Syntisille on tarjolla pelastus!

lepatt kirjoitti:

Jumalan lain ehdoton noudattaminen on keskeinen
vaatimus VT:ssa. "Kun me tarkoin noudatamme tätä
lakia, jonka Herra, meidän Jumalamme, on antanut,
niin Herra katsoo meidät vanhurskaiksi" (5 Moos
6:25). "Vanhurskautta, ainoastaan vanhurskautta
harrasta, että eläisit" (5 Moos 16:20, vk).
Herran määräykset "antavat elämän, kun niitä
noudatetaan" (Neh 9:29).

Miten Herra voi katsoa ja julistaa kansansa
vanhurskaaksi, kun ei ole ihmistä, joka ei tee
syntiä? Näinhän Salomo tunnusti rukouksessaan (1
Kun 8:46). "Voiko ihminen olla puhdas Luojansa
silmissä? Ei Jumala luota edes omiin
palvelijoihinsa, enkeleitäkin hän nuhtelee
virheistä" (Job 4:17-18). "Syntinen olin jo
syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini
kohtuun" (Ps 51:7).

Mooses vakuutti, ettei Jumala tule antamaan
Luvattua maata israelilaisten omien ansioiden,
kuuliaisuuden tai rehellisyyden tähden, "sillä te
olette uppiniskainen kansa" (5 Moos 9:4-6). "Minä
tiedän kuinka niskoittelevia ja kapinoivia te
olette" (5 Moos 31:27).

Daniel oli Jumalalle rakas (Dan 10:11) ja
kuitenkaan hän ei voinut rukouksessaan vedota
omaan vanhurskauteensa, vaan tunnusti syntinsä
yhdessä kansansa kanssa (Dan 9:5,18). Esra
tunnustaa: "Nyt olemme sinun edessäsi raskaasti
rikkoneina. Kaiken tämän jälkeen emme voi kestää
sinun edessäsi" (Esr 9:15). Job yritti kyllä
kauan puolustaa omaa vanhurskauttaan: "Minä pidän
kiinni vanhurskaudestani, en hellitä" (Job 27:6,
vk). Lopulta hän kuitenkin nöyrtyi: "Minä häpeän
puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa"
(Job 42:6, 40:4). "Kuin tahrainen riepu on koko
meidän vanhurskautemme" (Jes 64:5).

Miten Herra voi siis katsoa ja julistaa tällaisen
kansansa vanhurskaaksi? Salomo rukouksessaan
opetti syntiä tehneet israelilaiset hartaasti
anomaan armoa (1 Kun 8:33) ja hän toisti
rukousta: "Kuule ja anna anteeksi" (1 Kun
8:30,34,36,39,50). VT:n ihmiset eivät päässeet
lain avulla sen pitemmälle kuin vain nöyrästi
tunnustamaan lain totuuden ja kerjäämään
anteeksiantamusta. Jeremia kiteyttää tämän
ydinasian sanomaksi: "Ainoastaan tunne rikoksesi"
(Jer 3:13, vk). Jesaja tunnustaa Jumalan
edessä: "Voi minua, minä hukun! Minulla on
saastaiset huulet" (Jes 6:5).

Hoosea antaa meille sanat, joilla lähestymme
pyhää Jumalaa: "Anna kaikki meidän syntimme
anteeksi" (Hoos 14:3). Juuri tässä tunnustuksessa
tulee esiin se mieli, jota Jesaja kutsuu
murtuneeksi ja nöyräksi (Jes 57:15), hengeltään
särkyneeksi ja Herran sanan alla araksi (66:2,5).
Vain tällaisen tykönä Herra voi asua (57:15).
Tällaiseksi myös Psalmit määrittelevät Jumalan
ihmisen. Hän on avuton ja köyhä (Ps 9:19; 10:12;
22:25; 25:16; 35:10; 40:18; 70:6; 72:13; 86:1;
109:22). Juuri sellaiseksi tehtiin omasta
mielestään vanhurskas Job kärsimysten koulussa
(Job 40:4). Sellaisen ihmisen tunnoista kertovat
meille katumuspsalmit, sillä "särkynyttä sydäntä
et hylkää, Jumala" (Ps 51:19). Samaa Jeesuskin
opettaa verratessaan kahta rukoilijaa: "Hän lähti
kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei" (Luuk
18:14).

Vapahtaja jatkaa tätä samaa opetusta
julistaessaan, että autuaita ovat hengessään
köyhät, murheelliset, kärsivälliset, ne, joilla
on vanhurskauden nälkä ja jano (Matt 5:3-6).
Juuri siinä ilmenee autuuttava usko! Sillä ei ole
itsessään mitään, vaan kaikki on joka hetki
saatava lahjaksi Herralta. "En päästä sinua,
ellet siunaa minua" (1 Moos 32:27). "Kuulkaa
kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla
ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi,
syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa".
Kuulkaa, niin saatte elää!" (Jes 55:1,3).

Tämän kaiken lahjaksi saamisen mahdollisuuden
Jumala antaa siksi kansalleen, että hän rakastaa
(ks 5 Moos 4:37; 7:8,13; 10:15; 23:6). Me
tiedämme, että vasta tässä rakkauden yhteydessä
on ihmiselle elämä. Siinä tämä "rakkaus ilmestyi
meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan
Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän" (1
Joh 4:9). Vain tässä kirjaimellisesti toteutuu
Jesajan profetia: "Minun vanhurskas palvelijani
tekee vanhurskaaksi monet, heidän pahat tekonsa
hän kantaa" (Jes 53:11).

Juuri tällainen oli uskon isä, Abraham: "Ja Abram
uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet
vanhurskaaksi" (1 Moos 15:6). Tähän liittyy myös
Habakukin saama sanoma: "Vanhurskas on elävä
uskostansa" (Hab 2:4, vk).

Toivottavasti nämä sanat ovat iloksi teille
kaikille, sillä ei ole synnitöntä ihmistä vaan
kaikki me olemme rikkoneet Jumalaa vastaan. Mutta
Jeesus, synnitön ja vanhurskas mies, antoi
itsensä sovitus uhriksi meidän puolestamme, hän
kantoi meidän syntimme, hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.

Meillä kullakin on erilaisia syntejä, joillakin
on syntinä homous, toinen taas sortuu helposti
juopotteluun ja yksi kerskailee. Mutta Jeesus on
kantanut meidän pahat tekomme, hän on sovittanut
meidän syntimme. Meidän tulee ainoastaan nöyrtyä,
tunnustaa syntimme, heikkoutemme ja
vajaavaisuutemme. Me syntiset voimme vain itkeä
ja katua omaa syntisyyttämme ja kaatua Herran
Jeesuksen jalkojen eteen, hartaasti armoa
rukoillen. Juuri tälläisellä asenteella
pelastutaan ja juuri tämä on sitä nöyryyttä,
mutta kiivaalla väittelemisellä, toisten
tuomitsemisella, ylpeilyllä, armottomuudella ja
omavanhurskaudella me emme saavuta tätä.

"Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti,
jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun
korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös
murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan
murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien
sydämen." (Jes. 57:15)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä