Pyhänä tuli TV 2:selta ohjelma Inhimillinen tekijä. Ohjelmassa käsitellään irtautumista tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä. Ohjelma on hyvin mielenkiintoinen, keskustelemassa on mm. Jehovantodistajista irtautunut ja Esikoislestadiolaisuudesta irti päässyt. Kun katsoin ohjelman, niin huomasin miten samanlaista toiminta on ollut kaikissa yhteisössä.
Ohjelma tulee huomenna kakkoselta uusintana klo. 12–12,50. Katsokaa!
Ohjelma tulee huomenna kakkoselta uusintana klo. 12–12,50. Katsokaa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun se tv:n katsominen ja itse laitekin on syntiä niin on vähän vaikeaa ?
Tuleeko netistä niin silloin voisimme srk-opin mukaan katsoa sitä synnittömänä !
Kuka tietää ?
Se tuntui tutulta vl-kodissa kasvaneena,että oli tärkeää jo lapsena olla "synnin tunnossa" Kun kävimme lauantaina saunassa,oli tärkeää,että saunomisen jälkeen pyydettiin viikon synnit anteeksi vanhemmilta ja sisaruksilta.Sitten vasta oli "täysin puhdas"
Jos ei ollut "synnin tuntoinen" ,oli tavallaan poikennut jo uskosta.
Toinen,mikä tuntui tutulta,oli "maailman loppu tulee"
Se oli iskottu mieleen,sitä tavallaan pelkäsi jatkuvasti.
Ja tähän liittyi sitten se "tulimereen joutumisen pelko" Kun ei uskaltanut ajatellakaan juuri mitään,kun Jumala kerta näkee ajatuksetkin.Monesti iltaisin polvistuin sängyn vierelle lattialle rukoillen,että jos yöllä tulee maailman loppu tai kuolen,olenko puhdas ja synnitön.
Minulle ei vl-kodissa lapsuudesta jäänyt mieleen helvetin pelkoa. Uskoin, että olen Jumalan lapsi ja Hän johtaa taivaaseen. Sen sijaan ahdistavaa oli toimimattomat ihmissuhteet, mihin varmasti ahdas uskonnollisuus oli osasyynä. Ja tästä seurannut ainainen riittämättömyys, että varmaan nuo muut on hyviä uskovaisia ja osaavat aina pyytää oikein anteeksi.
Myöhemmin olen oppinut arvostamaan sitä, ettei lapsuuden kodissani ollut mitään 'anteeksipyytämisen sääntöä' tms. Vaistosin silti, että vanhempani olivat sydämestään uskomassa, vaikkakin monesti taitamattomia.
Kyllä niitäkin on plajon joille vl-kasvatukessta ei oel jäänyt suurempia murheita.
Sinulla on ollut onnellinen lapsuus.
"Myöhemmin olen oppinut arvostamaan sitä, ettei lapsuuden kodissani ollut mitään 'anteeksipyytämisen sääntöä' tms."
Monissa lestadioalisperheissä lapsille opetetaan jokailtainen anteeksipyytämis-rituaali. Esim. tässä on Päivämiehen kirjoitus jossa siitä kerrotaan
http://freepathways.wordpress.com/2010/02/22/nelivuotiaan-synnit/
Vähitellen lapsi ehdollistuu anteeksipyytelyn toistamiseen niin ettei tunne oloana turvalliseksi jos rituaalia ei tehdä. Näin lapsen mieleen istutetaan vääriä turvattomuuden lähteitä.
Tuo mitä kirjoitat nimimerkki: ”Anteeksi-anteeksi”:
”Vähitellen lapsi ehdollistuu anteeksipyytelyn toistamiseen niin ettei tunne oloana turvalliseksi jos rituaalia ei tehdä. Näin lapsen mieleen istutetaan vääriä turvattomuuden lähteitä.”
Tämä on ihan totta tämän päivän vl uskossa ja minulle outoa kasvatusta. Olen itse syntynyt lestadiolaiseen kotiin ja kasvattanut myös omat lapseni samaan uskoon. Kodissani ei koskaan siunauksena pidetty synninpäästösanoja, ”Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi”.
Siunauksena pidän nyt ja ennen olen pitänyt: Siunatkoon sinua kolmiyhteinen kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Noita sanoja ”Jeesuksen nimessä ja veressä usko syntisi anteeksi”, nämä sanat kodissamme käsitettiin todistuksena, jonka toinen uskova Jumalan puolesta todisti, että näin uskoen Jeesuksen lunastustyöhön, saamme syntimme anteeksi.
Äiti ei nukkumaan mennessäni saarnannut syntejäni anteeksi, vaan sanoi, että synnit ovat anteeksi Jumalankin edessä kun uskomme. Näin voin turvallisesti aina ennen nukahtamista pyytää Jumalalta: ”Levolle lasken Luojani….” Siunauksesta vielä, äiti opetti pyytämään, että Jumala siunaisi minua nukkuessanikin, sanoilla: ”Siunaa Jeesus pikku Heino nukkumaan aamen”.
Kysymys on suuremmista asioista.
Miksi IHMEESSÄ ihmisen ylipäätään ottaen pitäisi tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ja synnintuntoa päivän teoistaan?
Perustuuko kristillisyys vain sille, että ihminen piehtaroi synnin- ja syyllisyydentunnossa ja toinen sitten sanoo hänelle esim. "Ei se mitään..."?
Jos ihminen tekee jotakin pahaa, teot voi yrittää sovittaa hänelle, jota vastaan on tekonsa tehynyt. Mitään muuta abstrakteja tunteita epämääräisten normien rikkomisesta ei pitäisi ihmisen tuntea. Ne normit ovat uskonnollisten yhteisöjen kehittämiä ja ihmisten manipilointia - ei muuta.
Tässä linkki tuohon ohjelmaan.
http://areena.yle.fi/video/1320006246086
Onpa samanlaisia uskovaisia esikoiset ja vanhoilliset! Eipä uskoisi, esikoisilla taitaa olla vain muutama kielto enempi ja toisissa kohti vähän löysempää. Syntilista on melkein sama, joten vl – uskovat ovat lähentyneet esikoisia roimasti.
Esikoisilla ei saa olla morsiamella kukkia. Hattua EI SAA OLLA (pitaa olla huivi vaikka minkista). kaikki koristukset kotona (MM. verhot ) on kielletty, mutta saa olla hopeiset ruokailuvalineet. Lyhytta ja permanentattuja hiuksia ei saa olla,nuttura on jees.
Ravattia ei saa olla ,mutta voi sen ottaa mukaan ja laittaa sitten matkalla kaulaan,kun on tarpeeksi kaukana omalta paikkakunnalta.
Kuvata ei saa haitakaan seuratalossa jos on haat, vasta juhlapaikalla saa kuvata.
Oli hyvä ohjelma. Yhteisöjen samankaltaisuus selittyy tämänkin ohjelman perusteella sillä, että keinot vaikuttaa suuriin ihmisjoukkoihin on historiassa opittu ja koettu. Aivopesun metodit ovat vieläkin samat ja toimivat. Kun tarpeeksi varhain lapsena aloitetaan, harvemmin ihminen sitten aikuisenakaan kykenee eroamaan joukosta.
Sekin tuli hienosti esille, kuinka loppujen lopuksi harvoihin raamatunkohtiin oppi perustuu.
Vaimoni totesi hetken ohjelmaa katsottuaan "naulan kantaan", että noissa porukoissa voitaisiin käskeä pitämään julkisesti pellehattua päässä ja sitten katsoa, kuinka kuuliainen kukin on. Niin perusteltuja kaikenlaiset kiellot ja säännöt usein ovat.
Tosiasiassa ”pellenhattu” onkin jokseenkin kaikkien meidän vl – uskovien päässä ja sehän näkyy siinä, että emme uskalla ottaa kotiimme TV vastaanotinta, vaikka katsomme ohjelmia netin kautta. Näin toteutuu vaimosi toteamus: ” voitaisiin käskeä pitämään julkisesti pellehattua päässä ja sitten katsoa, kuinka kuuliainen kukin on.”
JOKAINEN, joka tajuaa erota uskonnollisista ääriryhmistä, on voittaja. Yksi EI ole toista kummempi.
On järkyttävää, että yksikään suomalainen ottaa haihattelut todesta.
Sillä ei ole väliä, ovatko kyseessä helluntailaiset, Jehovan Todistajat, lestadiolaiset tai jotkut muut. Alta paljastuu aina sama perusidea: ihmisten manipulointi ja vallankäyttö uskon nimissä.
Jos kuulut johonkin ääriryhmään, tutustu tosiasioihin. Lue kirjoja. Etsi tietoa. Älä kuuntele muita, vaan opiskele itse asioita. Kyseenalaista.
Jos olet lukutaitoinen ja normaaliymmärryksellä varustettu, käsität VARMASTI pian sen, miten Sinua on kukaties lapsesta saakka ohjattu ja muokattu.
Vedä johtopäätökset.
Kuulosti tutulta, sama p. eri paketissa.