Julkisuus ja tosi-tv houkuttavat ihmisiä, jotka ovat traumatisoituneita erilaisten käsittelemättömien, ylivoimaisten elämänkokemusten vuoksi, sanoi psykologi, traumaterapiakeskuksen johtaja Anne Suokas-Cunliffe tänään Psykiatripäivillä.
Hän ja Mikko Räisänen keskustelivat Psykiatripäivillä aiheesta Reality-tv:n traumatisoiva vaikutus. Räisänen on vetänyt Big Brother -tuotantoa vuodesta 2006.
– Traumatisoitumiseen liittyy, että voi ajatella omaa elämäänsä ilman omakohtaisuuden kokemusta. Kun ei ole omakohtaisuuden kokemusta, ei ole myöskään häpeän kokemusta tai rajoittavia tekijöitä, jotka määrittelisivät sitä, mitä haluaa näyttää muille ja mikä on henkilökohtaista, Suokas-Cunliffe kuvasi.
Mitä enemmän on ollut ylivoimaisia kokemuksia ja kokemuksia siitä, ettei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, sitä enemmän ihmiselle tulee "mitä se muille kuuluu, mitä mä teen" -periaate.
Kyseessä on äärimmäinen tarve, että joku näkisi ja huomioisi ja tilanne tulisi korjatuksi.
– Media käyttää tätä yhteyden puutetta omaan elämään törkeästi hyväksi, Suokas-Cunliffe sanoo.
Hän vertaa tilannetta tsunamiuhreihin. Heitä suojellaan siltä, että he eivät kerro enemmän kuin tuoreessa tilanteessa todella haluavat kertoa.
– Kukaan ei huolehdi niistä ihmisistä, jotka ovat koko elämänsä traumatisoituneet, joilla on niin paljon ylivoimaisia kokemuksia, että heillä ei ole kosketusta omaan identiteettiinsä.
Anne Suokas-Cunliffe korostaa, että ilmiö ei liity yksinomaan tai erityisesti Big Brotheriin vaan yleisemmin mediamaailmaan
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/bbtuottaja ja psykologi vastakkain psykiatripaivilla/a712378
Hän ja Mikko Räisänen keskustelivat Psykiatripäivillä aiheesta Reality-tv:n traumatisoiva vaikutus. Räisänen on vetänyt Big Brother -tuotantoa vuodesta 2006.
– Traumatisoitumiseen liittyy, että voi ajatella omaa elämäänsä ilman omakohtaisuuden kokemusta. Kun ei ole omakohtaisuuden kokemusta, ei ole myöskään häpeän kokemusta tai rajoittavia tekijöitä, jotka määrittelisivät sitä, mitä haluaa näyttää muille ja mikä on henkilökohtaista, Suokas-Cunliffe kuvasi.
Mitä enemmän on ollut ylivoimaisia kokemuksia ja kokemuksia siitä, ettei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, sitä enemmän ihmiselle tulee "mitä se muille kuuluu, mitä mä teen" -periaate.
Kyseessä on äärimmäinen tarve, että joku näkisi ja huomioisi ja tilanne tulisi korjatuksi.
– Media käyttää tätä yhteyden puutetta omaan elämään törkeästi hyväksi, Suokas-Cunliffe sanoo.
Hän vertaa tilannetta tsunamiuhreihin. Heitä suojellaan siltä, että he eivät kerro enemmän kuin tuoreessa tilanteessa todella haluavat kertoa.
– Kukaan ei huolehdi niistä ihmisistä, jotka ovat koko elämänsä traumatisoituneet, joilla on niin paljon ylivoimaisia kokemuksia, että heillä ei ole kosketusta omaan identiteettiinsä.
Anne Suokas-Cunliffe korostaa, että ilmiö ei liity yksinomaan tai erityisesti Big Brotheriin vaan yleisemmin mediamaailmaan
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/bbtuottaja ja psykologi vastakkain psykiatripaivilla/a712378
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin, sitä häpeämättömyyttä, ääretöntä riekkumista (eikä aina edes omilla vaan muitten asioilla) - metelin pitämistä.
Eikös toi ole vähän sama kuin jossain koululuokassa joku haluaa olla koko ajan esillä niin että eräät, esim. opettajat, kokevat sen esillä olon olevan negatiivista koko opetuksen tarkoituksen kannalta. Eli siinä hilluu joku sitten opettajaa kiusaten, muita kiusaten, ei välttämättä tee itsestään omasta mielestään ainakaan pelleä vaan muista.
Ihan sama työpaikoilla.
Eli siis härskit häpeämättömät tyypit hoitoon vai! Voi, voi niitä pitää paapoa, jotta pipi paranee, eikä tarvi muitten kautta oirehtia!
Tarkoittiko aloittaja palstalla riehuvia itsensä paljastelijoita?