Olin eilen hautajaisissa. Saatoimme maan poveen
yhden uskollisen Jumalan palvelijan.
Siunaustilaisuus ei ollut mikään surujuhla vaan
siinä monin puheenvuoroin kiitettiin sitä
palvelustehtävää, jonka nyt poisnukkunut henkilö
oli saanut suorittaa.
Edelleen koettiin jo nyt sitä jälleennäkemisen
riemua, joka kerran on edessä silmänsä sulkeneen
ja vielä tänne jääneiden kesken.
Kun laskimme arkun 2,5 metrin syvyyteen, niin
tiesin että sinne laskettiin se kotelo, jossa
mainittu henkilö oli saanut tehdä tämän maallisen
matkansa. Sielu oli kuitenkin jo kiitänyt Jumalan
lepoon.
Kuolema on aina hetki joka pysähdyttää. Se on
lopullinen hyvästijättö jollekin meille rakkaalle
ihmiselle.
Kun siinä pienen hiljaisen hetken pidimme
laskettuamme arkun maan poveen, niin ei paljon
tullut mieleen tämän palstan kinaamiset Jumalan
olemassaolosta.
Oli kiitollinen mieli siitä, että itsekin on
erään kerran moninaisten vaiheiden jälkeen
löytänyt tien Golgatalle. On saanut syntinsä
anteeksi ja saattoi lähteä "uusin eväin"
jatkamaan tätä maallista vaellusta.
Määränpäänä on Jumalan taivas ja kompassina
Raamattu.
yhden uskollisen Jumalan palvelijan.
Siunaustilaisuus ei ollut mikään surujuhla vaan
siinä monin puheenvuoroin kiitettiin sitä
palvelustehtävää, jonka nyt poisnukkunut henkilö
oli saanut suorittaa.
Edelleen koettiin jo nyt sitä jälleennäkemisen
riemua, joka kerran on edessä silmänsä sulkeneen
ja vielä tänne jääneiden kesken.
Kun laskimme arkun 2,5 metrin syvyyteen, niin
tiesin että sinne laskettiin se kotelo, jossa
mainittu henkilö oli saanut tehdä tämän maallisen
matkansa. Sielu oli kuitenkin jo kiitänyt Jumalan
lepoon.
Kuolema on aina hetki joka pysähdyttää. Se on
lopullinen hyvästijättö jollekin meille rakkaalle
ihmiselle.
Kun siinä pienen hiljaisen hetken pidimme
laskettuamme arkun maan poveen, niin ei paljon
tullut mieleen tämän palstan kinaamiset Jumalan
olemassaolosta.
Oli kiitollinen mieli siitä, että itsekin on
erään kerran moninaisten vaiheiden jälkeen
löytänyt tien Golgatalle. On saanut syntinsä
anteeksi ja saattoi lähteä "uusin eväin"
jatkamaan tätä maallista vaellusta.
Määränpäänä on Jumalan taivas ja kompassina
Raamattu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jumalan Siunausta ...
Rauha joka Sinusta huokuu, jopa tekstisi
välityksellä on juuri sitä, mitä tämä maailma ei
voi antaa.
Siunausta!
Tiesi taitaa todella olla viitoitettu. Et vain
vielä näytä ymmärtävän kuka sitä todella
viitoittaa.
Autuaita ovat puupäät, he eivät huku.
"On saanut syntinsä anteeksi ja saattoi lähteä..."
Todella terve oppi.
Niin kuin monelta sairaalta yleensäkin.