Kun svekot jatkossa vinkuvat pakkoruotsinsa perään, Gustafsson voisi kylmän rauhallisesti kerrata vastauksena Jussi Niinistön kirjalliseen kysymykseen ("ruotsinkielisen koulutuksen kiintiöillä ja helpotuksilla turvataan kuitenkin ruotsinkielisten palveluita ja kaksikielisyyttä ") ja todeta, että eihän pakkoruotsia tarvita, kun on nämä kiintiöt.
Onko Gustafsson sittenkin ovela?
jukkapakko
256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Enpä tiedä. Pakko sanoa, että meikäläisellä alkaa olla uskon puute siihen että vallassaolevat käyttäisivät järkeä Suomen vaikkapa nyt kehityksen eteen.
Mielestäni tässä mennään huonoon suuntaan koko Suomen kannalta.
Gustafsson vastasi: ei ole suomenkielisten syrjintää
Posted on 1.11.2011, 10.31, by Jussi, under Blogimerkintä, kielipolitiikka, koulutuspolitiikka, Politiikka, Uusi Suomi.
http://jussiniinisto.fi/index.php/2011/11/gustafsson-vastasi-ei-ole-suom...
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sdp) on vastannut kirjalliseen kysymykseeni koskien yliopistojen opiskelijavalinnassa piilevää epätasa-arvoa.
Kysymys kuului näin:
“Mitä hallitus aikoo konkreettisesti tehdä yliopistojen opiskelijavalinnassa vallitsevalle epätasa-arvoiselle kohtelulle suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden kesken ja millä aikataululla muutoksia on odotettavissa? ”
Ministerin vastaus oli seuraava:
“Yliopistolain 36 §:n 2 momentin mukaan jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi voidaan yhdenmukaisista valintaperusteista rajoitetusti poiketa. Tämä yliopistolaissa säädetty mahdollisuus muodostaa kielitaitokiintiöitä taikka myöntää kielitaidon perusteella lisäpisteitä perustuu suomen ja ruotsin kielen osalta perustuslain 17 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, turvataan lailla. Saman perustuslain säännöksen mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista, esimerkiksi ruotsinkielisten lääkäripalveluiden saatavuudesta. Kieliryhmän perusteella voidaan yhdenmukaisista valintaperusteista poiketa kuitenkin vain rajoitetusti, mikä tarkoittaa sitä, että kiintiöiden koko taikka myönnettävien lisäpisteiden määrä on suhteutettava tarkasti kyseisen kieliryhmän erityistarpeisiin ja toteuttamismahdollisuuksiin. Helsingin yliopistolle on yliopistolaissa säädetty vastuu mm. ruotsin kieltä taitavien lääkäreiden ja juristien kouluttamisesta. Tätä tehtävää hoitaessaan sen tulee arvioida tarve yliopistolain 36 §:n 2 momentin mukaisille kiintiöille tai lisäpisteille sekä mitoittaa ne vastaamaan kyseisen kieliryhmän erityistarpeita.
On selvää, että kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä eri ryhmillä voi olla etuoikeuksia. Ruotsinkielisen koulutuksen kiintiöillä ja helpotuksilla turvataan kuitenkin ruotsinkielisten palveluita ja kaksikielisyyttä. Yliopistojen koulutuspaikat ovat koko väestön käytettävissä. Mahdolliset kiintiöt koskevat ainoastaan opinnoissa käytettävää kieltä, eivät opiskelijan äidinkieltä. Se ei ole suomenkielisten syrjintää, eikä asiaan ole tarvetta puuttua.“
Olen samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä eri ryhmillä voi olla etuoikeuksia.
Olen kuitenkin eri mieltä kiintiöistä. En tyydy ministerin vastaukseen. Ruotsinkieliseen yliopisto-opiskeluun varatut kiintiöt ovat ylimitoitetut ja ne sorsivat suomenkielisiä ylioppilaita.