin jälkiviisaana sanoisin, että minulla oli silloin liikaa opintoja (160 ov tutkinto ja minulla 220 ov) ja töitä (työskentelin alaani liittymättömässä duunarihommassa jossa työvuorot vaihteli aamusta yöhön=jatkuva univelka). Minulla ei vain yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta oppia kaiken suorittamisen keskellä. Harva meistä on Einstein ja hänelläkin taisi olla paljon vapaa-aikaa ajatteluun:).
Oman osaamisen kannalta sanoisin, että vähemmän on enemmä. Vähennä vaikka kursseja nostaaksesi laatua jos et voi työvuoroista tinkiä. Tai yritä saada omaa alaa liippaava työ jossa osaaminen kasvaa huomaamatta, kun kohtaat käytännön ongelmia (laskuja ym.).
Tsemppiä!