Palstan kehote kuuluu: Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta. Kehotetta olen aina noudattanut avauksissani, noudatan nytkin, mutta kun kepun päivänpolitiikka ei näy tarjoavan tarpeeksi mielenkiintoista avauksen aiheeksi – ei Mauri Pekkarisen rynnäspuheissakaan mitään kepupolitiikkaa ollut – siinä, että Mauri ensin jyrkästi kielsi sellaisia puhuneensa, oli toki kepulaisuutta – niin käsittelen nyt asiaa laajemmassa kontekstissa, eli puhun tällä palstalla kauan nähdyistä ilmiöistä.
Nyt palstan etusivun avauksista poikkeuksellisen moni on tehty palstan aiheesta, mutta kun plaraa palstaa kauemmas, niin huomaa, että suurin osa avauksista on tehty aivan muista kuin palstan kehotteen mukaisista aiheista. Kepulaisilla varsinkin aiheina usein ovat enemmän muut puolueet, jopa niiden hyvin kaukaisessa historiassa tapahtunut. Ja keskustasta ja sen politiikasta tehdyissä avauksissa nimenomaan kepulaiset heti kääntävät puheen pois aiheesta, johonkin aivan muuhun, minun avauksillani enimmäkseen avaajaan. Olenko todella niin paljon kepua kiinnostavampi, aina genitaalikarvoitustani myöten?
Mistä tuollainen kertoo? Siitäkö, että kepulaiset kokisivat puolueensa ja sen politiikan kovin mitättömäksi? Vai kokevatko he puolueensa ja sen politiikan peräti niin hävettäväksi, että siitä ei haluta keskustella? Puoluetta ja sen politiikkaa eivät monetkaan edes yritä puolustaa, kumota esitettyä kritiikkiä faktaperustein. Vaikeaa sellainen on asioita tuntevallekin ja esityskykyiselle keskustalaiselle, kun kritiikki usein on kiistattomilla tosiasioilla perusteltua, ja suurimmalle – ainakin tuotteliaimmalle – osalle palstan kepulaisista sellainen ei olisi mitenkään mahdollista, kun heiltä puuttuvat niin asiatiedot, älylliset kyvyt kuin esitystaidotkin. Siksipä he joutuvat vain roiskimaan tyhjiä, lapsellisia heittoja tai parilla lauseella aina samaa toistavaa ällöttävää törkyä; sellaiseen ei tarvita asiatietoja – haitaksi vain ne olisivat – eikä esitystaitoja, ja normaalit älylliset kyvyt olisivat voittamaton este sellaisen tuottamiselle.
Onhan täällä toki muutama asiallisuuteenkin pyrkivä ja siinä kohtuullisen hyvin onnistuvakin keskustalainen, joilla on normaaliälykkyyttä ja esitystaitoa. Mutta kovin ristiriitaista, toisilleen aivan vastakkaista näkemystä kepusta, sen olemuksesta, tavoitteista ja politiikasta heillä on. Joku heistä on näkemyksiltään itse asiassa äärivasemmistolainen ja tuomiten muut puolueet kapitalismin kätyreinä hän panee uskonsa ja toivonsa kepuun pitäen puoluetta köyhän ainoana puolustajana. Joku toinen taas näkee kepun kunnon porvaripuolueena ja tuomitsee muut puolueet ja kepua vastustavat keskustelijat vasemmistolaisina, ellei peräti punikkeina. Ja sitten nuo kepulaiset tyhjäpäät antavat yhtäläisen tunnustuksen noille molemmille pitäen heidän vastakkaisia mielipiteitä kumpiakin oikein hyvinä keskustalaisina näkemyksinä! Vain hirtehishuumorilla tuollaiseen tahattomaan komiikkaan voi suhtautua. Se taitaa olla ainoa oikea asenne suhtautumisessa kepuunkin, sillä kai puolue on samanlainen kuin kannattajansakin, sillä heistähän se koostuu.
Vaikka kepu on jo pienpuolue ja varsin merkityksetön politiikassamme, kyllä se minua edelleen on kiinnostanut niin, että edelleen olen tehnyt varsin paljon siitä avauksia, aina vain siitä, kun sitä edellyttää palstan kehote. Mutta varmaan kepu olisi jo menettänyt kiinnostavuutensa minunkin silmissäni, ellei siihen liittyisi tuollaisia outoja ilmiöitä. Mutta aivan liian vastenmieliseksi on alkanut tulla tuon kepulaisuuden täällä tuotteliaimman alalahkon törky, sellaista tuottavien typeryys on alkanut ällöttää. Sitä vain pitää ihmetellä, että miten ihmeessä sellaiseen lapsellisuuteen voi yhdistyä myös sellainen törkeys. Mielenkiintoistako? Vai pelkästään vastenmielistä? Mutta eihän tuollainen ole minun eikä muiden ei-kepulaisten murhe ja häpeä.
Nyt palstan etusivun avauksista poikkeuksellisen moni on tehty palstan aiheesta, mutta kun plaraa palstaa kauemmas, niin huomaa, että suurin osa avauksista on tehty aivan muista kuin palstan kehotteen mukaisista aiheista. Kepulaisilla varsinkin aiheina usein ovat enemmän muut puolueet, jopa niiden hyvin kaukaisessa historiassa tapahtunut. Ja keskustasta ja sen politiikasta tehdyissä avauksissa nimenomaan kepulaiset heti kääntävät puheen pois aiheesta, johonkin aivan muuhun, minun avauksillani enimmäkseen avaajaan. Olenko todella niin paljon kepua kiinnostavampi, aina genitaalikarvoitustani myöten?
Mistä tuollainen kertoo? Siitäkö, että kepulaiset kokisivat puolueensa ja sen politiikan kovin mitättömäksi? Vai kokevatko he puolueensa ja sen politiikan peräti niin hävettäväksi, että siitä ei haluta keskustella? Puoluetta ja sen politiikkaa eivät monetkaan edes yritä puolustaa, kumota esitettyä kritiikkiä faktaperustein. Vaikeaa sellainen on asioita tuntevallekin ja esityskykyiselle keskustalaiselle, kun kritiikki usein on kiistattomilla tosiasioilla perusteltua, ja suurimmalle – ainakin tuotteliaimmalle – osalle palstan kepulaisista sellainen ei olisi mitenkään mahdollista, kun heiltä puuttuvat niin asiatiedot, älylliset kyvyt kuin esitystaidotkin. Siksipä he joutuvat vain roiskimaan tyhjiä, lapsellisia heittoja tai parilla lauseella aina samaa toistavaa ällöttävää törkyä; sellaiseen ei tarvita asiatietoja – haitaksi vain ne olisivat – eikä esitystaitoja, ja normaalit älylliset kyvyt olisivat voittamaton este sellaisen tuottamiselle.
Onhan täällä toki muutama asiallisuuteenkin pyrkivä ja siinä kohtuullisen hyvin onnistuvakin keskustalainen, joilla on normaaliälykkyyttä ja esitystaitoa. Mutta kovin ristiriitaista, toisilleen aivan vastakkaista näkemystä kepusta, sen olemuksesta, tavoitteista ja politiikasta heillä on. Joku heistä on näkemyksiltään itse asiassa äärivasemmistolainen ja tuomiten muut puolueet kapitalismin kätyreinä hän panee uskonsa ja toivonsa kepuun pitäen puoluetta köyhän ainoana puolustajana. Joku toinen taas näkee kepun kunnon porvaripuolueena ja tuomitsee muut puolueet ja kepua vastustavat keskustelijat vasemmistolaisina, ellei peräti punikkeina. Ja sitten nuo kepulaiset tyhjäpäät antavat yhtäläisen tunnustuksen noille molemmille pitäen heidän vastakkaisia mielipiteitä kumpiakin oikein hyvinä keskustalaisina näkemyksinä! Vain hirtehishuumorilla tuollaiseen tahattomaan komiikkaan voi suhtautua. Se taitaa olla ainoa oikea asenne suhtautumisessa kepuunkin, sillä kai puolue on samanlainen kuin kannattajansakin, sillä heistähän se koostuu.
Vaikka kepu on jo pienpuolue ja varsin merkityksetön politiikassamme, kyllä se minua edelleen on kiinnostanut niin, että edelleen olen tehnyt varsin paljon siitä avauksia, aina vain siitä, kun sitä edellyttää palstan kehote. Mutta varmaan kepu olisi jo menettänyt kiinnostavuutensa minunkin silmissäni, ellei siihen liittyisi tuollaisia outoja ilmiöitä. Mutta aivan liian vastenmieliseksi on alkanut tulla tuon kepulaisuuden täällä tuotteliaimman alalahkon törky, sellaista tuottavien typeryys on alkanut ällöttää. Sitä vain pitää ihmetellä, että miten ihmeessä sellaiseen lapsellisuuteen voi yhdistyä myös sellainen törkeys. Mielenkiintoistako? Vai pelkästään vastenmielistä? Mutta eihän tuollainen ole minun eikä muiden ei-kepulaisten murhe ja häpeä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Maria ohjelmassa eilen illalla Peter Frykman totesi, että lähitulevaisuuden suomessa katoaa kaikki teollisuuden työpaikat halvemman työvoiman maihin ja täällä ei kannata satsata muuhun kuin ruokatuotantoon.
Minä lisäisin tuohon vielä suomalaisen energiatuotannon.
Täällä monet kadehtivat ja arvostelevat maataloustukijaisten saajia, mutta eikö se ole ennenaikaista?
Teollisuuden työpaikat näkyvät kyllä aivan liiaksi katoavan halvemman työvoiman maihin, ja kyllä minäkin kannatan kotimaista ruokatuotantoa – olenhan vanha valiolainenkin – mutta viljelystuotannossa Suomi maantieteellisestä sijainnistaan johtuen ei ole kilpailukykyinen edullisemmat luonnon olosuhteet omaavien maiden kanssa. Maataloustukiaisten tuotto ei vastaa niiden kustannuksia.
Jotakin muuta, esim. korkeampaa teknologista osaamista edellyttävää uutta pitäisi keksiä, jotta pärjäisimme maailmanlaajuisessa kilpailussa. Tuskinpa suomalainen energiatuotanto siihen riittää, ei ainakaan, jos se perustuu saastuttavaan turpeeseen, ja tuulivoimallekin edullisempia paikkoja on enemmän muualla kuin meillä. Jos Nokia ei pääse tuosta uuteen nousuun, pitäisi keksiä pari uutta Nokiaa, mutta miten – siinä pulmaa kerrakseen.
Se, että täällä keskustellaan monista puolueista ja asioista johtuu siitä, että täällä istuu mm muutama demari 24/7 keskustelemassa keskustasta. Tämä on melkein ainoa palsta, jolla on jotain keskustelua. Siksihän sinäkin varmaan olet täällä. Voisi olla aika yksinäistä esim demaripalstalla. Täällä sentään joku aina sinullekin jotain sanoo.
Varmaan on niin, että täällä muut kuin kepulaiset – esim. demarit ja tällaiset epäpoliittiset – keskustelevat kepusta ja sen politiikasta enemmän kuin kepulaiset, ja sen syitähän avauksessani pohdin. Joo, kyllä täällä minulle joku joskus jotakin sanoo, sen olemme nähneet, mutta se kepulaisten sanoma on yleensä kyllä sellaista, että ei siitä ainakaan täyspäisten kepulaisten – sellaisiakin muutama on – kannata olla iloinen, ylpeilystä puhumattakaan.
kapi persupalstalle kurmoottamaan persuja
Hyvää viikonloppua!
Vaikka avauksessani sanon, että kepupolitiikka minua yhä jossain määrin kiinnostaa, niin kyllä sen kiinnostavuus alkaa jo olla aika vähäistä. Siksi tuollaisen varsin heppoisen avauksenkin tein, kun en tänäänkään ole kepupolitiikassa mitään kiinnostavampaa nähnyt. En tosin ole paljoa tutkaillutkaan, kun on ollut muuta, mm. kaupungilla asiointia ja viikkojumppani. Ja kun on jo alkanut todentua se avauksessani toteamani, että kepupolitiikka ei näy sitäkään vähää kiinnostavan palstan kepulaisia, niin en jää heidän esittämäänsä tätä pitemmälle seuraamaan, vaan alan tehdä koneeni ääressä muuta.
Olen alkanut käyttää kirjallisia kykyjäni kirjoittamalla romaanin, jonka pohjana käytän muistelmiani. Siihen kehotti minua jo vuosia sitten Suomen Sotilas-lehden päätoimittajana toiminut eversti evp Ismo Turunen, joka pyynnöstään sai luettavakseen muistelmani, joiden olemassaolosta hän oli saanut tiedon. Silloin taisin todeta, että vaikka muistelmieni esipuheessa mainitsen englantilaisen kirjailija Peter Ackroydin ohjeesta ”jos haluat valehdella, kirjoita elämäkerta; jos haluat puhua totta, kirjoita romaani”, niin minä olen kyllä pysynyt totuudessa näissä muistelmissanikin ja siinä haluan pysyäkin, romaanissa joutuisin varmaan valehtelemaan, kun elämäni ei ole sentään ollut tarpeeksi värikäs romaaniksi. Mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Elämässäni on kyllä ollut väriä romaaninkin aineksiksi, ja sitähän voisi vielä hieman lisätä ja siten saada aikaiseksi vaikka millaisen best sellerin. En kuitenkaan väritä elämääni niin mielikuvitukselliseksi kuin eräät kepulit ovat täällä sen värittäneet, sellaiselle kerronnalle en varmaan saisi kustantajaa ja luultavasti painovapauslakikin sen julkaisemisen estäisi.
En aio romaanissani kertoa sanallakaan ”seikkailuistani” täällä kepun palstalla. Vaikka palstakepulit varmaan luulevat, että täällä saamani suuri huomio olisi ollut minulle jotenkin merkityksellistä, merkityksetöntä se on ollut muun elämässäni kokemani todella merkityksellisen rinnalla. Niinhän kepulit luulevat, että myös Urho Kekkonen oli merkittävä mies Neuvostoliiton silmissä, varsinkin hänen henkiystävänään pidetyn Nikita Hruštševin silmissä, mutta hänen paksuissa muistelmissaan ei ole sanaakaan Kekkosesta, jota ei siis edes mainita kirjan lopussa olevassa henkilöluettelossa, jossa on n. 500 nimeä, monesta hyvin moniakin mainintoja (tarkistin hyllyssäni olevasta kirjasta).
Käsikirjoitusta on koneellani jo toistakymmentä sivua, ja uskon romaanin paisuvan ehkä jopa 500-sivuiseksi – kun on ollut jo pitkä elämä, jonka kokemuksista riittää kerrottavaa romaaninakin. Aion itse hankkia romaanille kustantajan, vaikkapa itsekin sen rahoitukseen hieman osallistuen, mutta julkaistakoon se vasta postuumina, eli kuolemani jälkeen, jotta en joudu selittelemään mitään. Tietenkin kerron siinä myös intiimejä asioita eräistä muistakin, joskin muuttaen nimet ja ehkä hieman tapahtumien kulkuakin niin, ettei kukaan kokisi saavansa siitä kiitosta tai tulevansa loukatuksi. Kun en ole pikkurahan puutteessa, niin en kaipaa romaanini tuottamia tulojakaan, menkööt nekin suoraan jälkeläisilleni, vaikkei heilläkään rahapulaa ole, minua paljon varakkaampiakin heissä on.
Mutta tänä viikonloppuna en paljonkaan romaanini kirjoitusta jatka, kun on paljon muuta, huomenna mm. auton huolto ja katsastus, lauantaina kirjamessuilla käynti, sunnuntaina minulla on vieras, joka jää yöksikin – ei tule Tampereelta – ja maanantai-iltana olen uudessa Musiikkitalossa kuuntelemassa Sibelius-laulukilpailun gaalakonserttia, joten kun tuskin tulen palstalle ainakaan ennen tiistaita. kepun kiinnostavuuden vähentymisen ja tuon romaaniprojektinikin vuoksi aion paljon vähentää tänne kirjoitteluani. Sorry, eräät palstakepulit, että teille tulee nyt enemmän pilvisiä päiviä kun en loista täällä elämänne aurinkona niin paljon kuin ennen, mutta kyllä se aurinko jatkossakin silloin tällöin nousee, joten koettakaa kestää, vaikka odottavan aika onkin pitkä.
Nyt vain toivottelen kaikille
hyvää viikonloppua!
AUTETAAN KAPIA ROMAANIN NIMIVALINNASSA! Oma esitykseni on:"Taisateluni rättivarastolla."
Nimi voisi olla "Siunattu hulluus" mutta kun se on jo Aapelin käyttämä, niin mukaillaan Juha Vuorista (Juoppohullun päiväkirja) ja nimetään kirja "Hullun Päiväkirja"
Tämä vastauksesi ja samoin eräiden muiden vastineet, että Kapi n keskustelunaiheena monelle kiinnostavampi kuin Kepu ja sen politiikka. Kun sitten joskus joku kepulainen tekee palstalla keskustelunavauksen politiikasta, se yleensä käsittelee muiden puolueiden ja niistä erityisesti punikkien yleiskäsitteellä kulkevien arvostelua. Kepusta ei sen sijaan monastikaan olla halukkaita kirjoittamaan halaistua sanaa. Kyllähän sellainen varmaan kummastuttaa monia muitakin kuin Kapia.
Sinunkin kirjoituksesi on todella omituinen, suorastaan sairaalloinen. Ensin kirjoitat, että Kapissa on selvästi havaittavissa eräitä psyykkisiä piirteitä ja sitten sanot perään, että tällaisen ihmisen kirjoituksia lukiessa on saanut nauraa monet kerran. Olet varmaan näin sanoessani niitä ihmisiä, jotka naureskevat vammaisten kömpelyydelle ja tekemisille.
Osuit harvinaisen oikeaan. Vähän aikaa sitten meillä oli Kainuun Sanomissa hirvimiesten haastattelu, jossa yksi tunnettu keskustalainen sanoi, että mikään ei ihmisen elämässä voi olla niin hävettävää kuin hirvihorkka. Hirvihorkka tarkoittaa sitä, että ammuttaessa kädet tärisee ja et pysty antamaan. Sama keskustalainen sanoi, että ei edes murhan tekeminen ole niin hävettävää kuin hirvihorkka. Näin meillä täällä Kainuun mallissa.
Hyvin vastaat Kapille: "Sinunkin kirjoituksesi on todella omituinen, suorastaan sairaalloinen. " Kapin avauksen allahan vastineesi näyttää olevan
Jos on jollekulle punikki yleiskäsite demareista ja vasureista, niin sinulle ja tuolle sairaalloiseksi ja omituiseksi nimittelemäsi Kapille kepulainen on yleisilmaus kaikille maaseudun ihmisille ja oikeastaan kaikille ei helsinkiläisille.
Kyllä sinäkin sen olet havainnut, ettei palstalla ole oikeastaan ainoatakaan keskustalaista. Nuo hörhöt jotka täällä Kapin vananedessä touhuavat, olisivat yhtä lailla vaikkapa kokoomuslaisen tai keskustalaisen kimpussa jos sellainen osottautuisi samankaltaiseksi "helpoksi saaliiksi" kuin Kapi on osoittautunut. Hänethän saa tekemään mitä ihmeellisempiä juttuja, esittelemään itseään vaikka missä pellen roolissa, kunhan vähän sorkkaisee. Nuo samat räyhääjät olivat aikanaan Seppo Hietasen kimpussa kun hän palstalla kirjoitteli, muistanet senkin törkyilyn Lasol herjoineen jne. Kapi nyt vaan on hieman yksinkertainen, itseään herkästi esille tunkeva höppänä, jonka varjolla moni pitää hauskaa. Siinä kaikki. Kuten toteat, tuo Kapin varjolla naureskelu on samaa sukua kuin vammaisen kömpelyydelle irvailu. Kapin vamma sattuu olemaan henkisellä tasolla, kuten hyvin vertauksellasi annat ymmärtää
"Kapi nyt vaan on hieman yksinkertainen, itseään herkästi esille tunkeva höppänä"
Juuri noin. Kapin äärimmäisessä tarpeessa siihen, että joku näkisi ja huomioisi, on paljolti samaa kuin vaikkapa tosi-TV ohjelmiin pyrkivien psyykessä. Näiden esilletunkevien mieli on vinoutunut siltä osin, ettei heidän ajattelussaan ole ymmärrystä siitä mitä voi asiallisesti näyttää muille ja mikä on henkilökohtaista. Normaali ihminen ei tuo henkilökohtaisuuksiaan esille, nämä vinoituneet eivät voi elää ilman noita minä minä minä juttujaan. .
Voiko jo milloin tehdä ennakkotilauksen tulevasta kirjasta?
Haluan itselleni omistuskirjoituksella ja hiertimellä varustetun kappaleen!
”Tärkeintä on, että minusta puhutaan, sillä ei ole väliä, mitä puhutaan, yhdentekevyyksistä ei puhuta mitään” on sanonut joku suuri filmitähti – olisiko hän ollut Marilyn Monroe. Samoin taitaa ajatella myös moni poliitikko. Jos asia niin on, niin loistava menestys minulla olisi ollut filmitähtenä tai poliitikkonakin! Ei kai täällä kenestäkään yksittäisestä keskustelijasta ole puhuttu yhtä paljon kuin minusta.
Lähtemättömän vaikutuksen olen tehnyt tuohonkin palstan vakiopäivystäjäksi poikkeuksellisen hyvin kirjoitustaitoiseen, jokaisella avauksellani perässäni roikkuvaan ja aina tuota itkuripulia tarjoavaan kepuliin. Mielipidepankki hänelle on hyvin vastannut; kyllä hän ymmärtää vastauksen olleen tarkoitettu hänelle, vaikka hän yrittää naurettavasti kääntää sen vastaukseksi minulle. Tyypillistä hänelle, jossa yhdistyvät paitsi lapsellisuus ja huonosti peitetty törkeys, myös kierous, jossa siinäkin hän on varsin avuton, kun tulee aina siten paljastaneeksi alhaisen luonteensa, kun hän hyväksyy täysin ihmisessä nuo ominaisuudet, joita Mpp sivistyneenä ihmisenä inhoten kuvaa.
Mikähän lienee kasvattanut tuollaiseksi ihmisen, jolla sentään on enempään kuin kahden lauseen tuottamiseen pystyvä kirjoitustaito? Ilmeisesti hän kuitenkin kokee itsensä kovin riittämättömäksi ja kadehtii niitä, joiden näkee riittävän ja pystyneen elämässään enempään. Ei kai tuollaista yksin kepulaisuuskaan selittäne, joskin se osaltaan lienee vaikuttanut siihen, ettei hän ole saanut kunnon elämää, päässyt kokemaan sellaista, josta voisi olla tyytyväinen ja vähän ylpeäkin, joten hänen ainoaksi kanavakseen elämään on tullut tämä kepusaitti. Ja kun täällä on tullut tuntemaan tällaisen Kapin, jota ei hetkeksikään saa pois mielestään ja vain häntä seuratakseen – ei suinkaan kepupoliitikan vuoksi – hän saittia päivystää, niin kyllähän siinä heikko psyyke sortuu ja ihminen tulee tuollaiseksi.
No, eipä hänkään ole minun murheeni. Eikä ole minun murheeni kepukaan ja sen surkea tila. ”Huoleton on hevoseton poika”, kirjoitti Pentti Haanpää, ja yhtä huoleton puoluepolitiikan suhteen on tällainen mihinkään puolueeseen sitoutumaton, omilla aivoillaan ajatteleva villi ja vapaa vaari. Eikä minulla ole muitakaan murheita, ilon ja onnen aiheita paljonkin.
Osaan myös nauttia muidenkin onnellisten ihmisten osasta, kuten äsken katsellessani tv 2:n mansikkapaikalla Linda Lampeniusta ja kuunnellessani hänen vapautunutta, avointa kerrontaa urastaan ja elämästään mestarillisen juontajan Jussi-Pekka Rantasen johdattelemana. Toisella silmällä tätä kirjoittaessani katselen tv 1;ltä tulevaa Syyrian tilannetta käsittelevää ohjelmaa, ja vaikka siellä nyt on rankkaa, mukavia muistoja tuokin tuo mieleeni, sillä sielläkin olen saanut kauan olla pitkällä ja monipolvisella elontaipaleellani ja tunnen maan läpikotaisin. Romaaniini tulee jotakin myös siitä ajasta. Siis ihan oikeasti kirjoitan sen romaanin, en toki halua siitä ilmoittamalla vedättää noita palstakepuleita, jotka itse pystyvät vain … no, onhan se nähty ja olen tainnut todetakin, mihin he pystyvät.
Vain tämän halusin vielä tulla sanomaan, ja nyt sanon hyvästit ainakin tiistaihin saakka.
Hyvää yötä!
>>”Tärkeintä on, että minusta puhutaan, sillä ei ole väliä, mitä puhutaan, yhdentekevyyksistä ei puhuta mitään” on sanonut joku suuri filmitähti – olisiko hän ollut Marilyn Monroe.
Kapi kirjoittaa ylempänä: "en jää heidän esittämäänsä tätä pitemmälle seuraamaan"
Tiedettiinhän se miten tuollaisten lupausten käy. Vedätys toi tuloksen
Vain pari tuntia ja jo on uusi ulostus saitilla. Päivystäjä ei päivystyspaikaltaan osaa poissa olla.
Hyvää viikonloppua, täällä takuulla keskustellaan sinusta. Mutta sitähän sinä et näe kun pysyt poissa, etkä pysykin?
Palkitsi odotuksesi. Joko helpotti?
Sittenkin vielä nostan tikun nokkaan tämän pätkän avauksestani:
>>Onhan täällä toki muutama asiallisuuteenkin pyrkivä ja siinä kohtuullisen hyvin onnistuvakin keskustalainen, joilla on normaaliälykkyyttä ja esitystaitoa. Mutta kovin ristiriitaista, toisilleen aivan vastakkaista näkemystä kepusta, sen olemuksesta, tavoitteista ja politiikasta heillä on. Joku heistä on näkemyksiltään itse asiassa äärivasemmistolainen ja tuomiten muut puolueet kapitalismin kätyreinä hän panee uskonsa ja toivonsa kepuun pitäen puoluetta köyhän ainoana puolustajana. Joku toinen taas näkee kepun kunnon porvaripuolueena ja tuomitsee muut puolueet ja kepua vastustavat keskustelijat vasemmistolaisina, ellei peräti punikkeina. Ja sitten nuo kepulaiset tyhjäpäät antavat yhtäläisen tunnustuksen noille molemmille pitäen heidän vastakkaisia mielipiteitä kumpiakin oikein hyvinä keskustalaisina näkemyksinä! Vain hirtehishuumorilla tuollaiseen tahattomaan komiikkaan voi suhtautua. Se taitaa olla ainoa oikea asenne suhtautumisessa kepuunkin, sillä kai puolue on samanlainen kuin kannattajansakin, sillä heistähän se koostuu.
Kapu tai hänen hännytelijä mpp on poistattanut viestiketjusta eilisen viestini, jossa kapun henkistä olemusta vähän analysoin. ei se yllätys tietysti ollut. kapuhan itse solvaa kehäIII:n ulkopuilisia ja varsinkin maaseudulla asuvia ihmisiä kepuli nimityssä käyttäen. Kapu ei kesrä itseensä kohdistuneita arvioita yhtään. minkä taas näimme.
poitatuksella viestiketju menee käsittämättömän näköiseksi jon joku alkaa sitä alusta lukemaan. se lienee kapun tarkoituskin. pääasianan on, että hän itse saa loistaa
”Never say never” opastaa englantilainen (”älä koskaan sano, en koskaan”), ja viisas neuvo se on. En tosin eilen poistuessani sanonut, että en tule palstalle enää koskaan, mutta tiistaina vasta aioin tulla. Kun nyt kepupolitiikka yllätti, se antoi kuin antoikin aiheen tulla kertomaan siitä huomionsa täälläkin.
Yllätys on tuon kepun julkistaman varjobudjetin sisältö. Siinähän kepu korottaisi veroja enemmän kuin mitä hallituksen budjettiesityksessä tehdään. Myös arvonlisäveroa korotettaisiin. Velkaa otettaisiin vähemmän kuin hallituksen esittämä 7,1 miljardia. Kunnille (varmaankin vain kepukunnille) kepu kyllä antaisi enemmän rahaa valtionosuuksiin sekä rakennus- ja tiehankkeisiin. Maatalouden energiaveroja kepu myös keventäisi, tietysti, ja alentaisi polttoaineverojakin, josta suurin hyöty koituisi pitkien etäisyyksien Kepulandiaan, mutta toki jotain muuallekin; sitä minäkin voisin kannattaa.
Kepu on siis tullut synnintuntoon. Ne edellisillä hallituskausillaan tekemänsä, kuten alv:n alennus ja muutkin pienet veronkevennykset – joista palstan kepulaiset ovat täällä sadat kerrat riemuinneet - kepu on nyt huomannut pahoiksi virheikseen, kuten myös sen johdolla tapahtuneen jatkuvan lisävelanoton, ja yrittää nyt paikata virheensä kääntämällä suuntansa edelliselle päinvastaiseksi. Hyvä, kepu! Synnintuntoon tuleminen kertoo, että kyseisellä (ihmisellä tai puolueella) on sentään omatunto ja vastuuntuntoakin, kun haluaa korjata aiheuttamiaan vahinkoja.
Mutta riittäisivätkö sittenkään kepun suunniittelemat alv:n ja muiden verojen korotukset velan ottamisen vähentämiseen, kun kepu olisi kuitenkin toisella kädellään jakamassa rahaa puolue-eduistaan tärkeiksi näkemilleen kohteille? Epätasapainoon taitaisi kepun varjobudjetti jäädä. Ja luulenpa, että jos kepu pääsisi taas vetämään hallitusta, suunta pyörähtäisi välittömästi päinvastaiseksi ja entinen meno jatkuisi. Sitten kansa taas sanoisi sille ”jo riittää” ja toiset pääsisivät taas paikkailemaan kepun jälkiä. Onneksi tuo kauhukuva lienee vain hypoteettinen, ei sellaista enää koskaan todellisuudessa tapahtune.
Huomaan, että tuo jokaisella avauksellani aina perässäni roikkuva palstan vakiopäivystäjä, josta eilen illalla viestissäni puhuin ja jolle myös Mielipidepankki vastasi, on näköjään saanut poistatetuksi niitä viestejään, joihin hän vastineitaan sai, ja kun vastineemme ovat jääneet paikoilleen, ne nyt näyttävät vastineilta aivan muihin viesteihin. Samapa tuo.
Nämä vain vielä halusin sanoa, ja kohta lähden viemään autoani huoltoon – määräaikaishuolto – ja jatkan sieltä sitä katsastuttamaan. Varmaan tällä ilahdutan nioita kepuleita, jotka ovat näköjään jo olleet täällä minua odottamassa. Päivän jatkoa!
katsastusmies panee ajokieltoon sen sinun romusi.!
suomen opportunistisin ja vahingollisin puolue. Onneksi jo pikkupuolue, eikä se enää koskaan valtaan pääse.
”Never say never” opastaa englantilainen (”älä koskaan sano, en koskaan”), ja viisas neuvo se on.
Taasko? Etkö sinä raukka koskaan opi?
No ei sitten
On se kumma juttu kun eivät hyvät neuvot evp virkaveljelleni kelpaa vaikka haluaisin tosissani auttaa.
Samalla voisin osoittaa Keskustan alueilla olevan myös käytännön osaamista, ei kaikki viisaus sentään Paloheinään ole keskittynyt.
Pieni lisäys: Samalla käyn ostamassa Siwasta paketin tenoja. Niitä saa nyt myös boxeri-mallisina ja ovat tarjouksessa. Heippa!
sinulla on mahdollisuus nousta koko kansan tietoisuuteen jos vain painetta riittää!
Tässä samaisessa kilpailussa voit haastaa controllmanin todelliseen mittelöön paremmuudesta.
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/utajarvella-jarjestetaan-piereskelyn-sm-kisat/916591
Terve vaan Jomppe! Varasin meeille kahden hengen majoituksen kisojen ajaksi Utajärven Rokualta. Siellä voimme kisojen välillä harrastaa tiedät kyllä mitä.
Suolen hoonaus auttaa varmaan kisoisskin kirkkaampina ääninä.
Samalla kysäisen Rokuan väeltä ovatko löytäneet tekareitani, jotka sinne humalapäissäni vuosi sitten oksensin.
Ne oli hyvät hampaat, vakka vään lonksuivatkin...
Homoilemisiin ukkisi????
Hylätäänkö suoritus jos kilpailussa tulee muutakin kuin kaasua?
Mahdollisesta kaasun joukossa olevasta kiinteästä tai nestemäisestä lisäaineesta saa virhepisteitä, mutta ei hylätä.
Jos kilpailijalla on kalsarit, joissa on huonolla englannin kielellä kirjoitettuja tekstejä, saa niitä käyttää suodattamaan kaasun joukossa mahdollisesti tulevia kiinteämpiä ainesosia. Myös käytetyt naisten sloggi alushousut ovat säännöissä sallitut samaan tarkoitukseen. Samoin jos kilpailijalla on esittää netissä julkaistuja valokuvia takapuolestaan tai genitaalikarvoituksista, virhepisteitä ei jaeta.
Lisäpisteitä kilpailussa jaetaan suorituksenaikaisista naamanilmeistä. Tässä tietysti ovat vahvoilla ne, joiden naama on valmiiksi posketpullollaan ja vääntynyt ikäänkuin naamahalvauksen aiheuttamaan teennäiseen virneeseen.
Aikamoisen monimutkaisiksi menevät säännöt. Mielestäni kiinteä aine tulee erottaa varsinaisesta puhtaasta kilpailukaasusta.
Suomen antidopingtoimikunta ottanee kantaa asiaan?
Terveiset katsastusasemalta.Autosta otettiin kilvet pois heti, katsastaja sanoi, että ruostepesä on paalitavaraa.
Mittautin samalla päästöt itsestäni, katsataja pyörtyi suorilta jaloilta.
Toinnuttuaan sanoi, että olen potentiaalinen pierukilpailun tuleva maailmanmestari....
Jos noin hauskoista "kepulien" jutuista ei Kapi reppana ilahdu, niin sitten ei mistään!?
Kapilla on tosiaan niihin pierukisoihin paljon tasoittavia tekijöitä...
Ja sitten vielä tuleva maailmanluokan fiktio kirjailija ;)))
Olisi pitänyt katsoa, kun pressiklubissa esiintyi Paavo Lipponen. Suuri valtiomies se on tämä tuleva presidenttimme.
Valpas-vaari, miten romaani on edistynyt? Muista kertoa siitä tulisesta romanivaimostasi, jonka sänkytaitoja täällä olet ylistänyt....;)
Valehtelin taas. Ei minulla mitään hyvää "työvaimoa" koskaan ole ollut, tavallisia elottomia lahnoja vain.
Olen aloittanut kirjoittamisen, en vain ihan varmaan tiedä kirjoitetaanko postuumi vai postyymi, vähän kuten kostyymi.
Hoh, hoh, hooooo, hoh, hoh, hoooooooo, niinhän se Ukkelikin aikoi. Onhan tämä tollo mustalaismannen (romaani) näköinen. Hoh, hoh, hooooooo, miten patilogi rentoutuu?-avaamalla romaanin. Hoh, hoh, hoooooo, tuota tolloa "muistelmakirjailijaa" (ei julkaistu),-nostakaa minut ylös
Hoh, hoh, hoooo, kyllä sinun läskimustalaispunikin elämä on edelleen täällä. Vain täällä.