Laatu?

”Yksinkertainen laatumittari voisi olla vaikkapa vikojen lukumäärä purjehdusmaileja tai -vuosia kohti, esim. vikaa/10.000 mpk tai korjattavien vikojen lukumäärä/10 vuotta.”

Miten uuden ensiveneen ostaja voi käyttää tuollaista tietoa hyväkseen.

”En ymmärrä, että purjeveneen laatua voitaisiin mitata millimetreinä tai laminointiprosessin teknillisen suorituksen yksityiskohdista.”

Luulisi päinvastoin, että kunnon spekseistä tuo laatu olisi oikeasti nähtävissä. Nykyään kukaan valmis-taja ei kerro miten paljon missäkin kohdissa ja minkä laatuista materiaalia on käytetty. Ovatko ostajat aivottomia idiootteja, jotka eivät ymmärrä rakenteiden päälle vai haluavatko valmistajat vältellä todellista tietoa?

”Ehkä veneen käypä arvo 10, 20 tai 30 käyttövuoden jälkeen antaisi osviittaa laadusta? Perinteisen ajattelun mukaan vene kesti kauemmin kuin omistajansa”

Uuden veneen ostaja ei saa tällaista tietoa mistään. Mitään venettä ei tehdä samanlaisena 10 vuotta.

Laatuveneellä voi kryssiä ilman että sisältä kuuluu nitinään ja natinaa. Olen kerran ollut mukana uudehkossa sarjatuotantoveneessä, jossa kryssiessä kuului sisältä lasikuituosien nitinää ja natinaa. Varmaan runko kestää sen elämisen, mutta se ei kuulostanut mukavalta.
JP

Sehän on itsestään selvä, että halpaan tuotantohintaan pyrittäessä käytetään halvempia materiaaleja. Rautaköli on hyvä esimerkki. Kölimateriaalin ominaispainon pitäisi olla mahdollisimman korkea, jonka takia lyijy on paljon parempi kuin rauta. Lyijyköli on myös huomattavasti helppohoitoisempi kuin rautaköli ja se vaimentaa iskuja paremmin kuin rautaköli, mutta sellaiset asiathan eivät näy venemessujen esittelyissä....

Kuitenkaan pelkkä köli ei ratkaise, niinkuin totesit. Se on vain yksi osa kokonaisuudesta.

FG kirjoitti:

Laatuveneellä voi kryssiä ilman että sisältä kuuluu nitinään ja natinaa. Olen kerran ollut mukana uudehkossa sarjatuotantoveneessä, jossa kryssiessä kuului sisältä lasikuituosien nitinää ja natinaa. Varmaan runko kestää sen elämisen, mutta se ei kuulostanut mukavalta.
JP

Lue lisää

Minä olen ollut vanhassa ns. laatuveneessä, jossa sisältä kuului nitinää ja natinaa. Olen myös ollut uudessa ei varsinaisessa laatuveneessä, jossa kuului nitinää ja natinaa. Omistaja hio hieman turkkilevyjä ja hankausäänet loppuivat. Oli sen jälkeen hiljaisempi kuin tuo vanha vene ja myös laadukkaamman tuntuinen. Jos on peukalo keskellä kämmentä, voi olla, ettei saa koskaan laadukasta venettä, vaikka maksaisi maltaita. Käsistään kätevän on helppo kohottaa veneensä laatutasoa halvalla.

16+10 kirjoitti:

Minä olen ollut vanhassa ns. laatuveneessä, jossa sisältä kuului nitinää ja natinaa. Olen myös ollut uudessa ei varsinaisessa laatuveneessä, jossa kuului nitinää ja natinaa. Omistaja hio hieman turkkilevyjä ja hankausäänet loppuivat. Oli sen jälkeen hiljaisempi kuin tuo vanha vene ja myös laadukkaamman tuntuinen. Jos on peukalo keskellä kämmentä, voi olla, ettei saa koskaan laadukasta venettä, vaikka maksaisi maltaita. Käsistään kätevän on helppo kohottaa veneensä laatutasoa halvalla.

Lue lisää

Niinpä niin. Minullapa oli uudempi ei laatuvene joka nitisi ja natisi. Natinat johtuivat laipion ja moduulin liimausten pettämisestä jota ei helpolla korjata.
Vaihdoin vanhempaan laatuveneeseen jossa laipiot on laminoitu runkoon. Enää ei nitise ja natise.

tumpelotumppi kirjoitti:

Niinpä niin. Minullapa oli uudempi ei laatuvene joka nitisi ja natisi. Natinat johtuivat laipion ja moduulin liimausten pettämisestä jota ei helpolla korjata.
Vaihdoin vanhempaan laatuveneeseen jossa laipiot on laminoitu runkoon. Enää ei nitise ja natise.

Lue lisää

Silikonispray auttaa tuohon ongelmaan, suosittelen.

pullosta laatua kirjoitti:

Silikonispray auttaa tuohon ongelmaan, suosittelen.

Tämähän onkin uutta. Jos silikonispray kiinnittää laipiot kiinni niin mikesei veistämöt ja korjaustelakat käytä sitä laipoiden korjaamiseen? Sinällään veneet tarpeeksi kovissa keleissä nitisee ja natisee aina, koska ei runkoja tehdä niin vääntöjäykiksi ettei ne yhtään elaäisi. Sellaisen jäykkyyden saavuttaminen tekisi rungosta liian painavan tai kalliin.

FG kirjoitti:

Laatuveneellä voi kryssiä ilman että sisältä kuuluu nitinään ja natinaa. Olen kerran ollut mukana uudehkossa sarjatuotantoveneessä, jossa kryssiessä kuului sisältä lasikuituosien nitinää ja natinaa. Varmaan runko kestää sen elämisen, mutta se ei kuulostanut mukavalta.
JP

Lue lisää

Minä kuulin natinaa ja sitten vasta nitinää.Eli se oli kaiketi laadukas peli!

Eipä ole Timppa minulle ainakaan kertonut mistään laminointiongelmasta Farroutissa. Mihinköhän hevosmiesten tietolähteeseen tämäkin mollaus perustuu?

Venelehti kirjoitetaan yhteen!ISO900:lle tiedoksi!

aöoäåabhda kirjoitti:

Venelehti kirjoitetaan yhteen!ISO900:lle tiedoksi!

Jos puhutaan kotimaisesta propuuskasta sen nimi on vene ei venelehti ja oikeinkirjoitus sen mikaan vene-lehti

"Se lienee totta ettei nykyveneistä tule sellaisia sukupolvelta toiselle kiertäviä klassikoita kuin joistakin 70-luvun veneistä, mutta miksi pitäisikään."

OIisikohan sille vähemmistölle, joka lähtee sapattivapaalla tai eläkkeelle päästyään seilaamaan maailmalle, veneen kestävyys ja vikojen vähäisyys sittenkin tärkeä ominaisuus?
Olen seurannut muutamien maailmaa kiertävien purjehtijoiden blogeja ja ihmetellyt kuinka heidän upouusissa veneissään on yhtenään mitä erilaisempia vikoja. Ei edes takila kestä puolta matkaa. Aikaisemmin vantit ja staagit kehotettiin vaihtamaan vasta, kun pallo on kertaalleen kierretty, vaikka ne yhä olivat ehjiä. Moottoritkin kestivät vuosien käyttöä, nyt näyttää olevan ongelmia jo ensimmäisen käyttövuoden aikana.
Silläkö ei enää ole väliä?
Onko niin, että veneet on suunniteltu kestämään muutaman vuoden kevyttä kesäkäyttöä ja ovat romuja sen jälkeen? Sekö riittää nykyveneiden "laaduksi"?

näinkö on? kirjoitti:

"Se lienee totta ettei nykyveneistä tule sellaisia sukupolvelta toiselle kiertäviä klassikoita kuin joistakin 70-luvun veneistä, mutta miksi pitäisikään."

OIisikohan sille vähemmistölle, joka lähtee sapattivapaalla tai eläkkeelle päästyään seilaamaan maailmalle, veneen kestävyys ja vikojen vähäisyys sittenkin tärkeä ominaisuus?
Olen seurannut muutamien maailmaa kiertävien purjehtijoiden blogeja ja ihmetellyt kuinka heidän upouusissa veneissään on yhtenään mitä erilaisempia vikoja. Ei edes takila kestä puolta matkaa. Aikaisemmin vantit ja staagit kehotettiin vaihtamaan vasta, kun pallo on kertaalleen kierretty, vaikka ne yhä olivat ehjiä. Moottoritkin kestivät vuosien käyttöä, nyt näyttää olevan ongelmia jo ensimmäisen käyttövuoden aikana.
Silläkö ei enää ole väliä?
Onko niin, että veneet on suunniteltu kestämään muutaman vuoden kevyttä kesäkäyttöä ja ovat romuja sen jälkeen? Sekö riittää nykyveneiden "laaduksi"?

Lue lisää

Rikit, vantit, staagit ja moottorit tahtovat olla venevalmistajien hovihankkijana toimivien yritysten tuotteita, ei venevalmistajan itsensä, joten laatumoitteet pitäisi suunnata siihen suuntaan. Samoja tavaroita käytetään monissa eri merkeissä. Tietysti veneen suunnittelijan ja valmistajan vastuulla on valita oikein mitoitetut varusteet, mutta jos niin on tehty ja valmistaja on yleisesti tunnettu, pitäisi speksit löytyä ja olla tarkistettavissa. Sama koskee moottoreita. Nykyveneiden suurempi vikaantumisalttius voi johtua siitä, että mukana on enemmän vikaantumismahdollista tavaraa, varsinkin sähköpuolella. En oikein jaksa uskoa tuota alituista "ennen oli kaikki paremmin" paasausta.

kjgiårevaifj kirjoitti:

Rikit, vantit, staagit ja moottorit tahtovat olla venevalmistajien hovihankkijana toimivien yritysten tuotteita, ei venevalmistajan itsensä, joten laatumoitteet pitäisi suunnata siihen suuntaan. Samoja tavaroita käytetään monissa eri merkeissä. Tietysti veneen suunnittelijan ja valmistajan vastuulla on valita oikein mitoitetut varusteet, mutta jos niin on tehty ja valmistaja on yleisesti tunnettu, pitäisi speksit löytyä ja olla tarkistettavissa. Sama koskee moottoreita. Nykyveneiden suurempi vikaantumisalttius voi johtua siitä, että mukana on enemmän vikaantumismahdollista tavaraa, varsinkin sähköpuolella. En oikein jaksa uskoa tuota alituista "ennen oli kaikki paremmin" paasausta.

Lue lisää

Tuollaista vastausta saattoi odottaa..... Mikään ei siis ole venevalmistajan vika, vaikka venevalmistaja itse valitsee suunnittelijan, työmenetelmät, materiaalit, moottorit, takilat, elektroniikat, pultit, jne.
Kun vaikkapa alimitoitetut vantit katkeilevat, sekö onkin jonkun muun kuin venevalmistajan vika? "Speksit" varmastikin löytyy. Todennäköisesti nykyveneet on suunniteltu jonkinlaisten minimistandardien mukaan niin, että ne kestävät suurimman ostajakunnan käytössä valmistajan ilmoittaman takuuajan ja suunnitelmat täyttävät juuri ja juuri CE:n luokitusvaatimukset.

Siitä olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että "nykyveneiden vikaantumisalttius voi johtua siitä, että mukana on enemmän vikaantumismahdollista tavaraa, varsinkin sähköpuolella" - eikä vain sähköpuolella.

Näin varmaan pinnallisesti tarkasteltuna.
Laatuveneen erottaa mielestäni sarjiksesta (omiin kokemuksiin perustuen):
- räätälöitävyys, sisustusratkaisut ja purjehdusvarustua sovitettu minun tarpeisiini eikä charter-käyttöön tai sunnuntaipurjehdukseen
- moitteeton asennustyö; luukut eivät vuoda, sähkölaitteet toimivat oikein, jne jne
- laadukas sisustus - viihtyvyys ja kestävyys (eikä hometta)
- hyvä käyttösuunnittelu- ei säästetä valmistuskustannusten takia
Mm. venttiileissä, laipioissa jne...
- hyvä jälkihoito, ostajaa ei jätetä pulaan missään vaiheessa
Näin ovat asiat toimineet mm. Balticissa, swanissa ja FGssä ( ainakin Stigun aikana)

nykylaatu kirjoitti:

Tuollaista vastausta saattoi odottaa..... Mikään ei siis ole venevalmistajan vika, vaikka venevalmistaja itse valitsee suunnittelijan, työmenetelmät, materiaalit, moottorit, takilat, elektroniikat, pultit, jne.
Kun vaikkapa alimitoitetut vantit katkeilevat, sekö onkin jonkun muun kuin venevalmistajan vika? "Speksit" varmastikin löytyy. Todennäköisesti nykyveneet on suunniteltu jonkinlaisten minimistandardien mukaan niin, että ne kestävät suurimman ostajakunnan käytössä valmistajan ilmoittaman takuuajan ja suunnitelmat täyttävät juuri ja juuri CE:n luokitusvaatimukset.

Siitä olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että "nykyveneiden vikaantumisalttius voi johtua siitä, että mukana on enemmän vikaantumismahdollista tavaraa, varsinkin sähköpuolella" - eikä vain sähköpuolella.

Lue lisää

Moottorit on uusissa veneissä 90 % joko Yanmar tai VP olleet jo ainakin 30 vuotta. Onko nuo muka nykyään alttiimpia ongelmille kuin ennen? Ainakin moottorit on paljon isompia kuin ennen, mikä tuskin ainakaan heikentää niitä. Mikä olisi se kestävämpi valinta, joka valmistajan pitäisi tehdä?

Takilan mitoittaa takilavalmistaja perustuen rikimittoihin ja veneen oikaisevaan momenttiin. Varmaankin 60/70-luvulla on käytetty ylimitoitetumpaa mitoitusta, koska ei olla osattu laskea yhtä hyvin. Onko takiloiden kestävyydessä havaittavaa eroa 80-luvun ja 2000-luvun veneiden välillä? Kyllä niitä mastoja katkesi 80-luvullakin, mutta silloin ei ollut yhtä tavallista lähteä maapalloa kiertämään puhumattakaan, että siitä olisi kirjoitettu blogia.

Mistä päättelet, että nykyveneiden suunnittelu olisi enemmän minimistandardeilla kuin ennen? Taas mennessä ensimmäisiin lasikuituvneisiin 60/70-luvun taitteeseen oli ylimitoitus hurjaa, kun oli totuttu tekemään puuveneitä ja ei ymmärretty lasikuidun ominaisuuksia. Nuo olivat toki sinänsä hyvin lujia runkoja, mutta aika moni Swankin on kärsinyt pahoista osmoosiongelmista, jotka olisi tehnyt jo halvemman merkin korjaamisen kannattamattomaksi.

Onko 80-luvun vaikkapa ranskalaisissa veneissä oleellista eroa rakenteissa 2000-luvun ranskalaisiin. Tuskin, mutta silti en tiedä yhtä ainoaa 80-luvun ranskalaista venettä, joka olisi romutettu muuta kuin haaksirikon tms. seurauksena. Kyllä niitä on runsaasti käytössä 30 vuotianakin ja tulee olemaan 40 vuotianakin. 80-luvun ranskalaisilla on edelleen melko hyvä jälleenmyyntiarvo, paljon parempi kuin suurimmalla osalla 70-luvun veneitä.

Joakim_ kirjoitti:

Moottorit on uusissa veneissä 90 % joko Yanmar tai VP olleet jo ainakin 30 vuotta. Onko nuo muka nykyään alttiimpia ongelmille kuin ennen? Ainakin moottorit on paljon isompia kuin ennen, mikä tuskin ainakaan heikentää niitä. Mikä olisi se kestävämpi valinta, joka valmistajan pitäisi tehdä?

Takilan mitoittaa takilavalmistaja perustuen rikimittoihin ja veneen oikaisevaan momenttiin. Varmaankin 60/70-luvulla on käytetty ylimitoitetumpaa mitoitusta, koska ei olla osattu laskea yhtä hyvin. Onko takiloiden kestävyydessä havaittavaa eroa 80-luvun ja 2000-luvun veneiden välillä? Kyllä niitä mastoja katkesi 80-luvullakin, mutta silloin ei ollut yhtä tavallista lähteä maapalloa kiertämään puhumattakaan, että siitä olisi kirjoitettu blogia.

Mistä päättelet, että nykyveneiden suunnittelu olisi enemmän minimistandardeilla kuin ennen? Taas mennessä ensimmäisiin lasikuituvneisiin 60/70-luvun taitteeseen oli ylimitoitus hurjaa, kun oli totuttu tekemään puuveneitä ja ei ymmärretty lasikuidun ominaisuuksia. Nuo olivat toki sinänsä hyvin lujia runkoja, mutta aika moni Swankin on kärsinyt pahoista osmoosiongelmista, jotka olisi tehnyt jo halvemman merkin korjaamisen kannattamattomaksi.

Onko 80-luvun vaikkapa ranskalaisissa veneissä oleellista eroa rakenteissa 2000-luvun ranskalaisiin. Tuskin, mutta silti en tiedä yhtä ainoaa 80-luvun ranskalaista venettä, joka olisi romutettu muuta kuin haaksirikon tms. seurauksena. Kyllä niitä on runsaasti käytössä 30 vuotianakin ja tulee olemaan 40 vuotianakin. 80-luvun ranskalaisilla on edelleen melko hyvä jälleenmyyntiarvo, paljon parempi kuin suurimmalla osalla 70-luvun veneitä.

Lue lisää

Moottoreista: " Onko nuo muka nykyään alttiimpia ongelmille kuin ennen?"
Vastaus: on! Ainakin VP:n kohdalla näin on käynyt. Kun moottorin elektroniikkaa on lisätty, yllätysvikoja on ilmaantunut.

Viittasit maapalloa kiertävien blogeihin ja siihen, ettei aikaisemmin ollut yhtä tavallista lähteä kiertämään palloa. Perustelusi heikkous on siinä, että moni viime vuosien pallonkiertäjä onkin lähtenyt reissuun nimenomaan vanhalla veneellä. Niissä 70-80-luvun veneissä on, yllätys yllätys, ollutkin vähemmän ongelmia kuin uutuusveneissä. Tämä koskee myös takiloita. Parhaillaan kiertävistä ainakin kahdella uudella veneellä on jo ollut takilaongelmia, vaikka maston menetyksiltä on vältytty. Voi hyvin olla, että varsinkin vanhojen Swanien takilat on mitoitettu kovempiin olosuhteisiin. Varmaankin siksi niissä on harvoin ongelmia.

Valtaosa nykyveneistä on suunniteltu/mitoitettu kevyisiin ja keskituuliin. Miten selitetään sekin, että toissakesän Espoo-Suursaarikisassa oli valtavasti keskeyttämisiä, myös välinerikkoja? Keli ei ollut tavanomainen kesäkeli Suomenlahdelle, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen verrattuna suolaisempien merien olosuhteisiin!

enemmän vikoja! kirjoitti:

Moottoreista: " Onko nuo muka nykyään alttiimpia ongelmille kuin ennen?"
Vastaus: on! Ainakin VP:n kohdalla näin on käynyt. Kun moottorin elektroniikkaa on lisätty, yllätysvikoja on ilmaantunut.

Viittasit maapalloa kiertävien blogeihin ja siihen, ettei aikaisemmin ollut yhtä tavallista lähteä kiertämään palloa. Perustelusi heikkous on siinä, että moni viime vuosien pallonkiertäjä onkin lähtenyt reissuun nimenomaan vanhalla veneellä. Niissä 70-80-luvun veneissä on, yllätys yllätys, ollutkin vähemmän ongelmia kuin uutuusveneissä. Tämä koskee myös takiloita. Parhaillaan kiertävistä ainakin kahdella uudella veneellä on jo ollut takilaongelmia, vaikka maston menetyksiltä on vältytty. Voi hyvin olla, että varsinkin vanhojen Swanien takilat on mitoitettu kovempiin olosuhteisiin. Varmaankin siksi niissä on harvoin ongelmia.

Valtaosa nykyveneistä on suunniteltu/mitoitettu kevyisiin ja keskituuliin. Miten selitetään sekin, että toissakesän Espoo-Suursaarikisassa oli valtavasti keskeyttämisiä, myös välinerikkoja? Keli ei ollut tavanomainen kesäkeli Suomenlahdelle, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen verrattuna suolaisempien merien olosuhteisiin!

Lue lisää

Pitäisikö siis venevalmistajien etsiä vanhanaikaisempia moottoreita uusiin veneisiinsä?

Eiköhän veneet pääosin mitoiteta Ranskan, Englannin ja Jenkkien olosuhteisiin eli varsin koviinkin tuuliin kuten myös CE A-luokka edellyttää. Se että Espoo-Suursaaressa moni keskeytti johtui lähes täysin purje- ja miehistöongelmista, jotka eivät ole venevalmistajasta riippuvia. Ja monet keskeytti myös ihan vain siksi, ettei kokenut mielekkääksi kokeilla kestääkö välineet vai ei. Aika kallis kokeilu nimittäin, jos rikkoo kilpapurjeensa ja samalla menettää helposti koko kilpailukauden. Suomessa on hyvin harvoin noin kovia tuulia, joten kilpapurjeita ei optimoida niihin.

Onko sinulla oikein tilastoja eri veneiden ongelmista? Pitää myös huomioida, että 70/80 luvun veneillä on nyt takanaan 30-40 vuoden kokemus ongelmista eli monia ongelma on jo ehditty korjata joka hajoamisen tai sisarveneen ongelmien seurauksena.

Joakim_ kirjoitti:

Pitäisikö siis venevalmistajien etsiä vanhanaikaisempia moottoreita uusiin veneisiinsä?

Eiköhän veneet pääosin mitoiteta Ranskan, Englannin ja Jenkkien olosuhteisiin eli varsin koviinkin tuuliin kuten myös CE A-luokka edellyttää. Se että Espoo-Suursaaressa moni keskeytti johtui lähes täysin purje- ja miehistöongelmista, jotka eivät ole venevalmistajasta riippuvia. Ja monet keskeytti myös ihan vain siksi, ettei kokenut mielekkääksi kokeilla kestääkö välineet vai ei. Aika kallis kokeilu nimittäin, jos rikkoo kilpapurjeensa ja samalla menettää helposti koko kilpailukauden. Suomessa on hyvin harvoin noin kovia tuulia, joten kilpapurjeita ei optimoida niihin.

Onko sinulla oikein tilastoja eri veneiden ongelmista? Pitää myös huomioida, että 70/80 luvun veneillä on nyt takanaan 30-40 vuoden kokemus ongelmista eli monia ongelma on jo ehditty korjata joka hajoamisen tai sisarveneen ongelmien seurauksena.

Lue lisää

Ihan oikeasti, etkö tosiaan ymmärrä, vai etkö halua ymmärtää ?

Kyllä pitäisi sitten käyttää vanhanaikaisempia moottoreita, jos eivät muut toimi.
Ongelma onkin tämä nykymeno, suunnitellaan tietokoneilla ja simulaattoreilla, hypätään tuntemattomiin uusiin materiaaleihin ja rakenteisiin, joiden toimivuudesta ei ole muuta tietoa kuin suunnittelijan vahva usko ja simulaattori joka pohjautuu saman tyypin vahvojen uskomusten mukaisille laskelmilla. Kyllä tämä CE-standardi on luonut veneillekin sen määritelmän, jota ei ole valmistajien mielestä tarpeen ylittää . . . . ja siitähän paskaa syntyy, mutta ei hätää - kaikki tekevät yhtä paskaa ;)

MoxMan kirjoitti:

Ihan oikeasti, etkö tosiaan ymmärrä, vai etkö halua ymmärtää ?

Kyllä pitäisi sitten käyttää vanhanaikaisempia moottoreita, jos eivät muut toimi.
Ongelma onkin tämä nykymeno, suunnitellaan tietokoneilla ja simulaattoreilla, hypätään tuntemattomiin uusiin materiaaleihin ja rakenteisiin, joiden toimivuudesta ei ole muuta tietoa kuin suunnittelijan vahva usko ja simulaattori joka pohjautuu saman tyypin vahvojen uskomusten mukaisille laskelmilla. Kyllä tämä CE-standardi on luonut veneillekin sen määritelmän, jota ei ole valmistajien mielestä tarpeen ylittää . . . . ja siitähän paskaa syntyy, mutta ei hätää - kaikki tekevät yhtä paskaa ;)

Lue lisää

Venemalmistajat valitsevat moottorit ja komponentit sen mukaan mikä myy. VP ja Yanmar ovat varmasti ne halutuimmat merkit suuren yleisön silmissä. Tietysti niissäkin on joskus ongelmia, mieleen tulee ainakin VP:n ohjausyksikön ongelmat, mutta eipä nuo nyt mitenkään epäluotettavia ole. Onko joku muu sitten luotettavampi?

Mitä uusia materiaaleja ja rakenteita käytetään nykyisissä sarjatuotantoveneissä? Kyllä ne samat on olleet laajassa käytössä jo 30 vuotta. CE-standardi ei mitenkään pakota hyväksyttämään A-luokkaan, paljon helpommalla pääsisi B- tai C-luokassa. Aiemmin Bavaria hyväksytti myös Lloydsilla ja silti sitä haukuttiin. En kyllä mitenkään ymmärrä logiikkaasi, miten riittävän rakententeen ja turvaallisuustason vaativa CE-standardi huonontaisi veneitä.

Joakim_ kirjoitti:

Venemalmistajat valitsevat moottorit ja komponentit sen mukaan mikä myy. VP ja Yanmar ovat varmasti ne halutuimmat merkit suuren yleisön silmissä. Tietysti niissäkin on joskus ongelmia, mieleen tulee ainakin VP:n ohjausyksikön ongelmat, mutta eipä nuo nyt mitenkään epäluotettavia ole. Onko joku muu sitten luotettavampi?

Mitä uusia materiaaleja ja rakenteita käytetään nykyisissä sarjatuotantoveneissä? Kyllä ne samat on olleet laajassa käytössä jo 30 vuotta. CE-standardi ei mitenkään pakota hyväksyttämään A-luokkaan, paljon helpommalla pääsisi B- tai C-luokassa. Aiemmin Bavaria hyväksytti myös Lloydsilla ja silti sitä haukuttiin. En kyllä mitenkään ymmärrä logiikkaasi, miten riittävän rakententeen ja turvaallisuustason vaativa CE-standardi huonontaisi veneitä.

Lue lisää

Näköjään kyse on siitä, että tämä tyyppi ei vaan tiedä, eikä ymmärrä. Se siitä sitten tällä erää. Mutta luonnollisesti mielipiteet ovat vahvoja ;)

näinkö on? kirjoitti:

"Se lienee totta ettei nykyveneistä tule sellaisia sukupolvelta toiselle kiertäviä klassikoita kuin joistakin 70-luvun veneistä, mutta miksi pitäisikään."

OIisikohan sille vähemmistölle, joka lähtee sapattivapaalla tai eläkkeelle päästyään seilaamaan maailmalle, veneen kestävyys ja vikojen vähäisyys sittenkin tärkeä ominaisuus?
Olen seurannut muutamien maailmaa kiertävien purjehtijoiden blogeja ja ihmetellyt kuinka heidän upouusissa veneissään on yhtenään mitä erilaisempia vikoja. Ei edes takila kestä puolta matkaa. Aikaisemmin vantit ja staagit kehotettiin vaihtamaan vasta, kun pallo on kertaalleen kierretty, vaikka ne yhä olivat ehjiä. Moottoritkin kestivät vuosien käyttöä, nyt näyttää olevan ongelmia jo ensimmäisen käyttövuoden aikana.
Silläkö ei enää ole väliä?
Onko niin, että veneet on suunniteltu kestämään muutaman vuoden kevyttä kesäkäyttöä ja ovat romuja sen jälkeen? Sekö riittää nykyveneiden "laaduksi"?

Lue lisää

Pallonkiertäjät ja heidän ihailijansa pitävät teräsvenettä ainoana oikeana ja saman tietolähteen mukaan enemmistö pallonkiertoveneistä olisikin teräs- tai alumiiniveneitä. Näin ollen, vaikka väite etteivät uudet muoviveneet muka olisi laadultaan riittäviä ko. käyttöön pitäisikin paikkansa, siitä syntynyt ongelma koskee erittäin harvalukuista veneilijäjoukkoa (=pieni palloakiertävä vähemmistö vähennettynä ko. joukon teräsveneilevällä enemmistöllä).

Tietysti herää kysymys miksi ilmiöstä, jota ilmeisesti ei edes ole, on syntynyt ongelma. Ilmeisesti maailmaympäripurjehtijat ovat nykyaikana enimmäkseen sapattivapaan viettäjiä tai eläkeläisiä, eli yleistäen epäkäytännöllisiä henkisen työn tekijöitä tai fyysisesti heikkokuntoisia. 70-luvulla vastaavaa maailmaa kiertävää porukkaa oli paljon vähemmän ja he olivat elämäntapaintiaaneja ja ti-miehiä, kuten esim. Duncker. Silloin oli tapana korjata viat itse, kuten esim. vaihtaa katkenneen vantin tilaale uusi ja tästä saattoi sivulliset ehkä lukea pari vuotta tapahtuman jälkeen kirjasta tai lehdestä. Nyt sen sijaan eletään reaaliajassa ja vastaavasta ongelmasta voi heti lukea feisbuukista, koska ensimmäinen reaktio on hakata status satelliittiyhteyksien avulla maailmalle.

12 kirjoitti:

Pallonkiertäjät ja heidän ihailijansa pitävät teräsvenettä ainoana oikeana ja saman tietolähteen mukaan enemmistö pallonkiertoveneistä olisikin teräs- tai alumiiniveneitä. Näin ollen, vaikka väite etteivät uudet muoviveneet muka olisi laadultaan riittäviä ko. käyttöön pitäisikin paikkansa, siitä syntynyt ongelma koskee erittäin harvalukuista veneilijäjoukkoa (=pieni palloakiertävä vähemmistö vähennettynä ko. joukon teräsveneilevällä enemmistöllä).

Tietysti herää kysymys miksi ilmiöstä, jota ilmeisesti ei edes ole, on syntynyt ongelma. Ilmeisesti maailmaympäripurjehtijat ovat nykyaikana enimmäkseen sapattivapaan viettäjiä tai eläkeläisiä, eli yleistäen epäkäytännöllisiä henkisen työn tekijöitä tai fyysisesti heikkokuntoisia. 70-luvulla vastaavaa maailmaa kiertävää porukkaa oli paljon vähemmän ja he olivat elämäntapaintiaaneja ja ti-miehiä, kuten esim. Duncker. Silloin oli tapana korjata viat itse, kuten esim. vaihtaa katkenneen vantin tilaale uusi ja tästä saattoi sivulliset ehkä lukea pari vuotta tapahtuman jälkeen kirjasta tai lehdestä. Nyt sen sijaan eletään reaaliajassa ja vastaavasta ongelmasta voi heti lukea feisbuukista, koska ensimmäinen reaktio on hakata status satelliittiyhteyksien avulla maailmalle.

Lue lisää

Luulosi on väärä! Valtaosa, todennäköisesti enemmistö pallonkiertäjistä on kokeneita purjehtijoita, jotka osaavat korjata ja huoltaa veneensä itse. Ei vantin vaihtaminen ole mikäänlainen ongelma. Ongelma on uuden vantin saaminen paikkaan, jossa ei esim. ole postiyhteyksiä.
Pallonkiertäjien joukko edustaa monia eri ammatteja hitsarista lentäjiin tai yliopiston professoreihin asti. Kynnys esim. ARC-joukkotapahtumaan osallistumiseen on paljon matalampi kuin omavaraisuuteen perustuvaan pallonkiertoon. Ilman kielitaitoa ja purjehduskokemusta ei kannata lähteä. Tietysti joukkoon mahtuu niitä, joilla on hyvät käden taidot ja korjausosaamista sekä niitä, jotka ovat tottuneet teettämään pikkukorjaukset, mutta pakon edessä joutuvat ti-miehiksi/naisiksi.

Valtaosa pallonkiertäjistä ei ole pitänyt eikä pidä julkista blogia eikä ole julkaissut kirjoja retkistään. Vain osalla valtamerillä seilaavista purjehtijoista on satelliittipuhelin.

Paras tieto koetuista ongelmista kuullaan, kun tapaillaan eri satamissa tai ollaan HF-radiolla yhteydessä. Usein purjehtijat myös auttavat toinen toistaan. Jollain saattaa olla juuri niitä varaosia, jotka joltain toiselta puuttuvat (esim. ruuvattavia vaijeripäätteitä, polttoainesuodattimia tms.). Tällä tavalla ainakin itse opin tuntemaan muita purjehtijoita ja eri tyyppisiä veneitä, mukaanlukien alumiini-, teräs-, puuveneitä, jopa yhden australialaisen ferrobetoniveneen. Pelkkiä blogeja tai facebookia (?) lukemalla voi saada aivan vääriä mielikuvia niinkuin sinulle tuntuu käyneen.

”1970-luvun halvat sarjatuotantoveneetkin ovat useilta ratkaisuiltaan hämmästyttävän kestäviä ja helposti päivitettävissä”
Monissa noissa veneissä oli selviä rakenteellisia alimitoituksia. Niissä oli olemattomia rustirautoja ja kölitukkeja. Rungot olivat ruiskulaminoituja ja monessa suhteessa muutenkin ne olivat todella heikosti rakennettuja. Kaikesta huolimatta ne ovat edelleen käytössä. Nykyveneille ei 40 vuoden kestävyys tule olemaan minkäänlainen ongelma.

En viitannut mitenkään suomalaisiin veneisiin ja kirjoitin ainoastaan kestävyydestä. Ruotsalaisilta keskustelupalstoilta löytyy Omegan ja Albinin ongelmista juttua, lisäksi voit googlettaa haulla svajköl. Nykyveneet ovat paljon paremmin tehtyjä. Nuo legendaariset suomalaiset olivat hyvin tehtyjä sen aikaisilla muoveilla.

Mitä järkeä on verrata Swania ja Balticia joihinkin nykyisiin Beneteauhin ja Bavariaan? Yhtä kaukana ne ovat olleet normaaliveneenostajan realiteeteistä 70-luvulla kuin nyt ovat uudet Swanit ja Balticit, joilla vaikuttaa muuten myös olevan laatuongelmia, sillä ainakin yksi molempia on kääntynyt tänä kesänä takaisin kohti veistämöä kun on tullut ongelmia jo Itämerellä siirtopurjehduksella ostajalle.

Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen. Eikä nyt muutenkaan erityisen hyvin ole ajan hammasta kestäneet. Onko oleellista eroa 70-luvun "halpiksiin"?

Joakim_ kirjoitti:

Mitä järkeä on verrata Swania ja Balticia joihinkin nykyisiin Beneteauhin ja Bavariaan? Yhtä kaukana ne ovat olleet normaaliveneenostajan realiteeteistä 70-luvulla kuin nyt ovat uudet Swanit ja Balticit, joilla vaikuttaa muuten myös olevan laatuongelmia, sillä ainakin yksi molempia on kääntynyt tänä kesänä takaisin kohti veistämöä kun on tullut ongelmia jo Itämerellä siirtopurjehduksella ostajalle.

Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen. Eikä nyt muutenkaan erityisen hyvin ole ajan hammasta kestäneet. Onko oleellista eroa 70-luvun "halpiksiin"?

Lue lisää

Tuossa taitaa olla se oleellinen pointti, jota kannattaa alleviivata. 70- ja 80-lukujen veneiden kohdalle ei voi lätkäistä yhteistä "laatuvene"-leimaa. Veneitä tehtiin silloinkin halvalla ja kalliisti ja saatiin aikansa halpiksia ja laatuveneitä. Erona nykypäiviin ehkä se, että ennen halpiksen erotti selvemmin laatuveneestä jo näöltä, viimeistään sisään kurkkaamalla.

Eikös muuten himmentyneen gelcoatin maalaaminen ole sitä ylempänä mainittua helppoa päivittämistä?

Joakim_ kirjoitti:

Mitä järkeä on verrata Swania ja Balticia joihinkin nykyisiin Beneteauhin ja Bavariaan? Yhtä kaukana ne ovat olleet normaaliveneenostajan realiteeteistä 70-luvulla kuin nyt ovat uudet Swanit ja Balticit, joilla vaikuttaa muuten myös olevan laatuongelmia, sillä ainakin yksi molempia on kääntynyt tänä kesänä takaisin kohti veistämöä kun on tullut ongelmia jo Itämerellä siirtopurjehduksella ostajalle.

Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen. Eikä nyt muutenkaan erityisen hyvin ole ajan hammasta kestäneet. Onko oleellista eroa 70-luvun "halpiksiin"?

Lue lisää

Eihän tässä vertailtu Swania ja Bavariaa yleensä vaan 40 vuotta vanhaa ja uutta. Sama hankintahinta tekee vertailun teoriassa mielekkääksi vaikkeivat ne tosiostalle olisikaan realistisia vaihtoehtoja.

Joakim_ kirjoitti:

Mitä järkeä on verrata Swania ja Balticia joihinkin nykyisiin Beneteauhin ja Bavariaan? Yhtä kaukana ne ovat olleet normaaliveneenostajan realiteeteistä 70-luvulla kuin nyt ovat uudet Swanit ja Balticit, joilla vaikuttaa muuten myös olevan laatuongelmia, sillä ainakin yksi molempia on kääntynyt tänä kesänä takaisin kohti veistämöä kun on tullut ongelmia jo Itämerellä siirtopurjehduksella ostajalle.

Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen. Eikä nyt muutenkaan erityisen hyvin ole ajan hammasta kestäneet. Onko oleellista eroa 70-luvun "halpiksiin"?

Lue lisää

"Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen."

Hmm..., mitä tarkoitat? Onko Antinoja käyttänyt huonompaa gelcoatia? Vai viittaatko osmoosiin?

Jos puhutaan yleisesti vanhojen veneiden himmenneestä gelcoatista, niin kyse lienee enempikin veneen hoidosta kuin alkuperäisestä laadusta? Eikös gelkkarin saa kiiltämään oksaalihappopesulla kunnon myllytyksellä? Näillä tempuilla ainakin oma himmennyt vm. 80 pursi alkoi kovasti peilailla kyljistään...

Himmeä kirjoitti:

"Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen."

Hmm..., mitä tarkoitat? Onko Antinoja käyttänyt huonompaa gelcoatia? Vai viittaatko osmoosiin?

Jos puhutaan yleisesti vanhojen veneiden himmenneestä gelcoatista, niin kyse lienee enempikin veneen hoidosta kuin alkuperäisestä laadusta? Eikös gelkkarin saa kiiltämään oksaalihappopesulla kunnon myllytyksellä? Näillä tempuilla ainakin oma himmennyt vm. 80 pursi alkoi kovasti peilailla kyljistään...

Lue lisää

En viittaa osmoosiin enkä väitä, etä Antinoja olisi käyttänyt huonompaa gelcoatia. Tiedän Antilla 30:n, joka maalattiin jo 90-luvulla ja yhden 6.6:n, jonka varsinkin kannen gelcoat on hyvin huonossa kunnossa, vaikka on ollut uudesta saakka samalla omistajalla, joka huolella vahaa venettä joka kevät.

Gelcoatin päivittäminen ei ole ihan pikku juttu. Kyselin vuosi sitten hintoja maalaukselle ja lopputulema oli, että 33-jalkaisen veneen maalauttaminen (kyljet ja peräpeili) maksaa n. 10 k€. Tuohon päälle kannen osuus niin ei kuulosta järkevältä vanhempaan veneeseen, vaikka runko olisi kuinka tukevaa tekoa. Ellei sitten kyse ole Swanista tai vastaavasta, jolla on vanhempanakin kunnon jälleenmyyntiarvo.

Esimerkkinä vaikkapa se -85 FG39, johon tehtiin peruskunnostus ja yritettiin myydä messuilla ja muualla. Ainakin kaksi vuotta oli myynnissä hinnan tippuessa vähitellen. Ei tuollaisen kunnostus kannata ellei tee itse omaksi ilokseen.

Joakim_ kirjoitti:

En viittaa osmoosiin enkä väitä, etä Antinoja olisi käyttänyt huonompaa gelcoatia. Tiedän Antilla 30:n, joka maalattiin jo 90-luvulla ja yhden 6.6:n, jonka varsinkin kannen gelcoat on hyvin huonossa kunnossa, vaikka on ollut uudesta saakka samalla omistajalla, joka huolella vahaa venettä joka kevät.

Gelcoatin päivittäminen ei ole ihan pikku juttu. Kyselin vuosi sitten hintoja maalaukselle ja lopputulema oli, että 33-jalkaisen veneen maalauttaminen (kyljet ja peräpeili) maksaa n. 10 k€. Tuohon päälle kannen osuus niin ei kuulosta järkevältä vanhempaan veneeseen, vaikka runko olisi kuinka tukevaa tekoa. Ellei sitten kyse ole Swanista tai vastaavasta, jolla on vanhempanakin kunnon jälleenmyyntiarvo.

Esimerkkinä vaikkapa se -85 FG39, johon tehtiin peruskunnostus ja yritettiin myydä messuilla ja muualla. Ainakin kaksi vuotta oli myynnissä hinnan tippuessa vähitellen. Ei tuollaisen kunnostus kannata ellei tee itse omaksi ilokseen.

Lue lisää

Ok. Ne Antillat, jotka olen nähnyt, ovat kyllä olleet pinnaltaan ihan hyvässä kunossa. Muutama 30 ja pari 36:sta.

Olen siinä suhteessa samaa mieltä, että bisnesmielessä tuollaista kallista remppaa ei varmaan kannata tehdä. Sen sijaan, jos aikoo itse ajaa veneellä vuosia/vuosikymmeniä vielä, ei hyvän rungon kyseessä ollessa olisi mitenkään poissuljettu vaihtoehto.

Joakim_ kirjoitti:

En viittaa osmoosiin enkä väitä, etä Antinoja olisi käyttänyt huonompaa gelcoatia. Tiedän Antilla 30:n, joka maalattiin jo 90-luvulla ja yhden 6.6:n, jonka varsinkin kannen gelcoat on hyvin huonossa kunnossa, vaikka on ollut uudesta saakka samalla omistajalla, joka huolella vahaa venettä joka kevät.

Gelcoatin päivittäminen ei ole ihan pikku juttu. Kyselin vuosi sitten hintoja maalaukselle ja lopputulema oli, että 33-jalkaisen veneen maalauttaminen (kyljet ja peräpeili) maksaa n. 10 k€. Tuohon päälle kannen osuus niin ei kuulosta järkevältä vanhempaan veneeseen, vaikka runko olisi kuinka tukevaa tekoa. Ellei sitten kyse ole Swanista tai vastaavasta, jolla on vanhempanakin kunnon jälleenmyyntiarvo.

Esimerkkinä vaikkapa se -85 FG39, johon tehtiin peruskunnostus ja yritettiin myydä messuilla ja muualla. Ainakin kaksi vuotta oli myynnissä hinnan tippuessa vähitellen. Ei tuollaisen kunnostus kannata ellei tee itse omaksi ilokseen.

Lue lisää

"..33-jalkaisen veneen maalauttaminen (kyljet ja peräpeili) maksaa n. 10 k€. Tuohon päälle kannen osuus niin ei kuulosta järkevältä vanhempaan veneeseen, vaikka runko olisi kuinka tukevaa tekoa. "

Onpa erikoinen asenne! Ensinnäkin gelcoat himmenee, liituuntuu ja haurastuu uv-säteilyn takia ajan mittaan kaikissa veneissä. Tummat värisävyt, varsinkin musta, sininen ja pounainen gelcoat, ovat erityisen herkkiä. Tietääkseni Nautor maalasi uudet tummansiniset ym. tummarunkoiset Swanit jo uutena (Awlgripillä?), jos ne olivat menossa trooppisille latitudeille. Ei Antinojan tekemät veneet olleet mikään poikkeus gelcoatin liituuntumisessa.

Kyllä vanhan veneen kyljet kannattaa maalata tai maalauttaa ("pinnoittaa"). Minä maalasin S&S 6,6:n tumnmasävyiset kyljet itse, jolloin kustannus oli tuolloin pari sataa markkaa. Maalattu polyuretaanipinta oli kovempi kuin gelcoat ja pysyi oikein siistinä seuraavat kymmenen vuotta (jolloin vaihdoin veneen isompaan).

Minun mielestäni nimenomaan tukevatekoista laatuvenettä kannattaa hoitaa, vaikka isältä pojalle (vrt Tarantella). En ymmärrä kertakäyttökulttuuria varsinkaan veneiden kohdalla. Vene on meille monille elämän kalleimpia investointeja. Miksi sitä ei ylläpitäisi, jos rakenteet ovat kestäviksi tehtyjä ja vene on hyvin suunniteltu?

Joakim_ kirjoitti:

Mitä järkeä on verrata Swania ja Balticia joihinkin nykyisiin Beneteauhin ja Bavariaan? Yhtä kaukana ne ovat olleet normaaliveneenostajan realiteeteistä 70-luvulla kuin nyt ovat uudet Swanit ja Balticit, joilla vaikuttaa muuten myös olevan laatuongelmia, sillä ainakin yksi molempia on kääntynyt tänä kesänä takaisin kohti veistämöä kun on tullut ongelmia jo Itämerellä siirtopurjehduksella ostajalle.

Antinojan veneet nyt on jo järkevämpi vertailukohta. Rungoltaan tukevia ovat kyllä, mutta aika harvassa taitaa enää olla alkuperäinen gelcoat tai jos on on kyllä myös sen näköinen. Eikä nyt muutenkaan erityisen hyvin ole ajan hammasta kestäneet. Onko oleellista eroa 70-luvun "halpiksiin"?

Lue lisää

Omassa, vuonna -78 tehdyssä Antillassa on edelleen alkuperäinen gelcoat, joka ei uutta häpeä. Osa Eikan tekemistä veneistä on maalattu, ja mun veikkaus on, että maalatuista aika moni on ollut alunperin runkoväriltään muu kuin valkoinen.

Mielestäni oma veneeni on myös kestänyt hyvin ajan hammasta. Siitä on pidetty hyvää huolta. Peräsin on vähän märkä, mutta missä veneessä ei näin ole? Runko on mitattu kaksi kertaa 2000-luvulla ja se on aivan kuiva ja ehjä ja mitään ruttoon viittaavaa ei ole.

Elektroniikkaa on jouduttu uusimaan, mutta sehän on kuluvaa tavaraa. Mälläsin veneen kiville muutama vuosi sitten, ja korjauksen yhteydessä sanoivat, että harva nykyaikainen sarjatuotantovene ei olisi kestänyt tällaista tälliä. Vieressä oli ranskanpulla, jolla oli ajettu hiekkasärkkään ja se oli ihan sökö; kuoret irronneet toisistaan.

ertwertdf kirjoitti:

Omassa, vuonna -78 tehdyssä Antillassa on edelleen alkuperäinen gelcoat, joka ei uutta häpeä. Osa Eikan tekemistä veneistä on maalattu, ja mun veikkaus on, että maalatuista aika moni on ollut alunperin runkoväriltään muu kuin valkoinen.

Mielestäni oma veneeni on myös kestänyt hyvin ajan hammasta. Siitä on pidetty hyvää huolta. Peräsin on vähän märkä, mutta missä veneessä ei näin ole? Runko on mitattu kaksi kertaa 2000-luvulla ja se on aivan kuiva ja ehjä ja mitään ruttoon viittaavaa ei ole.

Elektroniikkaa on jouduttu uusimaan, mutta sehän on kuluvaa tavaraa. Mälläsin veneen kiville muutama vuosi sitten, ja korjauksen yhteydessä sanoivat, että harva nykyaikainen sarjatuotantovene ei olisi kestänyt tällaista tälliä. Vieressä oli ranskanpulla, jolla oli ajettu hiekkasärkkään ja se oli ihan sökö; kuoret irronneet toisistaan.

Lue lisää

Samoja kokemuksia mullakin Eikan tekemästä veneestä; on vahva ja kestävä.

Eri veneiden rakenteellisia eroja näkee niillä venekorjaamoilla, jotka tekevät vakuutusyhtiöiden kustantamia remppoja. Ymmärsin, että korjaamoilla on jonkinlainen vaitiolovelvollisuus tai herrasmiessääntö siitä, ettei venemerkkikohtaisia vikoja kerrota julkisuuteen - eikä tietenkään keiden veneitä korjataan.

Vaikka nykyinen vene-elektroniikka on kehittynyt huimasti, laatu ei ole. Hintakilpailun takia valmistus on siirtynyt halvan työvoiman maihin. Olisiko sen seurauksena elektroniikan kestävyys heikentynyt? "Ennen vanhaan" B&G tai Baron merkkiset mittaristot olivat muodissa ja ne kestivät meriolosuhteita jopa 20 vuotta. Nykyiset "merkkituotteet" (itselläni Raymarine) eivät tunnu kestävän edes viiden vuoden käyttöä. "Waterproof" ei enää olekaan vesitiivis. Harmittaa, kun elektroniikka oikkuilee. Aina on joku uusi vika.

Onko nykykäsitys laadusta sitä, että teknologia on edistyksellistä, mutta kestoikä vain muutamia vuosia?

9+12 kirjoitti:

En viitannut mitenkään suomalaisiin veneisiin ja kirjoitin ainoastaan kestävyydestä. Ruotsalaisilta keskustelupalstoilta löytyy Omegan ja Albinin ongelmista juttua, lisäksi voit googlettaa haulla svajköl. Nykyveneet ovat paljon paremmin tehtyjä. Nuo legendaariset suomalaiset olivat hyvin tehtyjä sen aikaisilla muoveilla.

Lue lisää

Omegojen ja Albinien ongelmat koskevat lähinnä 1980-luvun tuotoksia, eli Omega 30 ja 36:sta ja Albin Novaa.

Folkhemmet kirjoitti:

Omegojen ja Albinien ongelmat koskevat lähinnä 1980-luvun tuotoksia, eli Omega 30 ja 36:sta ja Albin Novaa.

Ja Bavarian köliongelmat koskivat lähinnä Match 42 -mallia.

kertakäyttökulttuuri kirjoitti:

"..33-jalkaisen veneen maalauttaminen (kyljet ja peräpeili) maksaa n. 10 k€. Tuohon päälle kannen osuus niin ei kuulosta järkevältä vanhempaan veneeseen, vaikka runko olisi kuinka tukevaa tekoa. "

Onpa erikoinen asenne! Ensinnäkin gelcoat himmenee, liituuntuu ja haurastuu uv-säteilyn takia ajan mittaan kaikissa veneissä. Tummat värisävyt, varsinkin musta, sininen ja pounainen gelcoat, ovat erityisen herkkiä. Tietääkseni Nautor maalasi uudet tummansiniset ym. tummarunkoiset Swanit jo uutena (Awlgripillä?), jos ne olivat menossa trooppisille latitudeille. Ei Antinojan tekemät veneet olleet mikään poikkeus gelcoatin liituuntumisessa.

Kyllä vanhan veneen kyljet kannattaa maalata tai maalauttaa ("pinnoittaa"). Minä maalasin S&S 6,6:n tumnmasävyiset kyljet itse, jolloin kustannus oli tuolloin pari sataa markkaa. Maalattu polyuretaanipinta oli kovempi kuin gelcoat ja pysyi oikein siistinä seuraavat kymmenen vuotta (jolloin vaihdoin veneen isompaan).

Minun mielestäni nimenomaan tukevatekoista laatuvenettä kannattaa hoitaa, vaikka isältä pojalle (vrt Tarantella). En ymmärrä kertakäyttökulttuuria varsinkaan veneiden kohdalla. Vene on meille monille elämän kalleimpia investointeja. Miksi sitä ei ylläpitäisi, jos rakenteet ovat kestäviksi tehtyjä ja vene on hyvin suunniteltu?

Lue lisää

En ole sanonut, että Eikan veneet olisavat millään muotoa huonompia kuin mikä tahansa muu tuon ajan vene. Olen vain sanonut, että myös ne ja Swanitkin vaativat usein suuria työmääriä tai investointeja jossain vaiheessa. Erottuvatko sitten Eikan veneet edes erityisesti edukseen ajan kestossaan tuon ajan "halpiksiin", kuten Albineihin, Helsmanneihin, Guyhin jne. verrattuna? Kyllä niitäkin näkee hyväkuntoisena, vaikka sisustus on sisämoduleilla tehty ja halpuus/tehokas sarjavalmistus on ollut pääsuunnitteluperusteena. Toki Eikan veneet ovat selkeästi lujarakenteisempia, mutta näkyykö se oikeasti 40-vuotiaissa veneissä mitenkään.

Nykyiset gelcoatit (toivottavasti ainakin) kestävät paremmin UV:tä. Itse maalaamalla tietysti pääsee halvemmalla (mikä myös tekijästä riippuen näkyy), mutta kyllä minusta 10 k€ rempan teettäminen veneeseen, jonka markkina-arvo on 20-30 k€ on useinmiten kannattamatonta. Tuohon vielä päälle uusi kone, elektroniikkaa ja purjeita niin ollaan helposti koko veneen markkinahinnan suuruisessa investoinnissa, jonka jälkeen veneen myyntiarvo ei juuri nouse. Käyttöarvo toki nousee, mutta olisko järkevämpää myydä vene ja ostaa toinen, jossa ko. hommat on jo tehty tai ei tarvitse tehdä pitkään aikaan.

Ei se ole kertakäyttökulttuuria, se on vain veneiden kierrättämistä eteenpäin halvempaa etsiville ja kosmeettisista ongelmista piittaamattomille.

Vähän sama juttu kuin joku 80-luvun BMW/Mersu tms. On jo kallis ylläpitää, mutta "entisöimällä" oikein hieno auto. Entisöinti on kuitenkin enemmänkin harrastusta kuin auton käyttöä. Toinen vaihtoehto on antaa hissukseen rapistua ja myydä sitten pois, kun ei enää täytä omia kriteereitä. Joku sen sitten ostaa joko alemmilla kriteereillä tai "entisöitäväksi".

heikko kesto laatua? kirjoitti:

Samoja kokemuksia mullakin Eikan tekemästä veneestä; on vahva ja kestävä.

Eri veneiden rakenteellisia eroja näkee niillä venekorjaamoilla, jotka tekevät vakuutusyhtiöiden kustantamia remppoja. Ymmärsin, että korjaamoilla on jonkinlainen vaitiolovelvollisuus tai herrasmiessääntö siitä, ettei venemerkkikohtaisia vikoja kerrota julkisuuteen - eikä tietenkään keiden veneitä korjataan.

Vaikka nykyinen vene-elektroniikka on kehittynyt huimasti, laatu ei ole. Hintakilpailun takia valmistus on siirtynyt halvan työvoiman maihin. Olisiko sen seurauksena elektroniikan kestävyys heikentynyt? "Ennen vanhaan" B&G tai Baron merkkiset mittaristot olivat muodissa ja ne kestivät meriolosuhteita jopa 20 vuotta. Nykyiset "merkkituotteet" (itselläni Raymarine) eivät tunnu kestävän edes viiden vuoden käyttöä. "Waterproof" ei enää olekaan vesitiivis. Harmittaa, kun elektroniikka oikkuilee. Aina on joku uusi vika.

Onko nykykäsitys laadusta sitä, että teknologia on edistyksellistä, mutta kestoikä vain muutamia vuosia?

Lue lisää

Raymarine ei taida olla "laatumerkki" vaika "merkkituote" onkin. Itselläkin hajosi juuri 6-vuotias näyttö. Vielä heikompia ovat olleet Navmanit ja Nexus taas kestää paremmin.

Elektroniikka varmasti on mennyt enemmän kertakäyttökulttuurin suuntaan (=enintään 10 v käyttöaika), mutta mikä purjevene tai moottori kestää vain "muutamia vuosia"?

Korjaamoilla korjataan pääosin vahingon aiheuttamia vaurioita. Kyllä 70-luvun Swanikin joutuu korjattavaksi karilleajon seurauksena aivan siinä missä 2000-luvun "halpis". Tietysti voi olla, että toisella voi ajaa 1-2 solmua kovempaa kiveen, mutta erittäin harva selviää "täysivauhtisesta" (=6-7 kn 30-35 jalkaiselle) kivilleajosta ilman korjauksia. Kivilleajossa tosin melkein vauhtia tärkeämpää on se, miten kiveen osutaaan. Täysstoppi 3-4 kn vauhdista vie useimmat "laatuveneetkin" korjaamolla isoihin korjauksiin (tiedän ainakin yhden Inferno 31:n, joka tietysti ei kaikkien mielestä ole "laatuvene).

Joakim_ kirjoitti:

En ole sanonut, että Eikan veneet olisavat millään muotoa huonompia kuin mikä tahansa muu tuon ajan vene. Olen vain sanonut, että myös ne ja Swanitkin vaativat usein suuria työmääriä tai investointeja jossain vaiheessa. Erottuvatko sitten Eikan veneet edes erityisesti edukseen ajan kestossaan tuon ajan "halpiksiin", kuten Albineihin, Helsmanneihin, Guyhin jne. verrattuna? Kyllä niitäkin näkee hyväkuntoisena, vaikka sisustus on sisämoduleilla tehty ja halpuus/tehokas sarjavalmistus on ollut pääsuunnitteluperusteena. Toki Eikan veneet ovat selkeästi lujarakenteisempia, mutta näkyykö se oikeasti 40-vuotiaissa veneissä mitenkään.

Nykyiset gelcoatit (toivottavasti ainakin) kestävät paremmin UV:tä. Itse maalaamalla tietysti pääsee halvemmalla (mikä myös tekijästä riippuen näkyy), mutta kyllä minusta 10 k€ rempan teettäminen veneeseen, jonka markkina-arvo on 20-30 k€ on useinmiten kannattamatonta. Tuohon vielä päälle uusi kone, elektroniikkaa ja purjeita niin ollaan helposti koko veneen markkinahinnan suuruisessa investoinnissa, jonka jälkeen veneen myyntiarvo ei juuri nouse. Käyttöarvo toki nousee, mutta olisko järkevämpää myydä vene ja ostaa toinen, jossa ko. hommat on jo tehty tai ei tarvitse tehdä pitkään aikaan.

Ei se ole kertakäyttökulttuuria, se on vain veneiden kierrättämistä eteenpäin halvempaa etsiville ja kosmeettisista ongelmista piittaamattomille.

Vähän sama juttu kuin joku 80-luvun BMW/Mersu tms. On jo kallis ylläpitää, mutta "entisöimällä" oikein hieno auto. Entisöinti on kuitenkin enemmänkin harrastusta kuin auton käyttöä. Toinen vaihtoehto on antaa hissukseen rapistua ja myydä sitten pois, kun ei enää täytä omia kriteereitä. Joku sen sitten ostaa joko alemmilla kriteereillä tai "entisöitäväksi".

Lue lisää

Joakimin ajatukset ovat hyviä ja samansuuntaisia mietii varmasti jokainen vanhemman veneen omistaja. Kunnostaako vanhaa vai laittaako kiertoon ja käyttää kunnostusrahat uudempaan?

Hyivn tehtyjen laatuveneiden kohdalla ero nykysiin "kertakäyttöveneisiin" on kuitenkin siinä, että kunnostaminen voi olla aivan realistinen ja järkevä vaihtoehto, jolla veneelle saadaan kymmeniä vuosia lisää elinikää. Epäilen, että tämä ei ole enää mahdollista nykyisten sarjavalmisteisten pursien kohdalla. Rakenteita ei ole ytehty helppoa korjattavuutta ja kunnostettavuutta silmälläpitäen.

Arvoautot kelpaavat vertailukohdaksi, mutta ehkä vielä paremmin analogian voisi löytää vanhoista lentokoneista. Joku 70-luvun Swan tai Antilla on kuin vanha DC-3 tai Tiger Moth. Niiden ikää voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle, kun vain kuluvia osia, avioniikkaa ja moottoreita uusitaan. Perusrakenne on yskinkertaisen toimivaa ja korjattavaa. Kunnostaminen ei myöskän vaadi välttämättä eksoottisten tekniikoiden hallintaa. Siihen pystytään perinteisillä työkaluilla ja materiaaleilla.

Samalla on selvää, etä kaikki eivät halua lentää tai purjehtia klassikoilla. Lentokoneisiin verrattuna pursissa kehityksen kulku ei tosin ole ollut yhtä nopeaa. Klassikkoveneen ja tämän päivän modernin matkapurren absoluutinen ero ei käyttäjänäkökulmasta ole yhtä suuri kuin verrattaesa 30-luvun flygaria tämän päivän lentokoneeseen. Siksi purren hankkimista suunnittelevalle kunnostettu vanhempi laatuvene voikin olla vakavasti harkittava vaihtoehto modernille suurtuotantopurrelle.

Joakim_ kirjoitti:

Raymarine ei taida olla "laatumerkki" vaika "merkkituote" onkin. Itselläkin hajosi juuri 6-vuotias näyttö. Vielä heikompia ovat olleet Navmanit ja Nexus taas kestää paremmin.

Elektroniikka varmasti on mennyt enemmän kertakäyttökulttuurin suuntaan (=enintään 10 v käyttöaika), mutta mikä purjevene tai moottori kestää vain "muutamia vuosia"?

Korjaamoilla korjataan pääosin vahingon aiheuttamia vaurioita. Kyllä 70-luvun Swanikin joutuu korjattavaksi karilleajon seurauksena aivan siinä missä 2000-luvun "halpis". Tietysti voi olla, että toisella voi ajaa 1-2 solmua kovempaa kiveen, mutta erittäin harva selviää "täysivauhtisesta" (=6-7 kn 30-35 jalkaiselle) kivilleajosta ilman korjauksia. Kivilleajossa tosin melkein vauhtia tärkeämpää on se, miten kiveen osutaaan. Täysstoppi 3-4 kn vauhdista vie useimmat "laatuveneetkin" korjaamolla isoihin korjauksiin (tiedän ainakin yhden Inferno 31:n, joka tietysti ei kaikkien mielestä ole "laatuvene).

Lue lisää

Yksi ongelma on karille ajettujen veneiden korjaamattomuus. Ajetaan kiville, käydään tutkimassa vuodot ja todetaan, ettei mitään oikeastaan tapahtunutkaan. Myös useimpien nykyveneiden rakenne kestää melkoisen törmäyksen, ilman välitöntä uppoamisen varaa, toisin kuin 80-luvulla, jolloin tehtiin veneitä, jotka eivät kestäneet yhtäkään isompaa tälliä.
Syksyllä ylösnoston jälkeen katsotaan tarkemmin ja ehkä löydetään jotain pientä, joka ”ei tarvitse korjausta” ja asia jää sikseen. Todellisuudessa on kuitenkin saattanut syntyä vaurioita, joista rakenteisiin pääsee vettä, joka vuosien ja vuosikymmenien kuluessa salakavalasti nakertaa rakenteita. Tällaisia heikentyneitä veneitä löytyy sekä ”laatu” että halpisveneiden joukosta.

kjhkjh kirjoitti:

Joakimin ajatukset ovat hyviä ja samansuuntaisia mietii varmasti jokainen vanhemman veneen omistaja. Kunnostaako vanhaa vai laittaako kiertoon ja käyttää kunnostusrahat uudempaan?

Hyivn tehtyjen laatuveneiden kohdalla ero nykysiin "kertakäyttöveneisiin" on kuitenkin siinä, että kunnostaminen voi olla aivan realistinen ja järkevä vaihtoehto, jolla veneelle saadaan kymmeniä vuosia lisää elinikää. Epäilen, että tämä ei ole enää mahdollista nykyisten sarjavalmisteisten pursien kohdalla. Rakenteita ei ole ytehty helppoa korjattavuutta ja kunnostettavuutta silmälläpitäen.

Arvoautot kelpaavat vertailukohdaksi, mutta ehkä vielä paremmin analogian voisi löytää vanhoista lentokoneista. Joku 70-luvun Swan tai Antilla on kuin vanha DC-3 tai Tiger Moth. Niiden ikää voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle, kun vain kuluvia osia, avioniikkaa ja moottoreita uusitaan. Perusrakenne on yskinkertaisen toimivaa ja korjattavaa. Kunnostaminen ei myöskän vaadi välttämättä eksoottisten tekniikoiden hallintaa. Siihen pystytään perinteisillä työkaluilla ja materiaaleilla.

Samalla on selvää, etä kaikki eivät halua lentää tai purjehtia klassikoilla. Lentokoneisiin verrattuna pursissa kehityksen kulku ei tosin ole ollut yhtä nopeaa. Klassikkoveneen ja tämän päivän modernin matkapurren absoluutinen ero ei käyttäjänäkökulmasta ole yhtä suuri kuin verrattaesa 30-luvun flygaria tämän päivän lentokoneeseen. Siksi purren hankkimista suunnittelevalle kunnostettu vanhempi laatuvene voikin olla vakavasti harkittava vaihtoehto modernille suurtuotantopurrelle.

Lue lisää

Mielestäni nykyisen Bavariani voisi 30-40 vuoden kuluttua purkaa sisältä varsin helposti ja rakentaa kokonaan uusi "Finngulf-sisustus" siihen, jos puuseppiä vielä olisi hengissä. Samalla voisi kölitukit vahvistaa vaikka viisinkertaisella varmuuskertoimella ja laittaa mahtavat prikat muttereiden alle. Rikin voisi myös vahvistaa tai tilata Seldeniltä kokonaan yksilöllisesti suunniteltu riki Itämeren tuuliin. Seldenillä on yksityiskohtaiset rakennetiedot jokaisesta Bavariasta.
Eihän sitäkään tiedä vaikka Bavaria julkaisisi numeerisen datansa kaikista yli 20 vuoden ikäisistä venemalleistaan entisöijiä varten? Silloin voisimme tilata puunjalostustehtaalta valmiita tehdastekoisia osia tai teettää ne vaikka joistakin tulevaisuuden keinomateriaaleista.
Nykyveneitä voi ostaa kolme sillä rahalla, mitä 70-80 luvuilla maksettiin vastaavankokoisista veneistä.

Joakim_ kirjoitti:

En ole sanonut, että Eikan veneet olisavat millään muotoa huonompia kuin mikä tahansa muu tuon ajan vene. Olen vain sanonut, että myös ne ja Swanitkin vaativat usein suuria työmääriä tai investointeja jossain vaiheessa. Erottuvatko sitten Eikan veneet edes erityisesti edukseen ajan kestossaan tuon ajan "halpiksiin", kuten Albineihin, Helsmanneihin, Guyhin jne. verrattuna? Kyllä niitäkin näkee hyväkuntoisena, vaikka sisustus on sisämoduleilla tehty ja halpuus/tehokas sarjavalmistus on ollut pääsuunnitteluperusteena. Toki Eikan veneet ovat selkeästi lujarakenteisempia, mutta näkyykö se oikeasti 40-vuotiaissa veneissä mitenkään.

Nykyiset gelcoatit (toivottavasti ainakin) kestävät paremmin UV:tä. Itse maalaamalla tietysti pääsee halvemmalla (mikä myös tekijästä riippuen näkyy), mutta kyllä minusta 10 k€ rempan teettäminen veneeseen, jonka markkina-arvo on 20-30 k€ on useinmiten kannattamatonta. Tuohon vielä päälle uusi kone, elektroniikkaa ja purjeita niin ollaan helposti koko veneen markkinahinnan suuruisessa investoinnissa, jonka jälkeen veneen myyntiarvo ei juuri nouse. Käyttöarvo toki nousee, mutta olisko järkevämpää myydä vene ja ostaa toinen, jossa ko. hommat on jo tehty tai ei tarvitse tehdä pitkään aikaan.

Ei se ole kertakäyttökulttuuria, se on vain veneiden kierrättämistä eteenpäin halvempaa etsiville ja kosmeettisista ongelmista piittaamattomille.

Vähän sama juttu kuin joku 80-luvun BMW/Mersu tms. On jo kallis ylläpitää, mutta "entisöimällä" oikein hieno auto. Entisöinti on kuitenkin enemmänkin harrastusta kuin auton käyttöä. Toinen vaihtoehto on antaa hissukseen rapistua ja myydä sitten pois, kun ei enää täytä omia kriteereitä. Joku sen sitten ostaa joko alemmilla kriteereillä tai "entisöitäväksi".

Lue lisää

Eikan veneet kyllä erottuvat edukseen verrattuna aikansa halpiksiin, mutta se nyt on toinen juttu.

Kymppitonnilla teettä kyllä melkoisen päivityksen 30-jalkaiseen, mutta katsotaanpa asiaa toiselta kannalta. Hiukan olen pitänyt itseäni ajan tasalla numeroa suurempien veneiden osalta, joten esimerkki sieltä. Nyt omistan veneen, jota voi hyvällä syyllä pitää sellaisena "laatuveneneenä" ja jonka arvo olisi nykyään jotain päälle 50 000. Mitä kannattaisikaan tehdä, kun päivitystarvetta tulee? Ostaa uusi vastaavan tasoinen, jonka hintalappu tyhjänä veistämöllä on kertaluokkaa 250 000, vähän käytetty saman tapainen 150 000:lla, vai maalata nykyinen ja uusia moottori parilla kymmenellä tonnilla? Nykyinen on kooltaan suorituskyvyltään tarpeisiini riittävä, ulkonäöltään enemmänkin. Siihen verrattuna uudempi antaisi lisää nopeutta sekä modernimman ja helppokäyttöisemmän rikin. Veneen sisälle en saisi mitään sellaista, mitä kaipaisin muutoksena nykyiseen, vaikka sisätilat hieman kasvaisivatkin.

Tuohon kysymykseen taitaa olla aika helppo useimpien vastata lompakollaan. Ja samaa kysymystä voi pohtia myös vaikkapa se nykyistä 30-jalkaistaan vähän suuremmaksi vaihtava.

toiselta kannalta kirjoitti:

Eikan veneet kyllä erottuvat edukseen verrattuna aikansa halpiksiin, mutta se nyt on toinen juttu.

Kymppitonnilla teettä kyllä melkoisen päivityksen 30-jalkaiseen, mutta katsotaanpa asiaa toiselta kannalta. Hiukan olen pitänyt itseäni ajan tasalla numeroa suurempien veneiden osalta, joten esimerkki sieltä. Nyt omistan veneen, jota voi hyvällä syyllä pitää sellaisena "laatuveneneenä" ja jonka arvo olisi nykyään jotain päälle 50 000. Mitä kannattaisikaan tehdä, kun päivitystarvetta tulee? Ostaa uusi vastaavan tasoinen, jonka hintalappu tyhjänä veistämöllä on kertaluokkaa 250 000, vähän käytetty saman tapainen 150 000:lla, vai maalata nykyinen ja uusia moottori parilla kymmenellä tonnilla? Nykyinen on kooltaan suorituskyvyltään tarpeisiini riittävä, ulkonäöltään enemmänkin. Siihen verrattuna uudempi antaisi lisää nopeutta sekä modernimman ja helppokäyttöisemmän rikin. Veneen sisälle en saisi mitään sellaista, mitä kaipaisin muutoksena nykyiseen, vaikka sisätilat hieman kasvaisivatkin.

Tuohon kysymykseen taitaa olla aika helppo useimpien vastata lompakollaan. Ja samaa kysymystä voi pohtia myös vaikkapa se nykyistä 30-jalkaistaan vähän suuremmaksi vaihtava.

Lue lisää

Tarkoitus oli sanoa, että järkevämpää kuin tehdä lähelle veneen arvoa meneviä uusintoja/korjauksia voi olla ostaa toinen vastaava, johon joku on jo ne uusinnat/korjaukset tehnyt. Jos myynnissä on kaksi yksilöä, josta toisessa uudet purjeet, uusi kone, uudet mittarit ja kyljet juuri maalattu vs. toinen, jossa kaikki edellämainitut vielä toimivat, mutta ovat pian uusittava, on noiden kahden myyntihintaero olematon verrattuna kustannuksiin (ellei tee kaikkea itse ja hanki tarvikkeita erityisen halpoja reittejä). Toisin kuin asuntojen, veneiden ja autojen kunnostus ei (juuri) koskaan kannata rahallisesti.

C/R kirjoitti:

Yksi ongelma on karille ajettujen veneiden korjaamattomuus. Ajetaan kiville, käydään tutkimassa vuodot ja todetaan, ettei mitään oikeastaan tapahtunutkaan. Myös useimpien nykyveneiden rakenne kestää melkoisen törmäyksen, ilman välitöntä uppoamisen varaa, toisin kuin 80-luvulla, jolloin tehtiin veneitä, jotka eivät kestäneet yhtäkään isompaa tälliä.
Syksyllä ylösnoston jälkeen katsotaan tarkemmin ja ehkä löydetään jotain pientä, joka ”ei tarvitse korjausta” ja asia jää sikseen. Todellisuudessa on kuitenkin saattanut syntyä vaurioita, joista rakenteisiin pääsee vettä, joka vuosien ja vuosikymmenien kuluessa salakavalasti nakertaa rakenteita. Tällaisia heikentyneitä veneitä löytyy sekä ”laatu” että halpisveneiden joukosta.

Lue lisää

Mitkä 80-luvun veneet eivät kestäneet yhtäkään isompaa tälliä? En muista koskaan kuulleeni karilleajosta Suomessa uponneesta purjeveneestä ennen tänä kesänä Hangon satamaan uponnutta venäläisvenettä. Toki veneitä on uponnut ajauduttuaan matalikolle aallokossa, mutta ei noitakaan nopeasti mieleen tule kuin kaksi: toisesta irtosi peräsin ja toisesta sekä köli että peräsin. Ruotsissa upposi myös hiljattain yksi kallioon kolisemaan jäänyt, kun keulaan tuli miehen mentävä reikä. Vuotoja on tullut "laatuveneisiinkin" yksittäisestä karilleajosta.

Joakim_ kirjoitti:

Mitkä 80-luvun veneet eivät kestäneet yhtäkään isompaa tälliä? En muista koskaan kuulleeni karilleajosta Suomessa uponneesta purjeveneestä ennen tänä kesänä Hangon satamaan uponnutta venäläisvenettä. Toki veneitä on uponnut ajauduttuaan matalikolle aallokossa, mutta ei noitakaan nopeasti mieleen tule kuin kaksi: toisesta irtosi peräsin ja toisesta sekä köli että peräsin. Ruotsissa upposi myös hiljattain yksi kallioon kolisemaan jäänyt, kun keulaan tuli miehen mentävä reikä. Vuotoja on tullut "laatuveneisiinkin" yksittäisestä karilleajosta.

Lue lisää

Nyt teit vaikean kysymyksen. Veneiden merkkejä en muista (ranskalaisia?). Yhteistä oli, että kölit oli suoraan ripustettu pohjaan ja kölitukit olivat vajavaiset. Läheltä piti tapauksia oli muistini mukaan 80-luvulla ruotsissa muutamia ja suomessa ainakin yksi. Vene ei silloinkaan uponnut, mutta pysyi pinnalla vain kovalla pumppauksella, kun kölin takareuna oli puhkaissut reiän runkoon. Vene korjattiin Satavan Venepalvelussa.

Joakim_ kirjoitti:

Mitkä 80-luvun veneet eivät kestäneet yhtäkään isompaa tälliä? En muista koskaan kuulleeni karilleajosta Suomessa uponneesta purjeveneestä ennen tänä kesänä Hangon satamaan uponnutta venäläisvenettä. Toki veneitä on uponnut ajauduttuaan matalikolle aallokossa, mutta ei noitakaan nopeasti mieleen tule kuin kaksi: toisesta irtosi peräsin ja toisesta sekä köli että peräsin. Ruotsissa upposi myös hiljattain yksi kallioon kolisemaan jäänyt, kun keulaan tuli miehen mentävä reikä. Vuotoja on tullut "laatuveneisiinkin" yksittäisestä karilleajosta.

Lue lisää

Tiedän yhden ranskalaisen, joka olisi todennäköisesti uponnut, jos ei olisi ehtinyt ajoissa rantaan ja nosturille. En tosin ole aivan varma vaurioiden laadusta, vuoto on saattanut olla vetolaitteen palkeessakin; jos ymmärsin oikein omistajan kertomuksen, niin moottori oli rytkähtänyt pahasti tassuiltaan äkkipysäyksessä. (Käsittääkseni se osuma sinänsä tuli purjeilla kulkiessa, mutta moottori olisi halunnut jatkaa matkaa veneen pysähtyessä.) Tapauksesta on alle 5 v, en muista tarkkaa vuotta nyt. Ja paikkana Suomenlahti.

toiselta kannalta kirjoitti:

Eikan veneet kyllä erottuvat edukseen verrattuna aikansa halpiksiin, mutta se nyt on toinen juttu.

Kymppitonnilla teettä kyllä melkoisen päivityksen 30-jalkaiseen, mutta katsotaanpa asiaa toiselta kannalta. Hiukan olen pitänyt itseäni ajan tasalla numeroa suurempien veneiden osalta, joten esimerkki sieltä. Nyt omistan veneen, jota voi hyvällä syyllä pitää sellaisena "laatuveneneenä" ja jonka arvo olisi nykyään jotain päälle 50 000. Mitä kannattaisikaan tehdä, kun päivitystarvetta tulee? Ostaa uusi vastaavan tasoinen, jonka hintalappu tyhjänä veistämöllä on kertaluokkaa 250 000, vähän käytetty saman tapainen 150 000:lla, vai maalata nykyinen ja uusia moottori parilla kymmenellä tonnilla? Nykyinen on kooltaan suorituskyvyltään tarpeisiini riittävä, ulkonäöltään enemmänkin. Siihen verrattuna uudempi antaisi lisää nopeutta sekä modernimman ja helppokäyttöisemmän rikin. Veneen sisälle en saisi mitään sellaista, mitä kaipaisin muutoksena nykyiseen, vaikka sisätilat hieman kasvaisivatkin.

Tuohon kysymykseen taitaa olla aika helppo useimpien vastata lompakollaan. Ja samaa kysymystä voi pohtia myös vaikkapa se nykyistä 30-jalkaistaan vähän suuremmaksi vaihtava.

Lue lisää

Samansuuntaisia havaintoja täällä. Tulee harrastusmielessä seurattua markkinoiden tarjontaa, ja nk. laatuveneiden hinnat näyttäisivät lähes tuplaantuvan, kun mennään 80-luvun lopun ja 90-luvun alun veneistä 2000-luvun veneisiin. Puhumattakaan uustuotannosta: pari jalkaa pidempi samanmerkkinen maksaa yli kolminkertaisesti sen mitä nykyinen veneeni. Kun seuraavaksi pariksi vuodeksi on budjetoitu kalliita investointeja, niin näiden järkevyys mietityttää. Rahoja kun ei tunnetusti saa myytäessä takaisin. Toisaalta verrattuna uudemman veneen hankintaan säästää melkoisesti investoimalla nykyisen käyttöarvon parantamiseen.

Loppujen lopuksi investoinnin kannattavuus on kiinni siitä, että kuinka kauan venettä meinaa pitää. Paras tilanne olisi, kun voisi hankkia veneen loppuiäksi ja parannella sitä tarpeen mukaan.

DolphinD kirjoitti:

Samansuuntaisia havaintoja täällä. Tulee harrastusmielessä seurattua markkinoiden tarjontaa, ja nk. laatuveneiden hinnat näyttäisivät lähes tuplaantuvan, kun mennään 80-luvun lopun ja 90-luvun alun veneistä 2000-luvun veneisiin. Puhumattakaan uustuotannosta: pari jalkaa pidempi samanmerkkinen maksaa yli kolminkertaisesti sen mitä nykyinen veneeni. Kun seuraavaksi pariksi vuodeksi on budjetoitu kalliita investointeja, niin näiden järkevyys mietityttää. Rahoja kun ei tunnetusti saa myytäessä takaisin. Toisaalta verrattuna uudemman veneen hankintaan säästää melkoisesti investoimalla nykyisen käyttöarvon parantamiseen.

Loppujen lopuksi investoinnin kannattavuus on kiinni siitä, että kuinka kauan venettä meinaa pitää. Paras tilanne olisi, kun voisi hankkia veneen loppuiäksi ja parannella sitä tarpeen mukaan.

Lue lisää

Mikä estää? Itselläni on 80-luvun lopulta oleva vene ja uskon, että se tulee olemaan myös viimeinen veneeni. En näe mitään erityistä syytä, miksi se ei palvelisi jäljelläolevaa veneilyikääni (jota uskon ja toivon olevan n. 25-30 vuotta jäljellä).

Olen huomannut, että tässä on vähän kahta tyyliä. Toiset vaihtavat venettä melko useinkin, toiset saattavat pärjätä koko ikänsä samalla veneellä. En ole huomannut tässä mitään merkkikysymystä vaan ihmisillä on vaan eri tapoja.

Joakim_ kirjoitti:

Tarkoitus oli sanoa, että järkevämpää kuin tehdä lähelle veneen arvoa meneviä uusintoja/korjauksia voi olla ostaa toinen vastaava, johon joku on jo ne uusinnat/korjaukset tehnyt. Jos myynnissä on kaksi yksilöä, josta toisessa uudet purjeet, uusi kone, uudet mittarit ja kyljet juuri maalattu vs. toinen, jossa kaikki edellämainitut vielä toimivat, mutta ovat pian uusittava, on noiden kahden myyntihintaero olematon verrattuna kustannuksiin (ellei tee kaikkea itse ja hanki tarvikkeita erityisen halpoja reittejä). Toisin kuin asuntojen, veneiden ja autojen kunnostus ei (juuri) koskaan kannata rahallisesti.

Lue lisää

Tuo on varmasti totta. Myyntiä varten ei mitään arvokasta kannata veneeseen ostaa, mutta siivousvälineet, lakkapurkki ja pensseli auttavat myynnissä kovasti. Jos eivät varsinaisesti hintaa nosta, niin lyhentävät myyntiaikaa merkittävästi. Ainoa pieni pintaremontti, joka voisi tulla kysymykseen, olisi ehkä salongin istuinpäälliset, jotka ovat yhden tärkeän päättävän tahon mielestä oleellinen kriteeri ostopäätöksessä. Ja sekin on varmasti totta, että jos valinnan varaa on, kannattaa ilman muuta ottaa se parempi ja jopa maksaa jotain siitä paremmuudesta. Se jotain ei silti ole summa, jolla myyjä on sen paremmuuden tehnyt.

Laatukysymyksestä kuitenkin liikkeelle lähdettiin. Jos jo omistaa sellaisen veneen, jonka tuntee laadukkaaksi, sen vaihtaminen uudempaan halpikseen tuntuu hyvin vaikealle. Silti siitäkin vaihdosta joutuisi maksamaan melkoisesti väliin ja uudempaan vastaavaan, summan, johon harvalla on varaa.

kjhkjh kirjoitti:

Joakimin ajatukset ovat hyviä ja samansuuntaisia mietii varmasti jokainen vanhemman veneen omistaja. Kunnostaako vanhaa vai laittaako kiertoon ja käyttää kunnostusrahat uudempaan?

Hyivn tehtyjen laatuveneiden kohdalla ero nykysiin "kertakäyttöveneisiin" on kuitenkin siinä, että kunnostaminen voi olla aivan realistinen ja järkevä vaihtoehto, jolla veneelle saadaan kymmeniä vuosia lisää elinikää. Epäilen, että tämä ei ole enää mahdollista nykyisten sarjavalmisteisten pursien kohdalla. Rakenteita ei ole ytehty helppoa korjattavuutta ja kunnostettavuutta silmälläpitäen.

Arvoautot kelpaavat vertailukohdaksi, mutta ehkä vielä paremmin analogian voisi löytää vanhoista lentokoneista. Joku 70-luvun Swan tai Antilla on kuin vanha DC-3 tai Tiger Moth. Niiden ikää voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle, kun vain kuluvia osia, avioniikkaa ja moottoreita uusitaan. Perusrakenne on yskinkertaisen toimivaa ja korjattavaa. Kunnostaminen ei myöskän vaadi välttämättä eksoottisten tekniikoiden hallintaa. Siihen pystytään perinteisillä työkaluilla ja materiaaleilla.

Samalla on selvää, etä kaikki eivät halua lentää tai purjehtia klassikoilla. Lentokoneisiin verrattuna pursissa kehityksen kulku ei tosin ole ollut yhtä nopeaa. Klassikkoveneen ja tämän päivän modernin matkapurren absoluutinen ero ei käyttäjänäkökulmasta ole yhtä suuri kuin verrattaesa 30-luvun flygaria tämän päivän lentokoneeseen. Siksi purren hankkimista suunnittelevalle kunnostettu vanhempi laatuvene voikin olla vakavasti harkittava vaihtoehto modernille suurtuotantopurrelle.

Lue lisää

Vaikka nykyveneet on tehty käyttäen moninaisia lujitteita, ei niitä tarvitse korjata samoilla periaatteilla. Riittää, kun vene korjataan yhtä vahvaksi kuin alkuperäinen, tai vaikkapa vahvemmaksi. Vene tulee ehkä raskaammaksi, tai jossain muussa suhteessa huonommaksi, koska lujuus on korjauksessa tärkein kriteeri.
Olen aivan varma, että haukkumasanasana ”kertakäyttö” ei tule toteutumaan. Nykyveneet ovat markkinoilla vähintään yhtä kauan kuin tämän hetken vanhukset. Ne häviävät vain, jos tekniikka jättää ne täysin vanhanaikaisiksi. Niiden kunnossapito ja uudistaminen ei ole sen vaikeampaa kuin nykyistenkään vanhusten.
Nykyiset sähköiset laitteet menevät myös kuulemma helposti rikki. Minulla on tällä hetkellä viisi vuotta vanhat laitteet. Odotan ensimmäisien vikojen ilmaantumista a) pelolla b) mielenkiinnolla. Ihmisten tekemiä nuokin ovat. Suurin osa noidenkin laitteiden vioista on lopulta mekaanisia, hapettumia ja huonoja juotoksia. Ennen uuden laitteen hankintaa puran sen ja katson löytyykö korjattavissa olevaa vikaa. yhtään ei haittaa, vaikka laite olisi ns. musta laatikko, senkin voi avata rautasahalla.

Joakim_ kirjoitti:

En ole sanonut, että Eikan veneet olisavat millään muotoa huonompia kuin mikä tahansa muu tuon ajan vene. Olen vain sanonut, että myös ne ja Swanitkin vaativat usein suuria työmääriä tai investointeja jossain vaiheessa. Erottuvatko sitten Eikan veneet edes erityisesti edukseen ajan kestossaan tuon ajan "halpiksiin", kuten Albineihin, Helsmanneihin, Guyhin jne. verrattuna? Kyllä niitäkin näkee hyväkuntoisena, vaikka sisustus on sisämoduleilla tehty ja halpuus/tehokas sarjavalmistus on ollut pääsuunnitteluperusteena. Toki Eikan veneet ovat selkeästi lujarakenteisempia, mutta näkyykö se oikeasti 40-vuotiaissa veneissä mitenkään.

Nykyiset gelcoatit (toivottavasti ainakin) kestävät paremmin UV:tä. Itse maalaamalla tietysti pääsee halvemmalla (mikä myös tekijästä riippuen näkyy), mutta kyllä minusta 10 k€ rempan teettäminen veneeseen, jonka markkina-arvo on 20-30 k€ on useinmiten kannattamatonta. Tuohon vielä päälle uusi kone, elektroniikkaa ja purjeita niin ollaan helposti koko veneen markkinahinnan suuruisessa investoinnissa, jonka jälkeen veneen myyntiarvo ei juuri nouse. Käyttöarvo toki nousee, mutta olisko järkevämpää myydä vene ja ostaa toinen, jossa ko. hommat on jo tehty tai ei tarvitse tehdä pitkään aikaan.

Ei se ole kertakäyttökulttuuria, se on vain veneiden kierrättämistä eteenpäin halvempaa etsiville ja kosmeettisista ongelmista piittaamattomille.

Vähän sama juttu kuin joku 80-luvun BMW/Mersu tms. On jo kallis ylläpitää, mutta "entisöimällä" oikein hieno auto. Entisöinti on kuitenkin enemmänkin harrastusta kuin auton käyttöä. Toinen vaihtoehto on antaa hissukseen rapistua ja myydä sitten pois, kun ei enää täytä omia kriteereitä. Joku sen sitten ostaa joko alemmilla kriteereillä tai "entisöitäväksi".

Lue lisää

Kaikkia ei päivitetä kerralla, vaan pikkuhiljaa, joten rahaa kuluu jatkuvasti vuosi vuodelta. Vanhalla veneellä kustannukset on enemmän ylläpitokustannuksia. Mutta uuteen taas innokkaasti ostetaan tilpehöörejä joita vanhassa jo on.

Harvapa vaihtaa samalla kertaa koneen, uusii purjeet, tekee kansirempan.

Jatkuva rahareikä vene on, olkoon se uusi tai vanha.

9+12 kirjoitti:

Vaikka nykyveneet on tehty käyttäen moninaisia lujitteita, ei niitä tarvitse korjata samoilla periaatteilla. Riittää, kun vene korjataan yhtä vahvaksi kuin alkuperäinen, tai vaikkapa vahvemmaksi. Vene tulee ehkä raskaammaksi, tai jossain muussa suhteessa huonommaksi, koska lujuus on korjauksessa tärkein kriteeri.
Olen aivan varma, että haukkumasanasana ”kertakäyttö” ei tule toteutumaan. Nykyveneet ovat markkinoilla vähintään yhtä kauan kuin tämän hetken vanhukset. Ne häviävät vain, jos tekniikka jättää ne täysin vanhanaikaisiksi. Niiden kunnossapito ja uudistaminen ei ole sen vaikeampaa kuin nykyistenkään vanhusten.
Nykyiset sähköiset laitteet menevät myös kuulemma helposti rikki. Minulla on tällä hetkellä viisi vuotta vanhat laitteet. Odotan ensimmäisien vikojen ilmaantumista a) pelolla b) mielenkiinnolla. Ihmisten tekemiä nuokin ovat. Suurin osa noidenkin laitteiden vioista on lopulta mekaanisia, hapettumia ja huonoja juotoksia. Ennen uuden laitteen hankintaa puran sen ja katson löytyykö korjattavissa olevaa vikaa. yhtään ei haittaa, vaikka laite olisi ns. musta laatikko, senkin voi avata rautasahalla.

Lue lisää

"Nykyveneet ovat markkinoilla vähintään yhtä kauan kuin tämän hetken vanhukset... Niiden kunnossapito ja uudistaminen ei ole sen vaikeampaa kuin nykyistenkään vanhusten."

Tämän tulee luonnollisesti vasta aika näyttämään. Aavistelen kuitenkin, että rakenteissa on yksityiskohtia, jotka voivat aiheuttaa päänsärkyä vanhemmiten. Esim. kerrosrakenteiden delaminoituminen on hankalasti korjattava vaurio. Varsinkin, kun sisustuselementit on usein leivottu muottiin jo valmistusvaiheessa. Perinteiset umpilaminaattiveneet ovat paljon helpommin korjattavissa.

Pyrkimys tilojen maksimointiin ja materiaalin säästöihin on johtanut suhteellisen kevyisiin rakenteisiin. Kölien kiinnitykset kestävät varmasti uutena, mutta miten lie muutaman kymmenen vuoden ja muutamien tällien jälkeen?

33 kirjoitti:

Mikä estää? Itselläni on 80-luvun lopulta oleva vene ja uskon, että se tulee olemaan myös viimeinen veneeni. En näe mitään erityistä syytä, miksi se ei palvelisi jäljelläolevaa veneilyikääni (jota uskon ja toivon olevan n. 25-30 vuotta jäljellä).

Olen huomannut, että tässä on vähän kahta tyyliä. Toiset vaihtavat venettä melko useinkin, toiset saattavat pärjätä koko ikänsä samalla veneellä. En ole huomannut tässä mitään merkkikysymystä vaan ihmisillä on vaan eri tapoja.

Lue lisää

Kyllähän se pikkaisen isompi vene on mielessä. Minusta ideaalivenekoko kahdelle hengelle olisi noin 31-34-jalkaa. Nykyisessä 29-jalkaisessa öitä tuli menneellä kaudella yli 70 ja kohtuullisen hyvin tila riitti. Mutta kyllähän sitä toivoo, että olisi kunnon peräkajuutta, jolloin keula voisi olla tavaroiden säilytystä varten. Ja kunnon penkillä varustettu navigointipöytä olisi myös toiveissa. Mutta uskon, että nykyisellä veneellä purjehditaan ainakin seuraavat 10 vuotta, jotta investoinnit kannattavat.

bvcbvcb kirjoitti:

"Nykyveneet ovat markkinoilla vähintään yhtä kauan kuin tämän hetken vanhukset... Niiden kunnossapito ja uudistaminen ei ole sen vaikeampaa kuin nykyistenkään vanhusten."

Tämän tulee luonnollisesti vasta aika näyttämään. Aavistelen kuitenkin, että rakenteissa on yksityiskohtia, jotka voivat aiheuttaa päänsärkyä vanhemmiten. Esim. kerrosrakenteiden delaminoituminen on hankalasti korjattava vaurio. Varsinkin, kun sisustuselementit on usein leivottu muottiin jo valmistusvaiheessa. Perinteiset umpilaminaattiveneet ovat paljon helpommin korjattavissa.

Pyrkimys tilojen maksimointiin ja materiaalin säästöihin on johtanut suhteellisen kevyisiin rakenteisiin. Kölien kiinnitykset kestävät varmasti uutena, mutta miten lie muutaman kymmenen vuoden ja muutamien tällien jälkeen?

Lue lisää

Taitaa lähes kaikissa 70-luvun veneissä olla kerrosrakenteinen kansi ja viimeistään 80-luvun alussa tuli myös kerrosrakenteinen runko hyvin yleiseksi. Onhan noissa joitain ongelmia ollut, mutta onko yksikään vene kerrosrakenteen delaminoitumisen seurauksena poistunut käytöstä? Toisaalta läheskään kaikki nykyiset veneet eivät ole rungoltaan kerrosrakennetta.

Usein mainitaan tuo uusien veneiden kevyet rakenteet, mutta sille on kovin vaikea löytää faktaperusteita. Eihän nykyiset veneet mitään kevyitä ole. 30-35 jalkaiset painavat 4-7 tn, vaikka kölit ovat keventyneet tonnin 70/80-luvun veneistä. Vaikkapa tuo Antilla 30/S&S 6.6 painaa n. 4 tn ja kölipaino 1,7 tn. Nykyisessä vastaavankokoisessa kölipaino on tyypilliseti alle 1 tn. Vaikkapa Delphia 28 painaa reilut 3200 kg, mutta 840 kg kölipainollaan runko on yhtä painava. Bavaria 30 on jo isompi vene, mutta painaakin yli 4,6 tn. Kölipaino on 1,1 tn, joten runko painaa jo toista tonnia enemmän kuin Antillassa. First 31.7 painaa n. 4 tn ja kölipainoa on 1.05 tn, joten senkin runko on yli 500 kg painavampi.

80-luvulta löytyy paljon varsin kevyitä veneitä, kuten X-99 alle 3 tn, FE-83 2,4 tn jne. Varsin aktiivisessa käytössä ja ehjänä nuo vielä ovat. Noin keveitä veneitä ei enää tehdä kuin lähes puhtaiksi raasereiksi.

DolphinD kirjoitti:

Kyllähän se pikkaisen isompi vene on mielessä. Minusta ideaalivenekoko kahdelle hengelle olisi noin 31-34-jalkaa. Nykyisessä 29-jalkaisessa öitä tuli menneellä kaudella yli 70 ja kohtuullisen hyvin tila riitti. Mutta kyllähän sitä toivoo, että olisi kunnon peräkajuutta, jolloin keula voisi olla tavaroiden säilytystä varten. Ja kunnon penkillä varustettu navigointipöytä olisi myös toiveissa. Mutta uskon, että nykyisellä veneellä purjehditaan ainakin seuraavat 10 vuotta, jotta investoinnit kannattavat.

Lue lisää

Tulipa "tutustuttua" Turun venemessuilla muutamaan uuteen 32-33 jalkaiseen veneeseen, ja voi v. kylläpä oli kaikki hieman liian pientä, liian matalaa, yhdessä kajuutan portaat ja luukku niin persiilleen mitoitettu, ettei tulisi mieleenkään noista koittaa veneen liikkuessa sissään tai ulos, siinä vammautuisi vakavasti.
Ns. vanhanaikainen n. 30 jalkainen tilavampi kuin nuo uudet 32-33 jalkaiset, sen lisäksi että nämä uudet ovat yhtä muovisen oloisia sisältä ja ulkoa kuin saippuakotelot, valitettavasti vain niiden lestejä on ollut tekemässä lauma tupeloita, joilta ei ole millään onnistunut minkäänlaisen pyöristetyn ja kauniin muodon tekeminen. Nuo terävät kulmat ovat jopa vaarallisia merenkäynnissä, siis sen lisäksi että ovat rumia kuin perkeleet.

Joakim_ kirjoitti:

Taitaa lähes kaikissa 70-luvun veneissä olla kerrosrakenteinen kansi ja viimeistään 80-luvun alussa tuli myös kerrosrakenteinen runko hyvin yleiseksi. Onhan noissa joitain ongelmia ollut, mutta onko yksikään vene kerrosrakenteen delaminoitumisen seurauksena poistunut käytöstä? Toisaalta läheskään kaikki nykyiset veneet eivät ole rungoltaan kerrosrakennetta.

Usein mainitaan tuo uusien veneiden kevyet rakenteet, mutta sille on kovin vaikea löytää faktaperusteita. Eihän nykyiset veneet mitään kevyitä ole. 30-35 jalkaiset painavat 4-7 tn, vaikka kölit ovat keventyneet tonnin 70/80-luvun veneistä. Vaikkapa tuo Antilla 30/S&S 6.6 painaa n. 4 tn ja kölipaino 1,7 tn. Nykyisessä vastaavankokoisessa kölipaino on tyypilliseti alle 1 tn. Vaikkapa Delphia 28 painaa reilut 3200 kg, mutta 840 kg kölipainollaan runko on yhtä painava. Bavaria 30 on jo isompi vene, mutta painaakin yli 4,6 tn. Kölipaino on 1,1 tn, joten runko painaa jo toista tonnia enemmän kuin Antillassa. First 31.7 painaa n. 4 tn ja kölipainoa on 1.05 tn, joten senkin runko on yli 500 kg painavampi.

80-luvulta löytyy paljon varsin kevyitä veneitä, kuten X-99 alle 3 tn, FE-83 2,4 tn jne. Varsin aktiivisessa käytössä ja ehjänä nuo vielä ovat. Noin keveitä veneitä ei enää tehdä kuin lähes puhtaiksi raasereiksi.

Lue lisää

"Taitaa lähes kaikissa 70-luvun veneissä olla kerrosrakenteinen kansi ja viimeistään 80-luvun alussa tuli myös kerrosrakenteinen runko hyvin yleiseksi."

Totta puhut. Eräissä vanhemmissa veneissä (esim. Albinin tietyt mallit) juuri nuo kerrosrakenteiset kannet ovat aiheuttaneet jonkun verran murhetta. Kansien kohdalla on yleensä auttanut epoksin injektoiminen kerrosmateriaalin väliin. Nähtäväksi jää, joudutaanko vastaavia hoitoja tekemään myös uudempien veneiden runkojen kohdalle.

Tietysti on totta, ettei rakenne sinänsä välttämättä merkitse lyhyempää ikää. Eräissä tapauksissa se saattaa kuitenkin muodostaa riskin, mikäli joudutaan tekemään esim. vauriokorjauksia.

"Usein mainitaan tuo uusien veneiden kevyet rakenteet, mutta sille on kovin vaikea löytää faktaperusteita."

Rungon ja kölin painosuhde on kieltämättä muuttunut mielenkiintoisella tavalla. Pituuden ja painon suhde aina anna kuitenkaan täysin oikeaa kuvaa tilanteesta. Veneiden tosiasiallinen kokohan - tarkoitan siis sisätilavuutta - on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Samalla varusteita ja kalusteita on tullut lisää. Olisikin mielenkiintoista tietää, mikä on painoindeksi verrattuna veneen kuutiotilavuuteen. Se antaisi jonkinlaisen viitteen rakenteisiin käytetyn materiaalin määrästä.

Joakim_ kirjoitti:

Taitaa lähes kaikissa 70-luvun veneissä olla kerrosrakenteinen kansi ja viimeistään 80-luvun alussa tuli myös kerrosrakenteinen runko hyvin yleiseksi. Onhan noissa joitain ongelmia ollut, mutta onko yksikään vene kerrosrakenteen delaminoitumisen seurauksena poistunut käytöstä? Toisaalta läheskään kaikki nykyiset veneet eivät ole rungoltaan kerrosrakennetta.

Usein mainitaan tuo uusien veneiden kevyet rakenteet, mutta sille on kovin vaikea löytää faktaperusteita. Eihän nykyiset veneet mitään kevyitä ole. 30-35 jalkaiset painavat 4-7 tn, vaikka kölit ovat keventyneet tonnin 70/80-luvun veneistä. Vaikkapa tuo Antilla 30/S&S 6.6 painaa n. 4 tn ja kölipaino 1,7 tn. Nykyisessä vastaavankokoisessa kölipaino on tyypilliseti alle 1 tn. Vaikkapa Delphia 28 painaa reilut 3200 kg, mutta 840 kg kölipainollaan runko on yhtä painava. Bavaria 30 on jo isompi vene, mutta painaakin yli 4,6 tn. Kölipaino on 1,1 tn, joten runko painaa jo toista tonnia enemmän kuin Antillassa. First 31.7 painaa n. 4 tn ja kölipainoa on 1.05 tn, joten senkin runko on yli 500 kg painavampi.

80-luvulta löytyy paljon varsin kevyitä veneitä, kuten X-99 alle 3 tn, FE-83 2,4 tn jne. Varsin aktiivisessa käytössä ja ehjänä nuo vielä ovat. Noin keveitä veneitä ei enää tehdä kuin lähes puhtaiksi raasereiksi.

Lue lisää

"Taitaa lähes kaikissa 70-luvun veneissä olla kerrosrakenteinen kansi ja viimeistään 80-luvun alussa tuli myös kerrosrakenteinen runko hyvin yleiseksi.
Kerrosrakenteisen kannen korjaus on pikkujuttu rungon korjaukseen verrattuna.

"Onhan noissa joitain ongelmia ollut, mutta onko yksikään vene kerrosrakenteen delaminoitumisen seurauksena poistunut käytöstä? "
Kukapa sellaisen päätöksen olisi omalle veneelleen tehnyt. Paljon edullisempaa on tuommoisessa tapauksessa toimia kuten olet täällä opastanut, eli pistää vahinko kiertämään.

Joakim_ kirjoitti:

Taitaa lähes kaikissa 70-luvun veneissä olla kerrosrakenteinen kansi ja viimeistään 80-luvun alussa tuli myös kerrosrakenteinen runko hyvin yleiseksi. Onhan noissa joitain ongelmia ollut, mutta onko yksikään vene kerrosrakenteen delaminoitumisen seurauksena poistunut käytöstä? Toisaalta läheskään kaikki nykyiset veneet eivät ole rungoltaan kerrosrakennetta.

Usein mainitaan tuo uusien veneiden kevyet rakenteet, mutta sille on kovin vaikea löytää faktaperusteita. Eihän nykyiset veneet mitään kevyitä ole. 30-35 jalkaiset painavat 4-7 tn, vaikka kölit ovat keventyneet tonnin 70/80-luvun veneistä. Vaikkapa tuo Antilla 30/S&S 6.6 painaa n. 4 tn ja kölipaino 1,7 tn. Nykyisessä vastaavankokoisessa kölipaino on tyypilliseti alle 1 tn. Vaikkapa Delphia 28 painaa reilut 3200 kg, mutta 840 kg kölipainollaan runko on yhtä painava. Bavaria 30 on jo isompi vene, mutta painaakin yli 4,6 tn. Kölipaino on 1,1 tn, joten runko painaa jo toista tonnia enemmän kuin Antillassa. First 31.7 painaa n. 4 tn ja kölipainoa on 1.05 tn, joten senkin runko on yli 500 kg painavampi.

80-luvulta löytyy paljon varsin kevyitä veneitä, kuten X-99 alle 3 tn, FE-83 2,4 tn jne. Varsin aktiivisessa käytössä ja ehjänä nuo vielä ovat. Noin keveitä veneitä ei enää tehdä kuin lähes puhtaiksi raasereiksi.

Lue lisää

Antillat on 70-luvun veneitä ja täyslaminaattia kaikkialta. 6.6:sen ja antillan pullokylkisyys aiheutuu säännönkiertämisestä esim siitä, että kansi pieneni ja siten keveni. Herrasmiesaikana ei ollut tapana roikkua takapuoli ulkona kisoissa. Samalla pullokylkisyys vaikuttaa myös kallistuneen rungon vesiviivan muotoon, kun ajetaan miehekkäästi täysiä

Takapulpetti kirjoitti:

Antillat on 70-luvun veneitä ja täyslaminaattia kaikkialta. 6.6:sen ja antillan pullokylkisyys aiheutuu säännönkiertämisestä esim siitä, että kansi pieneni ja siten keveni. Herrasmiesaikana ei ollut tapana roikkua takapuoli ulkona kisoissa. Samalla pullokylkisyys vaikuttaa myös kallistuneen rungon vesiviivan muotoon, kun ajetaan miehekkäästi täysiä

Lue lisää

"Samalla pullokylkisyys vaikuttaa myös kallistuneen rungon vesiviivan muotoon, kun ajetaan miehekkäästi täysiä".

Taitaa olla jopa niin, että vesilinja peräti pitenee, kun ollaan vähän linkussa. Antillan omistajana on mielenkiintoista lukea tätä keskustelua. Huomaa selvästi, miten maailma ja venesuunnittelu ovat viimeisten 30 vuoden aikana muuttuneet. Antinojan pyrkimyksenä ei ollut myynnin suuret volyymit, vaan aivan toiset arvot. Hänhän jopa saattoi olla valikoiva, kenelle veneitään myi.

Selvää oli, että aika ajoi tuollaisen bisneksen ohi. Veneiden kunnianhimoinen valmistamine käsityönä ei ollut 80-luvulle tultaessa enää kannattavaa. Sen jälkeen menestys on perustunut suuriin volyymeihin, tarkkoihin kuluttajatutkimuksiin, materiaalin säästeliääseen (ja toki myös tarkoituksenmukaiseen) käyttöön sekä tehokkaaseen markkinointiin.

Kehityksen myötä purjehduksesta on tullut suurten kansanryhmien huvia ja kaikin tavoin hyväksyttyä. Muutos menneisiin vuosikymmeniin on suuri. Muistan kun 70-luvulla Suomessa järjestettiin jotkut kansainväliset puolitonnarikisat. Eräät politiikot ja kulttuurihenkilöt arvostelivat kilpailuja rahaeliitin suosimisena.. Vaikea olisi kuvitella tänä päivänä vastaavaa reaktiota.

Maailma on siis muuttunut ja toki myös hyvään suuntaan. Mutta tunnustan tuntevani sympatiaa klassista venesuunnittelua kohtaan. Kun katselee Antillan tarkoituksenmukaisen toimivaa ja hyvin tehtyä käsityötä, vakuuttuu, ettei työnjohtajana ole ollut ainakaan kukaan markkinamies..

Takapulpetti kirjoitti:

Antillat on 70-luvun veneitä ja täyslaminaattia kaikkialta. 6.6:sen ja antillan pullokylkisyys aiheutuu säännönkiertämisestä esim siitä, että kansi pieneni ja siten keveni. Herrasmiesaikana ei ollut tapana roikkua takapuoli ulkona kisoissa. Samalla pullokylkisyys vaikuttaa myös kallistuneen rungon vesiviivan muotoon, kun ajetaan miehekkäästi täysiä

Lue lisää

Oiskohan kuitennii ainakin isommissa Antilloissa hieman voileipää mukana, ainakin kannessa, jos ei myös hieman kyljissäkin...

Joakim_ kirjoitti:

Raymarine ei taida olla "laatumerkki" vaika "merkkituote" onkin. Itselläkin hajosi juuri 6-vuotias näyttö. Vielä heikompia ovat olleet Navmanit ja Nexus taas kestää paremmin.

Elektroniikka varmasti on mennyt enemmän kertakäyttökulttuurin suuntaan (=enintään 10 v käyttöaika), mutta mikä purjevene tai moottori kestää vain "muutamia vuosia"?

Korjaamoilla korjataan pääosin vahingon aiheuttamia vaurioita. Kyllä 70-luvun Swanikin joutuu korjattavaksi karilleajon seurauksena aivan siinä missä 2000-luvun "halpis". Tietysti voi olla, että toisella voi ajaa 1-2 solmua kovempaa kiveen, mutta erittäin harva selviää "täysivauhtisesta" (=6-7 kn 30-35 jalkaiselle) kivilleajosta ilman korjauksia. Kivilleajossa tosin melkein vauhtia tärkeämpää on se, miten kiveen osutaaan. Täysstoppi 3-4 kn vauhdista vie useimmat "laatuveneetkin" korjaamolla isoihin korjauksiin (tiedän ainakin yhden Inferno 31:n, joka tietysti ei kaikkien mielestä ole "laatuvene).

Lue lisää

Jon 30:llä Sailguiden synpunkteista:

"Positiva egenskaper: Otroligt kraftigt byggd, Sparkman&Stephens skrov med blyköl. Håller för grundstötning i 6 knop (har provat med brutna revben som följd) Styv och med mycket fin segelutrustning, Layouten mycket vältänkt, En eftertraktad lättsåld kvalitetsbåt i bästa Nautor-Svan-kvalite."

Siis täysillä kivillä ja ilmeisesti äkkipysäys, kun kipparilta meni koipi poikki, mutta onneksi vene pysyi ehjänä. Tuo kohta S&S pitää lukea sen kaltainen, koska suunnittelija on Jon Nyman...

Täysstoppi kirjoitti:

Jon 30:llä Sailguiden synpunkteista:

"Positiva egenskaper: Otroligt kraftigt byggd, Sparkman&Stephens skrov med blyköl. Håller för grundstötning i 6 knop (har provat med brutna revben som följd) Styv och med mycket fin segelutrustning, Layouten mycket vältänkt, En eftertraktad lättsåld kvalitetsbåt i bästa Nautor-Svan-kvalite."

Siis täysillä kivillä ja ilmeisesti äkkipysäys, kun kipparilta meni koipi poikki, mutta onneksi vene pysyi ehjänä. Tuo kohta S&S pitää lukea sen kaltainen, koska suunnittelija on Jon Nyman...

Lue lisää

Näihin "testimonial" tyyppisiin arvioihin omista hankinnosta on kyllä syytä suhtautua varovaisemmin kuin objektiivisempiin kannanottoihin. Esimerkiksi väite, että Jon 30 jättää 36 jalkaisia paatteja jälkeensä, ei kuullosta yleisesti ottaen kovin uskottavalta. Jutun kirjoittaja on näköjään suomalainen nimestä päätellen. Revben on muuten kylkiluu ja ne ovat kaikista ihmisen luista ehkä eniten alttiina vaurioille purjeveneissä ilman karilleajojakin.

Höpö höpö...

Laatu on useimmiten aivN konkreettisia asioita eikä pelkästään mielikuvallisia, ainakin minulla. Ja jokaiselle veneenkäyttäjälle tuo laatu tarkoittaa ERI asioita. Ihan turha itkeä jos minä en arvosta samoja asioita kuin sinä. Ollaan vain kumpikin tyytyväisiä omiin kriteereihimme ja venevalintoihimme.

En ottaisi bavariaa vaikka saisin ilmaiseksi. En myöskään aja skodalla samoin perustein. hyviä tuotteita molemmat, mutteivat minulle sopivia. Mikä on ongelma?

Stella Polaris kirjoitti:

Höpö höpö...

Laatu on useimmiten aivN konkreettisia asioita eikä pelkästään mielikuvallisia, ainakin minulla. Ja jokaiselle veneenkäyttäjälle tuo laatu tarkoittaa ERI asioita. Ihan turha itkeä jos minä en arvosta samoja asioita kuin sinä. Ollaan vain kumpikin tyytyväisiä omiin kriteereihimme ja venevalintoihimme.

En ottaisi bavariaa vaikka saisin ilmaiseksi. En myöskään aja skodalla samoin perustein. hyviä tuotteita molemmat, mutteivat minulle sopivia. Mikä on ongelma?

Lue lisää

Ongelma on lähinnä se, että sinä olet vapaalla jalalla etkä psykiatrisessa hoidossa. Mitään rationaalista perustetta et nimittäin taatusti pysty esittämään sille, etteivät Skoda ja Bavaria sovi sinulle vaan pitäisi olla jotain "fiinimpää".

r43rfsf4ew kirjoitti:

Ongelma on lähinnä se, että sinä olet vapaalla jalalla etkä psykiatrisessa hoidossa. Mitään rationaalista perustetta et nimittäin taatusti pysty esittämään sille, etteivät Skoda ja Bavaria sovi sinulle vaan pitäisi olla jotain "fiinimpää".

Lue lisää

Minä ajaisin tälläkin hetkellä Skodalla, jos sen muutoin sopivassa mallissa ei olisi paria käytännön kannalta huonoa ratkaisua. Bavaria sen sijaan ei kelpaisi. Ensiksikin sen designissa on painotettu aivan eri asioita kuin minä haluan, mutta on siinä laatukysymyksetkin. Noin päällisin puolin siinä on aivan liikaa teräviä nurkkia, jotka ovat tietenkin tuotannollisesti edullisia, vaikka ehkä CNC-koneistetut osat hyvin istuisivatkin. Omassani on laminoidut pyöreät oviaukot, sohvankulmat ja monta muutakin kohtaa. Sisusta on lakattu niin, että vasta 25 vuoden kohdalla piti paikkailla eniten kulutettuja reunoja. Bavarian sohvien päällykset näyttävät päälle heitetyltä ryppyiseltä lakanalta, omassani virheettömästi istuvat laadukkaat kankaat. Vaimoni on vain 160 cm, eikä ylettyisi toimimaan bavan pentrissä, jossa sekundääriset seikat, kuten asennetun jääkaapin koko, näyttävät ratkaisseen korkeudet.

Ovatko nuo kaikki edes laatuasioita, siitä voi keskustella. Mutta joka tapauksessa tuotantokustannusten optimointi on tuottanut epäkäytännöllisiä ratkaisuja, kai se lopulta laatukysymys on.

avohoitopotilas kirjoitti:

Minä ajaisin tälläkin hetkellä Skodalla, jos sen muutoin sopivassa mallissa ei olisi paria käytännön kannalta huonoa ratkaisua. Bavaria sen sijaan ei kelpaisi. Ensiksikin sen designissa on painotettu aivan eri asioita kuin minä haluan, mutta on siinä laatukysymyksetkin. Noin päällisin puolin siinä on aivan liikaa teräviä nurkkia, jotka ovat tietenkin tuotannollisesti edullisia, vaikka ehkä CNC-koneistetut osat hyvin istuisivatkin. Omassani on laminoidut pyöreät oviaukot, sohvankulmat ja monta muutakin kohtaa. Sisusta on lakattu niin, että vasta 25 vuoden kohdalla piti paikkailla eniten kulutettuja reunoja. Bavarian sohvien päällykset näyttävät päälle heitetyltä ryppyiseltä lakanalta, omassani virheettömästi istuvat laadukkaat kankaat. Vaimoni on vain 160 cm, eikä ylettyisi toimimaan bavan pentrissä, jossa sekundääriset seikat, kuten asennetun jääkaapin koko, näyttävät ratkaisseen korkeudet.

Ovatko nuo kaikki edes laatuasioita, siitä voi keskustella. Mutta joka tapauksessa tuotantokustannusten optimointi on tuottanut epäkäytännöllisiä ratkaisuja, kai se lopulta laatukysymys on.

Lue lisää

Kukin tietysti ajelee millä haluaa.
Suomalaisen veneen laatuimago on nimenomaan imago. Sillä ei ole mitään tosiasiallista perustaa. 70-luvun, 80-luvun tai myöhemmät keskieurooppalaiset ovat parempilaatuisia kuin meikäveneet, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Näkemystä voi vaihtaa! Olen purjehtinut 2000-luvun vaihteeseen saakka suomalaisveneillä ja tosissani yrittänyt uskoa niiden paremmuuteen. Samalla vitsailtiin kavereiden ranskiksista ja itse tehtiin köliremontteja ja hiekkapuhallutettiin pohjia...
Nettiveneessä vaikka H35sta pyydetään 35-50000e! Ruotsissa samanikäisistä 200-300000 SEK.

Hinnat kohdalleen kirjoitti:

Kukin tietysti ajelee millä haluaa.
Suomalaisen veneen laatuimago on nimenomaan imago. Sillä ei ole mitään tosiasiallista perustaa. 70-luvun, 80-luvun tai myöhemmät keskieurooppalaiset ovat parempilaatuisia kuin meikäveneet, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Näkemystä voi vaihtaa! Olen purjehtinut 2000-luvun vaihteeseen saakka suomalaisveneillä ja tosissani yrittänyt uskoa niiden paremmuuteen. Samalla vitsailtiin kavereiden ranskiksista ja itse tehtiin köliremontteja ja hiekkapuhallutettiin pohjia...
Nettiveneessä vaikka H35sta pyydetään 35-50000e! Ruotsissa samanikäisistä 200-300000 SEK.

Lue lisää

Minä taas olen hämmästellyt 80-luvun Firstiä, jonka runko oli katkennut purjehtimalla. Kovahkoissa oloissa Välimerellä, mutta ei missään myrskyssä runko oli alkanut antamaan periksi, toi sentään pariskunnan rantaan. Vene nousi vielä yhtenä kappaleena ylöskin, mutta ratkesi lopullisesti, kun laskettiin kölinsä varaan. Että sellaista laatua nekin. Viime vuosiltakin on tapauksia, joissa Beneteaun veneistä on sisustus mennyt päreiksi merellä, yhdestä 57:stä pariinkin kertaan.

Stella Polaris kirjoitti:

Höpö höpö...

Laatu on useimmiten aivN konkreettisia asioita eikä pelkästään mielikuvallisia, ainakin minulla. Ja jokaiselle veneenkäyttäjälle tuo laatu tarkoittaa ERI asioita. Ihan turha itkeä jos minä en arvosta samoja asioita kuin sinä. Ollaan vain kumpikin tyytyväisiä omiin kriteereihimme ja venevalintoihimme.

En ottaisi bavariaa vaikka saisin ilmaiseksi. En myöskään aja skodalla samoin perustein. hyviä tuotteita molemmat, mutteivat minulle sopivia. Mikä on ongelma?

Lue lisää

No mitä se laatu konkreettisesti sinulle sitten on ? Siitä et kerro mitään.

r43rfsf4ew kirjoitti:

Ongelma on lähinnä se, että sinä olet vapaalla jalalla etkä psykiatrisessa hoidossa. Mitään rationaalista perustetta et nimittäin taatusti pysty esittämään sille, etteivät Skoda ja Bavaria sovi sinulle vaan pitäisi olla jotain "fiinimpää".

Lue lisää

Hoh hoh...

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä itsetuntovammaisuus, joka saa ihmiset kokemaan omista ratkaisuista poikkeavat valinnat jotenkin uhkaavina.

Toistan itseäni, eli laatukriteerini:
- räätälöitävyys
- valmistuksen laadukkuus ( sain itse seurata veneeni valmistusta vaihe vaiheelta, tutustuin valmistustiimiin, joka raportoi viikottain etenemisestä valokuvien kera)
- laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitetut komponentit
- hyvä suunnittelu käytön ja purjehduksen ehdoilla, ei alhaisten valmistuskustannusten
- laadukas puutyö ja tyylikäs sisustus, ei muovinen
- hyvä jälkihoito
- jälleenmyynriarvo

stella polaris kirjoitti:

Hoh hoh...

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä itsetuntovammaisuus, joka saa ihmiset kokemaan omista ratkaisuista poikkeavat valinnat jotenkin uhkaavina.

Toistan itseäni, eli laatukriteerini:
- räätälöitävyys
- valmistuksen laadukkuus ( sain itse seurata veneeni valmistusta vaihe vaiheelta, tutustuin valmistustiimiin, joka raportoi viikottain etenemisestä valokuvien kera)
- laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitetut komponentit
- hyvä suunnittelu käytön ja purjehduksen ehdoilla, ei alhaisten valmistuskustannusten
- laadukas puutyö ja tyylikäs sisustus, ei muovinen
- hyvä jälkihoito
- jälleenmyynriarvo

Lue lisää

Voi kiitos suunnattomasti että "ylhäisyytenne" vaivautui jakamaan tänne maanmatosten osastolle suurta viisauttaan. Aikaisemmin noita luettelemiasi "laatukriteereitä" en kyllä löytänyt, mutta olkoon sitten "toistoa".

Tavattoman alentuva ja oksettava kirjoitustyyli. Oli varmasti laatuveneen valmistustiimi riemuissaan saadessaan asioida noin ylivertaisen tyypin kanssa.

Ongelma ja erilaisten mielipiteiden uhkaavuus, tuntuvat olevan sinulle vaikea asia käsitellä, vaikka itsetuntua sinulla tuntuu kyllä riittävän - miksiköhän?

Alboa kirjoitti:

Voi kiitos suunnattomasti että "ylhäisyytenne" vaivautui jakamaan tänne maanmatosten osastolle suurta viisauttaan. Aikaisemmin noita luettelemiasi "laatukriteereitä" en kyllä löytänyt, mutta olkoon sitten "toistoa".

Tavattoman alentuva ja oksettava kirjoitustyyli. Oli varmasti laatuveneen valmistustiimi riemuissaan saadessaan asioida noin ylivertaisen tyypin kanssa.

Ongelma ja erilaisten mielipiteiden uhkaavuus, tuntuvat olevan sinulle vaikea asia käsitellä, vaikka itsetuntua sinulla tuntuu kyllä riittävän - miksiköhän?

Lue lisää

Kiitos palautteesta! Auttaisitko minua ymmärtämään mikä osa kirjoituksestani erityisesti kertoi:

- erilaisten mielipiteiden uhkaavuus ja kyvyttömyys käsitellä niitä?
- alentuvuus ja oksettavuus?


Omasta mielestäni yritin vain tuoda esille sen että laatu on subjektiivinen käsite ja että meillä jokaisella on oma käsityksensä siitä mikä tekee veneestä hyvän ja laadukkaan. Hyvä niin.

Stella polaris kirjoitti:

Kiitos palautteesta! Auttaisitko minua ymmärtämään mikä osa kirjoituksestani erityisesti kertoi:

- erilaisten mielipiteiden uhkaavuus ja kyvyttömyys käsitellä niitä?
- alentuvuus ja oksettavuus?


Omasta mielestäni yritin vain tuoda esille sen että laatu on subjektiivinen käsite ja että meillä jokaisella on oma käsityksensä siitä mikä tekee veneestä hyvän ja laadukkaan. Hyvä niin.

Lue lisää

Hoh hoh . . . . . . . . Höpö höpö

Muiden "ongelmat" jos ovat eri miltä kriteereistä, joita et muuten ollut edes kertonut ja kuitenkin "kyllästyneesti" viittasit niistä toistuvasti kertoneesi . . . . . jne jne. vaikka turha niitä on sinulle osoittaa, selvästikään kykysi eivät riitä asian sisäistämiseen, ja muuten sama linja jatkuu ;)

Voi sinua "väärin ymmärrettyä" ;)

Stella polaris kirjoitti:

Kiitos palautteesta! Auttaisitko minua ymmärtämään mikä osa kirjoituksestani erityisesti kertoi:

- erilaisten mielipiteiden uhkaavuus ja kyvyttömyys käsitellä niitä?
- alentuvuus ja oksettavuus?


Omasta mielestäni yritin vain tuoda esille sen että laatu on subjektiivinen käsite ja että meillä jokaisella on oma käsityksensä siitä mikä tekee veneestä hyvän ja laadukkaan. Hyvä niin.

Lue lisää

Alboan kirjoituksesta paistaa Mariaanien hautaakin syvempi kateus. Jos on pinkka kunnossa, miksi en tekisi juuri kuten stella polaris? Ihan sama juttu asunnon kanssa; jos rakentaa pitkästä tavarasta ja on valmis maksamaan ekstraa siitä, että saa juuri sellaisen kun haluaa, tekisin juuri noin.

Seurasin tutun rakennuttaman 300 neliöisen kivitalon rakentamista vuoden päivät. Vaikka pystytystiimi ja muut tekivät hyvää työtä, erinomaiseen lopputulokseen päästiin vain sillöä, että itse oltiin jatkuvasti mukana prosessin joka vaiheessa.

Alboa kirjoitti:

Hoh hoh . . . . . . . . Höpö höpö

Muiden "ongelmat" jos ovat eri miltä kriteereistä, joita et muuten ollut edes kertonut ja kuitenkin "kyllästyneesti" viittasit niistä toistuvasti kertoneesi . . . . . jne jne. vaikka turha niitä on sinulle osoittaa, selvästikään kykysi eivät riitä asian sisäistämiseen, ja muuten sama linja jatkuu ;)

Voi sinua "väärin ymmärrettyä" ;)

Lue lisää

Kiitos tarkennuksesta. Tänne tulee tosiaankin kirjoiteltua ilman suurenpaa ennakkosensuuria ja itsekritikkiä.

Höpö höpö ja hoh hoh, olivat tosiaan ylimitoitettuja ilmaisuja. En kommenteillani tarkoittanut mollata niitä kirjoittajia joilla oli eri laatukriteerit kuin minulla, minähän nimenomaan uskon että jokaisella on oikeus omiin kriteereihinsä.

Hoh hoh ja höpö höpö kertoivat vain turhautumisestani niihin kirjoituksiin, joiden viestinä on että kaikkien pitäisi ymmärtää, että KIRJOITTAJAN käsitys laadusta olisi se ainoa oikea ja muut ovat ain typeriä, jos eivät tätä ymmärrä.

Sorruin ilmeisesti samanlaiseen mustavalkoisuuteen puolustaessani jokaisen oikeutta omaan mielipiteeseensä. Pahoittelut tästä. Ei olisi pitänyt provosoitua...

stella polaris kirjoitti:

Hoh hoh...

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä itsetuntovammaisuus, joka saa ihmiset kokemaan omista ratkaisuista poikkeavat valinnat jotenkin uhkaavina.

Toistan itseäni, eli laatukriteerini:
- räätälöitävyys
- valmistuksen laadukkuus ( sain itse seurata veneeni valmistusta vaihe vaiheelta, tutustuin valmistustiimiin, joka raportoi viikottain etenemisestä valokuvien kera)
- laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitetut komponentit
- hyvä suunnittelu käytön ja purjehduksen ehdoilla, ei alhaisten valmistuskustannusten
- laadukas puutyö ja tyylikäs sisustus, ei muovinen
- hyvä jälkihoito
- jälleenmyynriarvo

Lue lisää

Veneesi on varsin suurella todennäköisyydellä Nauticat. Onnittelut sen johdosta!

yjtyj5ye kirjoitti:

Alboan kirjoituksesta paistaa Mariaanien hautaakin syvempi kateus. Jos on pinkka kunnossa, miksi en tekisi juuri kuten stella polaris? Ihan sama juttu asunnon kanssa; jos rakentaa pitkästä tavarasta ja on valmis maksamaan ekstraa siitä, että saa juuri sellaisen kun haluaa, tekisin juuri noin.

Seurasin tutun rakennuttaman 300 neliöisen kivitalon rakentamista vuoden päivät. Vaikka pystytystiimi ja muut tekivät hyvää työtä, erinomaiseen lopputulokseen päästiin vain sillöä, että itse oltiin jatkuvasti mukana prosessin joka vaiheessa.

Lue lisää

Et siis ymmärtänyt kirjoituksesta sanaakaan? Niinhän siinä useimmiten käy, silloinhan kirjoittajan on ehdottomasti oltava kateellinen ja vähissä rahoissa. Tuo perustelu tulee vastaan aina mm. veneiden hintaa, varsinkin käytettyjen osalta, jos joku rohkenee pitää niitä "hieman virheellisinä ja perusteettomina".

Suruksesi on todettava, että en tunne minkäänlaista tarvetta kateuteen sillä auto, vene ja asuntoasiat ovat sillä tolalla - että pärjään maininosti "palstan vertailussa", lisäksi ne ovat velattomia :)
Valitettavasti vain hinta ei ole laadun tae, eikä edes jatkuva valvonta, jos ei tiedä mitä ollaan tekemässä ja mitä pitää valvoa.

Hinnat kohdalleen kirjoitti:

Kukin tietysti ajelee millä haluaa.
Suomalaisen veneen laatuimago on nimenomaan imago. Sillä ei ole mitään tosiasiallista perustaa. 70-luvun, 80-luvun tai myöhemmät keskieurooppalaiset ovat parempilaatuisia kuin meikäveneet, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Näkemystä voi vaihtaa! Olen purjehtinut 2000-luvun vaihteeseen saakka suomalaisveneillä ja tosissani yrittänyt uskoa niiden paremmuuteen. Samalla vitsailtiin kavereiden ranskiksista ja itse tehtiin köliremontteja ja hiekkapuhallutettiin pohjia...
Nettiveneessä vaikka H35sta pyydetään 35-50000e! Ruotsissa samanikäisistä 200-300000 SEK.

Lue lisää

Suurin ongelma taitaa olla hinta-laatusuhde, ja se että täällä suomessa ne ovat enemmän pielessä kuin Ruotsissa.

Alboa kirjoitti:

Et siis ymmärtänyt kirjoituksesta sanaakaan? Niinhän siinä useimmiten käy, silloinhan kirjoittajan on ehdottomasti oltava kateellinen ja vähissä rahoissa. Tuo perustelu tulee vastaan aina mm. veneiden hintaa, varsinkin käytettyjen osalta, jos joku rohkenee pitää niitä "hieman virheellisinä ja perusteettomina".

Suruksesi on todettava, että en tunne minkäänlaista tarvetta kateuteen sillä auto, vene ja asuntoasiat ovat sillä tolalla - että pärjään maininosti "palstan vertailussa", lisäksi ne ovat velattomia :)
Valitettavasti vain hinta ei ole laadun tae, eikä edes jatkuva valvonta, jos ei tiedä mitä ollaan tekemässä ja mitä pitää valvoa.

Lue lisää

Ja sinähän tiedät, eikö niin?

wertert kirjoitti:

Ja sinähän tiedät, eikö niin?

? ? ? ? ?

stella polaris kirjoitti:

Hoh hoh...

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä itsetuntovammaisuus, joka saa ihmiset kokemaan omista ratkaisuista poikkeavat valinnat jotenkin uhkaavina.

Toistan itseäni, eli laatukriteerini:
- räätälöitävyys
- valmistuksen laadukkuus ( sain itse seurata veneeni valmistusta vaihe vaiheelta, tutustuin valmistustiimiin, joka raportoi viikottain etenemisestä valokuvien kera)
- laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitetut komponentit
- hyvä suunnittelu käytön ja purjehduksen ehdoilla, ei alhaisten valmistuskustannusten
- laadukas puutyö ja tyylikäs sisustus, ei muovinen
- hyvä jälkihoito
- jälleenmyynriarvo

Lue lisää

”Toistan itseäni, eli laatukriteerini:
- räätälöitävyys”
Veneitä voidaan räätälöidä melkoisesti myös jälkikäteen, kuten autoja jenkeissä.

”- valmistuksen laadukkuus ( sain itse seurata veneeni valmistusta vaihe vaiheelta, tutustuin valmistustiimiin, joka raportoi viikottain etenemisestä valokuvien kera)”
Tällä laadulla on pelkkä tunnearvo, sillä vene ei välttämättä ole yhtään paremmin tehty, vaikka siitä olisikin kuvia valmistuksesta.

”- laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitetut komponentit”
Komponentit tulevat samoilta valmistajilta venemerkistä riippumatta, ellei sitten puhuta todella yksilöllisistä ratkaisuista.

”- hyvä suunnittelu käytön ja purjehduksen ehdoilla, ei alhaisten valmistuskustannusten”
Kaikki veneet ovat suunnattuja joillekin käyttäjäryhmille, halvimmatkin veneet ovat niin kalliita, ettei valmistuskustannusten minimointi välttämättä tarkoita huonoa laatua.

”- laadukas puutyö ja tyylikäs sisustus, ei muovinen”
Monille runsas puun käyttö on tärkeää, mutta jotkut haluavat mieluummin helppohoitoista muovia. Nykyään muovia on alettu taas panna enemmän piiloon, esim. Dehler.

”- hyvä jälkihoito”
Sitä ei voi koskaan tietää venettä ostettaessa, tehdas voi mennä konkurssiin tai venediileri voi vaihtua.

”- jälleenmyynriarvo”
Veneen kokonaishinta on siihen pantu raha (osto, ylläpito, kunnostus) miinus siitä saatu raha. Jos pelkkinä euroina lasketaan, vie yleensä halvempi vene kaikkiaan vähemmän rahaa. Hienoa tiikkikantta ei esim. mielellään pidetä talvella ulkona, vaan valitaan lämmin hoitola jne. Automaailmasta otettuna esimerkkinä jopa prosentteina laskien putoaa mersun hinta enemmän kuin monen halvemman auton, euroista puhumattakaan.

17+7 kirjoitti:

”Toistan itseäni, eli laatukriteerini:
- räätälöitävyys”
Veneitä voidaan räätälöidä melkoisesti myös jälkikäteen, kuten autoja jenkeissä.

”- valmistuksen laadukkuus ( sain itse seurata veneeni valmistusta vaihe vaiheelta, tutustuin valmistustiimiin, joka raportoi viikottain etenemisestä valokuvien kera)”
Tällä laadulla on pelkkä tunnearvo, sillä vene ei välttämättä ole yhtään paremmin tehty, vaikka siitä olisikin kuvia valmistuksesta.

”- laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitetut komponentit”
Komponentit tulevat samoilta valmistajilta venemerkistä riippumatta, ellei sitten puhuta todella yksilöllisistä ratkaisuista.

”- hyvä suunnittelu käytön ja purjehduksen ehdoilla, ei alhaisten valmistuskustannusten”
Kaikki veneet ovat suunnattuja joillekin käyttäjäryhmille, halvimmatkin veneet ovat niin kalliita, ettei valmistuskustannusten minimointi välttämättä tarkoita huonoa laatua.

”- laadukas puutyö ja tyylikäs sisustus, ei muovinen”
Monille runsas puun käyttö on tärkeää, mutta jotkut haluavat mieluummin helppohoitoista muovia. Nykyään muovia on alettu taas panna enemmän piiloon, esim. Dehler.

”- hyvä jälkihoito”
Sitä ei voi koskaan tietää venettä ostettaessa, tehdas voi mennä konkurssiin tai venediileri voi vaihtua.

”- jälleenmyynriarvo”
Veneen kokonaishinta on siihen pantu raha (osto, ylläpito, kunnostus) miinus siitä saatu raha. Jos pelkkinä euroina lasketaan, vie yleensä halvempi vene kaikkiaan vähemmän rahaa. Hienoa tiikkikantta ei esim. mielellään pidetä talvella ulkona, vaan valitaan lämmin hoitola jne. Automaailmasta otettuna esimerkkinä jopa prosentteina laskien putoaa mersun hinta enemmän kuin monen halvemman auton, euroista puhumattakaan.

Lue lisää

En ole samaa mieltä kanssasi. Ohessa perusteluni

-räätälöitävyys: väität että jälkikäteenkin voi tehdä muutoksia. Näkisinpä vain kun sarjatuotettuun Bavaan rakennetaan lisähytti yläsängyllä tai kun pentterin paikka siirretään sohvaa vastapäätä jne jne. Sorry, aika kevyt heitto, tai sitten et vain ymmärrä mitä todellinen räätälöintiin tarkoittaa

-valmistuksen laadukkuus: väitit dedikoidun rakentajatiimin kokoamista, joka raportoi suoraan ostajalle pelkäksi "tunneasiaksi". Haloo. Eiköhän tämä tiimi suhtaudu tekemistensä hieman kunnianhimoisemmin tässä mallissa kuin Bavan liukuhihnalla? Tiimi näytti minulle kädestä pitäen ammattiylpeydellä kuinka mm. laipioiden hyvää laminointia varten reunat jyrsittiin tai kuinka puupinnat lakattiin viisi! kertaa jne jne. Mitenkäs Bavalla?

-laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitettu komponentit: tähän väitit että kaikki käyttävät samoja kompponentteja. Voi pahvi! Jep. Toki kaikissa veneissä on esim. helat. Toisissa vain ne ovat esim. Harkenin ja toisissa jonkun muun tekemiä. Toisissa veneissä mitoitus on paria numeroa tuhdimpaa ja kalliimpaa(ei sunnuntaipurjehtijoille). Toisissa veneissä myös asennukset on tehty huolella, ei ole jatkuvia ongelmia mm. Vuotavista luukuista.

- loput kommenteistasi: laadukkaan veneen ostajat tuskin jakavat käsityksiäsi muovin erinomaisuudests tai valmistuksen ehdoilla tehdyn designin parhaasta sopivuudesta käyttöön

-jälleenmyntiarvo: en ole seurannut kuin oman veneeni tilastoja, mutta tässä ainakin myyntiajat lyhyitä ja hintataso edelleen hyvä. Kuinka moni muu venemerkki voi sanoa samaa?

stella polaris kirjoitti:

En ole samaa mieltä kanssasi. Ohessa perusteluni

-räätälöitävyys: väität että jälkikäteenkin voi tehdä muutoksia. Näkisinpä vain kun sarjatuotettuun Bavaan rakennetaan lisähytti yläsängyllä tai kun pentterin paikka siirretään sohvaa vastapäätä jne jne. Sorry, aika kevyt heitto, tai sitten et vain ymmärrä mitä todellinen räätälöintiin tarkoittaa

-valmistuksen laadukkuus: väitit dedikoidun rakentajatiimin kokoamista, joka raportoi suoraan ostajalle pelkäksi "tunneasiaksi". Haloo. Eiköhän tämä tiimi suhtaudu tekemistensä hieman kunnianhimoisemmin tässä mallissa kuin Bavan liukuhihnalla? Tiimi näytti minulle kädestä pitäen ammattiylpeydellä kuinka mm. laipioiden hyvää laminointia varten reunat jyrsittiin tai kuinka puupinnat lakattiin viisi! kertaa jne jne. Mitenkäs Bavalla?

-laadukas asennustyö, laadukkaat ja oikein mitoitettu komponentit: tähän väitit että kaikki käyttävät samoja kompponentteja. Voi pahvi! Jep. Toki kaikissa veneissä on esim. helat. Toisissa vain ne ovat esim. Harkenin ja toisissa jonkun muun tekemiä. Toisissa veneissä mitoitus on paria numeroa tuhdimpaa ja kalliimpaa(ei sunnuntaipurjehtijoille). Toisissa veneissä myös asennukset on tehty huolella, ei ole jatkuvia ongelmia mm. Vuotavista luukuista.

- loput kommenteistasi: laadukkaan veneen ostajat tuskin jakavat käsityksiäsi muovin erinomaisuudests tai valmistuksen ehdoilla tehdyn designin parhaasta sopivuudesta käyttöön

-jälleenmyntiarvo: en ole seurannut kuin oman veneeni tilastoja, mutta tässä ainakin myyntiajat lyhyitä ja hintataso edelleen hyvä. Kuinka moni muu venemerkki voi sanoa samaa?

Lue lisää

Ilmeisesti olet saanut mieleisesi veneen? Vaikea uskoa, kun täälläkin joudut puolustelemaan omia "hankintakriteerejäsi".

Suuristakin ostoista päätetään tunnepohjaisesti. Liekö vaimosi tunteet olleet kyseessä? Ei se mitään, hienoa että naisväki otetaan huomioon.

Toin venettäni telakoitavaksi. Sataman laiturissa käveli rouva ja kysyi minulta onko tämä "piip" merkkinen vene, vastasin myöntävästi. Eilen kun tulin rantaan oli siellä herrasmies tutkailemassa venettäni. Hänen vaimonsa oli käskenyt hänet sinne katsomaan sitä. Olisivat aikoinaan halunneet samanlaisen, ja kehui venettäni upeaksi.
Eilen iltasella ennen minun venettä nostamassa oleva kaveri katsasteli myös venettäni, kyseli merkkiä ja kehui kauniiksi. Lähtiessä kysyi onko myytävänä, vastasin kieltävästi. Mutta jos kuitenkin myyt, ilmoita, sanoi.

Ehkä kauneuskin on myös laatua. Kukapa sitä rumalla veneellä haluaa purjehtia

Tuo xyz jne. ei ole vielä toteutunut yhdenkään veneen osalta, joten ei laadun tarkkailu vielä ole mitenkään ylivoimaista. Antinojan ja Nymanin veneiden piilohuolellisuudesta en tiedä, mutta esim. 80-luvun HR:n omistajan ei pidä työntää kättään liian äkäisesti piilossa oleviin rakosiin, saattaa nimittäin sattua hirveästi, kun lasikuitu piikit työntyvät sormiin. Vastaava ongelma oli itsestään selvyys eteenkin ns. laaduttomissa veneissä. Nykyveneet ovat tässä suhteessa selvästi paremmin tehdyt.

”Miettikääpä vaikka sitä miten pärjäätte kun sisäkuoren alle tulee 50 cm
repeämä ettekä pääse sisäpuolelta siihen käsiksi eikä pumppu riitä.”
Repeämät hoidetaan aina ulkopuolelta, joten ei sisäkuorella ole merkitystä. Toisaalta mitä tarkoittaa 50 cm:n repeämä? Onko Ajettu kelluvaan konttiin täysillä? Vai mentiinkö päin korallia? Mitä pitäisi miettiä?

10+12 kirjoitti:

Tuo xyz jne. ei ole vielä toteutunut yhdenkään veneen osalta, joten ei laadun tarkkailu vielä ole mitenkään ylivoimaista. Antinojan ja Nymanin veneiden piilohuolellisuudesta en tiedä, mutta esim. 80-luvun HR:n omistajan ei pidä työntää kättään liian äkäisesti piilossa oleviin rakosiin, saattaa nimittäin sattua hirveästi, kun lasikuitu piikit työntyvät sormiin. Vastaava ongelma oli itsestään selvyys eteenkin ns. laaduttomissa veneissä. Nykyveneet ovat tässä suhteessa selvästi paremmin tehdyt.

”Miettikääpä vaikka sitä miten pärjäätte kun sisäkuoren alle tulee 50 cm
repeämä ettekä pääse sisäpuolelta siihen käsiksi eikä pumppu riitä.”
Repeämät hoidetaan aina ulkopuolelta, joten ei sisäkuorella ole merkitystä. Toisaalta mitä tarkoittaa 50 cm:n repeämä? Onko Ajettu kelluvaan konttiin täysillä? Vai mentiinkö päin korallia? Mitä pitäisi miettiä?

Lue lisää

Joo. Ja Antinojan ja Nymanin veneissäkin on runsaasti paikkoja, joissa ei pääse suoraan saati nopeasti käsiksi runkoon, jos tarve tulisi.

"Eräs nykyajan laatuongelma, jota moni ei ole ilmeisesti huomannut on laipioiden kiinnitystavan muuttuminen."

Tämä nyt menee hiusten halkomiseksi, mutta ei ole muutakaan tekemistä ;) : Mielestäni tuossa on vasta kyse potentiaalistesta laatuongelmasta, joka realisoituu vasta jos laipio irtoaa. Niin kauan kun laipio on kiinni ja kiinnitetty siten kuin suunnittelija on sen kiinnitettäväksi ajatellut, ei ole kyse laatuongelmasta.

On muistettava, että kaikkia veneitä ei ole suunniteltu kestämään samanlaisia olosuhteita. Suunnittelun lähtötietoina on mm. tavoitehinta ja kelialue, jossa veneen tulee toimia ja kestää. Ei kai Farrin pulju olisi muuten uusia Bavoja tuollaiseksi suunnitellut. Osaisi toimisto varmaan tukevan pallonkiertoveneenkin suunnitella. Suunnittelutyön ostaja spesifioi nuo asiat, ja laadukaan suunnittelun tuloksena syntynyt vene toteuttaa nuo spesifikaatiot. Laadukas tuotanto tekee veneet tasalaatuisiksi suunnittelijan ohjeiden mukaan.

Vene pitää valita käyttötarkoituksen mukaan, ja maksaa siitä sen mukaan.

Teollisuusmiäs kirjoitti:

"Eräs nykyajan laatuongelma, jota moni ei ole ilmeisesti huomannut on laipioiden kiinnitystavan muuttuminen."

Tämä nyt menee hiusten halkomiseksi, mutta ei ole muutakaan tekemistä ;) : Mielestäni tuossa on vasta kyse potentiaalistesta laatuongelmasta, joka realisoituu vasta jos laipio irtoaa. Niin kauan kun laipio on kiinni ja kiinnitetty siten kuin suunnittelija on sen kiinnitettäväksi ajatellut, ei ole kyse laatuongelmasta.

On muistettava, että kaikkia veneitä ei ole suunniteltu kestämään samanlaisia olosuhteita. Suunnittelun lähtötietoina on mm. tavoitehinta ja kelialue, jossa veneen tulee toimia ja kestää. Ei kai Farrin pulju olisi muuten uusia Bavoja tuollaiseksi suunnitellut. Osaisi toimisto varmaan tukevan pallonkiertoveneenkin suunnitella. Suunnittelutyön ostaja spesifioi nuo asiat, ja laadukaan suunnittelun tuloksena syntynyt vene toteuttaa nuo spesifikaatiot. Laadukas tuotanto tekee veneet tasalaatuisiksi suunnittelijan ohjeiden mukaan.

Vene pitää valita käyttötarkoituksen mukaan, ja maksaa siitä sen mukaan.

Lue lisää

Jos vene on kuitenkin sertifioitu CE A-luokkaan ja sen laipiot irtoavat, on mielestäni edelleen kyse laatuongelmasta. Jälleen yritettiin laittaa yhtäläisyysmerkit tasalaatuisuuden ja laadun itsensä välille. Laatuun täytyy kuulua myös se, että asiakkaalle myydään sitä mitä luvattu. Eli A-luokan veneen tulee kestää A-luokan olosuhteet, vaikka suurin osa ostajista käyttäisikin tuotetta vain B-luokan olosuhteissa.

Teollisuusmiäs kirjoitti:

"Eräs nykyajan laatuongelma, jota moni ei ole ilmeisesti huomannut on laipioiden kiinnitystavan muuttuminen."

Tämä nyt menee hiusten halkomiseksi, mutta ei ole muutakaan tekemistä ;) : Mielestäni tuossa on vasta kyse potentiaalistesta laatuongelmasta, joka realisoituu vasta jos laipio irtoaa. Niin kauan kun laipio on kiinni ja kiinnitetty siten kuin suunnittelija on sen kiinnitettäväksi ajatellut, ei ole kyse laatuongelmasta.

On muistettava, että kaikkia veneitä ei ole suunniteltu kestämään samanlaisia olosuhteita. Suunnittelun lähtötietoina on mm. tavoitehinta ja kelialue, jossa veneen tulee toimia ja kestää. Ei kai Farrin pulju olisi muuten uusia Bavoja tuollaiseksi suunnitellut. Osaisi toimisto varmaan tukevan pallonkiertoveneenkin suunnitella. Suunnittelutyön ostaja spesifioi nuo asiat, ja laadukaan suunnittelun tuloksena syntynyt vene toteuttaa nuo spesifikaatiot. Laadukas tuotanto tekee veneet tasalaatuisiksi suunnittelijan ohjeiden mukaan.

Vene pitää valita käyttötarkoituksen mukaan, ja maksaa siitä sen mukaan.

Lue lisää

öö.. jos kertakäyttölautanen kestää pesua ja useita käyttöjä on se huonolaatuinen. jollekinko?

ajatussolmu kirjoitti:

öö.. jos kertakäyttölautanen kestää pesua ja useita käyttöjä on se huonolaatuinen. jollekinko?

Näin ne teollisuusmiehet taitavat olla laadun määritelleet. Liian luja betonikin on laatupoikkeama, jota ei haluta. Se on nykyaikaa ja kustannusten optimointia.

CE-A -kategorian veneet täyttävät huvivenedirektiivin k.o. Kategorian vaatimukset, ei muuta. On hyvin typerää kuvitella, että kaikki k.o. direktiivin vaatimukset täyttävät veneet olisi suunniteltu ja valmistettu kestämään samat olosuhteet. Näkeehän sen heti veneeseen mentäessä varusteiden mitoituksesta jne. Kyllä ostajan pitää ymmärtää mihin käyttötarkoitukseen venettä ollaan ostamassa.

Suunnittelu- ja valmistusvirheitäkin tehdään. Tällä palstalla paljon retosteltu Bavarian Match-sarjan kölien irtoaminen on yksi niistä. Siinä vene selvästi ei ole kestänyt normaalia, suunniteltua käyttöä. Olisi mukava tietää, onko kyse suunnittelu- vai valmistusvirheestä. Hieman noiden köliongelmien ilmaantumisen jälkeen J&J suunnitteli Salona 37:n, jossa köli on tuettu rosterikehikolla. Suunnittelija ainakin oppi kerrasta.

Nimimerkin "seppomartti" rehelliset ja kriittisetkin kommentit omistamistaan veneistä ovat mielenkiintoista luettavaa! Usein tällä palstalla on tapana haukkua muiden veneitä ja hyssytellä oman veneen laatuongelmia.

Kuitenkin ottaen huomioon ko. nimim. laajan purjehduskokemuksen ja vaativat purjehdusalueet (mm. Pohjanmeri, Atlantti) niin ihmettelen hieman venevalintoja (Diva 39, Dufour). Kuten nimim. "Teollisuusmiäs" aiemmin kirjoitti, on ostajallakin vastuu hankkia käyttöolosuhteisiinsa soveltuva vene. Toki täydellisessä maailmassa CE-kategoriat kertoisivat veneen soveltuvuudesta tietyille merialueille. Ja mielestäni valmistajalla pitäisi olla myös nykyistä suurempi vastuu siitä, että vene todella kestää sen mitä luvataan. Mutta käytännössä asia ei ole ihan näin ja kaikki joilla on vähänkään kokemusta veneistä ymmärtävät tämän.

HR kirjoitti:

Nimimerkin "seppomartti" rehelliset ja kriittisetkin kommentit omistamistaan veneistä ovat mielenkiintoista luettavaa! Usein tällä palstalla on tapana haukkua muiden veneitä ja hyssytellä oman veneen laatuongelmia.

Kuitenkin ottaen huomioon ko. nimim. laajan purjehduskokemuksen ja vaativat purjehdusalueet (mm. Pohjanmeri, Atlantti) niin ihmettelen hieman venevalintoja (Diva 39, Dufour). Kuten nimim. "Teollisuusmiäs" aiemmin kirjoitti, on ostajallakin vastuu hankkia käyttöolosuhteisiinsa soveltuva vene. Toki täydellisessä maailmassa CE-kategoriat kertoisivat veneen soveltuvuudesta tietyille merialueille. Ja mielestäni valmistajalla pitäisi olla myös nykyistä suurempi vastuu siitä, että vene todella kestää sen mitä luvataan. Mutta käytännössä asia ei ole ihan näin ja kaikki joilla on vähänkään kokemusta veneistä ymmärtävät tämän.

Lue lisää

Huvivenedirektiiviä en ole lukenut, mutta olen lukenut A-kategorian veneiden vaatimuksenmukaisuusraportteja. Niissä keskitytään lähinnä detaljeihin, kuten kulkuaukon kynnyksen korkeuteen, istumalaatikon tyhjentyvyyteen, kaiteisiin, ikkunoiden vesitiiviyteen jne... Rakenteiden kestävyydestä jonkunkokoisessa aallokossa ja tuulessa tms. niissä ei puhuta mitään. Eivätkä testilItokset niitä toistuvasti ja luotettavasti pystyisi testaamaankaan.

Viranomaismääräyksiä ei pienvenepuolella ole kauaa ollutkaan, ja direktiivi on hyvin pintapuolinen. Hyvä niin, koska raskaammat vaatimukset tappaisivat pienvalmistajat ja jäljelle jäisi vain suuret. Ei sen vuoksi, että pienvalmistajien veneet eivät olisi turvallisia, vaan sen vuoksi, että vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen ja laatujärjestelmien pyörittäminen nostaisi kiinteät kustannukset sietämättömälle tasolle. Näin on käynyt mm. lentokonepuolella.

Teollisuusmiäs kirjoitti:

CE-A -kategorian veneet täyttävät huvivenedirektiivin k.o. Kategorian vaatimukset, ei muuta. On hyvin typerää kuvitella, että kaikki k.o. direktiivin vaatimukset täyttävät veneet olisi suunniteltu ja valmistettu kestämään samat olosuhteet. Näkeehän sen heti veneeseen mentäessä varusteiden mitoituksesta jne. Kyllä ostajan pitää ymmärtää mihin käyttötarkoitukseen venettä ollaan ostamassa.

Suunnittelu- ja valmistusvirheitäkin tehdään. Tällä palstalla paljon retosteltu Bavarian Match-sarjan kölien irtoaminen on yksi niistä. Siinä vene selvästi ei ole kestänyt normaalia, suunniteltua käyttöä. Olisi mukava tietää, onko kyse suunnittelu- vai valmistusvirheestä. Hieman noiden köliongelmien ilmaantumisen jälkeen J&J suunnitteli Salona 37:n, jossa köli on tuettu rosterikehikolla. Suunnittelija ainakin oppi kerrasta.

Lue lisää

Kölituenta ja monet muutkin rakenneratkaisut riippuvat myös valmistajan toivoista ja tavoista. Eiköhän J&J ole suunnitellut monta venettä ilman teräskehikkoa ko. tapauksen jälkeen ja varmaankin myös teräskehikkoisia ennen sitä. Itse asiassa jo yhtäaikaa ongelmallisen Bavaria 42 Matchin kanssa markkinoille tulleessa Bavaria 35 Matchissä on teräskehikko ja muutenkin varsin erilainen ja ongelmaton kölituenta.

En ole Farrin suunnittelemia Bavarioita tarkemmin tutkinut, mutta ainakin aiemmissa laipiot on laminoitu kauttaaltaan runkoon kiinni. Pintaviilua ei kylläkään ole otettu pois, kuten Suomessa on ollut tapana.

Laminoimattomia laipiota on ollut paljon jo 80-luvulla. Onko noiden kanssa ollut erityisesti ongelmia?

Noita laipioita katsellessa pitää myös muistaa, että laipio ei välttämä ole tarkoitetukaan rakenteelliseksi osaksi runkoa. Esimerkiksi Tempossa ei laipioita edes ole.

Teollisuusmiäs kirjoitti:

Huvivenedirektiiviä en ole lukenut, mutta olen lukenut A-kategorian veneiden vaatimuksenmukaisuusraportteja. Niissä keskitytään lähinnä detaljeihin, kuten kulkuaukon kynnyksen korkeuteen, istumalaatikon tyhjentyvyyteen, kaiteisiin, ikkunoiden vesitiiviyteen jne... Rakenteiden kestävyydestä jonkunkokoisessa aallokossa ja tuulessa tms. niissä ei puhuta mitään. Eivätkä testilItokset niitä toistuvasti ja luotettavasti pystyisi testaamaankaan.

Viranomaismääräyksiä ei pienvenepuolella ole kauaa ollutkaan, ja direktiivi on hyvin pintapuolinen. Hyvä niin, koska raskaammat vaatimukset tappaisivat pienvalmistajat ja jäljelle jäisi vain suuret. Ei sen vuoksi, että pienvalmistajien veneet eivät olisi turvallisia, vaan sen vuoksi, että vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen ja laatujärjestelmien pyörittäminen nostaisi kiinteät kustannukset sietämättömälle tasolle. Näin on käynyt mm. lentokonepuolella.

Lue lisää

Kyllä EU-direktiivi ja aiemmin pohjoismaiset normit ja kilpapurjehduksen turvallisuusmääräykset vaativat myös rakenteiden kestävyydeltä monia asioita. Eri alueiden laminaateillä on määritetty minimipaksuudet, kölituennan kestävyys pitää laskea jne.

Teollisuusmiäs kirjoitti:

Huvivenedirektiiviä en ole lukenut, mutta olen lukenut A-kategorian veneiden vaatimuksenmukaisuusraportteja. Niissä keskitytään lähinnä detaljeihin, kuten kulkuaukon kynnyksen korkeuteen, istumalaatikon tyhjentyvyyteen, kaiteisiin, ikkunoiden vesitiiviyteen jne... Rakenteiden kestävyydestä jonkunkokoisessa aallokossa ja tuulessa tms. niissä ei puhuta mitään. Eivätkä testilItokset niitä toistuvasti ja luotettavasti pystyisi testaamaankaan.

Viranomaismääräyksiä ei pienvenepuolella ole kauaa ollutkaan, ja direktiivi on hyvin pintapuolinen. Hyvä niin, koska raskaammat vaatimukset tappaisivat pienvalmistajat ja jäljelle jäisi vain suuret. Ei sen vuoksi, että pienvalmistajien veneet eivät olisi turvallisia, vaan sen vuoksi, että vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen ja laatujärjestelmien pyörittäminen nostaisi kiinteät kustannukset sietämättömälle tasolle. Näin on käynyt mm. lentokonepuolella.

Lue lisää

Hyväksyttämismenettelyt ovat tosiaan lentokonepuolella menneet todella vaikeiksi. Olen sitä osin joutunut seuraamaan. Siksi ollaan niin suuressa määrin menty kevytilmailun puolelle, jossa sääntely on kevyempää. Pienkoneiden valmistuksen kuitenkin tappoi jo ennen sitä jenkkien tuotevastuulaki.

Teollisuusmiäs kirjoitti:

Huvivenedirektiiviä en ole lukenut, mutta olen lukenut A-kategorian veneiden vaatimuksenmukaisuusraportteja. Niissä keskitytään lähinnä detaljeihin, kuten kulkuaukon kynnyksen korkeuteen, istumalaatikon tyhjentyvyyteen, kaiteisiin, ikkunoiden vesitiiviyteen jne... Rakenteiden kestävyydestä jonkunkokoisessa aallokossa ja tuulessa tms. niissä ei puhuta mitään. Eivätkä testilItokset niitä toistuvasti ja luotettavasti pystyisi testaamaankaan.

Viranomaismääräyksiä ei pienvenepuolella ole kauaa ollutkaan, ja direktiivi on hyvin pintapuolinen. Hyvä niin, koska raskaammat vaatimukset tappaisivat pienvalmistajat ja jäljelle jäisi vain suuret. Ei sen vuoksi, että pienvalmistajien veneet eivät olisi turvallisia, vaan sen vuoksi, että vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen ja laatujärjestelmien pyörittäminen nostaisi kiinteät kustannukset sietämättömälle tasolle. Näin on käynyt mm. lentokonepuolella.

Lue lisää

Hyvä 'teollisuusmiäs'. Että viitsitkin kirjoittaa tuollaista p**kaa.

"Rakenteiden kestävyydestä jonkunkokoisessa aallokossa ja tuulessa tms. niissä ei puhuta mitään"

Et ilmeisesti ole lukenut ainuttakaan veneen rakenteiden ISO-standardia, niissä on hyvin pikkutarkasti materiaalien lujuus-/paksuus määritelty. Ja veneiden CE categorialuokituksessa jo LÄHTÖKOHTANA on määrätty tuulen voima ja aallonkorkeus.

Tässä näytiksi VAIN materiaaleihin ja osaan rakenteita liittyvät, jokainen noista on melko paksu kirja täyttä asiaa:

ISO 12215-1 Materials – Thermosetting resin, glass-fibre reinforcement, reference laminate
ISO 12215-2 Materials – Core materials for sandwich construction
ISO 12215-3 Materials – Steel, aluminium, wood and other materials
ISO 12215-4 Workshop and construction
ISO 12215-5 Design pressures for mono-hulls, design stresses, scantlings determination
ISO 12215-6 Structural arrangements and details
ISO 12215-7 Multi-hulls
ISO 12215-8 Rudders
ISO 12215-9 Sailing craft attachments

Noiden lisäksi on standardit mm. veneen stabiliuteen, luukkuihin, polttoaineisiin jne.

CE/ISO kirjoitti:

Hyvä 'teollisuusmiäs'. Että viitsitkin kirjoittaa tuollaista p**kaa.

"Rakenteiden kestävyydestä jonkunkokoisessa aallokossa ja tuulessa tms. niissä ei puhuta mitään"

Et ilmeisesti ole lukenut ainuttakaan veneen rakenteiden ISO-standardia, niissä on hyvin pikkutarkasti materiaalien lujuus-/paksuus määritelty. Ja veneiden CE categorialuokituksessa jo LÄHTÖKOHTANA on määrätty tuulen voima ja aallonkorkeus.

Tässä näytiksi VAIN materiaaleihin ja osaan rakenteita liittyvät, jokainen noista on melko paksu kirja täyttä asiaa:

ISO 12215-1 Materials – Thermosetting resin, glass-fibre reinforcement, reference laminate
ISO 12215-2 Materials – Core materials for sandwich construction
ISO 12215-3 Materials – Steel, aluminium, wood and other materials
ISO 12215-4 Workshop and construction
ISO 12215-5 Design pressures for mono-hulls, design stresses, scantlings determination
ISO 12215-6 Structural arrangements and details
ISO 12215-7 Multi-hulls
ISO 12215-8 Rudders
ISO 12215-9 Sailing craft attachments

Noiden lisäksi on standardit mm. veneen stabiliuteen, luukkuihin, polttoaineisiin jne.

Lue lisää

Kuten yllä totesin, standardia en ole lukenut. Muiden alojen direktiivejä ja standardeja kylläkin. Ja kuten kirjoitin, olen lukenut EU:n ulkopuolelta tuotujen veneiden ce-tarkastusraportteja. Eikä niissä mitenkään todenneta veneiden lujuutta. Jos veneen lujuudelle olisi vaatimuksia, veneen rungoille tehtäisiin lentokoneiden tapaan kuormituskokeet testipenkissä niin maksimikuormien kuin rakenteiden väsymisen suhteen. Veneille niitä ei tehdä.

Kaikki EU:n alueella tehtävät veneet täyttävät pienvenedirektiivin vaatimukset. Varmasti suurten valmistajien tuotteiden valvonta on tarkempaa suuremman volyymin vuoksi. Silti veneissä käytetään yllä moitittuja silikonilla liimattuja laipioia jne... Eikö se jo kerro jotain direktiivin "laadusta" ?

Teollisuusmiäs kirjoitti:

Kuten yllä totesin, standardia en ole lukenut. Muiden alojen direktiivejä ja standardeja kylläkin. Ja kuten kirjoitin, olen lukenut EU:n ulkopuolelta tuotujen veneiden ce-tarkastusraportteja. Eikä niissä mitenkään todenneta veneiden lujuutta. Jos veneen lujuudelle olisi vaatimuksia, veneen rungoille tehtäisiin lentokoneiden tapaan kuormituskokeet testipenkissä niin maksimikuormien kuin rakenteiden väsymisen suhteen. Veneille niitä ei tehdä.

Kaikki EU:n alueella tehtävät veneet täyttävät pienvenedirektiivin vaatimukset. Varmasti suurten valmistajien tuotteiden valvonta on tarkempaa suuremman volyymin vuoksi. Silti veneissä käytetään yllä moitittuja silikonilla liimattuja laipioia jne... Eikö se jo kerro jotain direktiivin "laadusta" ?

Lue lisää

Mihin CE-luokkaan lukemasi raportit liittyivät. Vaatimukset ovat varsin erilaiset C/D-luokissa (useimmat moottoriveneet) A-luokkaan verrattuna.

Veneen lujuuden vaatimukset perustuvat kokemukseen ja tutkimukseen riittävistä materiaalivahvuuksista erilaisilla materiaaleilla (puu, metalli, erilaiset kuitutyypit, laminointimenetelmät ja kerrosrakenteet). Veneet eivät ole alkuunkaan yhtä painokriittisiä kuin lentokoneet, joten rakenteita ei optimoida samaan tapaan, vaan mitoitus perustuu normeissa oleviin varmasti turvallisiin kaavoihin. Veneissä ei harvoja poikkeuksia lukuunottamatta käytetä FEM-laskentaa tai edes yksinkertaisempaa lujuuslaskentaa.

Tässä esimerkki veneen lujuusvaatimuksista (CE-vaatimukset ovat samantapaisia): http://www.eagle.org/eagleExternalPortalWEB/ShowProperty/BEA Repository/Rules&Guides/Current/37_OffshoreRacingYachts/Pub37_ORY_Guide

Ei niitä laipioita ole silikonilla liimattu, vaan erilaisilla rakenneliimoilla. Eikös lentokoneissakin käytetä laajaasti liimaamista rakenteissa nykyään. Ja kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, laipiot eivät välttämättä ole rakenteellinen osa venettä.

Veneille ei tehdä mallikohtaisia lujuuskokeita. Eipä niitä tehdä tietääkseni autoillekaan ellei sitten kolaritestejä pidetä lujuuskokeina.

Joakim_ kirjoitti:

Mihin CE-luokkaan lukemasi raportit liittyivät. Vaatimukset ovat varsin erilaiset C/D-luokissa (useimmat moottoriveneet) A-luokkaan verrattuna.

Veneen lujuuden vaatimukset perustuvat kokemukseen ja tutkimukseen riittävistä materiaalivahvuuksista erilaisilla materiaaleilla (puu, metalli, erilaiset kuitutyypit, laminointimenetelmät ja kerrosrakenteet). Veneet eivät ole alkuunkaan yhtä painokriittisiä kuin lentokoneet, joten rakenteita ei optimoida samaan tapaan, vaan mitoitus perustuu normeissa oleviin varmasti turvallisiin kaavoihin. Veneissä ei harvoja poikkeuksia lukuunottamatta käytetä FEM-laskentaa tai edes yksinkertaisempaa lujuuslaskentaa.

Tässä esimerkki veneen lujuusvaatimuksista (CE-vaatimukset ovat samantapaisia): http://www.eagle.org/eagleExternalPortalWEB/ShowProperty/BEA Repository/Rules&Guides/Current/37_OffshoreRacingYachts/Pub37_ORY_Guide

Ei niitä laipioita ole silikonilla liimattu, vaan erilaisilla rakenneliimoilla. Eikös lentokoneissakin käytetä laajaasti liimaamista rakenteissa nykyään. Ja kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin, laipiot eivät välttämättä ole rakenteellinen osa venettä.

Veneille ei tehdä mallikohtaisia lujuuskokeita. Eipä niitä tehdä tietääkseni autoillekaan ellei sitten kolaritestejä pidetä lujuuskokeina.

Lue lisää

"Veneille ei tehdä mallikohtaisia lujuuskokeita. Eipä niitä tehdä tietääkseni autoillekaan ellei sitten kolaritestejä pidetä lujuuskokeina. "

Linja-autoille vaaditaan korin lujuutta testaava ns. kaatokoe.
Kuorma-auton ohjaamolle vaaditaan koe, jossa painava heiluri lyö ohjaamoon eikä ohjaamo saa mennä testissä liian mäsäksi.
Raskaan kaluston sivupeileiille vaaditaan testi, jolla todetaan niiden kääntyvän sivuun tietyllä voimalla jne. jne.
Henkilöautojen kohdalla taasen kuluttajat vaativat autolta jonkinlaista kolariturvallisuutta, eli auto on käytännössä mahdoton myydä Euroopan markkinoilla ilman 3-5 euro ncap-tähteä.

Bavarialla oli Germanische Lloydin sertifikaatti kaikkille veneilleen (ainakin purje) 2000-luvun alkupuolella saakka. Sitten siitä luovuttiin. En tiedä oliko syy sitten siinä, etteivät veneet enää täyttäneet ko. vaatimuksia vai pidettiinkö vain sertifioinnin kulua liian suurena.

Nyt näyttää taas olevan 2011 ja 2012 luotteleloissa mainint Germanische Lloydin sertifioinnista (sivu 3): http://www.bavaria-yachtbau.com/fileadmin/boote_public/Kataloge/PDF-Kataloge/Sailing_Katalog_2012_EN.pdf

Samaisesta luettelosta voit lukea, että Bavaria 45 painaa 12600 kg. 60-70 -luvun veneestä esimerkiksi käynee jokin alkupään Swan: http://www.classicswan.org/swan_by_ss.php

Lähimpänä 45 jalkaa ovat Swan 43 67-72 painoa 10220 kg, Swan 44 72-75 painoa 12700 kg ja Swan 47 74-79 painoa 14700 kg?

Missä on se 20 tonnin 45 jalkainen 60-70 -luvulta tai nykyinen alle 10 tonnin? Toki Swan 45 OD painaa niukasti alle 10 tn: http://www.bluenights.fi/swan45.html ja jotkut kisaveneet vielä paljon vähemmän.

Runkojen painot ovat yleisesti ottaen kasvaneet 60-70 -luvulta. Noissa S&S 43-47 jalkaisissa Swaneissa oli kölipainoa 5-7 tn ja vastaavasti Bavaria 45:ssa ja Swan 45 OD:ssa vain 3,5-4 tn muuttuneen runkomuodon ansiosta.

Joakim_ kirjoitti:

Bavarialla oli Germanische Lloydin sertifikaatti kaikkille veneilleen (ainakin purje) 2000-luvun alkupuolella saakka. Sitten siitä luovuttiin. En tiedä oliko syy sitten siinä, etteivät veneet enää täyttäneet ko. vaatimuksia vai pidettiinkö vain sertifioinnin kulua liian suurena.

Nyt näyttää taas olevan 2011 ja 2012 luotteleloissa mainint Germanische Lloydin sertifioinnista (sivu 3): http://www.bavaria-yachtbau.com/fileadmin/boote_public/Kataloge/PDF-Kataloge/Sailing_Katalog_2012_EN.pdf

Samaisesta luettelosta voit lukea, että Bavaria 45 painaa 12600 kg. 60-70 -luvun veneestä esimerkiksi käynee jokin alkupään Swan: http://www.classicswan.org/swan_by_ss.php

Lähimpänä 45 jalkaa ovat Swan 43 67-72 painoa 10220 kg, Swan 44 72-75 painoa 12700 kg ja Swan 47 74-79 painoa 14700 kg?

Missä on se 20 tonnin 45 jalkainen 60-70 -luvulta tai nykyinen alle 10 tonnin? Toki Swan 45 OD painaa niukasti alle 10 tn: http://www.bluenights.fi/swan45.html ja jotkut kisaveneet vielä paljon vähemmän.

Runkojen painot ovat yleisesti ottaen kasvaneet 60-70 -luvulta. Noissa S&S 43-47 jalkaisissa Swaneissa oli kölipainoa 5-7 tn ja vastaavasti Bavaria 45:ssa ja Swan 45 OD:ssa vain 3,5-4 tn muuttuneen runkomuodon ansiosta.

Lue lisää

Joakim: "Runkojen painot ovat yleisesti ottaen kasvaneet 60-70 -luvulta."

Väite tuntuu aika oudolta ellei sitä perustele. Ehkä Joakim vertaili ainoastaan saman pituisten veneiden runkoja eikä esim. rungon volyymin suhdetta sen painoon.

60-70-luvun S&S veneet olivat kapeita keulasta ja perästä eikä edes maksimileveys ollut yhtä suuri kuin leveäperäisissä silitysraudan muotoisissa korkealaitaisissa nykyveneissä.

Eikö ole aivan luonnollista, että laiha painaa vähemmän kuin saman pituinen lihava? Lihavuus ei merkitse lujempaa eikä laadukkaampaa.
Veneiden laadun vertailuun tarvitaan muutakin kuin pituus ja paino.

laiha vs lihava kirjoitti:

Joakim: "Runkojen painot ovat yleisesti ottaen kasvaneet 60-70 -luvulta."

Väite tuntuu aika oudolta ellei sitä perustele. Ehkä Joakim vertaili ainoastaan saman pituisten veneiden runkoja eikä esim. rungon volyymin suhdetta sen painoon.

60-70-luvun S&S veneet olivat kapeita keulasta ja perästä eikä edes maksimileveys ollut yhtä suuri kuin leveäperäisissä silitysraudan muotoisissa korkealaitaisissa nykyveneissä.

Eikö ole aivan luonnollista, että laiha painaa vähemmän kuin saman pituinen lihava? Lihavuus ei merkitse lujempaa eikä laadukkaampaa.
Veneiden laadun vertailuun tarvitaan muutakin kuin pituus ja paino.

Lue lisää

Yleisesti tuntuu olevan vallalla harhakäsitys, että samanpituiset rungot ovat nykyään kevyempiä kuin ennen. Tietysti nykyiset veneet ovat paljon suurempia tilavuudeltaan, mutta maksimileveydessä ei välttämättä ole eroa. Vaikkapa nuo alkupään Swan 43-47:t olivat leveydeltään 3,6-4,2 m, kun Bavaria 45 on 4,35 m.

Tyypillisesti samanpituisen veneen runko (kokonaispaino - kölipaino) on huomattavasti painavampi kuin 70-luvun veneissä. Onko sitten materiaalivahvuus sama on jo toinen juttu. Kevyimmät veneet taisivat olla 80-luvulla, jolloin oli mm. 10 m X-99 alle 3 tn painollaa, tyypillinen vajaan 9 m veneen (Inferno 29, FE 83, Maxit jne) paino oli reilusti alle 3 tn ja 1/2-tonnarit painoivat 3 tn molemmin puolin. Nykyään tuon kokoluokan veneet painavat tonnin enemmän ellei kyse ole erittäin riisutusta sporttiveneestä.

Myös vaikkapa Siesta 32 ja Inferno 31 painavat kutakuinkin yhä paljon kuin First 31.7 ja Elan 31, vaikkapa näissä uudemmissa on lähes tonnin kevyempi köli.

Tässä keskustelussa niputetaan näköjään stereotypioita eri aikakauden veneistä oikein isolla kädellä. Purjeveneiden rakenteet eivät olleet kategorisesti tukevia, vaan silloin oli sekä tukevasti rakennettuja veneitä, että vähemmän tukevasti. Tuttuja ilmiöitä olivat mm. notkuvat keulakannet, heiluvat kölit, vantteja kiristettäessä banaaniksi vääntyvät rungot, hajoavat tai vettä imevät kölit jne. Aivan ensimmäiset lasikuituveneet olivat aika tukevasti rakennettuja, koska materiaali oli uutta, lujuuslaskelmat olivat lapsenkengissään ja runkodimensiot leivottiin umpilaminaatista vastaamaan puusta tehtyjä esikuviaan. Myöhemmältä aikakaudelta on yksi vastaava esimerkki lasikuitufolkkari, jossa luokkasäännöt johtivat tarpeettomankin järeään rakenteeseen.

Vastaavasti nykyveneistäkin löytyy tukevasti rakennettuja veneitä, samoin kevyempiä konstruktioita. Erona on se, että ne tehdään paremman tietämyksen pohjalta ja tarkoitushakuisesti, ja veneet ovat kaiken kaikkiaan kovin eri tyyppisiä nyt verrattuna entiseen. Tietysti fibojakin voi tulla ja luonto osaa yllättää taitavankin rakennesuunnittelijan. Näyttää kuitenkin kovasti siltä, että eräiden, aika monenkin täällä kirjoittavan käsitykset perustuvat mielikuviin, ei todelliseen tietoon. Tämä näkyy hyvin esim. Joakimin korjaamissa väittämissä. 80- luvun veneenä leijuu mielessä joku Swan tai Baltic, joiden maine kultaa myös kaikki muut sen ajan bulkkituotteet kaikkine vikoineen.

Nykyvene voi olla kertakäyttöinen, mutta väitän että se käyttökerta mitataan useissa kymmenissä vuosissa.

Olen samaa mieltä LG:n kanssa.
Eurooppalainen sertifiointisopimus ja veneiden kategorialuokitus on tietysti periaatteessa hyvä asia. Käytännössä A-kategoriasta näyttää tulleen lähinnä mielikuvan synnyttäjä: veneen ostajan mielestä CE/A merkitsee, että vene olisi nimenomaan suunniteltu pitkille valtameriretkille ja olisi "pomminkestävän" merikelpoinen kaikissa olosuhteissa.

Myyntimainoksissa muistetaan kyllä mainita, että vene on "valtamerikelpoinen", vaikka siitä puuttuu oleellinen valtamerivarustus. Tuskin moni/jokainen "valtamerikelpoisena" markkinoitu vene on edes kovin ideaalinen valtamerikäyttöön varustelunkaan jälkeen. Mutta sehän on veneen omistajan päänsärky, ei myyjän.

CE/A:n imago kirjoitti:

Olen samaa mieltä LG:n kanssa.
Eurooppalainen sertifiointisopimus ja veneiden kategorialuokitus on tietysti periaatteessa hyvä asia. Käytännössä A-kategoriasta näyttää tulleen lähinnä mielikuvan synnyttäjä: veneen ostajan mielestä CE/A merkitsee, että vene olisi nimenomaan suunniteltu pitkille valtameriretkille ja olisi "pomminkestävän" merikelpoinen kaikissa olosuhteissa.

Myyntimainoksissa muistetaan kyllä mainita, että vene on "valtamerikelpoinen", vaikka siitä puuttuu oleellinen valtamerivarustus. Tuskin moni/jokainen "valtamerikelpoisena" markkinoitu vene on edes kovin ideaalinen valtamerikäyttöön varustelunkaan jälkeen. Mutta sehän on veneen omistajan päänsärky, ei myyjän.

Lue lisää

En tiedä mikä on CE/A:n imago, mutta eihän se edes yritä ottaa kantaa purjehdusominaisuuksiin tai varusteluun.

Sen sijaan se ottaa kantaa siihen, että ko. luokkaan suunniteltu vene ei ko. oloissa helposti kaadu, saa vettä sisäänsä, kyydissäolija ei tipu ja masto ja rakenteet eivät hajoa. Lisäksi se kestää kohtuullisen karilleajon uppoamatta.

Yleisiin syy siihen, että venettä ei saa A-luokkaan, vaan on tyydyttävä B- tai jopa C-luokkaan lienee vakavuuden puute. Useissa venemalleissa matala kölivaihtoehto tai nostoköli siirtää veneen luokkaa alemmaksi.

Merikelpoisuuteen liitttyy tietysti paljon muutakin kuin ylläolevat, mutta eiköhän lähes kaikilla A-luokkaan sertifioiduilla veneillä uskalla ko. asioiden puolesta lähteä valtamerelle.

Joakim_ kirjoitti:

En tiedä mikä on CE/A:n imago, mutta eihän se edes yritä ottaa kantaa purjehdusominaisuuksiin tai varusteluun.

Sen sijaan se ottaa kantaa siihen, että ko. luokkaan suunniteltu vene ei ko. oloissa helposti kaadu, saa vettä sisäänsä, kyydissäolija ei tipu ja masto ja rakenteet eivät hajoa. Lisäksi se kestää kohtuullisen karilleajon uppoamatta.

Yleisiin syy siihen, että venettä ei saa A-luokkaan, vaan on tyydyttävä B- tai jopa C-luokkaan lienee vakavuuden puute. Useissa venemalleissa matala kölivaihtoehto tai nostoköli siirtää veneen luokkaa alemmaksi.

Merikelpoisuuteen liitttyy tietysti paljon muutakin kuin ylläolevat, mutta eiköhän lähes kaikilla A-luokkaan sertifioiduilla veneillä uskalla ko. asioiden puolesta lähteä valtamerelle.

Lue lisää

CE/A-luokituksen “porsaanreikiä” näyttävät käytännössä olevan vaikkapa liian heikkojen peräsinrakenteiden ja korroosiolle alttiiden materiaalien salliminen.
Kummastakin aiheesta on ollut kirjoituksia brittiläisissä ja saksalaisissa purjehduslehdissä. Yachting Worldin pääkirjoitukissa ja artikkeleissa on ollut varoituksia peräsimistä, samoin Yachting Monthlyssä. YW on kritisoinut alumiinisten peräsinakseleiden korroosioherkkyyttä. Die Yacht ihmetteli merivedessä syöpyvien messinkisten läpivientihanojen sallimista, samoin brittilehdet.

En ymmärrä, miten CE/A luokitus estäisi “kyydissä olijan tippumista”. Mielestäni monessa uudessa “valtamerikelpoisessa” veneessä on varsin matala ja liukas avotilan reunus. Meritautinen gasti voi helposti luiskahtaa mereen, niinkuin valitettavasti on käynytkin. En ole huomannut, että uusissa CE/A veneissä olisi edes turvavaljaiden kiinnityspisteitä jokaiselle avotilassa olevalle miehistön jäsenelle. Kannessa ei ole juoksuliinalle tarkoitettua heloitusta valmiina eikä tietenkäään vaijeria/liinaa. Lieneekö myrskyfokan staagiakaan vakiovarusteena, ei ainakaan trysailin kiskoa mastossa, vaikka venettä kaupattaisiin valtameriveneenä.
Vuosi sitten YW:n pääkirjoitus kritisoi myös puomien hajoamisia, jotka peräsinten pettämisen kanssa ovat vakavia heikkouksia valtamerellä.

teosria ja käytäntö kirjoitti:

CE/A-luokituksen “porsaanreikiä” näyttävät käytännössä olevan vaikkapa liian heikkojen peräsinrakenteiden ja korroosiolle alttiiden materiaalien salliminen.
Kummastakin aiheesta on ollut kirjoituksia brittiläisissä ja saksalaisissa purjehduslehdissä. Yachting Worldin pääkirjoitukissa ja artikkeleissa on ollut varoituksia peräsimistä, samoin Yachting Monthlyssä. YW on kritisoinut alumiinisten peräsinakseleiden korroosioherkkyyttä. Die Yacht ihmetteli merivedessä syöpyvien messinkisten läpivientihanojen sallimista, samoin brittilehdet.

En ymmärrä, miten CE/A luokitus estäisi “kyydissä olijan tippumista”. Mielestäni monessa uudessa “valtamerikelpoisessa” veneessä on varsin matala ja liukas avotilan reunus. Meritautinen gasti voi helposti luiskahtaa mereen, niinkuin valitettavasti on käynytkin. En ole huomannut, että uusissa CE/A veneissä olisi edes turvavaljaiden kiinnityspisteitä jokaiselle avotilassa olevalle miehistön jäsenelle. Kannessa ei ole juoksuliinalle tarkoitettua heloitusta valmiina eikä tietenkäään vaijeria/liinaa. Lieneekö myrskyfokan staagiakaan vakiovarusteena, ei ainakaan trysailin kiskoa mastossa, vaikka venettä kaupattaisiin valtameriveneenä.
Vuosi sitten YW:n pääkirjoitus kritisoi myös puomien hajoamisia, jotka peräsinten pettämisen kanssa ovat vakavia heikkouksia valtamerellä.

Lue lisää

Tietysti kaikissa standardeissa ja sertifioinneissa on puutteita ja vaaditaan muutakin kuin pelkkästään noiden vaatimusten täyttymistä.

Ei luokitus tietenkään estä kyydissä olijan tippumista, mutta se määrittelee mm. millaiset kaiteet pitää olla.

Elämänlangat ja myrkypurjeviritykset jne. menevät varustepuolelle.

CE A-luokka vaatii riittävän itseoikaisukulman ja energian veneen kaatamiseksi. Ei se tarkoita, että vene olisi epämukava ja ylijäykkä. Eiköhän mukavina avomeriveneinä tunnetut S&S-veneet täytä A-luokan vakavuusvaatimukset helposti.

Aivan sama mitä kautta vene kaatuu, pitää sillä olla riittävä vakavuus noustakseen nopeasti ja varmasti takaisin oikein päin.

Tietysti joistain runkomuodoista voi tulla ylijäykkiä, jotta ne saa täyttämään A-luokan vaatimukset. Mikä hyvä avomerivene sitten ei täytä A-luokan vakavuusvaatimuksia?

Joakim_ kirjoitti:

CE A-luokka vaatii riittävän itseoikaisukulman ja energian veneen kaatamiseksi. Ei se tarkoita, että vene olisi epämukava ja ylijäykkä. Eiköhän mukavina avomeriveneinä tunnetut S&S-veneet täytä A-luokan vakavuusvaatimukset helposti.

Aivan sama mitä kautta vene kaatuu, pitää sillä olla riittävä vakavuus noustakseen nopeasti ja varmasti takaisin oikein päin.

Tietysti joistain runkomuodoista voi tulla ylijäykkiä, jotta ne saa täyttämään A-luokan vaatimukset. Mikä hyvä avomerivene sitten ei täytä A-luokan vakavuusvaatimuksia?

Lue lisää

"Aivan sama mitä kautta vene kaatuu. "

Niinko?

"Tietysti joistain runkomuodoista voi tulla ylijäykkiä, jotta ne saa täyttämään A-luokan vaatimukset."

Nain juuri.