KRISTILLINEN KASTE-VALELU, VIHMONTA VAI
UPOTTAMINEN?
UT käyttää sekä Johanneksen kasteesta että
kristillisestä kasteesta uutta sanamuodostetta
baptisma, mikä on merkkinä siitä, että koko
asiakin koettiin uudeksi. Termi on kuitenkin
läheistä sukua ennestään tutulle sanalle, jota
tavallisesti käytetään monikossa,
baptismoi "puhdistusmenot". Varmaan kaste on
sukua ennestään tunnetuille puhdistusmenoille.
Verbi baptistein, baptizesthai on yleisessä
käytössä, mutta sekin on UT:ssa ja kirkon
kielessä saanut teknisen termin
luonteen: "toimittaa kaste", "tulla kastetuksi,
saada kaste".
Koska kasteen toimittamisen menettelytapa oli
UT:n kaikille kokemuksesta tuttu, sitä ei
tarvinnut lukijoille kuvata. Vettä siinä joka
tapauksessa käytettiin ( Apt 8:36,38;10:47 ),ja
veden tuli olla puhdasta ( Hepr 10:22 ). Kaste
rinnastettiin, jopa samastettiin puhdistavaan
pesuun tai/eli kylpyyn ( loutron Ef 5:26, Tit
3:5 ). Mainitun termin synonyymina käytettiin
verbiä louo(mai) "pestä"- "tulla pestyksi,
kylpeä" ( Hepr 10:22, Ilm 1:5 v.1 sekä tavallaan
myös 2 Piet 2:22 ). 1 Kor 6:11 ( "mutta nyt
teidät on pesty puhtaiksi", alla apelousasthe )
ja Apt 22:16 ( "Anna kastaa itsesi, anna pestä
syntisi pois", … apolousai tas hamaritas sou )
käyttävät kantaverbin asemesta yhdysverbiä.
Kasteen ja kylvyn yhteenkuuluvuutta vanhassa
kirkossa osoittaa se, että UT:n ajan jälkeen
käyttöön otettu sana baptisterion "kastepaikka"
terkoitti yleisessä kielenkäytössä kylpylän
frigidadiumissa olevaa "pesuvesiallasta." Kirkon
kielessä nimen baptisterium sai lopulta koko se
erillinen rakennus, jossa tuo allas oli, siis
kastekappeli.
Samat sanat kuvaavat myöhemminkin vanhassa
kirkossa kasteen merkitystä: kastetta sanotaan
lähes yksinomaan puhdistavaksi pesuksi/kylvyksi.
Esimerkiksi patristisesta kastekäsityksestä sopii
Tertullianuksen opetus, bapt 4: Kaste vastaa
kylpyä, koska kummassakin pestään vedellä, "erona
on se, että meidät on tahrannut synti, ei lika…
Henki pestään vedessä ruumiillisesti puhtaaksi,
liha puhdistetaan siinä hengellisesti." Lausuman
paradoksaalinen asu on taatusti Tertullianuksen
omasta päästä, mutta sen ydin, se ajatus, että
kastettavat puhdistetaan kasteen pesussa synnistä
hengellisruumiillisesti, on kirkon yhteistä
perintöä.
On näin ollen luonnollista, että kasteriitin
muoto johonkin mittaan vastasi käytössä olleita
pesu- ja kylpytapoja. Ilmeistä kuitenkin on, että
kaste uskonnollisena riittinä ei koskaan ole
ollut tiukasti sidoksissa arkiseen
vastineeseensa, kylpyyn. Niinpä peseytymiseen
antiikin kylpylöissä tarvittiin paitsi paljon
vettä myös erilaisia öljyjä, saippuaa ja
hajuaineita, mutta symbolinen uskonnollinen
riitti voitiin pelkistää. Öljyllä voiteleminen
kasteen jälkeen on silti voinut hyvinkin varhain
tarttua kylpylän käytännöstä kirkon sakramenttiin
ja saada siinä oman tärkeän tehtävänsä.
Kuinka sitten tavallinen peseytyminen antiikin
kylpylässä tapahtui? Stommel tiivistää
tutkimuksen tuloksen: "Laajimmalle (erityisesti
idässä ) levinnyt kylpemistapa oli antiikin
aikana se, että kylpijä riisuutui ja seisten joko
itse kaatoi tai antoi jonkun toisen kaataa vettä
ylleen." Klemens Aleksandrialainen moittii
äveriäitä kylpijöitä siitä että nämä antavat
monen palvelijan yhtaikaa valaa vettä,
riittäisihän yksikin veden kaataja vallan hyvin.
Joskus kaatoastian ja kylpijän väliin pantiin
siivilä, jolloin saatiin aikaan suihku. Toinen
pesutapa oli se, että lyhyen pylvään päässä oli
vesiallas, josta peseytyjä itse otti käsillään
vettä. Kolmas, kehittynein, Rooman yleisistä
kylpylöistä jopa Lateraanikirkon baptisteriumiin
periytynyt tapa oli, että vettä suihkusi eläimen
pään näköisestä putkenpäästä kylpijän päälle,
kastetoimituksessa kastettavan päälle. Siinä
tapauksessa kastettava seisoi enintään 70
senttimetriä syvässä altaassa.
Mutta palatkaamme Konstantinoksen ajan Roomasta
kristillisen kasteen esikuvaan ja alkuun,
Johanneksen kasteeseen. Johannes lienee kastanut
Jordanissakin, mutta Joh:n mukaan hän kastoi mm.
Ainonissa, "Lähdepaikassa", "koska siellä oli
paljon vettä". Evankeliumit kertovat, että Jeesus
kasteen saatuaan nousi vedestä, joten tietysti
hän oli ensin astunut siihen! Meille ei kerrota
kuinka syvälle.
Johanneksen kaste erosi muista juutalaisten
uskonnollisista puhdistusmenoista mm. siinä, että
kun juutalaiset mikwe- altaissa "kastoivat" itse
itsensä, Johannes toimi nimenomaan kastettavien
kastajana. Se oli siinä määrin erikoista ja
hänelle ominaista, että hän oli sekä UT:n että
Josefuksen mukaan sen perusteella saanut
lisänimen Kastaja.
Mikään ei osoita, että kastaja olisi painanut
kastettavan pään veden alle ja
symbolisesti "haudannut" kastettavan veteen.
Kannattaa sen sijaan pohtia toista
mahdollisuutta. Johannes antaa evankeliumien
mukaan ymmärtää, että hänen vesikasteensa ja
hänen jälkeensä tulevan toisen kastajan
henkikaste vastaavat jollakin tavoin toisiaan.
Apt 2:17:n mukaan Pietari selittää sitä
henkikastetta profeetta Joelin välittämällä
Jumalan sanalla ( sanatarkan käännöksen
mukaan ): "Minä vuodatan/valan Henkeäni kaiken
lihan päälle". "Hengellä kastaminen" on mielekäs
kuvallinen ilmaus tästä Hengen vuodattamisesta
eli valamisesta ihmisen päälle, sillä
edellytyksellä että Johanneksen- juuri tuon
Joelin kohdan perusteella- odottama Hengen
antaminen muistuttaa sitä vedellä kastamista,
joka oli kaikille Johanneksen kasteen saaneille
selkeä asia. Jos siis Hengen "vuodattaminen"
tapahtui veden valamisen tavoin, on kääntäen
todennäköistä, että ainakin Luukkaan ymmärryksen
mukaan Kastaja on kastanut juuri sellaisella
tavalla, mikä sopi henkikasteen eli "Hengen
vuodattamisen" esikuvaksi. Johannes on siis-
edelleen Luukkaan asiantuntemuksen mukaan-
toiminut kylpijää avustavana palvelijana:
kylpijä/kastettava on seissyt vedessä, muttei
sukeltanut siihen, ja Kastaja on joko kouralla
tai astialla ammentanut vettä
kastettavan/kylpijän päälle.
Näin toimitettu- varmaan riitinä symbolinen eikä
kovinkaan perusteellinen- peseminen on
symbolisoinut kastetun puhdistamista synneistä ja
uskon mukaan todella välittänyt anteeksiannon ja
puhtauden. On syytä ajatella, että Johanneksen
aikanaan kastamat apostolit ovat siirtäneet
Kastajan kastamistavan syntyvään Kirkkoon
ulkonaisesti muuttumattomana. Kirkko on
helluntaista saakka ymmärtänyt, että vettä
valettaessa tapahtuu sekä puhdistus synneistä
että myös Joelin ennustama Jumalan Hengen
vuodattaminen kastettavan päälle.
Room 6:3s käyttää kasteesta kuitenkin toista
kuvaa: kaste on kastamista Kristuksen kuolemaan
ja hautaamista yhdessä hänen kanssaan. Ei ole
itsestään selvää, että tämä kohta todistaisi
upotuskasteen olleen apostolin mielessä;
pikemminkin tämä Room:n sana on saanut jotkut
myöhemmät lukijat muuttamaan kastekäytäntönsä
Room:n tulkintansa mukaiseksi, sellaiseksi, että
kaste paremmin kuvasi heidän käsitystään
hautaamisesta. Toinenkin tapa Room 6:3:n
kuvaamiseen tunnetaan: vanhimmat säilyneet
kastekappelit oli rakennettu mausoleumin
muotoisiksi; ne olivat myös varsin pimeitä.
Baptisteriumiin menevä katekumeeni (
kasteoppilas ) astui hautaan- kasteelta
tullessaan hän astui ulos haudasta niin kuin
Kristus pääsiäisenä. Eihän Kristustakaan haudattu
veteen upottamalla ( niin kuin ehkä jotkut
muinaissuomalaiset ) eikä myöskään maahan
peittämällä, vaan hänet vietiin kallioon
hakattuun hautaluolaan. Merkillistä kyllä,
nykyiset Room:n lukijat eivät useinkaan osaa
yhdistää tätä sanaa siihen, mitä evankeliumit
kertovat Jeesuksen hautaamisesta ja haudasta!
Tämä edellä oleva teksti on Uuden testamentin
eksegetiikan professorin Jukka Thurenin
kirjoittama sakasalaisen E. Stommelin
esitelmäkonseptin pohjalta.
UPOTTAMINEN?
UT käyttää sekä Johanneksen kasteesta että
kristillisestä kasteesta uutta sanamuodostetta
baptisma, mikä on merkkinä siitä, että koko
asiakin koettiin uudeksi. Termi on kuitenkin
läheistä sukua ennestään tutulle sanalle, jota
tavallisesti käytetään monikossa,
baptismoi "puhdistusmenot". Varmaan kaste on
sukua ennestään tunnetuille puhdistusmenoille.
Verbi baptistein, baptizesthai on yleisessä
käytössä, mutta sekin on UT:ssa ja kirkon
kielessä saanut teknisen termin
luonteen: "toimittaa kaste", "tulla kastetuksi,
saada kaste".
Koska kasteen toimittamisen menettelytapa oli
UT:n kaikille kokemuksesta tuttu, sitä ei
tarvinnut lukijoille kuvata. Vettä siinä joka
tapauksessa käytettiin ( Apt 8:36,38;10:47 ),ja
veden tuli olla puhdasta ( Hepr 10:22 ). Kaste
rinnastettiin, jopa samastettiin puhdistavaan
pesuun tai/eli kylpyyn ( loutron Ef 5:26, Tit
3:5 ). Mainitun termin synonyymina käytettiin
verbiä louo(mai) "pestä"- "tulla pestyksi,
kylpeä" ( Hepr 10:22, Ilm 1:5 v.1 sekä tavallaan
myös 2 Piet 2:22 ). 1 Kor 6:11 ( "mutta nyt
teidät on pesty puhtaiksi", alla apelousasthe )
ja Apt 22:16 ( "Anna kastaa itsesi, anna pestä
syntisi pois", … apolousai tas hamaritas sou )
käyttävät kantaverbin asemesta yhdysverbiä.
Kasteen ja kylvyn yhteenkuuluvuutta vanhassa
kirkossa osoittaa se, että UT:n ajan jälkeen
käyttöön otettu sana baptisterion "kastepaikka"
terkoitti yleisessä kielenkäytössä kylpylän
frigidadiumissa olevaa "pesuvesiallasta." Kirkon
kielessä nimen baptisterium sai lopulta koko se
erillinen rakennus, jossa tuo allas oli, siis
kastekappeli.
Samat sanat kuvaavat myöhemminkin vanhassa
kirkossa kasteen merkitystä: kastetta sanotaan
lähes yksinomaan puhdistavaksi pesuksi/kylvyksi.
Esimerkiksi patristisesta kastekäsityksestä sopii
Tertullianuksen opetus, bapt 4: Kaste vastaa
kylpyä, koska kummassakin pestään vedellä, "erona
on se, että meidät on tahrannut synti, ei lika…
Henki pestään vedessä ruumiillisesti puhtaaksi,
liha puhdistetaan siinä hengellisesti." Lausuman
paradoksaalinen asu on taatusti Tertullianuksen
omasta päästä, mutta sen ydin, se ajatus, että
kastettavat puhdistetaan kasteen pesussa synnistä
hengellisruumiillisesti, on kirkon yhteistä
perintöä.
On näin ollen luonnollista, että kasteriitin
muoto johonkin mittaan vastasi käytössä olleita
pesu- ja kylpytapoja. Ilmeistä kuitenkin on, että
kaste uskonnollisena riittinä ei koskaan ole
ollut tiukasti sidoksissa arkiseen
vastineeseensa, kylpyyn. Niinpä peseytymiseen
antiikin kylpylöissä tarvittiin paitsi paljon
vettä myös erilaisia öljyjä, saippuaa ja
hajuaineita, mutta symbolinen uskonnollinen
riitti voitiin pelkistää. Öljyllä voiteleminen
kasteen jälkeen on silti voinut hyvinkin varhain
tarttua kylpylän käytännöstä kirkon sakramenttiin
ja saada siinä oman tärkeän tehtävänsä.
Kuinka sitten tavallinen peseytyminen antiikin
kylpylässä tapahtui? Stommel tiivistää
tutkimuksen tuloksen: "Laajimmalle (erityisesti
idässä ) levinnyt kylpemistapa oli antiikin
aikana se, että kylpijä riisuutui ja seisten joko
itse kaatoi tai antoi jonkun toisen kaataa vettä
ylleen." Klemens Aleksandrialainen moittii
äveriäitä kylpijöitä siitä että nämä antavat
monen palvelijan yhtaikaa valaa vettä,
riittäisihän yksikin veden kaataja vallan hyvin.
Joskus kaatoastian ja kylpijän väliin pantiin
siivilä, jolloin saatiin aikaan suihku. Toinen
pesutapa oli se, että lyhyen pylvään päässä oli
vesiallas, josta peseytyjä itse otti käsillään
vettä. Kolmas, kehittynein, Rooman yleisistä
kylpylöistä jopa Lateraanikirkon baptisteriumiin
periytynyt tapa oli, että vettä suihkusi eläimen
pään näköisestä putkenpäästä kylpijän päälle,
kastetoimituksessa kastettavan päälle. Siinä
tapauksessa kastettava seisoi enintään 70
senttimetriä syvässä altaassa.
Mutta palatkaamme Konstantinoksen ajan Roomasta
kristillisen kasteen esikuvaan ja alkuun,
Johanneksen kasteeseen. Johannes lienee kastanut
Jordanissakin, mutta Joh:n mukaan hän kastoi mm.
Ainonissa, "Lähdepaikassa", "koska siellä oli
paljon vettä". Evankeliumit kertovat, että Jeesus
kasteen saatuaan nousi vedestä, joten tietysti
hän oli ensin astunut siihen! Meille ei kerrota
kuinka syvälle.
Johanneksen kaste erosi muista juutalaisten
uskonnollisista puhdistusmenoista mm. siinä, että
kun juutalaiset mikwe- altaissa "kastoivat" itse
itsensä, Johannes toimi nimenomaan kastettavien
kastajana. Se oli siinä määrin erikoista ja
hänelle ominaista, että hän oli sekä UT:n että
Josefuksen mukaan sen perusteella saanut
lisänimen Kastaja.
Mikään ei osoita, että kastaja olisi painanut
kastettavan pään veden alle ja
symbolisesti "haudannut" kastettavan veteen.
Kannattaa sen sijaan pohtia toista
mahdollisuutta. Johannes antaa evankeliumien
mukaan ymmärtää, että hänen vesikasteensa ja
hänen jälkeensä tulevan toisen kastajan
henkikaste vastaavat jollakin tavoin toisiaan.
Apt 2:17:n mukaan Pietari selittää sitä
henkikastetta profeetta Joelin välittämällä
Jumalan sanalla ( sanatarkan käännöksen
mukaan ): "Minä vuodatan/valan Henkeäni kaiken
lihan päälle". "Hengellä kastaminen" on mielekäs
kuvallinen ilmaus tästä Hengen vuodattamisesta
eli valamisesta ihmisen päälle, sillä
edellytyksellä että Johanneksen- juuri tuon
Joelin kohdan perusteella- odottama Hengen
antaminen muistuttaa sitä vedellä kastamista,
joka oli kaikille Johanneksen kasteen saaneille
selkeä asia. Jos siis Hengen "vuodattaminen"
tapahtui veden valamisen tavoin, on kääntäen
todennäköistä, että ainakin Luukkaan ymmärryksen
mukaan Kastaja on kastanut juuri sellaisella
tavalla, mikä sopi henkikasteen eli "Hengen
vuodattamisen" esikuvaksi. Johannes on siis-
edelleen Luukkaan asiantuntemuksen mukaan-
toiminut kylpijää avustavana palvelijana:
kylpijä/kastettava on seissyt vedessä, muttei
sukeltanut siihen, ja Kastaja on joko kouralla
tai astialla ammentanut vettä
kastettavan/kylpijän päälle.
Näin toimitettu- varmaan riitinä symbolinen eikä
kovinkaan perusteellinen- peseminen on
symbolisoinut kastetun puhdistamista synneistä ja
uskon mukaan todella välittänyt anteeksiannon ja
puhtauden. On syytä ajatella, että Johanneksen
aikanaan kastamat apostolit ovat siirtäneet
Kastajan kastamistavan syntyvään Kirkkoon
ulkonaisesti muuttumattomana. Kirkko on
helluntaista saakka ymmärtänyt, että vettä
valettaessa tapahtuu sekä puhdistus synneistä
että myös Joelin ennustama Jumalan Hengen
vuodattaminen kastettavan päälle.
Room 6:3s käyttää kasteesta kuitenkin toista
kuvaa: kaste on kastamista Kristuksen kuolemaan
ja hautaamista yhdessä hänen kanssaan. Ei ole
itsestään selvää, että tämä kohta todistaisi
upotuskasteen olleen apostolin mielessä;
pikemminkin tämä Room:n sana on saanut jotkut
myöhemmät lukijat muuttamaan kastekäytäntönsä
Room:n tulkintansa mukaiseksi, sellaiseksi, että
kaste paremmin kuvasi heidän käsitystään
hautaamisesta. Toinenkin tapa Room 6:3:n
kuvaamiseen tunnetaan: vanhimmat säilyneet
kastekappelit oli rakennettu mausoleumin
muotoisiksi; ne olivat myös varsin pimeitä.
Baptisteriumiin menevä katekumeeni (
kasteoppilas ) astui hautaan- kasteelta
tullessaan hän astui ulos haudasta niin kuin
Kristus pääsiäisenä. Eihän Kristustakaan haudattu
veteen upottamalla ( niin kuin ehkä jotkut
muinaissuomalaiset ) eikä myöskään maahan
peittämällä, vaan hänet vietiin kallioon
hakattuun hautaluolaan. Merkillistä kyllä,
nykyiset Room:n lukijat eivät useinkaan osaa
yhdistää tätä sanaa siihen, mitä evankeliumit
kertovat Jeesuksen hautaamisesta ja haudasta!
Tämä edellä oleva teksti on Uuden testamentin
eksegetiikan professorin Jukka Thurenin
kirjoittama sakasalaisen E. Stommelin
esitelmäkonseptin pohjalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos joku tälläiseen soopaan ottaisi kantaa
Ja se ainoakin vastaus, joka siihen tulee ei
pysty kommentoimaan sitä asiallisesti, vaan
leimaa sen sonnaksi. Tuollaisen tyylin takaa
paistaa vahva ennakkoasenteellisuus. Oletko sitä
havainnut?
Käytin sanaa "soopaa".
Pääosin sepustuksesi on nimittäin sitä.
Minusta liian usein pyöritellään oppeja
pelastavana tekijänä. Ei vesi pelasta vaan Jeesus
Kristus!
No siinä olet Olli oikeassa, että Jeesus
pelastaa! Mutta jotta asia olisi näin on tärkeää,
että omaamme myös oikean opin kasteesta.
Nimittäin kasteen sisällön väärä tulkiteminen,
joka vapaissa suunnissa on pääosin johtumaa
perisyntiopin väärinkäsittämisetä johtaa
vääjäämättä lainalaisuuteen eli pois Kristuksesta
ja siten omien tekojen eli lain tielle.
Se joka uskoo ja kastetaan pelastuu, kertoo
Raamattu. Jeesuskin otti kasteen! Minä pidän
Raamattua suurimpana elämänohje kirjana enemmän
kuin teologien höpötyksiä!
Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset
vaelisivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät
Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
Markus1:5
Kasteen merkitys on mennä Jeesuksen kanssa
kuvainnollisesti hautaan ja pestä pois synnit ja
tulla uudeksi ihmiseksi. Kuvainnollista meille,
mutta Jumalalle se on kuuliaisuuden merkitys,
että tahdomme lähteä Jeesusta seuraamaan. Jos
joku ei usko, ei hänen tarvi kasteelle mennä,
sillä kaste ei pelasta ketään!!!