Onko helluntailainen usko liian paljon kokemukseen perustuvaa?
Kärsiikö terve sanan tutkimus henkilökohtaisen kokemuksen painotuksesta?
Vinoutuuko usko, kun etsitään kokemuksia ja pyritään saamaan niiden kautta nautintoa itselle?
Eikö olisi autuaampaa antaa kuin ottaa: antaa muille hyvää sen sijaan kuin etsiä sitä itse?
Onko helluntailainen Raamatun opetus tervettä?
Mitä on kokemuksellinen kristillisyys?
Siitä kertoo artikkeli "Kokemukseen perustuva kristillisyys" Totuutta uskon asioissa -blogissa.
http://totuutta.wordpress.com/2011/11/02/kokemukseen-perustuva-kristillisyys/
Kärsiikö terve sanan tutkimus henkilökohtaisen kokemuksen painotuksesta?
Vinoutuuko usko, kun etsitään kokemuksia ja pyritään saamaan niiden kautta nautintoa itselle?
Eikö olisi autuaampaa antaa kuin ottaa: antaa muille hyvää sen sijaan kuin etsiä sitä itse?
Onko helluntailainen Raamatun opetus tervettä?
Mitä on kokemuksellinen kristillisyys?
Siitä kertoo artikkeli "Kokemukseen perustuva kristillisyys" Totuutta uskon asioissa -blogissa.
http://totuutta.wordpress.com/2011/11/02/kokemukseen-perustuva-kristillisyys/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä usko Kristukseen tuo mukanaan myös kokemuksia. Hengellisesti kuolleet heräävät elämään Jeesuksessa Kristuksessa ja hengellisesti köyhille saarnataan pelastavaa evankeliumia.
Kaikki kokemukset eivät ole tietenkään Jumalasta lähtöisin (Jumala = Sana Logos). Siksi kaikki kokemukset ja profetiat KOETELLAAN JUMALAN SANALLA.
Jeesuksesta voimme oppia sen, että hän tuli syntisiä pelastamaan kärsi ja kuoli jotta me saisimme elää. Jeesus ei tullut maailmaan esittelemään kaikkivaltiaan mahtavuuttaan.
Jeesuksen seuraaminen on siis lyhyesti sanoen toinen toisensa palvelemista rakkaudessa.
Kaikkihan me sen tiedämme kuinka kristityt "rakastavat" toisiaan. Useimmiten se "rakkaus" on pelkkää hengellistä ylpeyttä, leuhkimistä kuka henkilönä ja minkä niminen joukko on erehtymättömiä ja parhaita kristittyjä.
Room. 12:9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
Room. 12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
Room. 12:11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.
Room. 12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Room. 12:13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
Room. 12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
Room. 12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
xxxxxxx
**) Room. 12:16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
Jos kristittyjen rakkaus on mainitsemaasi ylpeyttä ja itsekehua, niin onko heillä rakkautta lainkaan?
Ei ole.
Ja mitäs siitä seuraa...