Asun kilometrin hiekkatiepätkän päässä meidän kyläm keskustasa,missä talot ovat aika vieri vieressä. Kylän keskusta on päällystetty, eikä päällyste suinkaan ole asfalttia, vaan jotain ihan muuta. Toisin sanoen päällyste ei ole hevosen kestävä. Kelirikko aikaan siihen voi jäädä rumatkin jäljet, jos ei kulje tien ruohoisilla reunoilla.
Noh, kylällä on toinen talli, kylän keskustasta isolle tielle päin, ja se on vielä päällystetyn tien osan varrella. Ja se on tallille hankalaa, koska kelirikko aikaan he eivät pääse liikkumaan kylältä juuri monillekkaan teille, koska kylänmiehet ovat pystyttäneet tien alkuun ja tie päällysteen loppumiskohtaan ratsastuskieltomerkit (joka muuten on laiton, ainakin näin mulle on väitetty). Tallin omistaja on varsin herkästi hermostuvaa sorttia, ja hän on saanut maajussit nousemaan aseisiin hevosia vastaan. Ja nyt on jo kyse vuosikymmenien riidoista tallin omistajan ja yhden muita ärtyneemmän maajussin välillä. He ovat jatkuvasti napit vastakkain, itse olen välttynyt kaikilta harmeilta pysymällä poissa keskustasta, vaikka minulla olisikin oikeus siellä liikkua(maksan tien huoltamisesta).
Hyvä on, tiedostan tämän ongelman,ettätie ei kestä kulkea, ja siksi olenkin pysynyt poissa sieltä. Nyt keväällä vaan tuli pahimpaan kelirikko aikaan pyyntö, että saapuisin keskustassa olevalle tallille tunneille, sinne oli ihan palkattu kouluttaja useammaksi kuukaudeksi muutamia kiinnostuneita neivomaan. En halunnut kieltäytyä; ainutlaatuinen tilaisuus oppia uutta. No, kävin tunneilla koko kevään, enkä välittänyt ratsastuskieltomerkistä. Minun täytyi mennä kylän läpi kerran viikossa, enkä suinkaan laukannut kyseistä pätkää ja kuljin tien reunoilla aina, kun mahdollista.
Kylänmiehet, (varsinkaan se kiukkuisin kaikista) ei oikein pitänyt siitä, että menin heidän juuri korjatulla tiellä, ja oikeastaan olisin minäkin näreissäni, jos joku pilaisi tieni juuri, kun olen saanut sen kuntoon. Mutta en pilannut tietä, enkä päässyt mistään muualtakaan tallille ilman, että olisin ratsastanut isoa tietä myöten. En halunnut lähteä isojen rekkojen sekaan leikkimään hengelläni.
Minut sitten kerran pysäytettiin, kun ratsastelin takaisin kotia päin. Ja arvatkaahan millä härvelillä viereeni parkkeerattiin? Paloautolla! Hevoseni oli kuolla kauhusta, ja se tanssahteli ja oli hyvin rauhaton, kun kuuntelin nuhdesaarnaa. Koitin puolustella itseäni, perustella, miksi liikuin tiellä, mutta aina sain vastaan enemmän ja enemmän syitä, miksi en saa ratsastaa tiellä. Lopulta he lähtivät autollaan.
Olin kiukkuinen tapahtuneesta. Olin kiukkuinen itselleni, kun olin mennyt kylän läpi, vaikka tiesin, etten oikein muuta voinut. Olin kiukkuinen ainaiselle riidalle tallin omistajan ja minua haukkuneen maajussin välillä, olin kiukkuinen tienpäällysteelle, joka oli huono ja ennen kaikkea minua harmitti, että tähän asti ihan leppoisat suhteet kylämpäämiehiin kärsivät tyhmän jutun takia.
Illalla tallin omistaja kylältä soitti minulle ja kysyi, että mitä asiaa palomiehillä minulle oli (tallilta hyvä näköala pitkälle pätkälle kylän tietä) ja kerroin tapahtuneesta. Naisen kiukku oli melkein käsin kosketeltavaa, ja hän meni ja soitti heti perään kylän jollekkin päällikölle. Parin päivän päästä ratsastuskieltomerkit katosivat teiden päistä ja pystyin vapain mielin ratsastamaan.
Mutta kyllä on vaikeata! Niin hankalaa! Muuten minulla on kaikki luvat ratsastaa teillä ja pelloilla kunnossa, pirhanan kylänpäällystettytie vain hinkkaa kengässä. Onko teillä samanlaisia ongelmia liikkumisen suhteen?
mitä mieltä yleensäkkään olitte tästä jutusta; pidänkö meteliä ihan turhasta?
Noh, kylällä on toinen talli, kylän keskustasta isolle tielle päin, ja se on vielä päällystetyn tien osan varrella. Ja se on tallille hankalaa, koska kelirikko aikaan he eivät pääse liikkumaan kylältä juuri monillekkaan teille, koska kylänmiehet ovat pystyttäneet tien alkuun ja tie päällysteen loppumiskohtaan ratsastuskieltomerkit (joka muuten on laiton, ainakin näin mulle on väitetty). Tallin omistaja on varsin herkästi hermostuvaa sorttia, ja hän on saanut maajussit nousemaan aseisiin hevosia vastaan. Ja nyt on jo kyse vuosikymmenien riidoista tallin omistajan ja yhden muita ärtyneemmän maajussin välillä. He ovat jatkuvasti napit vastakkain, itse olen välttynyt kaikilta harmeilta pysymällä poissa keskustasta, vaikka minulla olisikin oikeus siellä liikkua(maksan tien huoltamisesta).
Hyvä on, tiedostan tämän ongelman,ettätie ei kestä kulkea, ja siksi olenkin pysynyt poissa sieltä. Nyt keväällä vaan tuli pahimpaan kelirikko aikaan pyyntö, että saapuisin keskustassa olevalle tallille tunneille, sinne oli ihan palkattu kouluttaja useammaksi kuukaudeksi muutamia kiinnostuneita neivomaan. En halunnut kieltäytyä; ainutlaatuinen tilaisuus oppia uutta. No, kävin tunneilla koko kevään, enkä välittänyt ratsastuskieltomerkistä. Minun täytyi mennä kylän läpi kerran viikossa, enkä suinkaan laukannut kyseistä pätkää ja kuljin tien reunoilla aina, kun mahdollista.
Kylänmiehet, (varsinkaan se kiukkuisin kaikista) ei oikein pitänyt siitä, että menin heidän juuri korjatulla tiellä, ja oikeastaan olisin minäkin näreissäni, jos joku pilaisi tieni juuri, kun olen saanut sen kuntoon. Mutta en pilannut tietä, enkä päässyt mistään muualtakaan tallille ilman, että olisin ratsastanut isoa tietä myöten. En halunnut lähteä isojen rekkojen sekaan leikkimään hengelläni.
Minut sitten kerran pysäytettiin, kun ratsastelin takaisin kotia päin. Ja arvatkaahan millä härvelillä viereeni parkkeerattiin? Paloautolla! Hevoseni oli kuolla kauhusta, ja se tanssahteli ja oli hyvin rauhaton, kun kuuntelin nuhdesaarnaa. Koitin puolustella itseäni, perustella, miksi liikuin tiellä, mutta aina sain vastaan enemmän ja enemmän syitä, miksi en saa ratsastaa tiellä. Lopulta he lähtivät autollaan.
Olin kiukkuinen tapahtuneesta. Olin kiukkuinen itselleni, kun olin mennyt kylän läpi, vaikka tiesin, etten oikein muuta voinut. Olin kiukkuinen ainaiselle riidalle tallin omistajan ja minua haukkuneen maajussin välillä, olin kiukkuinen tienpäällysteelle, joka oli huono ja ennen kaikkea minua harmitti, että tähän asti ihan leppoisat suhteet kylämpäämiehiin kärsivät tyhmän jutun takia.
Illalla tallin omistaja kylältä soitti minulle ja kysyi, että mitä asiaa palomiehillä minulle oli (tallilta hyvä näköala pitkälle pätkälle kylän tietä) ja kerroin tapahtuneesta. Naisen kiukku oli melkein käsin kosketeltavaa, ja hän meni ja soitti heti perään kylän jollekkin päällikölle. Parin päivän päästä ratsastuskieltomerkit katosivat teiden päistä ja pystyin vapain mielin ratsastamaan.
Mutta kyllä on vaikeata! Niin hankalaa! Muuten minulla on kaikki luvat ratsastaa teillä ja pelloilla kunnossa, pirhanan kylänpäällystettytie vain hinkkaa kengässä. Onko teillä samanlaisia ongelmia liikkumisen suhteen?
mitä mieltä yleensäkkään olitte tästä jutusta; pidänkö meteliä ihan turhasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa että olet yrittänyt parhaasi mutta ymmärtämättömiä ihmisiä valitettavasti joka paikassa...
Ympäristöministeriön sivuilla sanotaan näin:
>Saako yleisille teille laittaa "Ratsastus kielletty" -kylttejä?
Kuljen usein ratsain luonnossa ja tästä on tullut valituksia. Haluaisin tietää, minkälaisia oikeuksia minulla on ratsastamisen suhteen? Olen aina pyytänyt maanomistajilta erikseen lupaa, jos olen käyttänyt yksityisteitä tai ratsastanut pellonlaidalla. Valituksia on tullut etenkin yleisten hiekkateiden käytöstä. Väitetään, että tiet kuluvat kun niillä satunnaisesti ratsastetaan ja tienvarsien asukkaat ovat saattaneet laittaa omin lupinensa "Ratsastus kielletty" –kylttejä yleisille teille. Myös sakoilla on uhattu. Kyseisillä teillä ratsastan aina hidasta vauhtia, jolloin tiehen jää vain hyvin pienet jäljet. Onko ihmisillä oikeus omin lupinensa kieltää minulta ja ystäviltäni satunnainen ratsain kulkeminen yleisillä teillä?
>Liikennemerkin asettamiseen tulee olla kunnan lupa. Laittomat merkit ovat luonnonsuojelulain vastaisia eikä niitä tarvitse noudattaa. Hevosella ratsastaminen on jokamiehenoikeutta mm. metsissä ja teillä. Ratsastusoikeus koskee myös yksityisiä teitä. Ratsastaja ei saa kuluttaa tietä niin, että se nostaa tienpidon kustannuksia. Järjestyslain nojalla ratsastus on kielletty kuntopolulla, yleiseen käyttöön kunnostetulla ladulla ja urheilukentällä.
>Ylitarkastaja Pekka Tuunanen,
ympäristöministeriö
Pystytä maajussin pihaportin eteen kyltti: Maalaistollolta kävely kielletty.
Niin minä tekisin. No en ehkä ihan mutta ottaa päähän kaikki valitukset ratsastamisesta!
Ah, no en ole sitten ainoa, jota käy nyppimään. Olipa hauskasti sanottu!
Ja kiitos edellisenkin viestin kirjoittajalle,T.M:lle,joka jaksoi kaivella esiin ympöristöministeriön sivuilta tietoja. Kiva, kun kantaa otetaan!
meillä päin taas on valitettavasti niin että hevosväki keskenään riidoissa koko paikkakunnalla ja tallin pitäjät ja hevosen omistajat haukkuvat vuorotellen toisiaan, no se ei nyt liity tähän niin mutta tuo tiellä liikkuminen, täällä on sellaisia ratsastajia jotka käyttäytyy autoiijoita, ja yleensä muita ihmisiä kohtaan niin töykeästi että me kaikki hevosharrastaja saamme kärsiä kun ihmiset alkavat tekemään kiusaa.
ja erään ratsastelevan rouvan aviomies tekee kiusaa kaikille muille ratsastajille...
ikävää että meillä päin jotkut ratsastajat auheuttaa sitä että käyttäytyvät törkeästi ja muut hevostelijat saavat kärsiä...
että näitäkin kostonhaluisia löytyy... Me onneksi tullaan kaikki kylän heppaväki toimeen (meitähän ei ole kuin kolmen tallin verran). Mitä nyt on tullut nälvittyä, jos tavat poikkeavat omasta, mutta nyt menee varsin kivasti.
Joo, tosta miten autoilijoihin suhtaudutaan, niin se tekee tosissaan hallaa kaikille ratsukoille ja ajajillekkin kun yhden tallin porukka esittelee käsimerkkejä ympäri kyliä. Eniten nyppii, kun olen kuullut jonkun vaatineen autoilijaa pysäyttämään autonssa, vaikka autoilija hidasti hyvissä ajoin eikä kiihdyttänyt heti ohi päästyään. Keskisormi heilui ja kuski oli kääntynyt kysymään, että mitähän varten. Ei missään lue, että hevosen kohdalla olisi pysähdyttävä...
itse pyrin aina kiittämään, hymyilemään kauniisti ja moikkaamaan autoilijoita. Siitä on tullut tapa. Kun olen autoilijoille (ja muillekkin) ystävällinen ja kohtelias, saavat ihmiset hyviä kokemuksia ratsukoista ja tietävät näin tehneensä oikein, kun ovat hidastaneet. Täällä kylällä voi luottaa, ettei kukaan vaaranna ketään turhia hurjastelemalla, tosin ne kaikki kiukkuisimmat kyläukot ovat kyllä muutamaan kertaan vähän puolihuolimattomasti ohitse menneet. Mutta ei voi mitään.
Kyllä se on kumma, miten outoja ihmisiä hevosalalle eksyykin, jotkut ovat aivan pässinpäitä... Mua ihan harmittaa lukea, että teillä ihmiset ihan käyvät kiusaamaan ratsukoita. Todella törkeää! Mutta ihan kyllä voidaan sitten syyttää niitä, jotka huonosti käyttäytyvät. Sääli sääli...
On se kyllä nykyään kumma kun toi hevonen on kaiken pahan alku. Ja varsinkin maalla missä hevosia ja eläimiä yleensä on pidetty. Meilläkin esim, isoimpien talojen isännät ovat kaikista pahimpia. Ajatetaan tielle semmoista nyrkin kokoista mursketta ettei vaan voi hevosella ajaa mutta eipä siinä kyllä oo häävi ajella volvollakaan. No kait se on kateus mikä vie perunatkin kattilasta sattuu nimittäin olemaan sen verran parempia hevosia tallissa ja oma rata valmistumassa tuohon pellolle niin saavat ajella autoillaan tuossa kivikossa ihan rauhassa....