liikuttuminen vs. Pyhän Hengen vaikutus

Meikäläinen liikuttuu jostain syystä aika helposti. Muutamia esimerkkejä:

1- Ohi ajaa ambulanssi pillit vinkuen, tulee tippa linssiin
2- näen taidetta jonka historiasta tiedän jotain, en pysty puhumaan ilman äänen värinää
3- Elokuvassa hieno kohta, pitää nieleskellä ja pyyhkäistä silmäkulmaa vaivihkaa

Mistä ihmeestä tällainen liikuttuminen johtuu, kun periaatteessa ei ole mitään syytä? Pitääkö joku liikuttumista Pyhän Hengen kosketuksena? Ainakin kirkon kokouksessa vanhoilla mummoilla saattaa olla tippa linssissä ja sitten kehutaan miten henki kosketti! Minuakin on muutaman kerran "henki" koskettanut kirkon kokouksissa: eräänä kertana heräsin omaan kuorsaukseeni :D

Tämä on yksi ongelmistani, miksi en voi täysin rinnoin heittäytyä hihhuliksi: ihminen kokee "uskonnollisia" kokemuksia normaalissa elämässä - onko kaikki vain mielen ailahtelua eikä mitään suurempaa olekaan vaikuttamassa meihin.
4274
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

esimerkit 1, 2 ja 3 eivät ole Pyhän Hengen kosketuksia, vaan kertovat sinun olevan herkkä tyyppi.
Pyhän Hengen kosketus on jotakin aivan muuta ja sen voi kokea sellainenkin, joka on luonteeltaan jäykkä ja sulkeutunut. tosin sinun (ja minun) laisesi ihminen näyttää ulospäin herkemmin kokemansa.
Koska Jumala on henki ja hänen Pyhä Henkensä on yliluonnollinen, myös meidän kokemuksemme hänestä on kuitenkin yliluonnolisia ja asiaa tuntemattoman mielestä liian yliluonnollisia eli hihhuloimista kaikki tyyni.

Äänestä

Heips!

Kun ajattelen edellä mainitsemiasi liikutukseen johtaneita esimerkkejä elämästäsi, niin itse olen kokenut varmasti jotakin samaa vastaavissa tilanteissa. On tosiaankin tilanteita milloin ajattelee syvällisemmin asioista, ja jolloin myös tippa saattaa tulla linssiin.

No eihän tuo vaarallista ole suomalaisellekaan miehelle, vaikka itse usein yrittänkin peittää liikutuksen tunteen toisten nähden, varsinkin jos puhuu samalla, niin ei tahdo puhe tulla kunnolla ulos ;)

Uskon itse niin, että pyhä henki voi koskettaa mieltä aivan hyvin tollaisissa liikuttavissa lähes arkisissakin tilanteissa joita mainitsit. Liikuttuiko ihminen sitten kyyneliin vai ei. Sen kyynelten määrän en usko kuitenkaan olevan mikään mittari Hengen voimakkuudesta ;)Me ihmiset tosiaankin reagoimme monella eri tavoin asioihin.

Jos ajattelen itseäni, niin monesti omalla kohdallani ambulanssin mennessä ohi pillit päällä ulvoen, elämä ikään kuin pysähtyy hetkeksi. Joskus tunnen jopa olevani hetken "kananlihalla" sillä hetkellä. Sen jälkeen mietin monesti syvällisiäkin. Mieleen herää muistutus ihmiselämän arvosta ja kuolevaisuudesta. Sairaankuljettajat jotka yrittävät toimia parhaansa mukaan pelastajina, käväisevät myös usein mielessä suurta kunnioitusta herättäen.

Kun taas olen katsonut kaunista taidetta, taiteilijan kykyä luoda jotain todella hienoa. Mieleen silloin on saattanut tulla ylevä tunne joka täyttää sisimpäni. Tuo tunne johdattaa ajattelemmaan syvällisesti niitä hienoja lahjoja joita itsekullekin on annettu. Se laittaa myös ajattelemaan sitä tunnelmaa tai viestiä mitä taiteilija työllänsä haluaa viestittää. Liikuttuminenkin saattaa olla reaktioni tällaisesta kokemuksesta.

Schindlerin lista elokuvan olen katsonut kolme kertaa. Mielestäni se on yksi niistä hienoista elokuvista joita en ole voinut katsoa, etteikö tippa tulisi aina jossakin vaiheessa silmään. Minulle tuossa elokuvassa on ollut suuri hengellinen opetus jota tuskin unohdan.

Kaikki tällaiset kokemukset voivat omalla kohdallani olla mieltäni kohottavia. Ne johdattavat ajattelemaan Jumalaa ja vahvistavat uskoani kaiken luojaan, josta tunnen olevani lopulta riippuvainen.

Uskon että pyhä henki voi vaikuttaa ihmisiin hyvin monella tavalla ja eri tilanteissa. Raamatussa puhutaan hengen hedelmistä. Niitä ovat esim. rakkaus, rauha, ilo, kärsivällisyys, kiitollisuus jne.
Tuollaisten hengellisten kokemusten tunteminen elämässä ei mielestäni tarkoita että olisi "hihhuli", tai että täytyisi pyrkiä jatkuvaan liikutuksen tilaan ollakseen uskovainen.

Äänestä
  • Pyhän Hengen kosketus ole ihmisen sanoin selitettävissä. Minun mielestäni Pyhä Henki vaikuttaa meissä kaikissa. Aikanaan kun minua kohtasi armo vapautua juoppoudesta koin usein tuollaisen voimakkaan ohjauksen, kokonaan niin etten yhdistänyt sitä uskoon. Kaiken kattavasta omavoimaisuudesta tuolloin kyllä vapauduin.

    En myöskään kuulunut kirkkokuntiin. Vasta vuosikymmenien päästä olen vahvasti tuntenut saaneeni erityisen armon, josta toki olen ollut kiitollinen eikä minulle ole enää ongelmia kutsua tuota voimaa Jumalasta lähteneeksi.

    Arvelisin ettei minusta kuitenkaan helposti saa kunnon hihhuloitsijaa:) Kovasti hyvin tulen arkisessa elämässäni toimeen kaikkien eri aatesuuntien kanssa. Kokemustani olen saanut jakaa ja tuntea iloa joidenkin lähimmäisteni elämänlaadun paranemisesta.

    Äänestä

Siinäpä se, miten ne erottuvat ja erottuvatko ne? Liikutuksen ei välttämättä tarvitse aina seurata Pyhän Hengen kosketusta, mutta usein niin käy. Ihminen tuntee silloin syvästi, niin syvästi, että hänen panssarinsa raottuu. Varjelemme sisimpämme paljastumista kai turhaankin. Olemme yksin eli kuten runoilija (Eino Leino?)sanoi "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin".

Kovin runsas liikutuksen korostaminen tai jopa siihen pyrkiminen ei ole rehellistä. Minusta Totuuden Henki tuo rauhaa eikä ylenmääräistä tunnelmointia, joka saattaa muodostua suggeroitumiseksi ja manipulointikeinoksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Exmoro kirjoitti:

Meikäläinen liikuttuu jostain syystä aika helposti. Muutamia esimerkkejä:

1- Ohi ajaa ambulanssi pillit vinkuen, tulee tippa linssiin
2- näen taidetta jonka historiasta tiedän jotain, en pysty puhumaan ilman äänen värinää
3- Elokuvassa hieno kohta, pitää nieleskellä ja pyyhkäistä silmäkulmaa vaivihkaa

Mistä ihmeestä tällainen liikuttuminen johtuu, kun periaatteessa ei ole mitään syytä? Pitääkö joku liikuttumista Pyhän Hengen kosketuksena? Ainakin kirkon kokouksessa vanhoilla mummoilla saattaa olla tippa linssissä ja sitten kehutaan miten henki kosketti! Minuakin on muutaman kerran "henki" koskettanut kirkon kokouksissa: eräänä kertana heräsin omaan kuorsaukseeni :D

Tämä on yksi ongelmistani, miksi en voi täysin rinnoin heittäytyä hihhuliksi: ihminen kokee "uskonnollisia" kokemuksia normaalissa elämässä - onko kaikki vain mielen ailahtelua eikä mitään suurempaa olekaan vaikuttamassa meihin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu