Jakaisin traumat kahteen lajiin: shokkaavat traumat eli esim. pedofiilipapin raiskaus joka aiheuttaa semmosen trauman tunteen, jonka henkilö pystyy itsekin tunnistamaan; toinen on piilevät traumat tai paaduttavat traumat, eli esim näkee kun isoveli ja tämän tyttöystävä harrastaa seksiä. Traumoja - varsinkin piileviä - saadaan titysti myös aikuisena mutta lapsena saatujen traumojen haittavaikutukset ovat voimakkaampia ja pysyvempiä, joten ajatellaan asiat mielummin lasten kannalta.
Piilevien ja shokkaavien traumojen ero ei ole kovin selvä koska lievempi shokkaava trauma voi ilmetä myöhemmin piilevänä traumana. Traumat ovat myös erilaisia siinä mielessä että shokkaavan trauman aiheuttaja on yleensä joku hetki kun taas piilevän trauman aiheuttaa yleensä ympäristö eli sen syntyminen vie enemmän aikaa. Ehkä paras esimerkki piilevästä ja shokkaavasta traumasta on se, josta on lehdissäkin kirjoiteltu jo paljon, eli seksiä korostavan median vaikutus lapsen henkiseen kasvuun. Shokkavana traumana on se kun lapsi ekan kerran näkee vaikka pornoa tv:stä tai näkee kun vanhemmat nai kännissä olkkarin pöydällä. Trauma ilmenee käytännössä siten että entinen usko vanhempiin menee. Piilevänä traumana on taas se että lapsesta tulee esim "kovis" tai hän alkaa muuten vaan suhtautumaan seksiin hyväksyvämmin. Piilevää traumaa edesauttaa se, että media tarjoaa paljon paljasta pintaa normaaleissakin telkkariohjelmissa ja mainoksissa, myös iltapäivälehdissä. Itseasiassa koko tämä länsimainen mediatäyteinen yhteiskunta ruokkii tätä piilevää traumaa. Piilevä trauma on siis aiheuttanut sen että henkilö on "paatunut" seksille eli seksi ei ole enää mitään kovin kiellettyä tai salaista vaan ihan "normaali" juttu.
On todettu (voidaan sanoa myös"spekuloitu") ettätällaisista piilevistä traumoista painuu ihmisen muistiin "toimintamalleja" eli trauma saattaa aktivoitua eli ihminen alkaa alitajuisesti käyttäytyä samoin kuin henkilöt joilta hän sai trauman.
Esimerkiksi edellisen esimerkin lapsi harrastaa tiskipödällä seksiä lastensa nähden kännissä(kuulostaa typerältä mutta voi pitää ihan paikkansa). tai luonnollisempi: lapsesta tulee isompana nymfomaani. On todettu myös että monet hyväksikäyttäjät ovat olleet itse lapsenä hyväksikäytön uhreja eli siis trauma on aktivoitunut myöhemmällä iällä.
Toisaalta piilevät traumat voidaan myös nähdä sinä mekanismina joka aiheuttaa sen että "omena ei kauaksi puusta putoa" tai että "seura tekee laisekseen" eli ihmisen käyttäytymismalli muuttuu ympäristön käyttäytymismallin mukaiseksi. Piileviä traumoja käytetään hyväksi esimerkiksi USA:ssa sotilaista koulutettaessa kun heitä peluutetaan todentuntuisilla räiskintäpeleillä kuten teh return of (en nyt muista mikä mutta joku liittyen natsien kukistamiseen). Peli oli aika pelottava pelattava.. näin siis saadaan sotilaista kylmäverisempiä heppuja. Piileviä traumoja voidaan siis pitää ihan normaalina ihmisen kehitykseen liittyvänä asiana. Ehkä myös erilaisten kultturien säilyminen pohjautuu näihin piileviin traumoihin. Esimerkiksi suomalainen yhteiskunta ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi voinut kuvitellakkaan siirtymistä aikaan jossa axen deodoranttia mainostetaan iskulauseella"because you never know when.." tai että telkkarissa ihmiset puhuu puhekieltä eikä kirjakieltä. Kysymys on vain siitä että ihmisten "yhteiset" piilevät traumat aiheuttavat sen että ennen kielteiset asiat ovatkin muuttuneet myönteisemmiksi.
Vrasinaisiksi traumoiksi tällaisia ei voida sanoa koska koko yhteiskunta sairastaa samaa traumaa. Sen sijaan varsinaiset traumat(piilevät) voidaan ehkä selittää siis siten että tottuessaan johonkinasiaan ympäröivää yhteiskuntaa enemmän ihminen alkaa toimimaan traumojensa sallimissa rajoissa, kuitenkin räikeästi yhteiskunnan rajojen ulkopuolella. Se miksi trauma tuntuu henkilöstä nimenomaan traumalta johtuu siitä että hänen oma käsityksensä asiasta (trauman "kohteesta") eroaa jyrkästi yhteiskunnan käsityksestä siitä. Esimerkiksi jos henkilö tuntee halua hakata naapuri henkihieveriin, hän voi pitää asiaa traumana kun taas esim jossain romaniassa naapurin hakkaaminen henkihieveriin tuntuu ehkä ihan luonnolliselta halulta eikä siis traumalta.
Piilevät traumat taitavat siis olla yhteiskuntien olemassaolon perimmäinen syy. Jos kerran yhetiskunnan olemassaolo voidaan selittää erilaisten piilevien traumojen aiheuttamana alitajuisena ilmiönä, voidaanko ehkä yksilönkin olemassaolo eli mielen rakenne selittää yksinkertaisesti soveltamalla yhteiskunnan olemassaolon teoriaa ihmisen pään sisälle?
No, itseasiassa ratkaisu on paljon yksinkertaisempi kuin miltä edellä kuulostaa....mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla!
Piilevien ja shokkaavien traumojen ero ei ole kovin selvä koska lievempi shokkaava trauma voi ilmetä myöhemmin piilevänä traumana. Traumat ovat myös erilaisia siinä mielessä että shokkaavan trauman aiheuttaja on yleensä joku hetki kun taas piilevän trauman aiheuttaa yleensä ympäristö eli sen syntyminen vie enemmän aikaa. Ehkä paras esimerkki piilevästä ja shokkaavasta traumasta on se, josta on lehdissäkin kirjoiteltu jo paljon, eli seksiä korostavan median vaikutus lapsen henkiseen kasvuun. Shokkavana traumana on se kun lapsi ekan kerran näkee vaikka pornoa tv:stä tai näkee kun vanhemmat nai kännissä olkkarin pöydällä. Trauma ilmenee käytännössä siten että entinen usko vanhempiin menee. Piilevänä traumana on taas se että lapsesta tulee esim "kovis" tai hän alkaa muuten vaan suhtautumaan seksiin hyväksyvämmin. Piilevää traumaa edesauttaa se, että media tarjoaa paljon paljasta pintaa normaaleissakin telkkariohjelmissa ja mainoksissa, myös iltapäivälehdissä. Itseasiassa koko tämä länsimainen mediatäyteinen yhteiskunta ruokkii tätä piilevää traumaa. Piilevä trauma on siis aiheuttanut sen että henkilö on "paatunut" seksille eli seksi ei ole enää mitään kovin kiellettyä tai salaista vaan ihan "normaali" juttu.
On todettu (voidaan sanoa myös"spekuloitu") ettätällaisista piilevistä traumoista painuu ihmisen muistiin "toimintamalleja" eli trauma saattaa aktivoitua eli ihminen alkaa alitajuisesti käyttäytyä samoin kuin henkilöt joilta hän sai trauman.
Esimerkiksi edellisen esimerkin lapsi harrastaa tiskipödällä seksiä lastensa nähden kännissä(kuulostaa typerältä mutta voi pitää ihan paikkansa). tai luonnollisempi: lapsesta tulee isompana nymfomaani. On todettu myös että monet hyväksikäyttäjät ovat olleet itse lapsenä hyväksikäytön uhreja eli siis trauma on aktivoitunut myöhemmällä iällä.
Toisaalta piilevät traumat voidaan myös nähdä sinä mekanismina joka aiheuttaa sen että "omena ei kauaksi puusta putoa" tai että "seura tekee laisekseen" eli ihmisen käyttäytymismalli muuttuu ympäristön käyttäytymismallin mukaiseksi. Piileviä traumoja käytetään hyväksi esimerkiksi USA:ssa sotilaista koulutettaessa kun heitä peluutetaan todentuntuisilla räiskintäpeleillä kuten teh return of (en nyt muista mikä mutta joku liittyen natsien kukistamiseen). Peli oli aika pelottava pelattava.. näin siis saadaan sotilaista kylmäverisempiä heppuja. Piileviä traumoja voidaan siis pitää ihan normaalina ihmisen kehitykseen liittyvänä asiana. Ehkä myös erilaisten kultturien säilyminen pohjautuu näihin piileviin traumoihin. Esimerkiksi suomalainen yhteiskunta ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi voinut kuvitellakkaan siirtymistä aikaan jossa axen deodoranttia mainostetaan iskulauseella"because you never know when.." tai että telkkarissa ihmiset puhuu puhekieltä eikä kirjakieltä. Kysymys on vain siitä että ihmisten "yhteiset" piilevät traumat aiheuttavat sen että ennen kielteiset asiat ovatkin muuttuneet myönteisemmiksi.
Vrasinaisiksi traumoiksi tällaisia ei voida sanoa koska koko yhteiskunta sairastaa samaa traumaa. Sen sijaan varsinaiset traumat(piilevät) voidaan ehkä selittää siis siten että tottuessaan johonkinasiaan ympäröivää yhteiskuntaa enemmän ihminen alkaa toimimaan traumojensa sallimissa rajoissa, kuitenkin räikeästi yhteiskunnan rajojen ulkopuolella. Se miksi trauma tuntuu henkilöstä nimenomaan traumalta johtuu siitä että hänen oma käsityksensä asiasta (trauman "kohteesta") eroaa jyrkästi yhteiskunnan käsityksestä siitä. Esimerkiksi jos henkilö tuntee halua hakata naapuri henkihieveriin, hän voi pitää asiaa traumana kun taas esim jossain romaniassa naapurin hakkaaminen henkihieveriin tuntuu ehkä ihan luonnolliselta halulta eikä siis traumalta.
Piilevät traumat taitavat siis olla yhteiskuntien olemassaolon perimmäinen syy. Jos kerran yhetiskunnan olemassaolo voidaan selittää erilaisten piilevien traumojen aiheuttamana alitajuisena ilmiönä, voidaanko ehkä yksilönkin olemassaolo eli mielen rakenne selittää yksinkertaisesti soveltamalla yhteiskunnan olemassaolon teoriaa ihmisen pään sisälle?
No, itseasiassa ratkaisu on paljon yksinkertaisempi kuin miltä edellä kuulostaa....mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla!
Vastaukset 5
Vanhimmat
höpsät,et sää mittää Raumlaist tiäd.Miss o esm.raum meri.Joo et sää mittä tiäd.
traumoista ja niiden käsittelystä. Olen kirjoittanut omistani jonkin verran, ja täytyy sanoa, että voimille käy. Tuntuu, että "änkytys on hermoradoissa", sillä muista asioista kirjoittaessani teksti on sujuvampaa.
En usko, että niitä saa koskaan pois, mutta jos pääsisi niskan päälle niin sekin parantaisi elämänlaatua.
ja huumorilla.Minä en muuten ole koskaan Raumalla käynytkään,että heidän ei liene syytä pahastua tuosta murteen jäljittelystä.Ihan mukavaa se on kuunnella.
Olet oikeilla jäljillä, mutta puhut asioista hieman kummallisilla nimillä. Kannattaisi käydä, ihan vain vaikka sivistyksen nimissä, pari psykologian peruskurssia. Toinen vaihtoehto olisi lainata pari asiaan perehdyttävää kirjaa kirjastosta.
en ole lukenut sivuakaan. Kerran luin netissä jonkun ilm. kunnioitetun psykologin kirjoituksen psykopaateista. Täytyy sanoa että oli aika naiivia söperrystä. Heti huomasi ettei kirjoittaja tajunnut pätkääkään asiasta josta puhui, kunhan lateli jotain ulkoa opittuja värssyjä jostain sokrateen oppaasta. Säälittävää.