Lewinsky TV1

Kaikista maailman naisista, joita Bill olisi voinut "kaataa" presidentin tittelillään...hän valitsee läskikaukalon nimeltä Lewinsky...joten siitä ei voi päätellä kuin kaksi asiaa:

joko Lewinsky valehtelee, tai Billillä on aivan hitosti noita muitakin "hoitoja"..sillä minä en suostu uskomaan, että hän tyytyy tollaseen possupylleröön...

Katsoin ohjelman loppuun asti. Häntä myöskin suunnattomasti ärsytti, jos joku uskalsi epäillä hänen sanojaan ja esittää epäilyjä suoraan hänelle.


Mietin myös ohjelman kestäessä, että itku tuli silmään, kun asiasta ei päässyt muuten eteenpäin. Myötätunnon kerjäämisellä sitten. Huomion kiinnittäminen pois kiusallisesta asiasta tai väitteestä...

Clintonin ja Monican tarina on tragedia. Se ei kerro miehen ja naisen välisestä vetovoimasta, ei ihmisen ikuisista heikkouksista, vaan tragedia syntyy jostain ihan muusta.

Jutusta tuli tragedia sinä hetkenä jolloin se yritettiin Clintonin ja hänen lähipiirinsä ja hallintonsa toimesta salata. Kuin noidankattilasta alkoi levitä Lewinskyä mitätöiviä arvioita, juoruja, menneisyydestä kaivettuja tulkinnanvaraisia tapahtumia. Clintonin koneisto tuotti tiedotusvälineiden nälkäiseen käyttöön kaikkea mikä mustamaalasi tyttöä ja leimasi hänet julksuudenkipeäksi saalistajaksi, kevytkenkäiseksi vampiksi, rahastajaksi, rietastelijaksi, epäuskottavaksi valehtelijaksi, psyykeltään sairaaksi...

Clinton itse kävi koko kansakunnan edessä kertoen silmää räpäyttämättä tv-kameroiden edessä: "Minulla ei ollut seksisuhdetta tämän naisen kanssa .. siis miss Lewinskyn."

Jos todistusaineisto ei olisi ollut niin pitävä, epäilemättä me kaikki nyt olisimme yhä siinä käsityksessä, että Clinton oli rehellinen mies joka ei täysin tietoisesti valehdellut. Uskoisimme että Monica Lewinsky oli julksuudenkipeä rietas tyttölapsi, ehkei ihan tervejärkinen mutta saalistuksessaan sitkeä kuin kolmannen luokan huora... No onneksi näyttöä riitti, ja lopulta sitten Clinton oli pakotettu esittämään tunnustuksensa.

Kun asiaa käsitellään jälkikäteen, tämä käsittely tapahtuu yhä sellaisen asenteellisuuden varassa, joka jutun kestäessä syntyi. On yhä vielä niitäkin, jotka epäilevät miten koko juttu todellisuudessa oikein oli.

Kun sen enempää miehen kuin naisenkaan käytös tuollaisessa seksisuhteessa ei ole loppuun asti ajateltua - eikä yleensäkään mitenkään erinomaisen päämäärärationaalista - syntyy omituinen koominen ja hieman sairasmielinenkin puheensävy kun käyttäytymistä jälkikäteen arvioidaan oikein kylmän tuomitsevan liikemiesmäisen järjen valossa. Tällaiseen tuomitsevaan asenteeseenhan miehet syyllistyvät omista sovinistisista lähtökohdistaan, naiset taas miehistä sovinismia mielistellessään.

Mutta varsinainen tragedia oikeastaan alkaa siitä missä miss Lewinskyn tapaus loppuu. Se alkaa havainnosta, ettei valtaapitävien ympärille levittäytyvä suojelurengas täsäs tapauksessa käyttäytynyt mitenkään tavallisuudesta poikkeavalla tavalla - tämä oli juuri se sama tapa jolla valtaapitävät käsittelevät kaikki heitä uhkaavat tosiasiat, myös poliittiset tai taloudelliset salaisuudet. Viimeiseen saakka vaietaan, totuudet salataan, vaikka julkisuudessa katsotaan silmää räpäyttämättä kameroihin ja toistetaan hallituin äänenpainoin: "Suomen ulkopolitiikan linja Irak-kysymyksessä on aina ollut sama ja olemme aina pysyneet virallisella linjallamme."

Tämä on traagista. Kansalaiset ovat sen tiedon armoilla joita vallanpitäjät heille katsovat tarpeelliseksi antaa, ja valitettavasti se tieto ei läheskään aina kerro mitä heidän keskuudessaan todella tapahtuu.