Onko täällä yhtään ateistia joka voisi
rehellisesti vastata siihen, että onko teillä
koskaan epäilystä oman näkemyksen suhteen?tuleeko
koskaan mieleen, että jos Jumala on sittenkin
olemassa? Itse en ole uskovainen, mutta sen
verran olen asiaan perehtynyt, että mielestäni
ateisti elää myös täysin uskon varassa ja suoraan
sanoen en tällä hetkellä usko että kukaan ateisti
voi olla niin varma ettei epäile omaa
mailmankatsomustaan.Vaikka en ole uskovainen
silti Raamatussa on jotakin joka vaivaa eikä jätä
rauhaan.. Miten on ateistit?????
rehellisesti vastata siihen, että onko teillä
koskaan epäilystä oman näkemyksen suhteen?tuleeko
koskaan mieleen, että jos Jumala on sittenkin
olemassa? Itse en ole uskovainen, mutta sen
verran olen asiaan perehtynyt, että mielestäni
ateisti elää myös täysin uskon varassa ja suoraan
sanoen en tällä hetkellä usko että kukaan ateisti
voi olla niin varma ettei epäile omaa
mailmankatsomustaan.Vaikka en ole uskovainen
silti Raamatussa on jotakin joka vaivaa eikä jätä
rauhaan.. Miten on ateistit?????
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minusta koko ateismin idea lähtee siitä että
kyseinalaistaa maailmankatsomukset ja sen on
lähdettävä omasta näkemyksestään. Ikävä kyllä
löytyy myös fanaattisia ateisteja jotka pitävät
omastaan kiinni suuremmin ajattelematta. Vai
pitäisikö heitä ennemminkin sanoa jumalan
kieltäjiksi.
Mulla on usein käynyt mielessä 'entä jos..',
siitähän terve usko lähtee liikkeelle. Ateisti
uskoo siihen ettei jumalaa ole. Enkä mä ole
itsekriittisyydestä huolimatta (tai siitä
johtuen) kohdannut vielä yhtään järkevää
perustetta joka asettais jumalaan/jumaliin
uskomisen paremmaksi selitykseksi kuin ateismin.
Itseasiassa mulla epäilys on vuosien varrella
johtanut siihen että oon tullut koko
ajan "maallisemmaksi".
En kuitenkaan pidä mitenkään pahana että muut
uskoo jumalaan, kunhan se usko ei ei yritä
selittää asioita henkimaailmalla tms kun on
olemassa yksinkertaisempia ja järkeviämpiäkin
malleja. Esim. maailman syntyyn mulla ei ole
mitään tieteisiin/järkeen pohjautuvaa selitystä
mutta se ei tarkota sitä että mun pitäis uskoa
jumalaan joka on lupaa taivaita ja antaa käskyjä
siitä millainen mun pitäisi olla.
Ehkäpä mä olen ennemminkin agnostikko...'ehkä on
olemassa jumala'. Ja skeptisyys on mulle
tärkeää...se että on valmis muuttamaan
maailmankuvaansa sen mukaan kun tieto kehittyy
mutta ei ilman kritiikkiä pidä ottaa mitään
vastaan, ei edes ateismia.
Raamatussa on monia hyödyllisiä elämänohjeita
mutta samat ohjeet voi kehittää pelkällä
järjelläkin. Ei minusta tule aivotonta
murhaajaraiskaajaa vaikka en perustakkaan
moraaliani minkään keijukaisten "sanoihin".
Ihmettelin tota kommenttiasi, että ei ole
yhtään järkevää syytä uskoa Jumalaan. Ajatellaan,
että Jumala todella on olemassa ja raamattu on
tosi. Eikö silloin pelastuminen ole aivan
valtavan suuri syy uskoa Jumalaan.
Ja raamatussahan juuri opetetaan, ettei ihmisen
pidä yrittää ja ponnistella muuttaakseen itseään.
Siellähän luvataan, että Jumala muuttaa itse
sinua tahtonsa mukaan. "Jumala vaikuttaa sekä
tahtomisen että tekemisen, jotta hänen hyvä
tahtonsa tapahtuisi".. Siellä sanotaan, että
uskokin tulee Jumalalta, eikä ihminen pysty
luonnostaan uskomaan Jumalaan.
Jokainen voi pyytää Jumalaa elämäänsä ja pyytää
uskoa. Silloin sinun ei tarvitse tehdä mitään,
kaikki tulee "ylhäältä". Jos kaikki paljastuu
valheeksi et menetä mitään. Jos evankeliumi onkin
totta, saat todellakin "jotain"..
Kun olen tutustunut perusteellisesti Raamattuun,
ja nähnyt sen valheet ja ristiriidat, niin minulle
ei ole epäilystäkään, etteikö Raamatun Jumala
olisi täyttä puppua.
En itse tietenkään voi sanoa tuntevani Raamattua,
mutta toki olen sitä lukenut paljonkin, mutta en
saa samaa käsitystä kuin sinulla on esim.neljässä
evankeliumissa on "ristiriitoja" jotka ihme kyllä
enemmänkin todistaa sen puolesta, että
evankeliumit eivät ole keksittyjä ja sovittuja
esim.Yksi evankeliumin kirjoittaja kertoo, että
toinen ristin ryöväri pilkkasi jeesusta ja toinen
kääntyi Jeesuksen puoleen. Toisessa
evankeliumissa molemmat pilkkasivat.Juuri tämä
todistaa, että he eivät ole yksissä tuumin
sopineet kertomuksiaan, vaan niinkuin kolari
paikalla jokainen todistaa sen minkä olivat
nähneet ja kuulleet.Minusta sun perustelut eivät
olleet riittävät kun sanoit sanan "puppua" se
kertoo pikemminkin sinun asenteestasi.Samaa
sanoisin joillekkin uskovaisille jotka myös tällä
asenteella perustelevat raamattua ja Jumalaa.
Nykyään raamattukriittinen tutkimus on sitä
mieltä, että evankeliumeja ei ole kirjoitettu
ennen kuin vasta noin 70 tai enemmän vuotta
Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen. Ja
evankeliumit ovat enemmänkin toistensa kopioita,
kuin itsenäisiä kirjoituksia.
Olet omien sanojesi mukaan tutustunut
perusteellisesti Raamattuun. Sopiiko että kysyn
muutaman asian, joihin voisit vastata Raamatun
mukaisesti?
1. Mikä ero on Uudella Ja Vanhalla Testamentilla?
Kumpaa aikaa me elämme?
2. Mistä Raamatun (lähinnä UT:n) mukaan syntyy
usko?
3. Miksi Jeesus kuoli?
4. Mitä on armo?
5. Kertoisitko pääkohdat Paavalin elämästä?
Tarkoitukseni ei ole millään tapaa haastaa
riitaa, tai kyseenalaistaa sanomaasi. Tahtoisin
lähinnä kuulla miksi sinulle Raamatun tuntemus
vaikuttaa päinvastaisesti kuin minulle. Minulle
Raamatun lukeminen on kuin palapelin kokoamista,
sitä kautta minulle rakentuu kokonaisvaltaisempi
käsitys tästä elämästä ja maailman menosta. Tässä
tietysti tarvitsen myös Jumalan apua, läheskään
aina ei oma ymmärrykseni riitä.
Korkeasti arvostaisin asiallista vastausta ja
vastaajaa.
Saa toki muutkin esittää omat käsityksensä.
Kyllähän minä sen tiesin, että evankeliumit ovat
myöhemmin kirjoitettu, mutta eihän se tee
vääräksi Raamattua. sanoihan Jeesuskin jossain
kohtaan, että Pyhä henki muistuttaa teitä kaikesta
mitä minä olen teille puhunut.Ja jos Raamattu
olisi varmasti väärennys mielessä tehty olisihan
ne voinut laittaa kaikki kohdat yhdenmukaisiksi
(esim. juuri tuo ristin ryövärien kohta)Ei kyllä
tässä on kyse jostain muusta en minä ainakaan voi
ihan puppuna tuota kirjaa pitää,en vaan voi!
Etsijä olet oikealla tiellä. Jatka vaan
etsimistä, uskoisin että sinulla ei mene enää
kauaa siihen kun löydät.
Jos avoimella ja rehellisellä mielellä etsit,
niin tulet myöskin löytämään, sillä Raamatussa
sanotaan "Etsivä löytää..."
Onnea ja siunausta jännittävällä tiellä!!!
Kaikissa asioissa pitää olla takinkääntövara.
Heti jos jumalan näen niin miksen uskoisi. Sitä
odotellessa ehtii kyllä aurinko sammua mutta
silti :-)
että kukaan ei voi kuolematta nähdä Jumalan
kasvoja. Toisaalta, toisessa kohtaa Raamattua
kerrotaankin, miltä Jumala näyttää. Se on sitä
Raamatun ehdotonta totuutta se.
Etkös juuri vähän aikaan sitten kertonut että et halua edes tutustua Raamattuun saatikka lukea sitä? Nyt kuitenkin sanot että olet tutkinut sitä, ja vielä perusteellisesti. Mikäs on tullut?
Jumalan kasvojen näkemisestä:
kysymys: Mistä kuolema PELKÄSTÄÄN johtuu? Synnistä.
Vanhassa Testamentissa, samassa kirjassa missä sanotaan että Jumalan kasvoja ei voi kukaan nähdä, Mooses näkee ne, käsketään myös etsimään Jumalan kasvoja. Samassa kirjassa, Vanhassa Testamentissa sanotaan myös että kukaan syntinen ei kestä Jumalaa.
Eli yksinkertaisesti, Mooses oli puhdistettu synnistä, ja näin pystyi katsomaan Jumalaa kasvoihin.
Katsos kaikki 5. Mooseksen kirjaa ne pitää lukea suht yhteen. Ensimmäisessä kirjassa Jumala itse käyskentelee Paratiisissa ja puhuu kasvotusten Aatamin ja Eevan kanssa. Jos ottaa yhden kohdan irti asiayhteydestään (tässä tapauksessa muista Jumalan ihmissilmillä näkemisistä), voi tottakai löytää virheitä, kun ei pysy koko totuudessa.
Se on sitä Raamatun ehdotonta totuutta se, ehdoton totuus.
kerro nämä kohdat. olisi mielenkiintoista lukea
miten raamattu kuvailee jumalaa!
"Etkös juuri vähän aikaan sitten kertonut että et
halua edes tutustua Raamattuun saatikka lukea
sitä?"
Tuo on ehdottomasti valetta. Olen lukenut
Raamattua paljon, ja tälläkin palstalla
siteerannut lukuisia kertoja. Vähintäänkin
HevoinenFund erehtyy henkilöstä. Minusta olisi
erittäin typerää alkaa väittelemään teoksesta,
jota ei tunne. Koraania olen lukenut niin vähän,
että suoraan tunnustan olevani väärä henkilö
väittelemään Koraanin sisällöstä, mutta Raamattu
on minulle tutumpi kuin useimmille sen nimeen
vannoville hihhuleille.
Ei tule koskaan mieleen. Niin alas en ole koskaan
vajonnut. En elä uskon varassa. Olet jotenkin
käsittänyt väärin. En usko Jumaliin. En epäile
suhdettani Jumaliin. raamattu vaivaa minua siksi,
että on ihmisiä, jotka ottaa sen todesta. Se
tekee maailmasta tyhmemmän vrt.itsemurhalentäjät
ja paratiisi. Sama jumalahan teillä on.
Raamattu jättää rauhaan. Sinä et vain jätä
raamattua rauhaan.
aloitit "Ei tule koskaan(epäily)mieleen",tuohon
asti olit jotenkin uskottava.Mutta kun jatkoit
"Niin alas en ole koskaan vajonnut",vesitti tuon
aikaisemman lauseesi,näin siinä suurta
ylimielisyyttä.Ensinnäkin sinäkö voit päättää
olla epäilemättä? jos voit, silloinhan totuus ei
ole sulle päällimmäinen asia, jos taas et voi
luulisi sinun olevan näiden asioiden edessä vähän
nöyrempi.Sanoit että et elä uskon varassa.Jos
ajatellaan esim. sitä ensimmäistä solua joka piti
koko elollisen mailman (eläimet ja ihmiset)geenit
sisällään,siihen soluun oli ohjelmoitu valtava
viisaus sisälle.Niin kyllä ateistilla täytyy olla
hirmuinen usko ,että tuo solu tuosta vain syntyi
itsestään ilman ulkopuolista tekijää ja
suunnittelijaa.Eli uskon varassa joudut elämään,
vaikka kuinka tahtoisit olla vajoamatta niin alas.
En tunne yhtään Kristittyä itsemurhaterroristia,
kyllä ne itsemurha autuudet on koraanista ja
puhuu eri Jumalasta, kuin
Raamattu.Sanoit "Raamattu jättää rauhaan sinä et
jätä raamattua rauhaan".Niin, jättäähän totuuskin
rauhaan jos siitä ei piittaa.Olen lukenut jostakin
(en raamatusta)että "Pahinta mitä ihmiselle voi
tapahtua on se, että Jumala jättää hänet rauhaan".
Valitettavasti en usko sinua siinä, ettet
milloinkaan epäile.
rehellinen suhteessa kyselyihisi, ehkä kysymys on
vai pielessä, väärä...? No voi tietysti olla
rehellinen, mutta ainoastaan niissä puitteissa
mitä on, annettu,...lue, opetettu)
Tottakai raamatussa vaivaa moni asia, siinä kun
mennään herkimmille alueille, kuten nyt kuolema
ja sen sellaiset ja ihminen kun on kuitenkin
yksin, niin sitä voi ruveta harmittamaan, siis
tämä ihmisenä olo, johan on kummaa se.
Kaikenlaistahan sitä tulee mieleen useinkin,
mutta jumalan olemassaolo ei ole sellainen
päällimmäinen kysymys, joka vaivaisi ainakaan
minua öin ja päivin. Jos se on niin fiksu kaveri
kuin usein kuulee väitettävän, niin mitäpä minun
kuuluu tässä hätäillä ja vaivaantua, en ainakaan
koe sellaista mitenkään velvollisuudekseni, jos
on fiksumpiakin olemassa.
Tietysti jos uskonnot väittävät jumalan ja
maailman ominaisuuksista yhtä ja toista, kuin
mitä on ympäröivä todellisuus, niin voi
tuollainen kysymys jumalan olemassaolosta
pölähtää päähän ja vieläpä niin että sellaista ei
olisi, missään. Jos multiversumiteoria on totta,
mahtuu sinne muutamat jumalatkin, mutta se on
taas eri jutska ja sitäpaitsi ajatusleikkinä maan
mainio.
Raamatussa nyt on vaikka mitä ja yhtä ja toista,
mutta miksi joku kenties älyttömän superälykäs
olento välittäisi jotain ylimaallisia bittejä
jollain aivoaalloilla jonnekin erämaahan jonkun
taatelintallaajan sulkakynään ja käskisi
tuollaisen kirjan kirjoitettavaksi, kirjan jossa
sitten olisi vastaus ihan kaikkeen, ajatuksena
tökki tuo.
Kirjan jota on vieläpä muokattu jälkeenpäin ja
kaikenkarvaiset papit ovat sitten valinneet, mitä
niihin kansiin saa laittaa. Jos itse olisit
menossa "pelastamaan" jonkun planeetan kovasti
rakastamasi hassun hauskat lihamöhkäleet,
toimisitko sinä noin ?, tuskinpa vain, tulta
munille tai selväpäistä puhetta samoilla
taajuksilla, kiitos. Sama hommeli koskee muitakin
kirjoja, joiden on väitetty olevan oikein
jumalien käsialaa.
Luulisi nyt olevan paljon tehokkaampiakin tapoja
viestinsä perille saamiseksi, nyt täällä
meilläkin pääsääntöisesti vain tulkitaan yhtä
opusta ja tulkitaankin enemmän kuin useammalla
tavalla, sota siitä seuraa näillä eväillä, kuten
on aina seurannutkin ja tulee seuraamaan.
No onhan toki olemassa runsaasti ns. järkisyitä
jotka puoltavat jumalan tai jumalien maailmasta
puuttumista ja varmaankin löytyy pohdintoja
toisinkin päin, mutta niistä on täälläkin niin
paljon veivattu oksettavan makuista taikinaa,
että enpäs nyt aloitta isompia kinaamisia
kaikkitietävien raamutunlukijoiden kanssa.
Sellainen kinaaminen kun ei johda tiedon
lisääntymiseen, koska raamattu on joidenkin
fanattisimpien ihmisten käsissä sellaista
ihmeellistä itsepaikkaavaa ihmeliimaa, jolla voi
aina paikan tullen paikata mitä vuotoja huvittaa
ja silti vaan vuotaa.
Itse en sano olevani mikään *.nisti, olenpahan
vaan ja katselen maan mainiota avaruuden ikkunaa,
jos tämä ei joillekin jumalille kelpaa, niin
minkäs minä sille voin, mitäs läksit, mitäs tämä
elo nyt on, mielipuolisen mainio seikkailuhan
tämä on, ainakin näin hyväosaisen matkaajan
mielestä.
Helppoa olla suomessa ja pohtia vaikka jumalia,
raha tulee seinästä ja kusi menee reiästä, eikä
hypi osamatbeelatukat silmille, onko tämä kaikki
jumalien syytä, enpä tiedä, pitäisikö.
Seuraavaksi samaan ongelmavyyhteen pitäisi ryhtyä
pohtimaan myös sielun proplematiikkaa, miten
sellaisesta perinteisestä "sielusta" ennen niin
hyvin tiedettiin, kun nyt ei tiedetä yhtikäs
mitään, kaikki skitsoilut kun on paikannettu
hyvin pitkälle aivosähkörätinäksi, veikkaanpa
että ei löydy sielua, kun ei vaan löydy, se on
uskomusten asia, sekin.
Jos jollakulla on intuitio, kokemuksentapainen,
usko, näky, haju, kuulo tai muu jumalateorioita
vahvistava asianlaita empiirisessä
kokemusmaailmassaan, se ei todista mitään muuta
kuin että jollakulla on yleensä kokemuksia.
Eli se mainittu vaivaaminen vain jatkuu, ainakin
jos sen antaa jatkua, kunnes se jumala on niin
valtavan huolissaan meistä reppanoista, että
tulee sanomaan isokokoisen Moi, niin että tajuu
kaikki sen hommelit, mutta eipähän vissiin tule,
se kun on ilmeisesti sammunut, onhan nyt jo
lauantai pitkällä ja se jumala kun on kovasti
vielä ihmisen kaltainenkin.
Rätisemisiin!
Nojoo..ehkä joskus. Minä en usko jumalan/jumalien
olemassaoloon. En näe siihen mitään syytä. Voihan
tietenkin olla mahdollista, että esim. Orionin
tähtisumun takana lymyää jonkinlainen jumala,
mutta jos joku haluaa saada minut uskomaan
moiseen, niin sen jonkun kannattaisi esittää aika
helvetin pätevät todisteet tämän kyseisen
jumaluuden olemassaolosta.
Parempi tietenkin olisi jos jumala ilmestyisi
minulle henk.koht ja kertoisi, että mikä on
homman nimi. Vähempikin kyllä saataisi riittää.
Jos esim. kuuhun ilmestyisi valtavilla
kirjaimilla kirjoitettu teksti, jossa
sanottaisiin vaikkapa, että "Allah on ainoa
jumala ja Muhammed on hänen profeettansa", niin
saattaisin alkaa vakavasti harkitsemaan
kääntymistä islaminuskoon. :)
Eli kyllä minä joskus harvoin saatan jopa
innostua epäilemään omaa (tieteellistä)
maailmankatsomustani. Herään todellisuuteen
kuitenkin lähes välittömästi..
"Vaikka en ole uskovainen
silti Raamatussa on jotakin joka vaivaa eikä jätä
rauhaan.."
Ilmeisesti sinua vaivaa draamatussa se, että jos
kyseinen tekele on todellakin jumalan sanaa, niin
siinä tapauksessa tällä kyseisellä jumalalla ei
hissi todellakaan nouse ihan vintille asti. Vai?
Joo kiitos kun myönsit tuon epäilyksesi,vaikka
jatkoit, että heräät välittömästi
todellisuuteen.Entä jos epäilyn hetkellä
olisitkin heräämässä todellisuuteen? No enpä tätä
nyt väitä.Kun sanoit että jos taivaalle tulisi
teksti Jumalasta ,sitten saattaisit uskoa.Ihme
kyllä minä en uskoisi sellaisen perusteella.Minun
täytyisi ennen kaikkea sisäisesti vakuuttua ei
mikään ulkoinen todiste ja merkki sitä tee.Moitit
Jumalan hissiä,että huonosti kulkee.Mites tuo
Jeesus sanoi eikö jotakin, että "Etsikää niin
löydätte ja kolkuttakaa niin teille
avataan"voisiko tuo kolkuttaminen olla nyky
ajassa samaa kuin "hissin nappulan
painamista"Entä jos ei olla painettu tuota
nappulaa, jos vaikka alkais hissi kulkemaan?
Taas tuli etsijältä hyvä kirjoitus.
Sydämessään sen jokainen tuntee, kun sinne tulee
Jumalan rauha ja lepo.
Musta alkaa tuntua, että et sä ole enää mikään
etsijä, vaan olet kypsää viljaa kerättäväksi
taivaan aittaan.
En tällä tarkoita, että sun kuolla pitää vaan
että sä painat sitä "taivashissin" nappulaa
riittävän kovaa eli rukoilet Jeesusta Kristusta
sydämesi valtiaaksi.
Itse olin eilen hautajaisissa. Siinä kun laskimme
vainajan sinne 2,5 metrin syvyyteen, niin sillä
hetkellä ei tullu paljon mieleen tämänkään
palstan kinaamiset.
Tiesin, että siellä oli yhden Jumalan uskollisen
palvelijan maallinen tomumaja. Mutta
riemullisempaa oli tietää, että hänen sielunsa
oli jo kiitänyt Jumalan lepoon.
Kuolema on kuitenkin aina hetki, joka
pysähdyttää. Se on lopullinen hyvästijättö
jollekin rakkaalle ajan rajan tällä puolen.
Mutta siunaustilaisuuskaan ei ollut mikään
surujuhla vaan siellä kiitettiin siitä
palvelustyöstä, jonka tämä Jumalan palvelija oli
saanut tehdä.
Edelleen kiitettiin siitä, että erään kerran me
saamme jälleen kohdata tämän nyt poisnukkuneen
kanssa.
"Joo kiitos kun myönsit tuon epäilyksesi,vaikka
jatkoit, että heräät välittömästi
todellisuuteen."
No jaa. Tämä pienenpieni epäilyni on lähinnä
sellaista, että jos jossakin yhteydessä
uskovainen alkaa vaikkapa kertoilla minulle
siitä, että mikä minua hänen mielestään odottaa
oletetussa tuonpuoleisessa, niin sellainen
ajatus, että "entäs jos.." juolahtaa mieleeni.
Todellisuuteen herään kun otan oikein ajatuksen
mukaan ja totean taivaat ja helvetit yms. asiat
ihmisen taikauskon tuottamiksi harhakuvitelmiksi.
"..Entä jos epäilyn hetkellä
olisitkin heräämässä todellisuuteen? "
Sekin mahdollisuus voi tietenkin olla olemassa,
mutta pidän sitä erittäin epätodennäköisenä.
"Kun sanoit että jos taivaalle tulisi
teksti Jumalasta ,sitten saattaisit uskoa."
Painopiste sanalla _saattaisin_. En tietenkään
hurahtaisi uskoon heti, vaan tutkisin kaikki muut
selitykset ilmiölle. Jos paljastuisi, että
kyseiselle ilmiölle ei ole, eikä voi olla mitään
muuta selitystä kuin jumalan (mutta minkä niistä)
tekonen, niin sitten asia olisikin jo eri.
"Ihme kyllä minä en uskoisi sellaisen
perusteella.Minun täytyisi ennen kaikkea
sisäisesti vakuuttua ei mikään ulkoinen todiste
ja merkki sitä tee."
Hyvä. Nyt näkisin, että olet asian ytimessä. :)
"Moitit
Jumalan hissiä,että huonosti kulkee..."
No todellakin. Jos raamattu todellakin on jumalan
inspiroima teos, niin silloin tämä jumaluus on
mielestäni todella pahasti
sekaisin/jäässä/koomassa/.
Luulisi kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan jumalan
osaavan taikoa sellaisen kirjan, josta selviää
hänen oletettu tahtonsa ilman turhia tulkintoja.
Mutta mitä vielä...
itse olen uskossa , mutta
minusta on "järjetöntä" lähteä kieltämään Jumala
jos hän on olemassa , ja jos (kun) Jumala on
olemassa sen kyllä saa selville ,jos haluaa!
---
eriasia sitten jos ei halua uskoa, totuuteen,
onhan näitä vaihtoehtoja apina-opit yn muut?
eihän yksikään ihminen, on sitten uskova tai
uskomaton, elä ilman uskoa. se voidaan hyvin
pistää samaan pakettiin toivon ja rakkauden
kanssa. ne, jotka väittävät ateistin uskovan ei
mihinkään, väittävät ettei ateisti toivo ja
rakasta mitään. väite on päätön ja järjetön. yhtä
hyvin sitä voi lopulta väittää samaa kenestä
tahansa uskovaisesta.
mitä tulee epävarmuuteen, se on hyvin
inhimillinen tunne. olen varma vain siitä, että
on valtava määrä ihmisiä, jotka ripustautuvat
mihin tahansa, jottei ylitsevyöryävä
epätietoisuus ja -varmuus sekoita päätä. ihminen
voi yhtä hyvin löytää viinan, huumeet,
ihmissuhdekierteen kuin uskonnon 'tyhjiötä'
täyttämään tai luomaan edes jonkinlaista
varmuutta ja järjestystä muuten kaoottiseen
elämäänsä. ateisti ei väitä olevansa varma,
toisinkuin uskovaiset, joilla on olemassa jo
jokin totuus. millä tavalla ateisti ei
kyseenalaistaisi omaa uskoaan? he ovat joka
tapauksessa yhtä uskovia kuin kristityt. eli
kysymyksesi kääntyy lopulta muotoon: onko
kristityillä koskaan epäilyksiä uskonsa suhteen?
onko heille tullut koskaan mieleen, ettei jumalaa
ehkä olekaan olemassa? ihminen = ihminen
tunteineen ja toiveineen, olkoon sitten uskova
tai ei-uskova. eikö niin?