Olen tässä pohdiskellut ruumiillisen elämän ajan tekojen ja uskon suhdetta..
Jokainen ihminenhän on syntinen, se on päivän selvää, mutta miten on tahallisesti ja tietoisesti tehtyjen syntien laita..? En nyt tässä tarkoita mitään radikaalia kuten ihmisen tappamista, vaan esim. seksuualisten halujensa tyydyttämistä (masturbointi, seksi) tai vaikkapa alkoholin juontia ja tupakointia. Olen monasti miettinyt kun kerta täällä maanpäällä maallisessa maailmassa kukin elää sen hetken kuin elää, onko siis muka väärin tehdä maallisia asioita? Tiedän sanottavan, että lihallinen ilo on syntiä ja haureutta tai jotain sinnepäin. Mutta onko elämän sitten tarkoitus olla tasaisen harmaata kituuttamista? Koskaan ei saisi tyydyttää maallisia himojaan, koska se on syntiä.. se herättää kysymyksen, miksi siis ylipäätään maallinen elämä on sitten olemassa jos täällä pitää varoa tekemisiään? Ei saisi ikinä ns "rillutella".
Tähän varmaan löytyy monenlaisia näkemyksiä. Omastani en edes ole varma. Ehkä siksi ketjun avasinkin. Olen 20v nuori mies ja minulla on kyllä kavereita, jotka liikkuvat seurakuntaporukoissa, kaikissa ym. viikoittain ja myöntävät olevansa uskossa. Silti heistäkin lähes jokainen juo ainakin silloin tällöin, jotkut polttavat tupakkia yms.. Enkä usko että löytyisi ihminen joka olisi koskaan masturboinut/harrastanut seksiä.
Tällasta nyt vaan.. Lähinnä yksinkertaistettuna, että johtaako paheellinen elämäntapa sitten Helvettiin vai mites? Jos näin on, niin voi niitä harvoja jotka siltä välttyvät.. Ehkä luostareiden munkit ja nunnat. Jokainen ns. "tavis" varmastikin käyttävät maallisia nautintoja, jotkut todella harvoin, toiset useammin, toiset usein.
En oikein tiedä itsekkään miksi näitä asioita niin kovasti pohdiskelen. Oikeastaan sitä on jatkunut nyt vajaan vuoden. Kiinnostavat erityisen kovasti, olen noiden seurakuntakavereidenkin kanssa käynyt parit henkevät keskustelut, en pelkästään tästä vaan ylipäätään koko aihepiiristä. Mitä sitten lienee.. "Etsikkoaika" kenties vai mikä se oli?
Jokainen ihminenhän on syntinen, se on päivän selvää, mutta miten on tahallisesti ja tietoisesti tehtyjen syntien laita..? En nyt tässä tarkoita mitään radikaalia kuten ihmisen tappamista, vaan esim. seksuualisten halujensa tyydyttämistä (masturbointi, seksi) tai vaikkapa alkoholin juontia ja tupakointia. Olen monasti miettinyt kun kerta täällä maanpäällä maallisessa maailmassa kukin elää sen hetken kuin elää, onko siis muka väärin tehdä maallisia asioita? Tiedän sanottavan, että lihallinen ilo on syntiä ja haureutta tai jotain sinnepäin. Mutta onko elämän sitten tarkoitus olla tasaisen harmaata kituuttamista? Koskaan ei saisi tyydyttää maallisia himojaan, koska se on syntiä.. se herättää kysymyksen, miksi siis ylipäätään maallinen elämä on sitten olemassa jos täällä pitää varoa tekemisiään? Ei saisi ikinä ns "rillutella".
Tähän varmaan löytyy monenlaisia näkemyksiä. Omastani en edes ole varma. Ehkä siksi ketjun avasinkin. Olen 20v nuori mies ja minulla on kyllä kavereita, jotka liikkuvat seurakuntaporukoissa, kaikissa ym. viikoittain ja myöntävät olevansa uskossa. Silti heistäkin lähes jokainen juo ainakin silloin tällöin, jotkut polttavat tupakkia yms.. Enkä usko että löytyisi ihminen joka olisi koskaan masturboinut/harrastanut seksiä.
Tällasta nyt vaan.. Lähinnä yksinkertaistettuna, että johtaako paheellinen elämäntapa sitten Helvettiin vai mites? Jos näin on, niin voi niitä harvoja jotka siltä välttyvät.. Ehkä luostareiden munkit ja nunnat. Jokainen ns. "tavis" varmastikin käyttävät maallisia nautintoja, jotkut todella harvoin, toiset useammin, toiset usein.
En oikein tiedä itsekkään miksi näitä asioita niin kovasti pohdiskelen. Oikeastaan sitä on jatkunut nyt vajaan vuoden. Kiinnostavat erityisen kovasti, olen noiden seurakuntakavereidenkin kanssa käynyt parit henkevät keskustelut, en pelkästään tästä vaan ylipäätään koko aihepiiristä. Mitä sitten lienee.. "Etsikkoaika" kenties vai mikä se oli?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vain Jeesus on Elämän Herrana merkitys jokaisen ihmisen elämässä. Toki Herran valtakunta ja tahto ja risti on aikalailla laaja aihepiiri ja moniulotteinen. Kuka siihen osaisi vastata muu kuin Jeesus itse, joten lainataan sanojaan:
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tarpeellinen teille sen lisäksi annetaan".
"Ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä päästäkseen Jumalan valtakuntaan".
"Joka tekee elämässään Jumalan tahdon, se pelastuu". (vapaamuotoinen)
"Anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät Pahasta".
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: ´En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi." (nämä tulee sovittaa itseensä)
Minä ymmärrän, että synti on sellainen asia, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Jos sinun kohdallasi tupakka jostain syystä estää sinua pääsemästä lähemmäs Jumalaa, niin ehkä se sitten on syntiä. En usko, että kaikille on.
Jollekin synti voi olla vaikka voimakas tarve menestyä uralla tai se, että rakastaa rahaa enemmän kuin Jumalaa. Jollekin toiselle se voi olla rakkauden kaipuu, tai ulkonäön pitäminen tärkeänä yli kaiken tms tms.
Hahmotan asian niin, että elämässä voi olla tärkeitä asioita, mutta Jumalan pitäisi olla kaikkein tärkein. Syntiä ei siis ole nuo perinteiset seksi ja viina, (kuten jotkut ihmisistä koostuvat maalliset, ahdasmieliset sosiologiset yhteisöt) saarnaavat, vaan mikä vain, mikä erottaa ihmisen Jumalasta.
Ihminen ei ole lähtökohtaisesti syntinen.
Synti on vain käsite joka liittyy läheisesti uskontoihin. Ollakseen todellisuutta, tulisi ensin olla selvää että jumala ylipäätään on olemassa. Kuitenkaan jumalan olemassaolosta ei ole mitään tieteellisiä todisteita.
Raamattu ei ole todiste jumalan olemassaolosta. Jos kykenet todistamaan tieteellisesti jumalan olemassaolon, voitat varmuudella James Randy säätiön miljoonan dollarin palkinnon. Joten, jos aiot väittää vastaan, kuuntelen vasta kun sinulla on nuo miljoona dollaria taskussa.
Syntiä ei siis ole. Eläkää vapaasti, onnellisesti ja lähimmäisistänne huoletien.