tuolla alempana väittää, että miesten itsmurhat johtuvat pääasiassa avioeroista. Eli miehet kärsivät eroista naisia enemmän.
Kirjoitin hänelle sinne jo, että miesten itsemurhat ovat paitsi laskussa myös todella marginaalinen luku verrattuna vaikkapa avioeroihin. n. 480/11 000! Eikä näistäkään työikäisten itsemurhista jokainen voi olla avioeron seurausta.
Tässä pikkusen lisää faktoja.
"Itsetuhokäyttäytymisestä tulevat mallit
** Vanhemman depressiivisneuroottisella käyttäytymisellä on selvä mielenterveydelle haitallinen mallivaikutus lapselle, jos siinä on lisänä ainakin kaksi seuraavista: ammattitaidottomuus, kodin ahtaus, huostaanotto ja vanhemman jääminen rikoksesta kiinni (Rutter 1979).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat ovat kokeilemattomia useammin kuulleet huumeiden käytön tuhoisista seurauksista tovereiltaan tai kotoa. Lisäksi he tuntevat kokeilemattomia useammin hassista, marihuanaa, psykiatrisia lääkkeitä tai tinneriä huumaustarkoituksessa tai jotain erikoisen harvinaista huumetta käyttäneen ystävän tai tuttavan - kaltaistamaton aineisto, ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
*** Psykiatriselle poliklinikalle tulleista itsemurhaa yrittäneistä (N=109) oli 8% kokenut serkun tai sitä läheisemmän sukulaisen itsemurhan. Muiden samalle poliklinikalle tulleiden vastaava prosenttiluku oli 3 (Jokinen et al. 1979).
* Itsemurhaa yrittäneistä nuorista 20% oli kokenut isänsä tai äitinsä itsemurhayrityksen ja prosenttiluku nousi 40:een, jos mukaan otettiin vielä muu sukulainen tai läheinen ystävä (Teicher 1970).
* Itsemurhan tehneistä (N=75) oli 32 %:lla selvä itsetuhomalli lähipiirissä (Itsemurhat Mikkelin läänissä 1987-projekti).
*** Itsemurhan tehneistä 12-19 -vuotiaista (N=20, tyttöjä 2) oli 60% kokenut sisaren tai läheisen ystävän ja 30% jonkun aikuisen lähisukulaisen itsemurhan tai sen yrityksen. Mahdollisimman samanlaisen ja tuttavapiiriin kuuluneiden vertailuryhmän (N=17) vastaavat prosenttiluvut olivat 12 ja 12. Kuusikymmentä-versus kaksitoista-eron merkitsevyystaso oli 0.8% ja kolmekymmentä versus-kaksitoista-eron merkitsevyystaso 4% (Shafii et al. 1985).
** Marilyn Monroen oletetun itsemurhan jälkeisenä kuukautena itse- murhien määrä nousi Los Angelesissa 40%, vaikka koko vuoden lukema ei noussut. Hemingwayn itsemurhan jälkeen ei havaittu vastaavaa, vaikka tapausten tiedotuksen määrässä ei ollut selviä eroja (Motto 1967).
** Prinsessa Dianan kuoleman jälkeisenä kuukautena Englannin ja Walesin alueen naisten itsemurhafrekvenssi kasvoi tilapäisesti 44% ja kyseisistä naisista oli enemmistö 25-44 -vuotiaita (Hawton 2000).
ss * Hirttäytymisen osuus itsemurhamenetelmistä on yleisesti ottaen vähäisempi sellaisissa maissa, joissa hirttämistä on sukupolven aikana käytetty teloitusmenetelmänä (Farmer 1992)."
Kirjoitin hänelle sinne jo, että miesten itsemurhat ovat paitsi laskussa myös todella marginaalinen luku verrattuna vaikkapa avioeroihin. n. 480/11 000! Eikä näistäkään työikäisten itsemurhista jokainen voi olla avioeron seurausta.
Tässä pikkusen lisää faktoja.
"Itsetuhokäyttäytymisestä tulevat mallit
** Vanhemman depressiivisneuroottisella käyttäytymisellä on selvä mielenterveydelle haitallinen mallivaikutus lapselle, jos siinä on lisänä ainakin kaksi seuraavista: ammattitaidottomuus, kodin ahtaus, huostaanotto ja vanhemman jääminen rikoksesta kiinni (Rutter 1979).
** Yli kaksi kertaa huumeita kokeilleet koululaiset/opiskelijat ovat kokeilemattomia useammin kuulleet huumeiden käytön tuhoisista seurauksista tovereiltaan tai kotoa. Lisäksi he tuntevat kokeilemattomia useammin hassista, marihuanaa, psykiatrisia lääkkeitä tai tinneriä huumaustarkoituksessa tai jotain erikoisen harvinaista huumetta käyttäneen ystävän tai tuttavan - kaltaistamaton aineisto, ei merkitsevyyslaskelmia (Beijar 1969).
*** Psykiatriselle poliklinikalle tulleista itsemurhaa yrittäneistä (N=109) oli 8% kokenut serkun tai sitä läheisemmän sukulaisen itsemurhan. Muiden samalle poliklinikalle tulleiden vastaava prosenttiluku oli 3 (Jokinen et al. 1979).
* Itsemurhaa yrittäneistä nuorista 20% oli kokenut isänsä tai äitinsä itsemurhayrityksen ja prosenttiluku nousi 40:een, jos mukaan otettiin vielä muu sukulainen tai läheinen ystävä (Teicher 1970).
* Itsemurhan tehneistä (N=75) oli 32 %:lla selvä itsetuhomalli lähipiirissä (Itsemurhat Mikkelin läänissä 1987-projekti).
*** Itsemurhan tehneistä 12-19 -vuotiaista (N=20, tyttöjä 2) oli 60% kokenut sisaren tai läheisen ystävän ja 30% jonkun aikuisen lähisukulaisen itsemurhan tai sen yrityksen. Mahdollisimman samanlaisen ja tuttavapiiriin kuuluneiden vertailuryhmän (N=17) vastaavat prosenttiluvut olivat 12 ja 12. Kuusikymmentä-versus kaksitoista-eron merkitsevyystaso oli 0.8% ja kolmekymmentä versus-kaksitoista-eron merkitsevyystaso 4% (Shafii et al. 1985).
** Marilyn Monroen oletetun itsemurhan jälkeisenä kuukautena itse- murhien määrä nousi Los Angelesissa 40%, vaikka koko vuoden lukema ei noussut. Hemingwayn itsemurhan jälkeen ei havaittu vastaavaa, vaikka tapausten tiedotuksen määrässä ei ollut selviä eroja (Motto 1967).
** Prinsessa Dianan kuoleman jälkeisenä kuukautena Englannin ja Walesin alueen naisten itsemurhafrekvenssi kasvoi tilapäisesti 44% ja kyseisistä naisista oli enemmistö 25-44 -vuotiaita (Hawton 2000).
ss * Hirttäytymisen osuus itsemurhamenetelmistä on yleisesti ottaen vähäisempi sellaisissa maissa, joissa hirttämistä on sukupolven aikana käytetty teloitusmenetelmänä (Farmer 1992)."
Vastaukset 39
Vanhimmat
"tuolla alempana väittää, että miesten itsmurhat johtuvat pääasiassa avioeroista. Eli miehet kärsivät eroista naisia enemmän"
Tällaistä ei ole väittänyt kukaan (itsemurhien osalta), minä kaikkein viimeksi. Olen kuivan asiallinen ihminen, etten tällaiseen mielikuvituksen lentoon edes niin halutessani pystyisi. Kirjoitin, että miesten itsemurhien riskitekijöitä on kartoitettu. Suurimmaksi riskitekijäksi suomalaisessa tutkimuksessa osoittautui ihmissuhteiden katkeaminen. Avioero on itsemurhan riskiluokituksessa korkeimalla miesten kohdalla. Tottakai on muitakin syitä, niiden luettelemista en vain pitänyt tarpeellisena. Keskustelun aiheesta oltiin jo silloin varsin kaukana. Tilapäisiä piikkejä itsemurhien määrässä tapahtuu monista syistä. Kokonaisuutena asioita tarkasteltaessa on kuitenkin tärkeää pystyä erottamaan "tilapäiset häiriöt" olipa kyseessä mikä asia tahansa.
"
miehet kärsivät eroista naisia enemmän
"
Tästä asiasta olen kyllä samaa mieltä. Mies tuppaa olemaan semmoinen olento, joka hahmottaa olemassaolonsa perheensä ja työnsä kautta.
Nyt jos jompikumpi romahtaa, niin moni mies tuntee koko olemassa olonsa perustan rikkoutuneen.
Naisilla tätä ongelmaa ei liene, koska nainen hahmottaa olemassaolonsa oman persoonansa kautta.
Tarkoitan sitä, että naisen itsetunto ei sorru vaikka perhe tai tai työpaikka menee alta.
Tokihan myönnän, että kirjoittamani asiat ovat 'mutu' tietoa ja hämärä muistikuva jostain jonka olen joskus lukenut. Eikä tietenkään koske kaikkia miehiä, eikä kaikkia naisia.
Näin se myöskin tutkimustulosten valossa menee. Avioero on miehille vaikea paikka. Vaikeaa eroaminen on myös naisille, vaikka naiset selviävät kuitenkin kriiseistään helpommin. Syynä tähän on luultavasti toimiva lähisuhdeverkko. Läheissuhteiden hoitaminen avioliitossa on pitkälti naisten varassa, ja eron sattuessa mies jää helposti täysin yksin.
Eikö se silloin tarkoita sitä, että suurin riski miehellä on tehdä itsemurha, jos hän eroaa/hänet jätetään? Eli syy nimero yksi? Käsittääkseni riskiluokituksella tai riskipisteytyksellä tarkoitetaan juuri tätä.
Kuten sanoin alle viisisataa työikäistä kaveria tekee itsemurhan vuosittain Suomessa. Jos eronneet ei näistä olekaan suurin ryhmä, kuinka minimaalisesta ryhmästä oikein keskustelimmekaan? 200? 100? 15.../11 000...
Eli sinulla ei sitten ollutkaan mitään näyttöä siitä, että "toteutuneista" itsemurhista olisi suurin osa (edes) ollut avioeron "aiheuttamia"?
Vähän minä ihmettelinkin, kun itsemurha monta kertaa on vähän mysteeri lähimmäisillekin. Itse laitan kyllä mielenterveysongelmat "aiheuttajalistan" kärkeen, sekä miehillä että naisilla!!
eron jälkeen ämmä kiusaa exäänsä! Pakottaa lapset hylkimään isäänsä (PAS oireyhtymä) ja manipuloi exän koko elämän niin hankalaksi että exä katsoo kaulakiikun helpommaksi vaihtoehdoksi.
Sillä erään muun tutkimuksen mukaan naiset sortuvat tähän manipulointiin ja kiusaaminen huomattavasti useammin kuin miehet. Jo siitäkin syystä, että he haluavat yleensä pitää kiusantekovälineet, eli lapset. Juuri tässäkö on syy siihen, että äiti tahtoo lapset itselleen?
Kenties, kenties...
Ja kuten tiedämme, suurin osa naisista on täysin sokeita omien temppujensa kritisointiin!
aivan liian monesta erosta!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000003711408
muuta sanoa kuin että totta on.
Mutta tuota ei saa sanoa ääneen, senkin petturi. ;)
Jos on viitseliäisyyttä, lue, jotta sinullekin valkenee.
http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/0/be47e3b04f310570c2256d43003ee290?OpenDocument
Erossa vaikein paikka MIEHELLE on se, että joutuu eroon lapsistaan! Tässäkin kohdassa on naisten hyvä kölliä, kun heille lankeaa kaikki yhteiskunnan edut ja mistään ei tarvitse luopua! Sen sijaan miehellä muuttuu koko elämä! Ei enää näe rakkaita lapsia (PAS) ja rahallinen puoli romahtaa. Ennen pitkää selviää myös se tosiasia, ettei ole koskaan enää mahdollisuutta perustaa uutta perhettä, eikä ainakaan elättää sitä. Siitä pitää ex-muija AINA ja kaikissa tilanteissa huolen!
Helvetin typerää leikkiä täällä tekopyhää ja viisastella miesten itsemurhariskillä, jonka on ITSE aiheuttanut!!!
HÄPEE!
ja viesti. Taitaa olla niin, että kuivakka asiallisuus jäi nyt oman edun tavoittelun jalkoihin!
Samoin väitit että naiset hakevat eroa useammin kuin miehet. Linkissä sanotaan että aina ei ole ollut niin, 70-luvulla asia oli päinvastoin.
Harhaanjohtamista. Osaatko muuta kuin nikkaroida tilastoja omiin tarpeisiisi?
70-luvulla monikin asia oli armaan päivastoin. Avoieron saamiseen vaadittiin vielä 80-luvun alussa syy, jolloin syyllisen osoittaminen avioeroon aiheutti kaikenlaista kikkailua.
Riskiluokkittelu tarkoittaa yksinkertaisesti erilaisten elämäntilanteiden arviointia niiden aiheuttaman itsemurhariskin kautta. On tärkeää itsemurhien ehkäisemisen vuoksi tietää, mitkä elämäntilanteet ovat vaarallisia. Erilaiset elämäntilanteet ovat näin pisteytetty. Suurempia pistemääriä aiheuttavia asioita on useita. Miehillä eräs on avioero.
Keskustelumme tästä asiasta alkoi alunperin väitteestäsi, että naiset ovat niitä, jotka eniten kärsivät avioeron aiheuttamista traumoista. Tämän keskustelun valossa voi ajatella ettei asia aivan niinkään ole.
myöskään perustella miestä avioerossa "enemmän" kärsiväksi sillä perusteella, mistä he todella kärsivät siinä tilanteessa.
Suurin muutos on erossa eteen tuleva yksinäisyys, ero omista lapsista. Siinä löytyy syy itsemurhaan, ei siitä että muija lähti, vaikka niin annoit ymmärtää!
Oletko nyt aivan varma, ettei miesten ongelmat juonna naisten käytöksesta ja yhteiskunnan naisille suomasta tuesta, miesten kustannuksella!
Minusta nimittäin tuntuu, että puhut seurauksista, et syistä!
Minä puhuin pelkistä tosiasioista, en miettinyt syitä enkä oikeastaan hakenut syyllisiäkään. Korjasin ainostaan sen väitteesi, jossa todistelit naisten jäävän kylmien totuuksien ääreen avioeron sattuessa. En ole lainkaan innostunut sellaisesta mieskuvasta jota täälläkin viljellään: "mies jättää perheensä löytäessään isompitissisen naisen". Miehet eivät hekään ole tunteettomia perheenrikkojia, vaan avioeron aiheuttama kriisi koskee heihin siinä kun naisiinkin.
naisyksinhuoltajiin pikkusen paremmin!
Jos on uskomista siihen, että naiset sortuvat miestä useammin eron jälkeiseen kiusantekoon, herää kysymys, ainakin minulla, että miksi ihmeessä?
Jos kerran kaikki on hyvin, paremmin kuin uskoa saattaa, miksi alentua kiusantekoon?
Myös koko ajan köyhyysrajan alapuolella elävien yksinhuoltajien määrä on noussut. En saata millään uskoa, ettei rahaongelmat tuottaisi näille naisille ongelmia ja mielenterveysongelmia!
"Monelle vaan iskee karu totuus aika nopeasti siitä, kuka pyörittää ja mitä...ja siitäkin, kenellä ne todellisen ongelmat ovat edessään..."
Näinhän se tietenkin on. Naisilla on todella vaikeaa avioeron jälkeen. Olisi kuitenkin hyvä tietää hieman tosiasioita. Naiset hakevat avioeroa merkittävästi useammin kuin miehet. Avioeron jälkeen miesten itsemurhat lisääntyvät huomattavasti, naisten ei. Avioliiton päättymisen jälkeen miesten fyysinen terveydentila huononee, riski saada esim. infarkti on huomattava. Naisten terveydentilaan ero ei juurikaan vaikuta. Miesten elämänlaatu huononee liiton päättymisen jälkeen, heidän oman kertomansa mukaan. Enemmistö eronneista naisisista kokee elämänlaatunsa parantuneen eron jälkeen.
....vastasit sinä Marian sitaateissa olevaan lauseeseen.
Väität, että riski saada esim. sydäninfarkti kasvaisi, mutta miten selität sen, että se on suurin miesten kuolinsyy?
Entä se, että Maria viittasi jo 70-lukuun, etkä tapasi mukaan tajunnut hänen piikkiään, mutta minäpä kerron:
70-luvulla miehet hakivat eroja enemmän kuin naiset. Miten on selitettävissä, että miesten infarktiluvut ovat LASKENEET kolmessakymmenessä vuodessa, kun erot ovat vastaavasti MONINKERTAISTUNEET? Eikö tilanteen pitäisi olla tasan päinvastoin?
Lisäksi epäilen vahvasti sitä, että eron jälkeiseen mahdolliseen itsemurhaan olisi ainoastaan ero syynä! Miten tuollainenkin on tutkittu, Tittelityy? Haudastako olet tietosi tempaissut? Todellisuus on taruakin kummallisempaa ja nykyisin aika usein naiselle negatiivista...
Pekka Puskan vetämä ns. Pohjois- Karjala projekti sai suomalaisten sydäntautikuolleisuuden kääntymään selvään laskuun jo 80-luvun lopulla. Miesten elintavoilla epäillään olevan osuutta heidän korkeaan sydäntautikuolleisuuteensa. Tupakointi, runsas tyydydyttyneiden rasvojen saanti, ylipaino, kohonnut verenpaine ja runsas alkoholin käyttö ovat tavallisimmat riskitekijät. En siis väittänyt kaikkien infraktien aiheutuvan avioeroista, lisääntynyt infarkti riski eroon kuitenkin liittyy. Sydäntautiliitosta saa lisätietoa mikäli asia kiinnostaa. Terveydenhuolto ei ole minun ominta aluettani, enkä käsitä kuinka tämä asia liittyy mitenkään tähän keskusteluun.
Itsemurhien riskiluokituksesta olen kirjoittanut niin paljon, että luulisi asian olevan jokaiselle lukutaitoiselle selvän. En jaksa tästä asiasta enää jauhaa. En kuitenkaan väittänyt kaikkien miesten tekemien itsemurhien liittyvän avioeroihin, ilmeisesti tämäkin itsestäänselvyys on hyvä mainita.
70-luvun avioerojen hakijatilastot eivät ole vertailukelpoisia, koska sillon oli vielä vanha avioerolaki voimassa. Avioeroa ei saanut ellei eroon löytynyt syyllistä, syyllisiksi suostuivat naiset ilmeisesti siksi, että eroaminen kävisi helpommin.
"Jos on uskomista siihen, että naiset sortuvat miestä useammin eron jälkeiseen kiusantekoon."
Tähänhän väitteeseen ei tietenkään ole uskomista. Miehet syyllistyvät merkittävästi naisia enemmän kiusan- ja vahingontekoon eron jälkeen. Lähestymiskieltoja määrätään huomattavasti enemmän eroneille miehille kuin heidän ex-puolisoilleen. Asian voi tarkistaa. Toisenkin väärinkäsityksesi haluaisin korjata: pitkittyneissä huoltajuuskiistoissa (Pas) lapsia manipulaation välineinä käyttävät myös miehet, naiset kylläkin miehiä enemmän syyllistyvät tähän ikävään tapaan.
"enkä käsitä kuinka tämä asia liittyy mitenkään tähän keskusteluun."
Itsehän sen siihen vedit, avioeron SEURAUKSENA!
"70-luvun avioerojen hakijatilastot eivät ole vertailukelpoisia, koska sillon oli vielä vanha avioerolaki voimassa. Avioeroa ei saanut ellei eroon löytynyt syyllistä, syyllisiksi suostuivat naiset ilmeisesti siksi, että eroaminen kävisi helpommin. "
Mutta en verrannutkaan erotilastoja vaan miesten sydäntautiin sairastuvuutta! Todistaakseni väitteesi siitä, että avioero aiheuttaa sydäninfarktin, vääräksi.
Näitä infarkteja saavat naimisissa olevat miehet ja naimattomat, miksi sitten eronneet olisivat joukosta poissa?
Et muuten vastannut, miten on mahdollista, että sydäntautiin sairastuvuus on vähentynyt huomattavasti, vaikka avioerot ovat moninkertaistuneet?
Puhut yhtäkkiä riskeistä, vaikka alkuperäisessä viestissäsi sanoit että "avioero lisää", ymmärrätkö, että se eri asia. Kokonaan eri asia!
Jos puhutaan, että avioero lisää sydänkuolleisuutta, se sitten lisää sitä, mutta jos puhutaan että avioero lisää riskiä sairastua sydäntautiin, sillä on ehdollinen pohja...
Lisäksi huomautan se verran, että tähän infarktiin kuolleisuuden riski kasvaa myös mm. työttömillä...
Tuo itsemurhateema on kyllä niin teoreettinen ja kaukaa haettu, kuten muukin vertailuaineistosi, että sinuna olisin antanut sen olla. Kyse on niin pienestä osasta eronneita, että tuskin kannattaa mainita. Lisäksi on todettu, että mielenterveysongelmat, erityisesti masennus eron yhteydessä lisää riskiä. Ei siis pelkkä eroaminen! Näin ollen ero saattaa alentaa joittenkin kynnystä masentua ja sitä kautta lisätä itsemurhia, mutta että kaikki miehet tai edes merkittävä osa masentuisi...aika kaukaa haettua, kuten sanoin.
Olehan "kuivakan asiallinen" hieman tärkempi seuraavalla kerralla.
Ihan noin suuriin yleistyksiin ei kannata mennä.
Olen samaa mieltä Marian kanssa siinä, että naisella on eron jälkeen suurempi taakka kannettavanaan. Jo pelkkä yksinhuoltajana oleminen on tässä yhteiskunnassa vaikeaa. He ovat "helppoja" ja luopioita. He ovat köyhiä ja syrjäytyvät. Heillä on kahden työ yksistään tehtävänä. Juuri jokin aika sitten todettiin että vanhemman yksinhuoltajuus on yksi niistä asioista, joitten perusteella lapset menettävät mahdollisuutensa. Nämä ovat todellisia asioita.
Eivätkä mielestäni ansaitse minkäänlaista väheksymistä!
Naiset tekevät ilmoituksen miestä useammin. Naiset hakevat helpommin lähestymiskieltoa. Tästä vääristymä.
Ei vertailukelpoinen!
kuten myös insestisyytteet ovat pääosiltaan eronneiden naisten tekemiä.
Mutta etkö ymmärrä, että nämä juuri ovat osa sitä kiusaamista...?
ovat täynnä hakattuja naisia ja lapsia, mistäköhän syystä?
siitä on helppous kaukana, eikä lähestymiskieltoa saa helposti, siinä pitää takana olla pahoja juttuja.
kannattaa aina mennä hakattavaksi, kunnes kähdetään ruumisarkussa! Näin tilastojen valossa usein käy, kun ei pidä omia puoliaan asiassa, vaan tykkää marttyyrileikeistä...
Ja mainittakoon, että turvakodeissa on huomattava joukko samoja henkilöitä asiakkaina, vuosi vuoden jälkeen.
oli mahdollisuus hakea yhteisesti eroa. Mitään syyllistä ei välttämättä tarvittu!! Tiedoksesi!
ainakin minä olen eronnut yhteisestä hakemuksesta. tosin pakollinen sovittelu oli silloin edessä, pari kertaa siellä käytiin, molemmat yksin ja sitten lopuksi yhdessä. meillä sovittelijana oli kirkkoherra, joka sitten antoi lausunnon liitteksi ja asumisero (1v.) astui voimaan.
Joten en käsitä sun puheita syyllisen hakemisesta.
hänellä on monta muutakin aukkoa sivistyksessä ja päämääränä aina saattaa mies yksin vastuuseen. Jos ei muuten niin tilastoilla.
...on helposti tarkistettavissa, se löytyy netistä. Avioeron sai myöskin asumalla erillään kaksi vuotta. Nopein ja käytetyin tapa oli kuitenkin avioliiton kariutumiseen jomman kumman syylliseksi osoittaminen, mitä kikkailua käytettiin yleisesti 70-luvulla. Avioerohakemusten lisääntyminen vuoden -87 lainmuutoksen jälkeen osoittaa selvästi, että ihmisillä on tarve erota ilman pakkosovittelua.
on itse pelkkä aukko, pää tyhjä, sivistymätön räkyttäjä, vihaa täynnä. Inhottaa lukeakin naikkosen(?) tekstejä. Normaaleissa rekisteröitymistä edellyttävissä keskusteluryhmissä kyseinen vain solvauksiin kykenevä tyyppi saisi porttikiellon. En ole ennen kommentoinut hänen alkeellista kiljuntaansa enkä kommentoi tämän jälkeen, sanonpahan kerran.
pitkälle muitten uudempien viestien taakse? kuin tílauksesta kohtaan, johon ei moneen päivään ollut kirjoittanut kukaan. Et ennen kommentoinut? Voi olla ettet tolla nickillä, mutta muuten kyllä!
Marian tekstit on helppo jättää väliin. Hän käyttää samaa nickiä. Samaa ei voi sanoa kaikista muista.
Mutta ei taida olla halua jättää lukematta. Jostain syystä.
yhteensä?
Pointti oli siinä, että eroon ei tarvittu enää 70-luvulla syyllistä kuten virheellisesti väitit. Vaan yhteinen hakemus oli mahdollinen ja pätevä.
Näin siis oli myös silloin, erota voitiin myös muulla tavoin. Tilastollisesti merkittävää on kuitenkin enemmistön tapa toimia. Enemmistö ei siis eronnut sovittelun eikä kahden vuoden asumuseron kautta, erot hoidettiin ns. syyllisyyden hakemisen kautta. Tilastollisesti se näkyy siinä, kuinka erot on hoidettu vanhan avioliittolain jälkeen. Vanha avioliittolaki muutettiin juuri siksi, ettei ihmisten tarvitsisi käyttää erilaisia kikkailuja saadakseen erojaan aikaiseksi. Naurettavat näytökset avioeron saamiseksi saatiin onneksi loppumaan.
On varmaan monenlaisia käytäntöjä edelleen, käytäntöjä joita ihmiset eivät halua käyttää niiden hankaluuden vuoksi, tuskin missään keskustelussa kukaan näkee tarpeelliseksi luetella kaikkia.
""70-luvun avioerojen hakijatilastot eivät ole vertailukelpoisia, koska sillon oli vielä vanha avioerolaki voimassa. Avioeroa ei saanut ellei eroon löytynyt syyllistä, syyllisiksi suostuivat naiset ilmeisesti siksi, että eroaminen kävisi helpommin""
Kuten kirjoitit. Erojahan ei edes verailtu vaan sydänkuolleisuutta tautalla, sinun tahdostasi.
Hakija merkitään muuten yhä erohakemukseen!!
Vanha avioerolainsäädäntö perustui kolmeen perusnäkemykseen:
-syyllisyysperiaatteeseen
-välirikonperiaatteeseen
-sopimusperiaatteeseen
Ja kaikkia kolmea on käytetty.
Selitit tällä miesten suuremmat luvut hakijana. Mutta sydän kuolleisuus oli samalla jaksolla huipussaan ja naisten alkaessa hakea eroja (räjähdysmäinen kasvu), myös sydänkuolleisuus laski...nämä kaksi asiaa sinä yhdistit, harkitsemattomasti. Ei kukaan muu.
Tilastot ovat sinua vastaan tässä Tittelityy. Tai sitten valitsit väärät tilastot.
Kirjoitit itse, että eroa EI SAANUT jos ei löytynyt syyllistä!!! SAIPAS! Kuten täällä todistettiin.
Siinä taas asiantuntijan kykysi nähttiin. Kaikkeen pitää sekaantua ja selittää ne vaikka millä omaksi eduksi!
Keskustelussa oli kaksi eri asiaa käsittelyssä: 70-luvun avioerot ja niiden vertailu nykyisiin avioeroihin. Infarktiriskistä joka liittyy (miehillä) eroihin keskustelussa sivuttiin myös, kuitenkin kyseessä on kaksi eri asiaa. Minun toimestani ei näitä asioita ole yhdistetty. Pientä kertausta on ilmeisesti hyvä käydä; Miesten infarktiriski lisääntyy avioeron jälkeen. Riski on tilastollisesti merkittävä, sydänkuolemisten yleinen väheneminen ei liity tähän asiaan lainkaan. Naisilla ei ole todettu infarktiriskin lisääntymistä avioeron jälkeen, tämä oli se alkuperäinen ajatukseni. Naisten terveydentila ei siis heikkene eron jälkeen (tilastollisesti) merkittävästi. Naiset kokevat miehiä useammin elämänlaatunsa jopa parantuneen eroamisen jälkeen, huolimatta taloudellisista vaikeuksista ja ongelmista, joita yksinhuoltajuus aiheuttaa.
70-luvun avioeroista keskustelu lähti siitä, ettei ole mahdollista vertailla kahden erilaisen lainsäädännön piirissä otettuja eroja. 80-luvulla ja sen jälkeen otetuissa avioeroissa naiset ovat olleet eron hakijoina selvästi useammin. Suomalaisissa avioliitoissa ei kuitenkaan ole tapahtunut vuoden 70 ja 87 välillä mitään mullistavaa muutosta. Tilastoissa tapahtuneeseen muutokseen on siis syynä lakimuutos. Sillä että vanhan lain aikan erota voi myös muuten ei tässä vertailussa ole juurikaan merkitystä, ihmiset pääsääntöisesti halusivat käyttää nopeinta keinoa avioeron saamiseksi.
Tilastotieteen ihmeellisyyksiä on juuri se, että tilastoissa näkyvät pääsuunna eivät yksittäiset tapahtumat. Infartitilastoissa on nähtävissä laskeva suuntaus, mutta myös miesten erilaisten elämäntilanteisiin liittyvä riski, joista avioliiton kariutuminen on yksi. Naisten sydäntautikuolleisuus on hieman kasvanut, kuitenkaan yhteyttä avioerotilastoihin sillä ei ole todettu olevan.
tilastotieteilijä!
Alkuperäinen juttu lähti siitä, että SINÄ syöksyit väittämään minun kirjoittamaani viestiin, että miehet kärsii erosta enemmän. Minä olin kirjoittanut että eron jälkeen miehen lähdettyä, nainen näkee kenellä ne todelliset ongelmat ovat edessään!
Et tapasi mukaan edes kysynyt mitä tarkoitin, vaan aloit sönkkäämään, kuinka eronneet miehet kupsahtelevat jos ei infarktiin niin tappavat itsensä!
HALOO!
Minä tarkoitin ongelmilla lasten elättämistä yksin. Yksin vastaamista aivan kaikesta. Taloudellista kurjuutta, yhteiskunnan aliarvostusta ja kaikkea muuta syrjäytymistä yms. mitä huonosti koulutettu yhteiskunnan elättinä elävä yh joutuu kohtaamaan! Yksinhuoltajien määrä köyhyysrajan alla on koko ajan kasvanut! Ja yh:t ovat pääsääntöisesti naisia!
Mies ei elä eron jälkeen noin.
Suuri osa ei koskaan maksa elatusmaksuja (kovat rästit kunnilla), ei tapaa lapsiaan kuin satunnaisesti, silloin kun itselle sopii. He ovat vapaampia ja elävät kuten haluavat. Jos tästä seuraa infarkti, mistä se kertoo? Kärsimyksestäkö? EI! Vaan huonoista elintavoista. Ja niitä huonoja elintapoja on yhtälailla KAIKILLA miehillä. Siviilisäätyyn katsomatta!
Itsemurhat eron jälkeen voivat muutamalla yksiköllä nousta, mutta mitään massaitsemurhaa ei työikäisillä miehillä ole ollut näköpiirissä, vaikka erotaankin massoina...päinvastoin, miesten itsemurhat ovat laskussa, vaikka erot nouseeee..... Samoin sydänkuolemat/sairaudet. Eikä kaikkiaankaan puhuta kuin muutamasta sadasta miehestä vuosittain itsemurhien kohdalla. Laskien mukaan myös alaikäiset pojat, jotka tuskin ovat eronneita miehiä!
Naisten taloudellinen asema romahtaa eron jälkeen. Ei ole kyse edes pienestä pudotuksesta vaan syöksylaskusta, joka usein päättyy mahalaskuun...Seurauksena alkoholisoitumista (kuolemat nousussa), stressiä (epäillään yhdeksi syyksi rintasyövässä, joka on naisten yleisin kuolinsyy) ja myöskin köyhyydestä johtuu syrjäytymistä, josta kärsivät myös lapset.
...tämä keskustelu kanssasi ylipäätään on. Olet ilmeisesti ihminen, jolta ei kertakaikkiaan voi edes odottaa järkevää argumentointia. Minulla on toki hauskaa, joten jatkan edelleen. En viitsisi kuitenkaan jatkuvasti toistaa edellä kirjoittamaani.
Sydäntautiliiton tekemien tilastojen mukaan miesten infaktiriski siis kasvaa avioeron myötä, ja riski on merkittävä. Ajallinen yhteys on otettu tutkimuksissa huomioon, ja elämäntapa muutoksia ei merkittävästi ehdi tapahtua. Naisilla sellaista riskiä ei ole todettu. Tämä on siis faktaa.
Naisilla on varmasti ongelmia yksinhuoltajinakin, vaikka he kuitenkin kokevat usein elämänlaatunsa jopa parantuneen eron jälkeen - väestöliiton tekemien tutkimuksien mukaan.
Miesten syrjäytymisriski kasvaa merkittävästi eron jälkeen. Naisten syrjäytymistä ei tapahdu läheskään siinä määrin.
Itsemurhien tutkimuksissa on jo vuosia otettu huomioon tapahtumat ennen itsemurhaan päätymistä. Itsemurhia miehilla tapahtuu avioerojen jälkeen enemmän kuin muutoin. Itsemurhia on seurattu ja tilastoitu jo vuosien ajan - tulos on siis varsin luotettava.
Naisten taloudellisen ahdigon ei ole todettu vaikuttavan merkittävästi mielenterveystilastoihin. Masennus ja muutkin psyykkiset häiriöt aiheuttavat taloudellista turvattomuuta. Syy ja seuraus ovat siis näinpäin.
Naiset pärjäävät tilastollisesti ajatellen huomattavasti paremmin, myös eron jälkeen, kuin heidän ex-puolisonsa.
yh-palstalla antaa aivan toisen käsityksen...
olen muuten edelleen sitä mieltä, että avioero ei voi aiheuttaa infarktia! Sen aiheuttavat elämäntavat ja geeniperimäkin osaltaan.
Väitä mitä väität.
Mikä sinua vaivaa? tuo ei ole ihan tervettä, kauheata räkytystä, aina pitää yrittää olla oikeassa ja pilkata asiallista kirjoittajaa.
ethän sinä muuta osaa, mutta hyvä kun tuonkin olet opetellut. Joutusit muuten raukka olemaan hiljaa...
todella älykäs syy tappaa itsensä, koska Diana tai Marilyn kuoli. muuta ei ämmiltä voi odottaakaan kuin tämän kaltasta toimintaa.