Demarit voidaan perustellusti jakaa kolmeen ryhmään: tosisosialistit, suhdannesosialistit ja salonkisosialistit.
Itse en tunne yhtään tosisosialistia, mutta kyllä kai heitäkin on. Sensijaan tunnen useita salonkisosialisteja, jotka aiemmin ovat olleet tosisosialisteja, esimerkistä käy Matti Ahde.
Suhdannesosialistit muodostavat demareiden suurimman ryhmän. Heille on tyypillistä, etteivät he edes tiedä mitä on sosialismi, heille sosialidemokraattinen puolue on ollut vain väline, jonka avulla on saanut jotakin, esim. työpaikan. Heidän laisiaan tuntee varmasti jokainen.
Salonkisosialisteja ovat sitten lähes kaikki demareiden poliittisella huipulla olevat julkidemarit, esimerkistä käy Lasse Lehtinen.
ps. Oma lukunsa ovat sitten nämä mielikuvitusolennot, jotka kuvitelmissaan sijoittavat itsensa sosialismin salonkeihin, kun elävässä elämässään eivät ole niihin päässeet, esimerkistä käy vaikkapa nimimerkki K.K. Korhonen.
Itse en tunne yhtään tosisosialistia, mutta kyllä kai heitäkin on. Sensijaan tunnen useita salonkisosialisteja, jotka aiemmin ovat olleet tosisosialisteja, esimerkistä käy Matti Ahde.
Suhdannesosialistit muodostavat demareiden suurimman ryhmän. Heille on tyypillistä, etteivät he edes tiedä mitä on sosialismi, heille sosialidemokraattinen puolue on ollut vain väline, jonka avulla on saanut jotakin, esim. työpaikan. Heidän laisiaan tuntee varmasti jokainen.
Salonkisosialisteja ovat sitten lähes kaikki demareiden poliittisella huipulla olevat julkidemarit, esimerkistä käy Lasse Lehtinen.
ps. Oma lukunsa ovat sitten nämä mielikuvitusolennot, jotka kuvitelmissaan sijoittavat itsensa sosialismin salonkeihin, kun elävässä elämässään eivät ole niihin päässeet, esimerkistä käy vaikkapa nimimerkki K.K. Korhonen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Paras kirjoitus koko kesäkuun aikana. Tarjoaisin kahvit jos tietäisin missä olet.
Lisää tälläistä antia. Tervettä järkeä kirjoituksessa.
Saatanan tunarit,
kuka helvetin Korhonen,
heittäkää se pihalle ja heti !
No joutaa mummokerhon vetäjäksi.
En jouda, minulla on vielä paljon tehtävää tällä uudella urallani, vaikkapa vain lastenne pelättinä! Lue vastineeni Jorma Laitiselle (olen noussut huipulle!), niin ymmärrät. Vai ymmärrätkö, onko sinulla siihen edellytyksiä?
Siis Keskustastako oli Laitisen kirjoituksessa kyse? Keskustastahan ja sen harjoittamasta politiikasta tällä palstalla keskustellaan. Oma jaotteluni olisi kuitenkin hieman erilainen.
Aggraarisosialisteja on kahdenlaisia. Toiset haisevat paskalle jo pitkän matkan päästä. Esimerkkejä löytyy Tampereen pohjoispuolelta sen kummemmin hakematta. Seinäjoella tuoksuu jo joka suunnasta. Menet Ilkan pääkonttoriin ja se on siinä: Sitä lemua et voi olla tunnistamatta.
Toinen ryhmä agraarisosialisteja ovat ne, jotka ovat paenneet paskanhajua kaupunkeihin. Korvausten vuoksi pitää kuitenkin raahata jalamökkiä aina sopivaan paikkaan pitkin Pohjanmaata. Näitä asustelee milloin Kruunuhaassa (jalasmökkimies), millöin Töölössä (luikurinainen).
Salonkeihin ei näin pahalle haisevaa porukkaa pitäisi päästäkään. Yleensä ne ovat ulkomailmatilaisuuksia, joissa näitä on mukana ja silloin metereologian laitokselta on varmistettu hyvän tuuletuksen saapuminen.
Mielikuvitusolennoista voi mainita Keskustaporvarin. Vähän kuin väittäisi mustan ja valkoisen itse asiassa olevan samaa harmaata, vain sävy vähän vaihtuu.
Kyllä demareissa on joku demokraattikin. Ei kaikki ole öykkäreitä.
ei kepussakaan kaikki ole valehtelijoita. Valitettavasti vaan se Virolais-Jussi on kuollut, joten ELOSSA olevat ovat valehtelijoita ja pettäjiä.
Aika hyvin sanottu! Joillakin on taito tiivistää, Sinulla näkyy olevan! Hienoa!
Suomen ainoa aidosti sosialistinen eli agraarisosialistinen puolue. Laitinen taitaakin tietää, mikä se on.
Jakoperusteita on monenlaisia. Sinun tapasi jakaa demarit kolmeen joukkoon on nihan käypä. Toki heidät voitaisiin jakaa myös monella muulla tavalla ja useampaankin ryhmään.
Niin voitaisiin määritellä toisin, niin demarit kuin kepulaisetkin, minäkin olen niin tehnyt näillä saiteilla ja varmasti paljon paremmin kuin Jorma Laitinen. Mutta en viitsi sitä nyt toistaa. Laitiselle olen vastannut tuossa aikaisemmin.
>>jotka kuvitelmissaan sijoittavat itsensa sosialismin salonkeihin, kun elävässä elämässään eivät ole niihin päässeet, esimerkistä käy vaikkapa nimimerkki K.K. Korhonen.
Kyllä kersantin ura on mahtava. Kyllä Korhosen kannattaa röystäillä. Päässyt käymään myös ulkomailla. Se on saavutus. Kyllä täämä on kuohuntaa parhaillaan. Saa kävellä rinta rottingilla.
Kertoisitko omasta aseistakieltäytyjän urastasi? Oletko päässyt jo käymään Oulun eteläpuolella, peräti Jyväskylässä asti?
Kerropa omasta mahtavasta urastasi ja ulkomaanmatkoistasi, niin verrataan niitä sitten Korhosen vastaavaan. Eikun viivalle vaan!
Kiinnostaisi myös kuulla mitkä ovat Korhosen ja sivarin mielijuomat?
Legendaarinen sodanaikainen rangaistuspataljoonan komentaja jääkärimajuri Nikke Pärmi oli ollut aikanaan suutari. Eräs eversti oli suutuksissaan halunnut halveerata Pärmiä kysymällä "pitääkö paikkansa, että majuri on ollut jokus suutari". Pärmi oli vastannut. "Duoda, duoda, kyllä se pidää paikkansa, mudda jos eversdi olisi ollud joskus suudari, hän olisi vieläkin suudari".
Luulen, että jos Jorma Laitinen olisi ollut joskus kersantti - jos olisi sellaiseksikaan päässyt - hän olisi edelleen kersantti. K.K.Korhosella on sentään varsin korkea upseeriarvo. Sellaisia ei saada, ne hankitaan kovalla yrittämisellä ja lahjakkuudella, ystäväni! (Lahjakkuudestakin 95 % on työtä, on joku viisas sanonut).
Muuten, et ole vielä noudattanut oivahärkösmäistä pyyntöäni: Voisitko kertoa lähemmin urastasi, niin voisimme sitten tarkastella sitä yhdessä minun uraani verraten.
Hyvää kuohuntaa edelleen toivotellen
K.K.Korhonen
Omalta osaltani voin vastata, että minun mielijuomiani ovat kyllä ihan arkisesti olut ja gin-tonic. Oluen otan aina mielelläni, varsinkin stadin kesäterasseilla, mutta usein kotonakin ja saunaoluen aina, gin-tonicin otan iltadrinkikseni harva se ilta, en koskaan kahta kotioloissa. Maistuu kyllä viskikin silloin tällöin. Ja ruoan kanssa viini, haluamme usein kotonakin niin hieman juhlistaa arkistakin ateriaamme. Baarikaapistamme kyllä löytyy juomia joka janoon, mutta kovin perso en ole koskaan niille ollut, ei kai sellainen olisi käynyt päinsäkään työelämässä ollessani eikä ole tehnyt mieli ja aina on pitänyt ottaa myös muut (läheiset, esimiehet, työtoverit, alaiset) huomioon. Tällainen on karu totuus kohdallani, Laitisesta en tiedä.
juomiin sen verran, että omasta viimeisestä alkoholia sisältäneestä huikasta on aikaa jo 8,5 vuotta, mutta sivarilla epäilen olevan mielijuomana tuo pussikalja, jota hän myös välittää alaikäisille. Korhosen arvaan ottavan, jos ottaa, sivistyneesti vaikka pakin kannesta ;-)
Laitinen kirjoittaa provosidakseen ja nauttii, jos onnistuu saamaan paljon vastauksia. Mies sairastaa patologista kepu-uskovaisuutta, mikä estää häntä ymmärtämästä politiikkaa, ellei se ole kepulaista politiikkaa.
Laitinen ei esim ymmärrä sitä, että keskustan ainoa tavoite on aina ollut ainoastaan punamultahallitus, ei koskaan mikään muu.
jos Laitisen kanssa joskus antautuu keskusteluun, niin seuraus poikkeuksetta on, että Laitinen kompastuu siihen, ettei hän tunne tosiasioita ja vaikka ne hänelle selvitetään, niin hän ei ymmärrä niitä eikä pysty enää jatkamaan keskustelua.
Sen seurauksena hän turhautuessaan sanoo, että olet "täytty metso".
...
...olet näköjään vaalikiireiltä joutanut vähän sättäilemään.
Niin ja onneksi olkoon potentiaalisista Seppo Huhdan äänestäjistä saamastasi torjuntavoitosta.
...
Otsikossa kaikki. ;-)
Poikien ennusteet meni pieleen ja kova katkeruus on päällä. Kyllä teidän politikointi on melko alkeellista ja tylsää.
Näin käy teille tulevaisuudessakin. Äänestäjiä ei enää ohjailla punakynällä.
Demareiden aika on ohi. Demarit laulaa kuolinvirttään.
Ennenkuin demarien kuolinvirttä lauletaan, lauletaan nyt vielä kepulle:
Annelin muistolle
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
kun Anneli on mennyt meiltä pois.
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
ja yksinäinen, ilman palvontaa.
Ja unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
Tietoisuus siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
Ei tuo oma runoni ehkä ihan riitä kertomaan kepulaisen sisimmässä nyt myllertävästä, joten turvaudun vielä itseäni parempiin sanataitureihin tuolta iskelmälyriikan puolelta. Tekijää en muista, mutta tuttu varmaan monelle vanhemmalle:
Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.
Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.
Edellä olevaan yhtyen Oiva Härkönen, Jorma Laitinen, Timo Ristimäki ja joukko muita kepuänkyröitä.
Ja vielä Omar Khaijamilta muutama säe lohdutukseksesi:
Kun kevät palaa jälleen Pohjolaan
ja talvi väistyy; samoin huomataan
väistyvän Kepun, päivä päivän jälkeen
sen kirjaa täällä loppuun luetaan.
Se totuus Teitä armotta nyt kohtaa
kun galluppeja demarit taas johtaa.
Vaaleissa seuraavissa nähdään, että
taas punaruusu kirkkaimpana hohtaa!
Kun kepun kannatus nyt tuuleen haipuu
mielenne varmaan valtaa menneen kaipuu,
mutt miksi surra: olleen mennä anna –
nyt viisas uuteen olevaiseen taipuu!
Tämän palstan aihe on keskustella keskustasta ja keskustan harjoittamasta politiikasta.
Sosialidemokraateista keskustelemiselle on oma palstansa.
Onko tarkoituksesi ryhtyä häiriköimään täällä niin kuin kokoomuksen ja keskustan puolueiden keskustelupalstoilla, jotka sait suljetuiksi sääntöjen vastaisilla teksteilläsi?
Anna Jorman nauttia. Jorman ajatukset ovat kuin hänen suurin herkkunsa; Täytetty Metso lipastolla!
;-)))))))))
sanoisi Jäbäkin.
Olen hieman pahoillani, että et tuossa avauksessasi minua, vanhaa ystävääsi muistanut. Mutta minäpä muistan Sinua. Olen laittanut näitä jo toisaalle, mm. toiselle vanhalle ystävälleni Timo Ristimäelle, mutta haluan toki laittaa tämän Sinullekin, ette luulisi minun sorsivan Sinua jonkun toisen kustannuksella:
Annelin muistolle
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
kun Anneli on mennyt meiltä pois.
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
ja yksinäinen, ilman palvontaa.
Ja unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
Tietoisuus siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
Ei tuo oma runoni ehkä ihan riitä kertomaan kepulaisen sisimmässä nyt myllertävästä, joten turvaudun vielä itseäni parempiin sanataitureihin sitä kuvatakseni. Nyt ei tule sopivaa mieleen Omar Khijamilta tai Eino Leinolta, vaan tuolta iskelmälyriikan puolelta. Tekijää en muista, mutta tuttu varmaan monelle vanhemmalle:
Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.
Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.
Sitten vielä Omar Khaijamin nerokasta tuotantoa:
On täällä hengen pidot, joissa äly loistaa
ja kaiken epätietoisuuden meiltä poistaa,
kun kautta saitin, pitkin päivää, yötä,
se todistaa ja todistustaan toistaa.
Tääll` kepun parhaat, neropatit oivat
aatteensa siipiratsun satuloivat
ja taivaan korkeimmatkin kukkulat
he sillä valtaavansa arvioivat.
Kuin helminauhaan aateaarteitaan
he pujottavat, kovin kiihkoissaan,
ja varmoin äänenpainoin puhuvat
vaikk` mistään tiedä eivät paljonkaan
Ne älyllään nyt saitin täyttävät
ja mestareina sanaa käyttävät
ja muille totuutensa lyhtyjä
sytyttävät ja tietä näyttävät
mutt` itse eivät osaa milloinkaan
pois yöstänsä ja pimeydestä maan;
ne kertovat vain hetken tarujaan
kunnes taas uuvahtavat nukkumaan!
Salainko vyyhti heille aukeaa?
Sen alkupääkään tuskin laukeaa,
vaan jokainen, sen ongelmaa ken kehrää,
ennemmin ikiuneen raukeaa.
Käsillään hapuilevat pimeää
ja itsellensä lampun sytyttää
taa verhon tahtovat…. Mutt` aivan turhaa:
Sokeat kuitenkaan ei mitään nää.
Sisintä ilmiöitten, asiain,
voi harhaluuloin kuvitella vain
se hyväuskoinen ken luulee
tosiksi puheet kepu-saarnaajain.
Kun sielun alueilla vaeltaa,
on paras, että järjen avuks´ saa –
maailman asioissa pienen äänen
pito on varmintakin varmempaa…
Kun tuskin kumpikaan me, sinä, minä,
olemme asiaimme määrääjinä,
alistu kohtaloosi: niitä, jotka
niin tekevät, voi pitää järkevinä.
Sanotte nyt, oot KUNDI arvoton,
ja vihan ansaitset ja tuomion,
kun pimeään jäät mitään tekemättä,
kun tuskaa tulvillaan tää saitti on.
Häpeä suurin, minkä tiedän, on
omata maine miehen mainion –
en mitään kurjempaa voi kuvitella
kuin Totuus kolhiessa Kohtalon!
Se totuus Teitä armotta nyt kohtaa
kun galluppeja demarit taas johtaa.
Vaaleissa seuraavissa nähdään, että
taas punaruusu kirkkaimpana hohtaa!
Kun kesä saapuu jälleen Pohjolaan
ja talvi väistyy; samoin huomataan
väistyvän Kepun, päivä päivän jälkeen
sen kirjaa täällä loppuun luetaan.
Kun kepun kannatus nyt tuuleen haipuu
mielenne varmaan valtaa menneen kaipuu,
mutt miksi surra: olleen mennä anna –
nyt viisas uuteen olevaiseen taipuu!
Miks` sallit, veli, mieltäs` ahdistaa
sen, mitä emme estetyksi saa;
pelon ja kauhun, turhan epätoivon
ja sieluntuskan, joka tuhoaa?
Pää kirkkaana ja kevein sydämin
Maa-matkaas riennä mielin riemuisin;
et itse suunnitellut elämääsi –
ja aivan tahdotta se alkoikin.
Jos synkkää mieltäs` viiniin hukutat,
valitse seuraas` miesten viisaimmat
ja armaat neidot, joiden poskilla
demariruusut kauniit kukkivat!
Sitoa älköön saako sydäntäs
muu kuin vain kutrein armaas lemmekäs –
äläkä kylvä elämääsi tuuleen,
vaan viiniä juo joka hetkenäs!
Pois eilispäivän muistelu ja kaipuu:
ei palaa päivä, kun se mailleen vaipuu –
ja huominen on vielä tulematta:
Miks`surra sitä, ennen kuin se haipuu?
Tulevan päivän huolet mielestäsi heitä
ja menneest` älä itke kaipuun kyyneleitä!
juo viiniä ja sulohuulten hurmaa,
niin aikasi ei lennä turhaan tuulen teitä!
Juo viinillä pois huoles synkeät!
On myrkkyä Maan murheet typerät
ja viini niiden vastalääke, jolla
surusi varmimmasti lievität.
Myös ihmisylpeyden pöhöpään
saa pienemmäksi viini ihmeellään
ja viinin taivaisella taialla
lujinkin solmu auki liisitään
Suo päiviesi sarjaa haipuvaa
ilon ja viinin aina virvoittaa –
kas: vaikka aarreaitan omistaisit,
et rahtuakaan Rajan taakse saa.
On viini kyllä paljon pahan syy
ja maine seurassa sen tärveltyy…
Mutt` mitä puoliksikaan yhtä oivaa
voi ostaa se, ken muille viinin myy?
Minua nyt ja aina miellyttää
näin juoda viiniä täysväkevää
ja kuulla, kuinka taivaisesti huilu
ja kolmikieli viulu heläjää…
Käy istumaan ja riemun pikarista
juo Sinäkin nyt viintä oivallista:
unohda virvakuvat, joiden hohde
vain hetken hehkui ennen sammumista!
Ja pyydä: Armahtaja kärsiväin,
luo silmäs` minuun vaivan vankiin päin –
päin sydäntäni, jolla taakkanaan
on paino tuskain sietämättömäin,
Suo armos jaloilleni, vaikka lie
ne horjuvat, ja viinitupaan vie –
vapisevia käsiäni sääli:
pois viinimaljaa älä niiltä vie!
Suo neitten, ihanain kuin enkelten,
nyt pääsi täyttää riemuin rakkauden.
Ojenna kätesi – oi Herra, anna
minulle viinimalja ikuinen!
"Olen hieman pahoillani, että et tuossa avauksessasi minua, vanhaa ystävääsi muistanut."
------------------------------
...minä pidän teitä stadin kundi, asevelisosialisti ja K.K.Korhonen samana persoonana.
jk. Olen itse paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta en pidä itseäni stadin kundina.
->...minä pidän teitä stadin kundi, asevelisosialisti ja K.K.Korhonen samana persoonana.