Kysymys: miksi riidellä uskonnoista? Eikö oikeanlainen lähestymistapa olisi katsastella uskomuksia kulttuurillisina piirteinä? Onhan erityyppisille uskomuksille omat lähtökohtaiset piirteensä. Näihin olisi paljon järkevämpää ottaa kantaa, sillä nehän ovat ne suurimmat vaikuttajat ei uskominen itse. Siis vaikka uskominen on se toimeenpaneva voima, niin sitä ei kuitenkaan voi käsitellä normaaleilla menetelmillä, koska se on hyvin subjektiivista. Ja kun jokin on hyvin subjektiivista, niin miten toinen voi ottaa siihen mitään kantaa.
Toinen kysymys: miksi niin moni lähestyy uskontoja rationaaliselta kantilta? Kun toisen ulottuvuuden oliota aletaan miettimään järjellisesti, niin lopulta koko touhulta putoaa pohja. Itse lokeroisin uskon irrationaaliseen tai hahmottomaan maailmaan. Tässä maailmassa ei vaikuttaisi tutut lainalaisuudet tai jos vaikuttaisivat, niin niiden seuraamukset olisivat toisenlaisia. Eli kun kerran uskonnon olio, Jumala, ei ole tähän maailmaan sidottu niin miksi sitä pitäisi käsitellä meidän todellisuuden aistimuksilla.
Toinen kysymys: miksi niin moni lähestyy uskontoja rationaaliselta kantilta? Kun toisen ulottuvuuden oliota aletaan miettimään järjellisesti, niin lopulta koko touhulta putoaa pohja. Itse lokeroisin uskon irrationaaliseen tai hahmottomaan maailmaan. Tässä maailmassa ei vaikuttaisi tutut lainalaisuudet tai jos vaikuttaisivat, niin niiden seuraamukset olisivat toisenlaisia. Eli kun kerran uskonnon olio, Jumala, ei ole tähän maailmaan sidottu niin miksi sitä pitäisi käsitellä meidän todellisuuden aistimuksilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On vaarallista Luusua alueille, missä oma järki loppuu oman järjen ymmärtämänä
Pakkokeinona. Aivokapasiteetti on kaiken a o. Uskonnot eivät ole järjettömiä missään olosuhteissa, kun maailmankeukkeudesta on tietoisuus. Ateismissa
On periaatteessa järkeviä ihmisiä, mutta todella lyhyitä aivosoluja on liikenteessä, jotka eivät ymmärrä universumin mahdollisuuksia. Ateismi ei tarjoa syvällistä rakkautta, ei toivoa, ainoastaan ihmisten välisiä tunteita, jotka ovat aainoita todellisia.
>>>Ateismissa On periaatteessa järkeviä ihmisiä, mutta todella lyhyitä aivosoluja on liikenteessä, jotka eivät ymmärrä universumin mahdollisuuksia.>Ateismi ei tarjoa syvällistä rakkautta, ei toivoa, ainoastaan ihmisten välisiä tunteita, jotka ovat ainoita todellisia.
Olet erittäin oikeassa, on vaarallista luisua alueille missä oma järki loppuu, mutta jostain syystä uskovaisten järki ei edes ymmärrä sitä.
Ympäri maailman on nähtävissä kuinka järki on sysätty syrjään uskontojen tieltä ja seurauksena on kaikkea ikävää.
Kun ymmärrys loppuu niin silloin haetaan apua vellit housuissa jostain mielikuvitusoliosta ja tuhansia vuosia vanhasta satukirjasta.
Jumalaa rakastetaan koska rakastamatta jättäminen johtaa kadotukseen ja ihmisten välinen rakkaus taas on aitoa pyyteetöntä rakkautta, muutenhan se ei edes olisi rakkautta.
Se että rakastat jotakuta saadaksesi hyötyä on siis mielestäsi syvällistä rakkautta, minun mielestäni se on syvältä.
Mitä tarkoitat toivolla, sitäkö että toivot pääseväsi taivaaseen, en tiennytkään että sitä pitää erikseen toivoa, luulin että jeesukseen uskominen riittää.
Jos tuota tarkoitit, niin sitten minulla ei ole toivoa, muussa tapauksessa selvennä.
PS. ymmärsinkö tuon viimeisen lauseesi oikein että ihmisten väliset tunteet ovat ainoita todellisia, siinä tapauksessa olen samaa mieltä kanssasi.
Olen Einsteinin kanssa samaa mieltä uskonnoista.
"Minulle juutalainen uskonto on kuten kaikki muutkin (uskonnot): lapsellisten taikauskojen ruumiillistuma.”
"Eikö oikeanlainen lähestymistapa olisi katsastella uskomuksia kulttuurillisina piirteinä?"
Kyllähän se tietysti on, mutta uskovat itse harvemmin käsittelevät asiaa niin.
Nimenomaan näin. "Oikea" uskova on aina sidoksissa oman uskontonsa oikeellisuuteen. Muut uskonnot ovat vääriä.
Masentavaa on todeta , kuinka valtava joukko yksinkertaisia ihmisiä
on vuosituhansia vaikuttaneen , jumputtavan uskonnollisen propagandan uhreja. Tuntuu siltä, että propaganda on luonut heidän
elimistöönsä saastaisen geenin, josta vapautuminen on hyvin vaikeaa.
Pitäkää uskomukset itsellänne, älkääkä tunkeko niitä päiväkoteihin ja kouluihin. Raukkamaista touhua valehdella lapsille ja pakottaa "opiskelemaan" uskontoa.
En nyt oikein puhuisi valehtelusta, vaan tiedottamisesta, että on tällainen asia olemassa kuin eri uskonnot. Sitä paitsi, onhan uskonnot olleet vahvasti sidoksissa meidän menneisyyteen ja onkin sen takia myös tärkeää opettaa tämä kronologinen kertomus. Kun kerran uskonto on ollut osa kulttuuria pitkän aikaa, niin ei sitä voi niin vain hylätä.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen.
"En nyt oikein puhuisi valehtelusta, vaan tiedottamisesta, että on tällainen asia olemassa kuin eri uskonnot."
Jos se vain pysyisi siinä tiedottamisessa, mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen. Todellisuutta on se, että läheskään aina se opettaminen ei ole tiedottamista vaan enemmänkin verrattavissa saarnaamiseen. Kun koulussa opetellaan rukoilua, onko se mielestäsi tiedottamista?
"Sitä paitsi, onhan uskonnot olleet vahvasti sidoksissa meidän menneisyyteen ja onkin sen takia myös tärkeää opettaa tämä kronologinen kertomus."
Uskonnon opetukseen käytetään suhteessa erittäin paljon ja yksipuoleisesti resursseja, jos sitä verrataan vastaavin aineisiin. Esimerkiksi historia on aineena kymmeniä kertoja laajempi aihealue, mutta se ei näy tuntimäärien suhteissa. Puhumattakaan vaikkapa taidehistoriasta, filosofiasta jne.
Jos ajatellaan kaikenlaisia aatteita ja muuta sellaista, jotka ovat vaikuttaneet kulttuuriimme, on niiden opetus erittäin vähäistä uskontoon verrattuna. Jos vertaat vaikka kristinuskoa ja kommunismia ( työväenliike, sosialismi), kommunismia käsitellään erittäin vähän. Jos niitä kulttuuriimme liittyviä asioita käsiteltäisiin tasapuolisesti, voisi kommunismin opetukseen käyttää vaikka kokonaisen vuoden, mutta nyt asiaa käsitellään tuskin yhtä tuntia.
Kuinka sinä selität sen, että uskonto saa niin merkittävän aseman muihin asioihin verrattuna?
Selitän sen sillä, että ajallisesti uskonnot ovat olleet pidempään läsnä kuin jotkin ideologiat. Siksi niiden vaikuttavat juuret ovat syvällä yhteisössämme, joten määrällisesti uskonnon opetuksessa ei mielestäni ole vikaa.
gdgd
26.10.2011 23:38
>>>Kysymys: miksi riidellä uskonnoista?>Eikö oikeanlainen lähestymistapa olisi katsastella uskomuksia kulttuurillisina piirteinä?>Onhan erityyppisille uskomuksille omat lähtökohtaiset piirteensä.
Näihin olisi paljon järkevämpää ottaa kantaa, sillä nehän ovat ne suurimmat vaikuttajat ei uskominen itse. Siis vaikka uskominen on se toimeenpaneva voima, niin sitä ei kuitenkaan voi käsitellä normaaleilla menetelmillä, koska se on hyvin subjektiivista. Ja kun jokin on hyvin subjektiivista, niin miten toinen voi ottaa siihen mitään kantaa.>Toinen kysymys: miksi niin moni lähestyy uskontoja rationaaliselta kantilta? Kun toisen ulottuvuuden oliota aletaan miettimään järjellisesti, niin lopulta koko touhulta putoaa pohja.>Itse lokeroisin uskon irrationaaliseen tai hahmottomaan maailmaan.>Tässä maailmassa ei vaikuttaisi tutut lainalaisuudet tai jos vaikuttaisivat, niin niiden seuraamukset olisivat toisenlaisia. Eli kun kerran uskonnon olio, Jumala, ei ole tähän maailmaan sidottu niin miksi sitä pitäisi käsitellä meidän todellisuuden aistimuksilla.
"Käytit ilmaisua "normaaleilla menetelmillä" ?....eli mitähän ne olis ne "epänormaalit menetelmät", joilla käsiteltäisiin laajaa subjektiivisten asioiden kirjoa. Vaikkapa puoluepolitiikkaa? Kyllä me joudumme turvautumaan älyyn, tietoon ja innovatiivisuuteen myöskin subjektiivisten asioiden kohdalla."
Tarkoitan, että kun jokin on hyvin subjektiivista niin miten toinen voisi käsittää toisen tuntemukset, koska tunne uskomisesta yliluonnolliseen on yleensä voimakkaampi kuin "normaali" uskominen. Tottakai meillä on menetelmiä yrittää selvittää toisen näkökantoja, mutta en puhuisi uskonnosta jonain "aatteena" kuin annat ymmärtää. Tai voihan olla, että itse olen nyt liian subjektiivinen ja nostan uskonnon korkeammalle jalustalle. Eli onhan ideologioissa samanlaisia piirteitä kuin uskonnoissa, mutta kuitenkin haluan tehdä rajan näiden välille.
"Siitäpä se soppa syntyisi jos irrationaalisia asioita alettaisiin käsitellä irrationaalisesti. Lycka till moiselle yritykselle."
Irrationaalisien asioiden tulisi antaa olla, ellei halua turhaan pähkäillä ongelmilla joihin meidän logiikka ei pure. Siitä ei ole mitään hyötyä yrittää todistaa jotain olevaksi tai olemattomaksi, joka on jo valmiiksi hyvin epämääräinen irrationaalinen olio. Siksi en ymmärrä, miksi jotkut haluavat ottaa kantaa uskontoihin niiden uskomuksien vuoksi.
"Mielummin lähestyisin "yliluonnollisen käsitettä ihmisen maailmankuvassa" tieteen, kuin pseudotieteen keinoin.
Tutkimuksen lopputulos olisi paremmin toistettavissa, tai ylipäätään toistettavissa."
Siis tieteellä ei tulisi olla mitään sanomista uskontoihin seikkoihin, koska siinä loppuu se loogisuus, joka tässä maailmassa vallitsee. Pidetään uskonnot uskontoina, ja tällä tarkoitan juuri sitä uskoa johonkin. Kulttuurillisia piirteitä taasen voikin tarkastella.
"Siis tieteellä ei tulisi olla mitään sanomista uskontoihin seikkoihin, koska siinä loppuu se loogisuus, joka tässä maailmassa vallitsee. Pidetään uskonnot uskontoina, ja tällä tarkoitan juuri sitä uskoa johonkin."
Oikeassa olet ihan täysin, mutta sitten tulevat nuoren maan kreationistit, ihmeparantaja helluntalaiset, ja muut kaltaisensa ryhmät :)
>>>Tarkoitan, että kun jokin on hyvin subjektiivista niin miten toinen voisi käsittää toisen tuntemukset...> ...koska tunne uskomisesta yliluonnolliseen on yleensä voimakkaampi kuin "normaali" uskominen. >Irrationaalisien asioiden tulisi antaa olla, ellei halua turhaan pähkäillä ongelmilla joihin meidän logiikka ei pure.>Siitä ei ole mitään hyötyä yrittää todistaa jotain olevaksi tai olemattomaksi, joka on jo valmiiksi hyvin epämääräinen irrationaalinen olio.>Siis tieteellä ei tulisi olla mitään sanomista uskontoihin seikkoihin, koska siinä loppuu se loogisuus, joka tässä maailmassa vallitsee.
Ymmärrän niin että ateismi on kulttuuria.
"Ja kun jokin on hyvin subjektiivista, niin miten toinen voi ottaa siihen mitään kantaa.
Toinen kysymys: miksi niin moni lähestyy uskontoja rationaaliselta kantilta? Kun toisen ulottuvuuden oliota aletaan miettimään järjellisesti, niin lopulta koko touhulta putoaa pohja."
Noh. Järkeen pohjautuvassa skeptisyydessä ei ole mitään väärää tai ainakaan mitään haittaa. Jos sattuu toisen ajatuksia kyseenalaistamaan. Tai saa toisen ajattelemaan että *Mitäpä jos uskovani asia ei olekkaan totta*
Toisekseen itse lähestyn uskomus keskusteluja monesti moraaliselta pohjalta. Mm: Pahan ongleman kautta, tai siltä miten hyväksi itseään kutsuva uskonto on voinut sitten luoda niin paljon kärsimystä, väkivaltaa ja eriarvoisuutta.
"Kysymys: miksi riidellä uskonnoista?"
Tätä kysyy itseasiassa moni uskonnollinen vaikuttaja myös, jopa siinä määrin, että joukko uskonnollisia vaikuttajia ja ajattelijoita on perustanut yhteisön joka yrittää passiivisesti muuttaa uskonnot niiden ydinsanoman mukaisiksi ts. "Tee toisille niinkuin toivoisit heidän tekevän itsellesi." Tämä sanomahan löytyy jokseenkin kaikista uskonnoista, mutta nykymaailmassa näyttää käyneen siten, että pahat ihmiset ovat kaapanneet uskonnot ja käyttävät uskontoja oman valtansa työkaluina toisten alistamiseen ja pahantekemiseen.
Tästä verrattaen uudesta yhteisöstä, sen agendasta ja toiminta tavoista voi lukea lisää osoitteessa: http://charterforcompassion.org/site/