Avioliitto ja selibaatti, vai ero ja seksiä?

Meillä avoliittoa 4 vuotta joista ekat olme vuotta fantastista seksiä ja riittävästi.Mies on bipolaarinen ja siksi haluttomuus nyt tullut hänellä kokoaikaiseksi. Yli vuosi olen kaivannut miehen , HÄNEN!!, syliin. Koen tuskaa katsoessani häntä siinä alasti. Elämäni mies ja haaveiden täyttymys. Molemmat tyydytämme itsemme itseksemme. Toinen ei vaan pysty ottamaan läheisyyttä ja antamaan. Haluan tehdä itseni onnelliseksi. Mietin että eikö ole parempi yksi onnellinen ja vain yksi onneton kuin se, että me molemmat elämme onnettomina. Minulla on kuitenkin lapsetkin, joiden en haluaisi näkevän, kuinka äiti on surullinen ja alavireinen. Takana jo mös yksi pitkä yksinäinen liitto ilman seksiä. Itse on itseään autettava. Huoli vaan miehestäni on suuri. Voi kun voitaisiinkin jotenkin saada vaikka joku avoin parinvaihtosysteemi aikaan. Seksi ja läheisyys on luonnollista. Miksi Suomi on yksinäisten maa???????? En haluaisi hylätä miestäni!!!