Isovanhempien lelllikkilapset ja heidän lapset

Olipa surullinen luettava. Äitisi on puolueellinen ja ollut sitä näköjään silloin kun olitte veljesi kanssa pieniä. Nyt hän tekee sitä samaa lapsillenne. Koita pitää omat lapsesi tietämättöminä serkkulasten suosimisen suhteen. Vedä etäisyyttä äitiisi ja silloin kun tapaat, kertoilet mitä kaikkea kivaa olet lastesi kanssa tehnyt vaikkapa miehesi äidin kanssa, mitä kivaa olet anopillesi ostellut ja kuinka olet häntä huomioinut.
Kauheita tuollaiset isoäidit. Sinut on lapsena aivopesty huonomman osaan ja olet koittanut vähätellä asiaa ja luullut luulottelevasi. Kuitenkin totuus tulee omien lastesi suusta. Äitisi on aika sydämetön, suoraan sanottuna. Koita unohtaa, äläkä vaivaa päätäsi äitisi väärällä käytöksellä. Löydät elämästä paljon kivoja asioita sen tilalle. Nauti sinä lapsistasi ja ole heille tasapuolinen äiti, äläkä välitä äidistäsi. Hän ei muutu.

Minua vaan ihmetyttää kun aina, melkein joka aloituksessa, oli asia mikä tahansa heitetään isät ja ukit taka-alalle, aivan kuin heitä ei olisi olemassakaan.
Eikö he kuulu perheeseen lainkaan, eikö heillä ole mielipiteitä mihinkään asiaan ?

Miksi ne lapset menevät aina mummulle yökylään eivät koskaan ukille ja toisen lapset ovat mummulle tärkeämpiä, ukille eivät ole tärkeitä lainkaan? Ja luulisi ukillakin olevan sananvaltaa minkälaisia lahjoja ostellaan kenellekin.

Syyllistäisitte joskus edes yhden kerran isiänne ja lastenne ukkeja kun he vaan nyysöttävät nurkassa eivätkä ole osallisia mihinkään. Vie sinä lapsesi ukille yökylään ja anna hatkat mummolle.

Yleensä on tapana puhua mummolasta. Ei niinkään paljon käytetä sanaa ukkila??
Yleensä perheiden ihmissuhdeasiat menee niin että naiset pitää aika pitkälle lankoja käsissään. Miehet myötäilee.

Aplle sanoisin että koittaa löytää elämästään niitä iloisia asioita ja unohtaa äitinsä jakama vähempi suosio. Jotkut äidit vain rakastavat toisia lapsia enemmän, heillä ei ole aitoa äidinrakkautta, vaan heidän rakkautensa on itsekästä ja menee omien ehtojen mukaan.

Ne lapset jotka eivät satu miellyttämään mummoa ja tekemään mummoon vaikutusta, jäävät auttamatta hänen suosionsa ulkopuolelle. Ehkä hän on saanut mallin omalta äidiltään?

Veljeni ja minä olemme isovanhempiemme ns. lellikkilapsia.
Tiedostin sen jo hyvin pienenä, kun mummo antoi minulle salaa isomman karkkipussin kuin samaan aikaan yökylässä olleelle serkulle. Minulla oli mummolassa myös oma huone, heidän vielä asuessaan isommassa huoneistossa.

Meillä tämä suosiminen johtuu varmaan siitä, että isäni on kuusi henkisen perheen kuopus. Isäni joutui ongelmiin jo ennen syntymääni, eikä ollut sattuneista syistä kanssani arkipäivän elämässä. Isovanhempani siis "joutuivat" katsomaan isäni perään, kuin muiden "helpompien" lapsien.
En siis asunut lapsuuttani biologisten vanhempieni kanssa, ja veikkaan että tästä johtuen isovanhempani ovat aina suosineet minua. Veljelläni ja minulla on 15 vuotta ikäeroa, ja hän asuu tällä hetkellä onnellisesti isäni kanssa kaksin.
Isäni on sairaseläkkeellä, joten ison osan isoista hankinnosita rahoitavat isovanhemmat.

Itse olen kiitollinen siitä, että minulla on aina ollut täällä kaksi ihmistä joihin voin luottaa ja tukeutua ( enkä tarkoita rahallist apua, jota en heiltä edes pyytäisi ). Pienenä se tosin "hävetti", kun sain enemmän joululahjoja kuin serkkuni. Pointtini on, että ei se aina kivalta tuntunut / tunnu kun isovanhemmilta saa erikoiskohtelua, ja kun joutuu olemaan sukulaistapaamisissa hieman varuillaan jne..

Tästä nyt tuskin oli apua, mutta tsemppiä ja jaksamista :)
Koita keskustella äitisi kanssa asiasta, jospa se jossain vaiheessa menisi tajuntaan asti.

Minullakin on vanhemmat jotka suosivat pikkuveljeni perhettä. Itse olen aina saanut tulla omillani toimeen. Olemme kaikki hyvissä väleissä keskenämme, mutta kaikki mitä veljeni tekee tai on aikeissa, vanhemmat tukevat häntä sata prosenttisesti. Minun tai perheeni valinnoista tai tekemisistä ei olla kiinnostuneita. Eron huomaa myös siinä kuinka vanhempani kohtelevat minun ja mieheni lapsia verrattuna näihin veljeni lapsiin.
Näistä veljeni lapsista puhutaan minulle kuinka he tekivät sitä tai tätä tai sanoivat niin hauskasti tai liikuttavasti jonkin asian. Tämän huomaa pienissä asioissa. Tuskin vamhempani juttelevat ja muistelevat paatoksella veljelleni mitä minun lapseni sanoivat tai tekivät siellä käydessään. Se tapahtuu tunnetasolla tämä ero, mutta se on niin räikeää. Lahjoissa on eroa sillä tavalla että vanhempani ostavat kalliimpia lahjoja kuin meidän lapsille vedoten siihen että meillähän on varaa ostaa itse lapsillemme sitä ja tätä. Noh, oli tai ei, se kiinnostus ja halu olla tekemisissä ja antamassa kielii enemmän kuin mitkään lahjamäärät. Minun lapsilleni ei ole ostettu ainoatakaan talvihaalaria tai muuta, mutta veljen perheen lapsille aivan kaikki kengistä suurin piirtein rattaisiin. Koska olen itse kokenut aivan samaa, tiedän kuinka pahalta se tuntuu. Mutta, kukaan ei voi määrätä miten isovanhempien tulee rakastaa...joten he kanavoivat itse omat kohteensa ja suosioinsa kenelle haluavat. Se on lapsia kohtaan äärimmäisen epäreilua, olenkin kaikkeni koittanut tehdä sen eteen etteivät lapseni huomaisi tätä salaa ja hienovaraisesti tapahtuvaa "serkkujen suosimista" ja kanavoinut omatkin itressini muualle.

Toivoisin isovanhempana,että pystyisin olemaan tasapuolinen kaikille lapsenlapsille.Monet asiat voivat vaikeuttaa tätä asiaa,esim maantieteellinen välimatka,oma jaksaminen ja ikäkin jossain vaiheessa ja taloudellinenkin tilanne voi vaihdella.Samaten avuntarve,jos nyt ajatellaan,että sattuu onnettomuuksia ja sairastumisia lasten perheille,silloinhan on ihan oikein kanavoida voimavarat hetkeksi yhteen kohteeseen,jos jotain yllättävää sattuu.
Mutta periatteessa haluan pyrkiä tasapuolisuuteen,siitä varmasti olisivat kaikki lapsenlapset iloisia.
lapsena meillä oli kahdet isovanhemmat,joista toiset asuivat enoni perheessä.Jotenkin ajattelin,että he ovat pääasiassa serkkujeni isovanhempia,mutta en sitä niin murehtinut,koska meillä oli toiset isovanhemmat vain minua ja veljeäni varten,koska tällä pariskunnalla ei ollut enempää lapsenlapsia

Olen miettinyt samaa... Meillä kauheus piilee siinä, että appivanhemmillani on lapsenlapsia vain meidän perheestämme. Vain esikoisemme on jotakin ja kaksi muuta kuin ilmaa :(
Ja kotona kohtelemme lapsiamme tasavertaisesti, mutta mummolassa isoveli saa tehdä mitä haluaa ja pikkuveljeä rangaistaan kaikesta.
Koitetaanpa löytää syy tällaiseen käytökseen :(

Jos äitinä ollessa huomaan tällaista veljesten välistä paremmuuskilpaa
isovanhempien taholta vaikuttaisin tilanteeseen itse olemalla paikan
päällä .Tavallaan ottaisin ohjat käsiini ja vaikuttaisin asioiden kulkuun
tätä kautta .Huolen aiheet lapsistasi ovat vanhempien kyettävä ratkomaan Isovanhemmathan kohtelevat lapsia omien tapojensa ja
tottumustensa kautta .Vanhempien läheisyys tasoittaa kummasti
veljesten välisen susiokilpailun mahdollisuutta .Sinun olisi hyvä huomata
oma hyvä tilanne puoltaa lastasi isovanhempien keskuudessa syntyvästä
poikien suosimisjärjestyksestä.
Olet vain paikalla puolustamassa lapsiasi näin ollen saat itse määrittää
lapsiesi saaman kohtelun rajat .

Ap.lle
Aikojen alusta vanhemmat ovat suosineet poikalapsia .
Perheen pää (mies)sai osakseen suurempia oikeuksia mitä naisväki.
Tutustuisit äitisi sukuun huomaisit varmaan tätä kautta hänenkin olleen
aikoinaan "poikalasten"varjossa.
Eipä noille äitisi oppimille tavoille ole muuta tehtävissä kuin paikata
pahetta omassa elämässäsi .Oikeudenmukaisuus jota haet ei voi toteutua
äitisi taholta sillä luulenpa hänen olleen aikoinaan samassa tilanteessa
miesväen suhteen.
Aivan samoin olen itsekkin saanut kokea oman äitini taholta.
Hänen aikanaan miesväkeä pidettiin suosiossa eikä siinä nähty naistenkaan
taholta mahdollisuuksia muuttaa asioita muuksi.
Palkkatulot olivat miesten taskussa ja sitä kautta määräysvalta siirtyi
miesten haltuun.
Äitisi tekemiä virheitä ei sinun kannata paikkailla .
Olet mielestäni saanut kohtuulliset lähtökohdat elämääsi näin ollen voit
parhaiten itse vaikuttaa oman elämäsi kulkuun .
Siltä vain nyt näyttää kaikesta lapsiisi kohdistuvista äitisi kautta syntyvistä
tasamäärä kohtelu vajeista huolimatta veljesi perheen olevan huonommassa
asemassa mitä omasi .Sinulla on aihetta tyytyväisyyteen lapsesi ja perheesi
nähtävästi voi paremmin mitä veljesi perhe joista äitisi yhä joutuu kantamaan
huolta.
Ilmeisesti äitisi onkin ollut kaukoviisas huomatessaan sinunkin pärjäävän
hän totesi luonteesi piirteiden riittävä elämän vaikeuksista selviämiseen
toisin mitä veljesi hän putoilee omaan heikkoutteensa.(alkoholi).

He kyselevät miksi veljeni lapset ovat mummulle paljon tärkeämpiä kuin he.
ap.lle
Mielestäni tämän kysymyksen voit siirtää lapsen kautta isovanhemman
vastattavaksi.
Silloin lapsi saa varmemmin puolueettoman vastauksen isovanhemmiltaan.
Uskon kaikesta kertomastasi huolimatta äitisi sydämmessä riittävän tilaa
kaikille lapsen lapsilleen vaikkei käytännössä hänen tapansa toimia veljesi
lasten parhaaksi ovatkin perimää hänen lapsuudestaan.
Uskaltaisin luovuttaa kysymyksen mummun vastattavaksi sillä hän tietää
parhaiten rakkautensa määrän lapsen lapsiaan kohtaan.

Oletkos huomannut kuinka kovasti eväät äidiltäsi vastuuta
lasten lastesi huomioimisessa yökylää myöten ?
Mitä teki isäsi lasten lastesi isovanhempi?
Mielestäni on väärin yksistään soimata oman äitisi käytöstapaa .
Aikoinaan isäni piti puoliani mikäli äitini suosi liikaa veljiäni.
Hän oli lasten tasapuolinen kaikkia lapsen
lapsiaan kohtaan.
Me naiset edelleenkin herkästi syyllistämme toistemme tekosia mutta
unohdamme miesten tekemät virheellisyydet .
Yhtä lailla oman isäsi toiminta oli vääränlaista .Lastesi ukkina hänen
kuuluisi myös huomioida lasten lapsiasi ottaen yökylään ja vieden muiden
lasten lasten mukana sirkukseen .
Yhdeltä isovanhemmaltakaan ei voi odottaa mahdottomia jaksamisenkin
vuoksi (lapsissa on hoitamista yökylässä) mikäli jäävät vain mummin
harteille ruokkimiset ja muut lasten tarpeet.
Ehkä äitisi toimi näin ollen isäsi periaatteen mukaisesti (naiset joutavat
hoitamaan lasten lapsetkin )samaten oma veljesi .
Toisaalta itsekkin myötäilet tätä suuntaa kertoen vain äitisi osattomuutta
lastesi huomionnissa mutta missä viipyy ukin osattomuus koko asiaan .
Ja mistä syyystä äitisi virheistä kirjoitat mutta isäsi samat virheellisyydet
jätät huomiotta ?
Tulin kirjoittaneeksi tätä tekstiä aika lailla mutten saattanut jättää tätä
osuutta poiskaan .Niin moni asia kaatuu mummouden harteille joista
toisen puolen ja huolen saisitte lapset siirtää nykyaikaa ukit mukaan lukien.
Tulin kirjoituksisasi siihen tulokseen ettei oma isäsi ole lapsen lastesi
kanssa juurikaan tekemisessä äitisi pikemminkin yrittää olla isäsikin
puolesta teidän lasten lapsillenne isovanhempi vapaaehtoiseisti
oman jaksokyvyn ja kasvuopin taitojen mukaisesti.

No onhan se nyt ihmeellistä että yhden lapsen lapset ovat mummolassa alvariinsa yökylässä ja mummo ottaa osaa heidän elämäänsä ihan eri tavalla ja puhuu heistä ja heidän tekemisistään yhtenään. Toisen lapsen lasten kuulumisia kysellään kohteliaisuudesta mutta kiinnostus ei ole samaa luokkaa ollenkaan. Mikä tulee sydämestä sen näkee, mikä tulee väkipakolla, senkin näkee. Valitettavasti tämän näkevät lapsetkin. Kyllä sellainen ihmetyttäisi ketä tahansa.
Kunhan tuli mieleen.

Olettaisin ettei kenestäkään ole kiva jäädä paitsioon.
Ap tuskin olettaa kummankaan vanhemman toimineen kivasti
omien lasten lastensa suhteen .Mielipiteeni ilmaisin ilmeisesti vähemmän toivotulla tavalla "ei kivalla ".
Ei ole kovin kivaa kun äiti yksin on joutunut hoitamaan poikansa
sakkia .Kukapa välittäisi mummun kivasta. jos ei mummu itse.
Ap.Onko tuo nyt niin kadehdittavaa jos äiti joutuu oman poikansa
laiminlyöntejä paikkailemaan siitä syystä kun hänetkin on aikoinaan
kasvatettu miesten kivan mukaan passamaan heidä puutteitaan.
Jos vain ap ymmärtäisi äitinsä kasvaneen siihen suuntaan jossa omat
tyttäret laitetaan pärjäilemään omillaan ja tavallaan naiset jäävät (tyttäretkin)
äidin laskuista omilleen perheen perustettuaan silloin tytärkin voisi paremmin
astua oman äitinsä saappaisiin.
Olisihsn ap voinut kääntyä tässä asiassa oman isänsä puoleen ja
pyytää häntä järjestämään yökylä mahdollisuutta omille lapsilleen
ja muuta tomintaa isovanhempien luona .
Mikä olisi estänyt ap.ta menemästä samaan aikaan omien lastensa
kanssa mummolaan yökylään kun veljen lapset olivat siellä.
Hän olisi voinut ottaa selvää veljeltään asiasta ja keskustella
myös veljen kanssa saamastaan kohtelusta äidin ja isän taholta
näin veli olisi saanut mahdollisuutta puoltaa siskoaan ja hänen lapsiaan
vanhemmilleen .

Meillä isovanhemmat suosivat toista tytärtäni ja jättävät toisen vähemmälle. Kyseessä siis saman lapsen lapset. Ostavat edelleen toiselle, nyt jo aikuiselle lapselle kodinkoneita jne ja toinen, köyhä opiskelija ei saa mitään.
Nyt olen itse mummo. Saattaa vaikuttaa oudolta mutta minulla on "mummoiluvihko" mihin kirjoitan kaikki hankinnat, lahjat jne. Että voin sitten itse tarkistaa olenko ollut likipitäen tasapuolinen. En halua toistaa samaa virhettä itse.
Mistä tuollainen johtuu. Ihminen on sellainen, kaikki sisaruksetkaan eivät ole toisilleen läheisiä. Toisinaan emo hylkii poikasiaan. Ikävää hylätyksi tulevan kannalta. Kokemus syrjityksi tulemisesta kulkee mukana läpi elämän.
Toivottavasti olet sanonut äidillesi asiasi riittävän selvästi. Omaa lastani on auttanut se, että olen keskustellut puolueellisuudesta avoimesti. Ilmaissut harmini hänen puolestaan ja tehnyt selväksi että vääryys on isovanhemmissa, ei hänessä.

Muista sitten kun vanhempasi vanhenevat ja tarvitsisvat apua vaikka kaupassa käyntiin niin sanot suoraan että kysyppä veljeltäni kun avustitte ja soiditte heidän lapsi kun ne olivat pieniä niin sinulla ei ole mitään velvotteita auttaa vanhempiasi jos joskus sitä tarvitsevat. SE on hyvä saa välillä kuitata asian että silleen. Yksi tapa on että kun olet joskus samaan aikaan vanhemmillasi kun veljesi perheineen niin nostappa kissa pöydälle ja sanot suoraan miksi ei voi kohdella kaikkia lapsenlapsia tasapuolisesti ja onko veljesi niin avuton tai muuten saamaton että tarvitsee apua ja avustusta ja että kaikki lapset ja puolisot ovat paikkalla niin hyvä tulee.

Olen sanaton luettuasi kirjoituksesi... En itsekään ymmärrä miksi toiset tekevät noin. Silloin kun appiukkoni äiti vielä eli ja mieheni kanssa hänen luonaan lastemme kanssa käytiin, niin mulle tuli aina paha mieli siitä, kun mienusta tuntui, että mieheni serkkujen lapset olivat isomummulle paljon tärkeämpiä kuin meidän lapset (vaikka siis sukulaissuhdetta katsottuna tasavertaiset). Heidän kuviaan oli kirjahyllyt piukassa ja heitä aina oltiin pyytämässä kylään ja heille ostettiin vaikka mitä. :/ R.I.P. isomummu, mutta silti... :(

>>>Minä olen vain luullut näitä ajatuksiani omikseni ja pyrkinyt poistamaan ne ajatusmaailmasta ja olen ollut kaikille sukulaisilleni todella ystävällinen, avulias ja auttanut heitä kaikkia, myös veljeni perhettä minkä olen ikinä pystynyt, myös taloudellisestikin välillä todella runsaalla kädellä.

Surullista kyllä, mutta poika on usein äidille se tärkein ja sitten ne pojan lapset, jos sattuvat vielä olemaan poikia, ovat ihan suuria ihmeitä. Minä, sinä ja monet muut tietävät tämän ja ovat myös kokeneet tämän.

Itse surin aikani sitä, että olen tyttö - vihasin itseäni, koska olen tyttö. Olisin halunnut olla poika, koska silloin äiti olisi rakastanut minua. Surin myös aikani sitä, että oman tyttäreni ei saa samaa rakkautta ja huomiota äidiltäni kuin veljeni pojat, mutta sitten ajattelin, että ei tämä maailma paremmaksi suremalla tule. Tyttärelläni on siitä ikävä kohtalo, että isän puoleinen mummo on kuollut ja oma äitini on, mitä on ja isäni täysin äitini vietävissä, mutta hänen ympärillään on kuitenkin muita rakastavia ihmisiä. Tyttäreni ei enää kysele mummin perään eikä ehdota, että mummi pyydettäisiin kylään... hän on vasta 6, mutta on joskus kysellyt, miksi mummi haluaa olla vain serkkujen mummi :-(. Siihen aina vastaan, että sitä täytyy kysyä mummilta, mutta onneksi sinulla on elämässäsi valtavasti muista ihmisiä, jotka rakastavat sinua todella paljon!

Kuulin joskus, että veljeni oli vahinko - yrittääkö äiti korvata hänelle jotenkin sitä, että hän ei ollut alunperin haluttu. En tiedä, enkä välitäkään tietää. Äitini on tervetullut elämäämme aina, kun haluaa, mutta enää en pyydä ja rukoile hänen rakkauttaan, vaan etsin sitä muualta. Ja olen kiitollinen niistä kaikista muista rakkaista ihmisistä elämässäni.

AP:lle!

Pyydä veljesi lapset teille vaikka yökylään... sitten ku he ovat teillä puhu pahaa mummista heille (ohimennen ja huomaamattomasti). Tosi ilkeitä asioita, joista lapset melkein naksahtavat (alkavat todella VIHAAMAAN mummia)! Voit ottaa omat lapsesi mukaan juoneen jos haluat. :) Sitten seuraavan kerran kun veljesi skidit menevät mummille niin se on yhtä helvettiä, kiukuttelevat, haukkuvat, lyövät mummia koska eivät pidä hänestä. Tai sitten jos mummi pyytää veljesi lapsia kylään niin lapset sanovat "EI ME HALUTA!"


Siinäpä mummille ihmettelemistä. :D YAY!

En ole koskaan voinut sietää eriarvoisuutta, enkä myöskään itse mummona harrasta sitä. En omien lasteni kanssa, enkä nyt lapsenlasten kanssa.
Minulla on kaksi (tyttö ja poika) "täysin omaa lapsenlasta" ja yksi ns."uusio-lapsenlapsi" ja he ovat kyllä minulla aivan yhtä tärkeitä. Eihän se ole pienen lapsen vika jos omat vanhemmat on eronneet ja joutuu uuteen perheeseen vanhemman valitessa itselleen uusi elämänkumppani. Minusta tämä uusi tulokas on ihana, reipas ja iloinen lapsi. Kuten myös nämä oman lapseni lapset.
En eroittele heitä paremmuusjärjestykseen, kuten havaitsin kyllä oman äitini tekevän heidän kanssaan ja josta äidilleni suutuin. Minä olen heidän mummo ja he minun lapsenlapsiani ja PISTE!

Mieheni sisko ja sen lapset ovat erityisasemassa meidän mummolle. On niin räikeetä touhua kuin mitä ja meidän lapset tajuaa todellakin sen. Se on ärsyttävää, kun edessä näytellään että "voi voi, mummilla on ollu niiiin ikävä teitä jnejne..." ja sitten ei pyydetä käymään. Ei tuu kutsua yökylään tai viikonlopuks harrastamaan kaikkee kivaa, kuten serkkuja.

Jos ja kun joskus tulee tarvitsemaan apua, saa tyttö lapsineen paapoa. Minä voin käydä kerran kesässä ja jouluna sanomassa että voivoi, mitenkäs täällä jaksellaan??

Niin monet päänsäryt on tää mummo aiheuttanu, että jos kuolis, niin sori, ois tekoitkut haudalla.