Tämä minun uusi tutkielmani Urho Kekkosesta herätti tuolla historian saitilla paljon keskustelua. Esille tuotiin näkemyksiäni puoltavia mutta myös niistä poikkeavia näkökohtia. Olin niistä kaikista tyytyväinen ja vastasin useimmille.
Merkille pantavaa on, että yksikään keskustalaiseksi oletettava ei osallistunut keskusteluun ja pyrkinyt osoittamaan minun olevan väärässä jossakin mielipiteessäni. Sellaista ”mielipidettä”, jossa vain suoralta kädeltä huitaistaan minun valehtelevan, en ota huomioon, koska se paljastaa, että asianomainen ei ole tutustunut kirjoitukseeni tai jos on tutustunut, hän ei voi siitä mitään yksityiskohtaa kiistää.
Kun en halua uskoa, että keskustalaiset olisivat todella niin tietämättömiä suuren poikansa Urho Kekkosen elämästä ja teoista, että he eivät voisi olla hänestä mitään mieltä eivätkä voisi itse hänestä yhtään mitään kertoa, niin nostan tämän vielä tähän houkutellakseni edes jonkun valistuneimmista – sellaisiakin sentään heidän joukossaan lienee – kommentoimaan näkemyksiäni. Niin tunnustus kuin vastaväitteet kelpaavat. Ellei mitään yksilöityjä mielipiteitä esitetä, voin tehdä siitä vain johtopäätökset, että joko ollaan täydellisesti samaa mieltä kanssani tai ei tiedetä yhtään mitään Urho Kekkosesta.
Jos te, keskustalaiset, ette todella tiedä mitään Kekkosesta, niin älkää sitten sanoko luulojenne varassa että hän oli suurmies. Miten mahtaa olla muiden tietojenne laita? Kun käytätte puheenvuorojanne nykypolitiikasta, niin olettekohan niissäkin vain pelkkien luulojenne varassa? No, teillä on nyt tilaisuus näyttää tietämyksenne, minä olen sen näyttänyt ja samoin ovat tehneet monet kommentoijat, joissa ei taida olla yhtään keskustalaista. Yrittäkää edes pitää puolianne, keskustalaiset!
Tässä linkki ketjuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400
Merkille pantavaa on, että yksikään keskustalaiseksi oletettava ei osallistunut keskusteluun ja pyrkinyt osoittamaan minun olevan väärässä jossakin mielipiteessäni. Sellaista ”mielipidettä”, jossa vain suoralta kädeltä huitaistaan minun valehtelevan, en ota huomioon, koska se paljastaa, että asianomainen ei ole tutustunut kirjoitukseeni tai jos on tutustunut, hän ei voi siitä mitään yksityiskohtaa kiistää.
Kun en halua uskoa, että keskustalaiset olisivat todella niin tietämättömiä suuren poikansa Urho Kekkosen elämästä ja teoista, että he eivät voisi olla hänestä mitään mieltä eivätkä voisi itse hänestä yhtään mitään kertoa, niin nostan tämän vielä tähän houkutellakseni edes jonkun valistuneimmista – sellaisiakin sentään heidän joukossaan lienee – kommentoimaan näkemyksiäni. Niin tunnustus kuin vastaväitteet kelpaavat. Ellei mitään yksilöityjä mielipiteitä esitetä, voin tehdä siitä vain johtopäätökset, että joko ollaan täydellisesti samaa mieltä kanssani tai ei tiedetä yhtään mitään Urho Kekkosesta.
Jos te, keskustalaiset, ette todella tiedä mitään Kekkosesta, niin älkää sitten sanoko luulojenne varassa että hän oli suurmies. Miten mahtaa olla muiden tietojenne laita? Kun käytätte puheenvuorojanne nykypolitiikasta, niin olettekohan niissäkin vain pelkkien luulojenne varassa? No, teillä on nyt tilaisuus näyttää tietämyksenne, minä olen sen näyttänyt ja samoin ovat tehneet monet kommentoijat, joissa ei taida olla yhtään keskustalaista. Yrittäkää edes pitää puolianne, keskustalaiset!
Tässä linkki ketjuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400
Vastaukset 26
Vanhimmat
On se ilmoja pidelly.
Osut tutkimuksessasi täysin oikeaan. Tietosi ovat hyvät.
ole osallistuneet keskusteluun, kun siirrytään tiedon ja asian linjoille. Kuten tuolla toisessa tämän palstan keskustelussa totesin, ei kaikki keskustalaiset ole samanlaisia. Esimerkiksi toin Virolais-Jussin, järkipoliitikon. Hän valitettavasti on jo rauhallisimmilla forumeilla valistamassa puoluetovereitaan oikeampaan politikointiin. Tänne on jääneet vain ne, joille keskusta ei merkitse muuta kuin sossuvihaa.
Olen usein miettinyt, mitä tuo "keskusta" tämän puolueen nimessä tarkoittaa. Poliittista karttaa se ei kuitenkaan voi tarkoittaa, ovat he sen verran vasemmalla jopa demareista, mutta ehkä yksi määrittely on sellainen, että he kuvittelevat olevansa kaiken keskellä napana.
No, onhan napa keskellä esim. mahaa, mutta saattaa olla myös toinen määritelmä, että nimi onkin perua anuksesta. Sekin on keskellä - persettä.
Nollakin on ajatuksiltaan täysi nolla.
Mitä tulee Kekkoseen hän tosiaan oli suurmies ja sitä ei jonkun kapi Korhosen kirjoitukset muuta miksikään.
Aina vasemmisto on pyrkinyt historiaa muuttamaan mieleisekseen. Miksi kukaan ei viitsi kommentoida kirjoitusta, johtuu aivan siitä, että jokainen saa pitää oman mielipiteensä.
Demarien mukaan jos joku demari jotain kirjoittaa ja ei ole samaa mieltä on tyhmä tai ei ymmärrä. Näin ei ole.
Aikanaan kaikki lakastuu.
Totuushan on, että Keskusta on turvallinen ja hyvä puolue. Äänestäjät on sen monesti sanoneet. Nykyisin ei punapojat ohjaile äänestyskäyttäytymistä vaan äänestäjät itse päättävät ketä äänestää. Herjakirjoituksetkaan ei vaikuta Keskustan kannatukseen vaan lisäävät Keskustan kannatusta.
Tehkää pojat tutkimuksia. Mielipiteitä sopii tähän maailmaan, mutta huomaatte ettei kaikkia edes kiinnosta törkykirjoittelu.
Epäilen tutkielmaksi ylentämässäsi kirjoituksessa olevan pitkiä suoria lainauksia Lasse Lehtisen kirjasta "Aatosta jaloa ja alhaista mieltä". Kävin juuri hakemassa opuksen kirjastosta. Jo heti ensimmäisiltä sivuilta ilmenee, että epäilyksilleni saattaa olla katetta. Pitänee lukaista ensin Lehtisen kirja kokonaan läpi ja palata myöhemmin asiaan.
Nähty on. Humpuukiukko.
Eihän Korhonen ole missään väittänyt, että hän olisi itse tehnyt jotain tutkimusta. Sen sijaan hän on jo aiemminkin kertonut lukeneensa paljon Suomen lähihistoriaa. Lisäksi hän useissa kohdin viittaa eri historioitsijoihin kuten Rautkallioon, Nevakiveen, Vihavaiseen, Suomeen, Ylikankaaseen, Häikiöön jne. Korhosen kirjoitukset ovat luonnollisesti yhteenvetoja ja johtopäätöksiä näiden eri kirjoittajien tutkimuksista siltä osin kuin ne käsittelevät Kekkosta. Plagiaatista on kyse vain silloin, kun esittelee muiden tekemän työn omanaan ja tätähän Korhonen ei tee. Yhteenvetojen valinnat ja johtopäätökset ovat tietysti Korhosta itteään.
Mitä tulee Lasse Lehtisen väitöskirjaan se käsittelee Kekkosen ja SDP:n suhdetta kattaen vuodet 1944-1981 eli ei ole puhdas Kekkostutkimus, mutta sisältää toki paljon mielenkiintoista tietoa Kekkosesta. Kyllähän tämä Lehtisen tutkimus on sellainen, että sen luulisi vimeistään avaavan loputkin suomettuneet silmät. Kirja on hyvin kirjoitettu ja sitä voi kyllä suositella lähihistoriastamme kiinnostuneille. Kirjaa on yritetty teilata sillä, että se ei täyttäisi kaikkia tieteellisen työn kriteereitä. En ota tähän puoleen kantaa muuten kuin toteamalla, että tutkimus on väitöskirjana hyväksytty yliopistolliseksi opinnäytteeksi. Paljolti on saanut sellaisen vaikutelman, että Lehtisen esittämät tulokset eivät ole kaikkia miellyttäneet, minkä takia joidenkin (lähinnä Juhani Suomen) kritiikki on ollut poikkeuksellisen voimakasta. Suomen kritiikki on ymmärrettävää sikälikin, että Lehtinen kyllä paikka paikoin viiltelee kirjassaan varsin terävästi Juhani Suomen omia kirjoituksia.
Itse olen lukenut Lehtisen kirjan kannesta kanteen ja voin vakuuttaa, että Korhosen kirjoitus ei ole mitään suoraa plagiaattia siitä. Silti kehotan lukemaan Lehtisen kirjan, sillä on se ainakin heräte tarkastella Kekkosta kriittisemmin kuin Kekkosen omana aikana kukaan uskalsi tehdä.
Antaa teille todellista tietoa johon Korhonenkin vetoaa. Tosi uskottavaa.
Tuossa näkyy joku jo todenneen, että en ole suinkaan tehnyt historiantutkimusta, vaan olen tehnyt tutkielman muiden tutkijoiden kirjoissaan esittämistä tiedoista ja näkemyksistään Urho Kekkosesta. Tätä painotin jo kirjoitussarjani alkusanoissa ja johdannossa. Mielestäni juuri tällainen monipuolisiin lähteisiin perustuva yhteenveto oli tarpeellinen ja paikallaan tässä tarkoituksessa.
Kirjoitussarjani viimeisen osan lopussa on lähdeluetteloni, johon sisältyy 40 kirjaa. Kaikki ne ovat vaikuttaneet näkemyksiini ja varsin monista - en kuitenkaan kaikista - olen ottanut myös suoria lainauksia kirjoitukseeni, lähteen silloin aina mainiten.
Hyvä, että aiot lukea tuon Lehtisen mainion kirjan. Se on hyvä alku omalle Kekkos-tutkimuksellesi, mutta ei toki riittävä, kun sehän käsittelee vain Kekkosen ja SDP:n suhteita. Jos jaksat lukea Juhani Suomen tutkimuksen 6000 sivua ja Hannu Rautkallion Kekkos-kirjojen noin 3000 sivua niin saat hyvää tietoa molemmista näkövinkkeleistä, sekä Kekkosen yksisilmäisen hyväksymisen että melko vakaumuksellisen toisenlaisen käsityksen kannalta, totta silti kummatkin näkemykset. Kekkosessa oli miestä moneksi.
Tässä eräs, siloiteltu ja kaunisteltu kannanotto tiedeyhteisön jäseneltä (käsittääkseni sosialidemokraatti hänkin) Lehtisen väitöskirja julkaisemisen jälkeen.
**********
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/kahtiajak.htm
En voi vastustaa kiusausta ottaa tässä esimerkiksi juuri Lasse Lehtisen väitöskirjaa ja sen synnyttämää keskustelua, johon itse osallistuin. Lyhyesti sanottuna Lehtinen on siis entinen poliitikko, nykyinen mediayrittäjä jolla on halukkuutta poliittiseen taustavaikuttamiseen verkostojen kautta. Hän on myös pyrkinyt erittäin voimakkaasti kieriskelemään mudassa aikaisempia kannanottojaan häveten. Nyt hän on päätynyt historian uudelleen tulkintaan jonka mukaan juuri SDP:n ns. aseveljet pelastivat Suomen liialliselta siirtymiseltä Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.. Hänelle ehdotettiin väitöskirjan kirjoittamista aiheesta ja sen hän myös teki. Väitöskirja on nyttemmin hyväksytty, tietyin varauksin, heikolla arvosanalla.. Prosessi sinänsä on hyvä osoitus siitä, miten helppoa on saada mikä tahansa väitöskirja hyväksytettyä missä tahansa yliopistossa. Jos Lehtistä ei olisi haluttu hyväksyä Oulussa, hän olisi voinut viedä opuksensa Turkuun tai Tampereelle (tuskin kuitenkaan Helsinkiin, jos olen Seppo Hentilän näkemyksiä oikein tulkinnut). Tässä yhteydessä on kuitenkin kiinnostavampaa yleinen kysymyksenasettelu: saiko Lehtinen väitöskirjansa hyväksytyksi siksi että hänellä oli media- ja verkostopääomaa ja miksi hän halusi tehdä juuri väitöskirjan? Kirja sinänsä sisältää joukon enemmän tai (useimmiten) vähemmän perusteltuja väittämiä ja kontrafaktuaalisia uskomuksia joita ei dokumentoida. Se on sujuvasti kirjoitettu ja on myynyt erinomaisesti. Miksi siis Lehtisen piti tavoitella akateemista pääomaa? Vastaus ei ole aivan ilmeinen. Kyseessä on tietyllä tavoin vuorovaikutuksellinen prosessi. Akateemisen kentän autonomian heikkous on johtanut tilanteeseen jossa mediapääoma koetaan houkuttelevaksi ja jossa sen keräämistä pidetään suoranaisena “tuloksena” puhtaiden väitöskirjapisteiden lisäksi. Akateemisen oppiaineen kannattaa siis houkutella mediapääomaa. Vastaavasti varsinkin sen tyyppisten taustavaikuttajien ja joka paikan häärääjien kuten Lehtinen, kannattaa pyrkiä saamaan itselleen pysyväisluonteista akateemista pääomaa. Tohtorinarvosta voi olla hyötyä jopa työpaikan muodossa. Kaikki siis voittavat, paitsi akateemisen pääoman arvostus. Oma aktiivisuuteni perustuu siihen arvioon, että Lehtisen väitöskirjalla on ulkoisia vaikutuksia, toisaalta väitöskirjojen tekijöille, toisaalta väitöskirjojen arvolle. Siksi oli tärkeää pyrkiä osoittamaan julkisuudessa, että väitöskirjana työllä ei juurikaan ole arvoa, ja että Lehtisen akateeminen oppiarvo on näin ollen pikemminkin dismeriitti Lehtiselle itselleen ja arvon myöntäneille.
Kentän sisällä on toki ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että väitöskirjaan ei pitäisi suhtautua liian haudanvakavasti, elämäntyönä ja että toisaalta tulee käyttää koko väitöskirjojen arvosteluasteikkoa aina approbaturista laudaturiin saakka (kaikkiaan kahdeksan pykälää) eikä vain yläpäätä. Toisaalta on vahvoja paineita siihen päin että väitöskirjoille ei annettaisi arvosanaa lainkaan. Tällöin Lasse Lehtisen työtä ja vaikkapa Risto Heiskalan erittäin kunnianhimoista väitöskirjaa Society as Semiosis ei olisi erottanut toisistaan mikään! Väitöskirjojen vaatimustason yleinen keventäminen on todennäköinen suuntaus (ja taideväitöskirjoille väistämättä kehittyvät aivan omanlaisensa kriteerit). Silti Lehtisen väitöskirjassa oli piirteitä, joita ei pitäisi hyväksyä missään opinnäytteessä, ennen kaikkea puhdas vihjaileva olettamusten heittäminen ja spekulatiivinen kontrafaktualismi sekä valikoiva tarkoituksenmukaisuus lähteiden käytössä ja lukemisessa tai väitteet siitä, että entisenä osallistuvana havainnoitsijana Lehtinen kykeni tulkitsemaan lähteitä, joista ei tavalliselle lukijalle avaudu mitään (esim kokouksen päätöspöytäkirjan merkintä).
Eli siis: Lehtinen yritti koukkausta väärälle kentälle väärin keinoin. Hän asettaa myös perinteisen suomalaisen sivistyneistön (so Kanavan ydinryhmän) hankalaa asemaan, koska tämähän ei tietenkään mielellään hyväksy kepulikonsteja vaan haluaa taistella puhtain asein puhtaan asian puolesta. Siis vaikka Lehtisen asia (oikeistososialidemokratian historiallinen rehabilitointi) olisikin oikea, niin keinot ovat hankalia sulattaa.
***********
Kommentoin Korhosen tätä tutkielmaa jo "edellisellä kierroksella" jollain palstalla. Siinä on lähinnä niputettu eri tutkimusten negatiivisimmat kannanotot (ja tarpeen mukaan liioiteltu tai paisuteltu näitä tulkintoja), eikä objektiivisuuteen ole pyrittykään. Kirjoittajan syvä viha tutkimuskohdetta kohtaan paistaa niin selvästi läpi ja on osana jokaista lopputulemaa ja johtopäätöstä, että kirjoitusta ei voi oikeastaan minkään väristen silmälasien läpi katsottuna pitää muuna kuin mielipidekirjoituksena, vaikka tekijä tämän yrittääkin kieltää.
Vihamielinen asenne tutkimuskohdetta kohtaan ei ole hyvä perusta tutkimukselle, vaikka tutkimuksen ei olisi tarkoituskaan täyttää mitään tieteellisyyden kriteerejä. Toisaalta täysin analyyttiseen kekkostutkimukseen ei kukaan aikalainen näytä tässä maassa pystyvän. Kaikilla on oma lehmä jotenkin ojassa. Toisaalta aikaa alkaa olla kulunut noista tapahtumista jo sen verran, että ehkäpä kohtapuoliin saamme lukea aiheesta jonkun nuoren tutkijan väitöskirjan, jossa vanhat jakolinjat on viimeinkin jätetty taakse.
Odotamme mielenkiinnolla K.K.Korhosen ja hänen opetuslastensa kommentteja. Olisiko tämä heidän peräänkuuluttamansa korkeatasoinen puheenvuoro? Heidän lienee helppo se hyväksyä, koska kirjoittaja ei ole nimimerkistään päätellen mikään "änkyräkepulainen".
J-P Roos:
...Erityisesti vierastan Kanavan kumpujen yön teemoja, sen neuvostoliitto-kekkos-rähmälläänolokiukuttelua sen eläkkeellä olevia onnettomia yksityisajattelijoita ja muuta valistuneiden harrastelijoiden kirjoittelua. Ehkä juuri siksi että nämä ovat niin paljastavia siitä miten ohut suomalainen sivistyneistö kerrostumana ja perinteenkantajana oikein on. Sitä haluaisi olla ylpeä myös suomalaisesta sivistyneistöstä, ei ainoastaan suomalaisuudesta ja suomalaisen yhteiskunnan yleisestä toimivuudesta (vaikka onkin hyvä muistaa, että huolimatta suurista mielipide-eroista kahden suomalaisen välillä niin heitä yhdistää samanlainen suhtautuminen työhön, sitoumusten pitämiseen, rehellisyyteen ym.)
Suomi on pieni maa, meillä jokainen voi tuntea jokaisen joka kannattaa tuntea (mutta Kanavan kirjoittajat osoittavat joskus aivan hämmästyttävää kapea-alaisuutta) ja mikä ehkä tärkeintä, kuulua johonkin pääasiallisesti ei-suomalaiseen sivistyneistöyhteisöön (ei ole pakko lukea Kanavaa ollakseen perillä siitä mitä tapahtuu) joten suomalaisuus ei ole tässä mikään ensisijainen kriteeri. Olennaista on seurata juuri jotain keskeisiä kansainvälisiä lehtiä, lukea kirjoja alkukielellä kuin odottaa käännöksiä (joita alan klassikoista ei nykyään juuri ilmestykään, erilaisista päiväperhosista kyllä). Mutta toki on keskustelua jota varten tarvittaisiin yhteisiä foorumeita, joilla maamme koko sivistyneistö paitsi aivan marginaalisia henkilöitä, olisi läsnä, ainakin kun kyse on olennaisista keskusteluista. Nyt kenttä on pirstoutunut ja eriytynyt. Varsinaista sivistyneistödebattia käydään erittäin vähän: jonkun verran päivälehdissä, jonkun verran Suomen Kuvalehdessä, mutta muuten se loistaa poissaolollaan. Yleisönosastot, joita itse harrastan on siitä kiinnostava foorumi, että keskustelua voidaan käydä ilman erityispääomien tukea ja sisäänpääsy ei ole välttämättä riippuvainen henkilön asemasta vaan hänen sanottavastaan...
J.P.Roos ei todellakaan ole sosialidemokraattti, vaan ollut ollut kovan kommunistin maineessa mielipiteiltään. Vieläkin joissakin luottamustehtävissä hän on Vasemmistoliiton mandaatilla. Hänen omia tutkimuksiaan on usein syytetty jyrkin sanoin suppean marxilaisen tutkimusotteen takia. Tuo on aina hyvä pitää mielessään kun lukee tai kuuntelee J.P Roosin mielipiteitä. On hänellä kiistatta ihan päteviäkin ajatuksia.
J-P. Roos ei vaikuta tähänastisen elämäntyönsä perusteella kommunistilta.
Päätelkää itse:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/
Korhonen sanoo jo esipuheessaan, että kysymyksessä on tutkielma, johon lähteitä on käytetty varsin laajasti. Korhonen luettelee myös lähteet ja mainitsee suorat siteeraukset. Akateemisestikin tutkielma voi olla varsin rajattu ja focus kohdistunut tiettyyn alueeseen.
Toisaalta Korhonen ei väitä missään vaiheessa esittävänsä totuutta, vaan sen mielikuvan, jonka noita kirjoja lukemalla ja tutkimalla on saanut. Se on yksi oikea kuva Kekkosesta, mutta toisenlaisia kuviakin varmasti löytyy. Korhosen kirjoitelma on mainio tiivistelmä asiasta.
Roosin mielipide on yhden yksilön omaan taustaansa värittynyt mielipide. Toisenlaisiakin mielipiteitä on esitetty. Suurin osa väitöskirjoista on tieteellisesti varsin 'ohuita'. Lehtisen kirja ei siinä mielessä poikkea keskimääräisen 'väikkärin' arvosisällöstä.
Ajan puutteen vuoksi minäkin tapojeni vastaisesti vain linkitä. Katsokaa kohta "varavaltuutet" http://www.vasemmistoliitto.fi/helsinki/kuntatoiminta.html
Totta, vain pientä osaa väitöskirjoista pidetään tieteellisesti merkittävänä. Vuosikymmeniin ei kai yhdenkään politiikon tekemää väitöskirjaa ole kehuttu tieteellisten ansioiden vuoksi. Yleensäkin tiedeyhteisössä ne kaiketi on pakkohyväksyä niiden kirjoittajien pitkän käytänön kokemuksen vuoksi. Teoreettisesti ne ovat useimmiten, kuten sanoit, hyvin ohuita.
Ei kai Vasemmistoliitto ole kommunistinen puolue? Väittäisin Vasemmistoliiton olevan lähellä SDP:n vasemmistosiipeä. Tuskinpa esim. Tuomiojan ja Roosin maailmankatsomuksessa on suuria eroja. Molemmat ovat luultavasti sosialisteja, mutta tuskin heitä voi kutsua kommunisteiksi.
Tässä kyseisessä asiassa Roos on kyllä selvästi kaikkea muuta kuin puolueeton. Hän tyrmäsi Lehtisen väitöskirjan ennen kuin oli sen edes lukenut!Tuossa kun tuossa mainitsit Tuomiojan, niin hän mielestäni kritikoi Roosia paremmin Lehtisen väitöskirjaa. Luepa se: http://www.tuomioja.org/lehtinen.htm
Tuomioja kritisoi myös J.P Roosia seuraavin sanoin.
"Missiotutkimus synnyttää luonnollisesti missiokritiikkiä. Niinpä professori J.P. Roos katsoo Ilta-Sanomissa (1.11.), ettei "kukaan itseään kunnioittava" professori olisi aiemmin hyväksynyt Lehtisen väitöskirjan ideaa. Mutta mitä sitten on arvioitava sellaisen professorin itsekunnioituksesta, joka on valmis osallistumaan toisen tutkijan teilaukseen vain hänen työnsä osittaisen ja valikoidun lukemisen ja kahden siitä julkaistun lehtikirjoituksen perusteella, kuten Roos lehtihaastattelussa kertoi tehneensä?"
Kyllä Lehtisen väitöskirjalla voi olla tieteellisä puutteita. Se ei silti poista sen totuusarvoa. Tästä Erkki Tuomioja sanoo osuvasti kirjan arvostelussa lopuksi:
"Se, että Lehtisen väitöskirjasta voi osoittaa monia tutkimuksellisia heikkouksia, ei vielä todista sitä, että hän olisi väärässä Kekkosta koskevien johtopäätöstensä suhteen. Oman käsitykseni esitin tiivistettynä arvioidessani Pekka Hyvärisen kirjan Suomen mies (HS 31.9 2000): "Pidän kiistattomana, että Kekkonen menetteli vallankäytössään ja neuvostosuhteissaan tavalla, jota ei voi pitää demokraattisesti legitiiminä ja moraalisesti hyväksyttävänä. Näiden menettelytapojen hiljainen hyväksyntä ja omaksuminen neuvostosuhteiden hoidossa maan tavaksi - arkinen itsesuomettuminen, josta Hyvärinen toimittajana kirjaa myös omakohtaisia näyttöjä - vaikutti myös laajemmin yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja vallankäyttöön demoralisoivasti."
Korhonen tuo esiin Kekkosen toimintapoja Kekkosta koskevassa kirjoitussarjassa. Häntä itseäänkin pöyristyttää Kekkosen toimintantavat, minkä hän tuo rehellisesti kirjoitussarjan jossain osassa esille. En itsekään ole samaa mieltä joka kohdissa ja olen sekä aiemmin että myös nyt lähinnä historia-palstalla (Mielipidepankkina) esittänyt niin täydentäviä kuin kriittisiä näkemyksiä. Silti olen paljossa myös täsmälleen samaa mieltä kuin Korhonen tai Lasse Lehtinen. Kuva Kekkosesta on ollut aivan liian siloteltu ja totuudenvastainen. Siitä on kyllä riittävästi näyttöä olemassa. Kyse on enemmän siitä, miten siloiteltu se on ollut ja miten syvästi yhteiskunnallista ilmapiiriä ja vallankäyttöä demoralisoivaa Kekkosen toiminta oli.
Itse olen ollut taipuvainen lukemaan Kekkoselle ansioksi hänen ulkopoliittisen toimintansa ja olen kutsunut sitä jopa nerokkaaksi. Tosin en ole tästä aivan varma, koska siinä on kyllä aika vaarallisenkin näköistä toimintaa mukana. Kekkosen ansiot on myös hyvä tuoda esiin. Oikeasuhteinen kuva löytyy ehkä jostain sieltä välimaastosta. Kekkosesta on kulunut niin vähän aikaa, että missiotutkimuksia on voitu harrastaa puolin ja toisin.
Luulen, että yksi jo heti alkuun epäluuloja herättänyt seikka oli se, että Juhani Suomelle annettiin perikunnan toimesta monopoli tutkia Kekkosen päiväkirjoja. Tällainen vain yllyttää epäilyjä historiantutkimuksen siloittelevista tavoitteista ja päämäärähakuisuudesta.
Lisäksi on jossain määrin kummallista, että kriitikot pyrkivät tyrmäämään Lehtisen väitöskirjan epätieteellisenä ja samoin Korhosen kirjoitukset täällä puuttumatta lainkaan kirjoitusten sanomien ja väitteiden yksityiskohtiin. Luulen, että ne kuitenkin eli siis se asiasisältö kiinnostaisi lukijoita ja keskustelijoita enemmän kuin tieteellisten kriteerien täyttyminen.
Käsittääkseni J.P.Roos ei ole mikään sosialidemokraatti. Ainakin hän ollut Vasemmistoliiton listoilla ja ettei vaan sitä ennen jo ...no jätänpä sanomatta, kun en ole varma. Muuten J.P. Roosin viimeinen julkinen kannanotto, jonka havaitsi, oli se, että EU-vaaleissa ei ole mitään mieltä äänestää.
Jos Jeja-Pekka Roos on sosialidemokraatti, minä olen Rooman Paavi! J-P Roos oli jo nuorukaisena "taistolaisten" eturivin taistelijoita ja on edelleen niin vasemmistolainen, että hän on sen vuoksi karsastettu Vasemmistoliitossa, jonkä jäsenkirja hänen taskussaan kuitenkin nykyisin lienee.
Olen vastannut ja on näköjään joku muukin todistaen J-P Roosin änkyrävasemmistolaiseksi. Minkälaisessa pullossa eläneitä te olette, jotka ette tiedä J-P Roosin "taistolaista" menneisyyttä ja hänen edelleen niin kommunistista maailmankatsomustaan, että häntä sen vuoksi vasemmistoliitossa vierastetaan. Hän saattaisi olla hyvin tervetullut Kepuun ja varmasti viihtyisi siellä paremmin!
Voi h-tti! Vaikka Erkki Tuomioja kovin vasemmistolainen demariksi on, pasifisti ja paljon muuta minulle vähemmän mieluista, älä silti loukkaa häntä tarjoamalla J-P Roosia hänen hengenheimolaisekseen! Etkö todella tunne J-P Roosin menneisyyttä ja nykyistäkin ajatusmaailmaa? Toivottavasti Sinulla on muissa asioissa paremmat edellytykset osallistua poliittiseen keskusteluun.
Ihminen ehtii elämänsä aikana tehdä vaikka minkalaisia takinkäännöksiä. Yleensä virta kulkee vasemmalta oikealla. Otetaan nyt esimerkiksi hurmahenkinen taistolainen Björn Wahlroos. Väitätkö häntä kommunistiksi? Saattaahan hänellä tosin olla pitkän tähtäimen suunnitelma sosialisoida ensin itselleen kaikki rahat, jonka jälkeen hän pääsee toteuttamaan nuorena haaveilemansa sosialistisen ihanneyhteiskunnan.
Otetaan toiseksi esimerkiksi vaikka Paavo Lipponen. Hänkin oli nuorena aito sosialisti äärivasemmalta. Hänen porukkansa antoi luultavasti huutia Tannerin kaltaisille "työväenaatteen mädättäjille". Sen- ja tämän päivän Lipposella on eroa kuin yöllä ja päivällä. Lipponen on joutunut reivaamaan SDP:n kurssia huomattavasti oikealla mahtuakseen itse sen sisälle.
Kuten noista parista esimerkistä näemme vasemmistolaisen ajatusmaailma on sangen lavea - jopa niin, että siinä jää notkeaksi mainittu keskusta-aatekin joskus toiseksi. Vasemmistolainen voi olla nuorena huiskimassa banderolleineen vallankumousta tekemässä pitkin turuja ja toreja, ja vanhemmiten vakautua oikeistolaiseksi konsernijohtajaksi. Politiikkaan ajautuneet joutuvat olemaan kuka pitemmässä, kuka lyhemmässä aatteellisessa lie'assa koko elämänsä. -Eiväthän he voi aatettaan pettää?
J-P Roosin kaltainen paljon itse julkituonut ihminen on joutunut vähän samanlaiseen liekaan kuin poliitikot. Vaikka ajatusmaailma ja käsitykset iän ja kokemuksen mukana muuttuvat, ei sitä oikein kehtaa tunnustaa olleensa väärässä. Mielipiteitä ja käsityksiä on jo niin paljon kirjoissa ja kansissa, että menettäisi suurella vaivalla luomaansa maineen jos ilmoittaisi ne harhaopeiksi.
Erkki Tuomiojan sosialismin ja J-P Roosin sosialismin ero on niin pieni, ettei sitä tällainen tavallinen keskustaoikeistolainen havaitse. Tuntuu paremminkin olevan kahden toisilleen kateellisen vasemmistoälykön keskeistä kissanhännänvetoa kumpi tässä on enemmän fiksu.
Sinun edellytyksistäsi osallistua mihinkään todelliseen keskusteluun sanoisin: sitä estää pöyhkeytesi.
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,2,0,0,127658,2003-07-03
Heh-heh, mainio otsikko tuolla linkissä olevalla Hannu Miettisen kolumnilla.