Fifittely

Fifi = tissinväliin mahtuva koira

Ei ole tissinväliä, kun olen mies, mutta minulla on mm.kaksi pientä tirriäistä. Kokemusta on jonkin verran pk-puolelta ja ongelmakoirista ja silti pidän näitä pieniä kv-terrierreja mielenkiintoisina ja erittäin viihdyttävinä sekä nopea oppisina. Paljon mielenkiintoisempia kuin isommat koirat.

Sopii tulla fifittelemään minun 8v.parsonia akkakebnekaista tai kettuterrieriä. Minä 185cm hihittelen vieressä sille, joka yllättyy. Samoin voi tulla fifittelemään metsässä kun aletaan etsimään jotain tai jäljestämään hihnakäytöksestä puhumattakaan.

En tietenkään voi olla varma siitä, mitä muut tarkoittavat fifi-sanalla, mutta itselleni kyseinen sana edustaa nimen omaan kouluttamatonta, ns. taskuun mahtuvaa pikkusesseä (esim. chihuahua on tyypillinen "fifi"). Itselleni pääkriteeri tuohon fifittelyyn on todellakin tuo kouluttamattomuus: esim. räyhää ja räkyttää vastaantulijoille ja omistaja lähinnä vain lässyttää yrittääkseen lopettaa sen, tuloksetta. Koulutetut pikkuotukset ovat sitten asia erikseen, niitä en kyllä fifittele.

Hyvä gfhgjhgjhkhkjklljl !

Siksi vähätellään ja mollataan kun kyse on koirista. Jostain käsittämättömästä syystä en tiedä montaa niin riitaista ja kyräilevää harrastajajoukkoa kuin koiraihmiset. Mutta siitä ei vaan auta välittää. Olet täysin oikeassa siinä mitä sanoit koirien merkityksestä esim yksinäisille ihmisille. Kyllä tyhjää puhetta maailmaan mahtuu, anna ymmärtämättömien rauhassa räkyttää. itse olen sitä mieltä että kaupunkien pieniin asuntoihin pieni koira on ehdottoman järkevä ratkaisu. Mutta koira on koulutettava, oli iso tai pieni. Olkoon sitten fifi tai ifif.

Minä olen ymmärtänyt fifin pieneksi koiraksi jota minkkiturkkitäti taluttaa korkokengissään.....

"Miksi täytyy haukkua muita rotikkarinsessa? Rakki, fifi, tappajakoira..voiko tuollaista ihmistä sanoa koiraihmiseksi jos ei ymmärrä että asiat on omistajasta kiinni ei itse yksilöstä siellä hihnan päässä.."

Minä en varsinaisesti koe haukkuvani ihmisiä, jos koira on kouluttamaton: joskus vaan menee hermot, kun yrittää oman koiransa kohdalla tehdä parhaansa ja sitten on niitä ihmisiä, jotka antavat koiransa elää kuin pellossa ja ihmettelevät, kun kukaan ei siitä kultamussukasta tykkää. Silloin on pakko tuulettaa päätä purkamalla tuota vihastusta ystäville, jotka tietävät koirista jotain ja silloin käytän sanoja fifi ja rakki.

Mielelläni kuitenkin yritän omien kokemusten perusteella neuvoa ja auttaa, jos toinen apua haluaa koiransa kanssa (pelkkä avun tarvitseminen ei riitä, sillä olen huomannut, että osa niistä koiran omistajista, joiden koiralla on jonkinlaisia käytösongelmia, suuttuu, jos heille ystävällisesti ehdottaa, että oletko kokeillut tällaista keinoa tai harkinnut koirakouluttajalle menemistä). Ja jos selvästi edes yrittää koiransa kanssa, niin hyvä, sitä arvostan. Siihen minulla ei kuitenkaan riitä ymmärrys, että koiraa ei yritetäkään kouluttaa, vaan annetaan sen olla perheen pomo, haukkua kaikki vastaantulijat ja ohikulkijat, hyppiä vasten, juosta miten sattuu tiellä flexin päässä, yms. yms. ja lässytetään vain ja torutaan ehkä mentaliteetilla: "Soosoo, ei noin saa.. No tee nyt sitten, kun et kerran usko." Ja ei, en sano, että kaikkien pikkukoirien, tai isojenkaan, omistajat ovat tällaisia, mutta yllättävän paljon tuollaisia mahtuu, jos laskee prosentuaalista otosta omista kohtaamisista.

En minäkään täydellinen ole ja mitä luultavimmin tulen tekemään virheitä oman koirani kanssa, mutta minä sentään tiedostan asian ja minulla on rohkeutta hakea apua eri tahoilta, jos en itsekseni pärjääkään. Kuitenkin myönnän, että minua huolestuttaa aika paljon se, että koirastani tulee "hullu tappajakoira", niin kuin moni rodun nähnyt sitä luonnehtii, omien valintojeni takia. Yritän kuitenkin imeä teoriatietoa vähän eri puolilta ja katsella eri vaihtoehtoja, enkä jumiutua vain yhteen tapaan: varsinkaan, jos se ei tuon kohdalla toimi. Kuitenkin koiran kouluttaminen on asia, jonka oppii lähinnä vain käytännön kautta, teoriatieto on hyvänä tukena, mutta ei se kerro kaikkea, sillä jokainen koira on (koosta riippumatta) yksilö ja tapa, joka passaa toiselle, ei välttämättä sovi toiselle lainkaan.

Lyhyesti sanottuna, kyllä, olen koiraihminen, vaikka käytänkin sanoja fifi ja rakki: ja siitä huolimatta ymmärrän, että vika on yleensä siellä hihnan toisessa päässä eikä koirassa.

Minä en hevin keksi sitä syytä miksi koira on otettava jos sitä ei haluta kouluttaa. Edellä kirjoittanut kuvasi hyvin sitä mitä (liian ) usein näkee koirien kanssa tehtävän... no kun et kerran tykkää totella.. annetaan sitten olla. Mutta kun vieraan koira ei tykkää totella ja on kiinni persuksissa, on toinen ääni kellossa. Löytyy tuomioita ja korvausvaateita ja ties mitä. Nykyihmiset ei siedä että heidän toimiaan mitenkään arvostellaan, tai koiriaan, autojaan, saati lapsiaan. Ja inhottava totuus on että jokaisen ihmisen toimissa on joskus toivomisen varaa. Mitä tiheämmin asutaan yhdessä sitä useammin. Itse olen yrittänyt opetella sitä tapaa että tuumaan miltä oma tekemiseni näyttää toisen silmissä, ja pyrin koirani kanssa siihen että en itse olisi syypää siihen että rähinöitä, valituksia tulisi. Aina se ei ehkä onnistu, mutta yrittää kannattaa aina.

"Minä en hevin keksi sitä syytä miksi koira on otettava jos sitä ei haluta kouluttaa."

Niin lemmikkejä on monenlaisia(ja toisille voisi olla jopa kani parempi vaihtoehto kuin koira) ja aina toivoisi että kaikki osaisi kouluttaa tai edes haluaisi hieman perehtyä kouluttamiseen. Mutta aina sitä ei voi tietenkään tietää etukäteen tai tuleekin haastavampi tapaus. Apua toki on saatavilla. Eikä avun käyttäminen ole häpeä.

Mutta huolestuttavampaa on että ihmiset jotka ei ymmärrä koirien peruseleitä/koulutusta ottavatkin vahvan rodun niin henkisesti kuin fyysisesti..ja näitä on yllättävän paljon. Minua vastaan on tullut ihmisiä jotka tekevät eri aikaan lenkin koska ei hallitse vahvaa koiraansa ja pelkää että vastaan tulee muita koiranomistajia, machoilijat oma lukunsa, vetäjät ja remmirähinät..toivoisi ainakin isojen vahvojen rotujen omistajille peruskurssi vaatimuksen ja ehkä koirapuistoihinkin voisi aatella koirakorttia eli kurssia missä opetellaan koiran eleet, sosiaalinen käytös, ojentaminen tarvittaessa etc. voisi tappelut koirapuistoissa nollaantua.

"Minua ei haittaa kouluttamattomat jos ne ei aiheuta vaaraa. ... Pienistä ei ole haittaa ainakaan minulle.
ja koiralleni."

Jos pikkukoira on terve, ei siitä periaatteessa ole haittaa minulle tai koirallenikaan. Kyse onkin lähinnä periaatteesta ja siitä kokosyrjinnästä, mitä media ja lähes poikkeuksetta pikkukoiran omistajat harjoittavat meitä isoja kohtaan.

Koska itse haluan tehdä, ja teen, omasta koirastani kunnon koirakansalaisen, niin oletuksena on, että myös muut koiran omistajat haluavat samaa. Näin ei tietenkään tunnu olevan, vaan niitä kouluttamattomia koiria löytyy kaikista kokoluokista. Ja se, jos mikä ahdistaa ja ärsyttää, että koiraa otettaessa ei olla ajateltu sitä, että sekin tarvitsee selkeitä rajoja rakkauden lisäksi. Kyllä, itsekin tuhlaan hellyyttäni ylenmäärin koiraani, mutta silti sillä on tietyt rajat, joita se ei missään tilanteessa saa ylittää. Ja jos se ei näitä rajoja kunnioita, siitä koituu seuraamuksia, joista se ei pidä, mutta joiden avulla se älyää, että jos ylittää tuon kyseisen rajan, joutuu siitä vastaamaan: minulle.

Ja tosiaan tuosta pikkukoirien omistajien ja median harjoittamasta rotusyrjinnästä. Ymmärrän kyllä, että jos isompi koira päättää vaikka puraista ihmistä tai toista koiraa, siitä syntyy suht pahaa jälkeä. Kuitenkin pitäisi muistaa, että eivät kaikki isot koirat ole purijatyyppiä, vaan niitä on vain murto-osa kaikista isoista koirista, joita suomessa on. Siitä huolimatta tietyt rodut (mm. rottweiler, amerikanbulldoggi) leimataan heti hulluiksi tappajakoiriksi ja oletetaan, että ne on hankittu vain egonjatkeeksi, vaikka useimmassa tapauksessa näin ei todellakaan ole.

Mediassa lisäksi tietyllä tapaa paisutellaan asioita. Jos purreen koiran rotu on "tunnettu purijarotu", se ilmoitetaan selkeästi mainitsemalla se. Jos se taas on joku muu, vähemmän tunnettu purijarotu, kyseessä on joko "iso koira" tai "tunnetun purijarodun näköinen". Eli jos purija on vaikkapa kultainennoutaja, ei katsota tarpeelliseksi mainita koiran rotua, koska se on vain ns. hajatapaus muuten kiltissä rodussa, mutta jos purija muistuttaa edes hieman vaikkapa juuri rottweileria, on se _aivan pakko_ mainita jutun yhteydessä.

Entä missä ovat kaikki ne uutisoinnit, kun pikkukoira on purrut toista ihmistä tai koiraa ja kyseinen ihminen/koira on jouduttu viemään tikattavaksi neulanterävien hampaiden upottua tarpeeksi syvälle ihoon? Niinpä, ei missään. Ja miksi? Koska "pienten koirien puremasta ei koidu vaaraa" tai vastaavaa. Näin ollen pienten koirien kouluttamattomuus ja jopa aggressiivisuus hyväksytään sekä median että, näin koen asian, koiraihmisten parissa. Jos näin on, niin siinä tapauksessa en varmaankaan ole koiraihminen, sillä en hyväksy minkään koiran kouluttamattomuutta, oli se sitten pikkuinen chihuahua tai jättikokoinen mastiffi.

En myöskään ole roturasisti, sillä tiedostan, että kouluttamattomia koiria voi olla missä rotu- ja kokoryhmässä tahansa. Joten miksi minun pitäisi alkaa pelätä vaikka juuri rottweilereita sen takia, että muutama on melko varmasti omistajansa takia käynyt ihmisen/koiran kimppuun, kun minusta kyseisen rodun edustajat ovat pääasiassa kauniita ja komeita ja niiden luonne on mitä mahtavin? Ymmärrän toisaalta rotua tuntemattomien ennakkoluulot, sillä mitäpä muutakaan ihminen voi, kuin uskoa, mitä itselle on kerrottu, jos ei itse ole sattunut kyseisen rodun edustajia näkemään tai kohdalle on sattunut vain ne huonot yksilöt? Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että koko rotu leimataan niiden muutaman huonon yksilön vuoksi, jolloin yleensä käy niin, että myös kyseisen rodun omistajat leimataan huonoiksi ihmisiksi, vaikka heidän koiransa olisi kuinka hyväkäytöksinen tahansa.

En näköjään osaa ilmaista itseäni lyhyesti, saati selkeästi, mutta olkoon. Tämä on kuitenkin ihan mielenkiintoinen keskustelu.

"Ja se mitä ihmettelen että miksi isojen koirien omistajat jotka ovat kyllästyneet tappajakoiramaineeseen ottavat tämän lapsellisen kyllä ne pienetkin-osaa kortin. Se tuskin auttaa maineen parantamisessa. Varsinkin kun juuri pikkukoiria on menehtynyt isojen hampaisiin..ja vain kävellessään ohitse. "

Ei se minusta ole lapsellista. Vaan ihan tosiasia, sillä kyllä ne pienetkin osaa. Mutta niistä ei tarvitse sanoa mitään, koska "se ei ole vaarallista". Enemmänkin mielestäni lapsellista on se ajattelutapa, että koska koira on pieni, niin ei sen välttämättä tarvitse olla koulutettu (koska siitä ei ole haittaa tai vaaraa muille).

Ja kuinkahan usein tämä "vain ohi kävellyt" pikkukoira on jollakin tapaa provosoinut isompaa, mutta omistaja ei vain ole huomannut/tajunnut/osannut tunnistaa eleitä ja sitten itketään Iltalehdessä sitä, kuinka "oma pieni mussu vain käveli ohi, kun iso hullu tappajakoira hyökkäsi sen kimppuun"?

Yhdessä viestissä pisti silmään kommentti: "Eli jos hiukankin epäluuloinen koulutuskykyihin niin ottakaa se pieni rotu. pliiis ;)" Hymiöstä huolimatta tuo on mielestäni ihan samanlaista toisten haukkumista, kuin (nähtävästi) minun fifi- ja rakki-nimitykseni. Koska varmasti jokaisella koiraa miettivällä ja sellaisen ottavalla käy välillä mielessä, että "entä jos en osaakaan kouluttaa sitä" (joillakin useammin kuin toisilla). Ja jos on kuitenkin ottanut rodusta selvää, tutustunut ehkä kasvattajiin ja heidän koiriinsa, muihin kyseisen rodun omistajiin, rotuun itseensä ja on lopulta kyseiseen rotuun päätynyt, niin jos se onkin iso ja pikkuisenkaan epäilyttää, niin pitäisi sen takia vaihtaa rotua pienempään, josta tuskin edes tykkää vain, koska se on pieni? Tiedän, että tämä on ihan epäoleellista tässä asiassa, mutta minua vain huvittaa ajatus siitä, että isojen koirien ystävänä minun pitäisi ottaa pikkuinen vuhvu vain siksi, että välillä epäilen omia taitojani ja pelkään, etten saa isosta koirastani kunnon koirakansalaista ja se saa hullun tappajakoiran maineen. Koska ongelmathan ovat lähes aina korjattavissa, jos jotain niin pahaa pääsee tapahtumaan, että koirasta tulee huono koirakansalainen omien valintojen takia. Se vaatii vain omistajalta enemmän ja luultavasti myös sitä asennemuutosta. Väitän kuitenkin, että maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.

Naapuri sanoo mun 40 kiloista laumisnarttua fifiksi, en ole ottanut itseeni, eikä koirakaan ole.

Mulle fifi tuo kuvan paris hiltonin kaltaisesta bimbosta, joka on ottanu söötin käsilaukkukokoisen koristekoiran, jota ei kuitenkaan jaksa kouluttaa tavoille ja kohtelee koiraa kuin ihmisvauvaa. Tämä fifi on sitten kotinsa tyranni ja lenkkipolkujen ärsyttävä räksyttäjä ja hyökkäilijä.

Iso fifi otetaan samalla tavalla väärin perustein egon jatkeeksi, ei jakseta kouluttaa. Sillä sitten päästään uutisotsikoihin vähän eri lempinimillä.

Mulla fifi meinaa myös sellaista kouluttamatonta pikkupuudelia, joka kulkee timanttipannassa ja /tai käsilaukussa.. Ja ne kaikki räkyttävät "söpöt pikku lutuset" kuuluu samaan kategoriaan. Ja isot kouluttamattomat on myös rakkeja. Joskus ne pienet (ei ole koulutuksella väliä) ovat myöskin nimikkeen "suupala" alla. Tämä tosin aivan huumoripohjalla.
Itelläni menee hermot noitten kouluttamattomien kanssa, kun itse edes yritän tehdä jotain koirieni kanssa (ovat siis isohkoja). Koirani provosoituvat kyllä, jos on tarpeeksi ärsyttävä pieni räkyttämässä nenän edessä, sitten tietenkin ojennan omaani, mutta joskus käy mielessä, että voisinpa tehdä saman sille ärsyttäjälle =/
Itse en oo varmaan ikinä nähnyt hyväkäytöksistä / koulutettua chihuahuaa. Valitettavasti, ja tämä saa aikaan kaikki kyseisen rodun edustajat leimattuna minun silmissäni. Olen kyllä muita pieniä rotuja nähnyt toimivan hyvin, ja isoja riuhtovan minkä jaksaavat..

Sitä en tiedä miksi jotkut inhoavat pieniä,pitäis kysyä niiltä.Outo ja vähän yliampuva tunnetila,kohdistuen johonkin vähemmän oleelliseen elämässä.
Se sitten,jos on pelkästä pitämisestä tai ei kiinni,niin mikäs siinä.Makuasioitahan nuot...

Minua ei tuo fifi sana ärsytä.Tosin riippuu vähän missä mielessä kukakin käyttää.Jokasävyssä se nyt ei ihan kivaa,saati korrektia tosiaan ole.

Tuli vaan mieleen,kun kerran olin eräässä kioskissa sisäpuolella pikkukoissu sylissä,niin edessä oli mies,joka nyt vähemmän järkevää päästeli naamastaan.
"Ai sul on tollanen nyrkillä tapettava pikkififi"...Noh,mitäpä minä tuosta,varsinkin kun hyvällä päällä olin :D
Mutta kuinka sattuikin,ulkona,minne olin jättänyt vähän iiiiisomman mallin :D,niin ko.mies oli jättänyt,tosin hyvän välimatkan päähän isohkon sekarotuisen turrinsa,joka räyskytti omaani.
Pakkohan se oli kuitata,kun koko eroakin oli ihan "kivasti" joka suuntaan :D omaani,että "ai täällä on toinenkin nyrkillä tapettava pikkufifi,joka jo huutaa isäntää apuun,ettei iso paha susi sitä syö..."
Juu,ilkeä ja hävytön olin,mutta joskus ei voi vastustaa kiusausta sitä olla...

Hauskanen tarina ;)

Itselläni fifeihin kuuluu KAIKKI kouluttamattomat koirat.kyllä myös se kouluttamaton mastiffi on fifi. Koiran tai omistajan ulkonäöllä tai koolla ei tässä asiassa ole mitään merkitystä. Itse enempi nostan hattua niille joilla on se hyvinkoulutettu chichuahua ;)

itse lasken fifiksi sellaiset pienet puudelit, chiuahuat tms jotka voisi kuvitella näkevänsä jonkun hienosto rouvan (jolla turkis olkapäillä ja joka paikka kimaltelee jalokivistä ja koira koristeltu emäntänsä tapaan) mukana.. ehkä tullu lapsena jostain elokuvista tms piiretyistä tuo pinttymä fifistä :)