Sotalapset kirjasta.. Sivulta 38. Alvar ja Gunnar Myrdal kiinittivät vuonna 1935teoksessaan Kris i befolkningsfrågan huomiota Ruotsin huolestuttavaan väestönkehitykseen. Ruotsin väestonrakenteeseen oli tapahtumassa ikävä rakennemuutos. Myrdalit toivat esiin kauhukuvan vanhetuvasta väestöstä tyhjenevästä Ruotsista. Lapsiluvun aleneminen tarjosi erään perustelun ottaa vastaan suomalaislapsia; Suomen lapset täyttivät monien vanhempien sydämessä olleen tyhjän tilan. Samalla autettii hädänalaisessa asemassa olevan naapurinmaan lapsia ja tavallaan osallitutiin Suomen sotalapsiponnisteluihin henkilökohtaisella tasolla. Suomalainen pakolaislapsi tyydytti monia tarpeita. Alva ja Gunnar Myrdalin teos loi omalta osaltaan pohjaa sille kansaliikeella, joka lastensiirroista muodostui. Alva Myrdal, joka oli Ruotsissa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, kirjotti puolisolleen kohta talvisodan jälkeen, että suomalaiset pakolaislapset Ruotsissa olivat taivaan lahja Ruotsin omassa väestökriisissä...(aattele tuota viimeistä lausetta)
K.A. Fagerholm joka oli vastuussa sotalapsien viennistä Ruotsiin, niillä oli suunnittelia jopa 350000???????? lapsen vientiä Ruotsiin missä totuuus?
K.A. Fagerholm joka oli vastuussa sotalapsien viennistä Ruotsiin, niillä oli suunnittelia jopa 350000???????? lapsen vientiä Ruotsiin missä totuuus?
Vastaukset 20
Vanhimmat
"missä totuuus? "
Kristiina Hakkarainen on selvittänyt tutkielmassaan "Lasten puolesta – politiikan
ehdoilla. Suomen lastensiirrot poliittisena ja moraalisena kysymyksenä talvisodan ajan Ruotsissa" etsinyt vastausta kysymykseen, olivatko lastensiirrot hyväntekeväisyyttä vai politiikkaa. Seuraava tiivistelmä on kuitenkin Pertti Kavenin väitöskirjasta vuodelta 2010:
"Miksi Ruotsi valitsi Suomen lasten auttamisen pääasialliseksi muodoksi siirrot Ruotsiin talvisodan aikana? Kyse oli viime kädessä ruotsalaisten valinnasta, joka vaikutti myös seuraavan sodan avustusmuotoihin. Poliittisia tai muitakaan esteitä avun toimittamiselle Suomeen ei talvisodan aikana ollut.
[Kristiina] Hakkaraisen mukaan lastensiirrot olivat Ruotsissa neljän eri toimijan yhteistoiminnan tulos: Centrala Finlandshjälpen-järjestön, joka toimi aloitteentekijänä, tiedotusvälineiden, jotka toivat asian julkisuuteen antamalla lastensiirroille runsaasti palstatilaa, Ruotsin kansan, jonka suuri auttamishalu
ohjattiin lastensiirtoihin ja Ruotsin hallituksen, joka pyrki ohjaamaan kansansa auttamistahtoa oman politiikkansa edellyttämiin uomiin. Eri toimijoilla on ollut omat motiivinsa, mikä aiheuttaa sen, että lastensiirtotoiminta oli luonteeltaan sekä hyväntekeväisyyttä että politiikkaa.
Päätös lastensiirroista syntyi ulkoministeri Rickard Sandlerin puolison Maja Sandlerin mielessä hänen viettäessä unettomia öitä Suomen jouduttua Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. Suomen lapsiin liittyvä päätös on syntynyt ahdistuneessa ja syvästi huolestuneessa mielentilassa ja oli Maja
Sandlerille lopullinen. Siihen ei sisältynyt vaihtoehtoisia toimintatapoja. Hän sai päätökselleen myös ulkoministerinä toimivan miehensä täyden tuen. Näin syntyi ratkaisu sellaisesta humanitaarisesta avusta, jota Suomi ei pyytänyt, mutta jonka se ensimmäisen kielteisen päätöksen jälkeen kuitenkin lopulta hyväksyi. Kyseessä oli Hakkaraisen mukaan puhtaasta hyväntekeväisyydestä ja myötätunnosta noussut avustusmuoto, joka sai myös poliittisia ulottuvuuksia.
Tilanne vastaa Resslerin ja muiden havaintoa lastensiirtojen aloitteenteosta ja organisoinnista hyvää tarkoittavan kolmannen osapuolen toimesta. Asiaan liittyy samalla lasten kotimaan viranomaisten lastensiirroille antama tuki ja rohkaisu. Myös havainto lastensiirtoihin liittyvästä lasten rekisteröintiongelmasta vastaa samojen tutkijoiden muista lastensiirroista tekemää havaintoa. Jatkosodan aikana Suomen eduskunnalla ei ollut oikeaa tietoa talvisodan jälkeen Ruotsiin jääneiden lasten lukumäärästä johtuen rekisteröinnin puutteellisuudesta Suomen puolella. Ruotsissa rekisteröintiasiaan kiinnitettiin jo talvisodan aikana huomiota. Tarkoitus oli, että kaikki rekisteröidyt palaisivat aikanaan Suomeen."
Ja hetihän sairaseläkeläinen Tapio on paikalla jo aamusta. Mikä luuseri. ha ha ha
Aikaisinpas olit itekin.
Ruotsia on AINA rakennettu suomalaisten kustannuksella ja verellä.
Ei olisi ollut mitään Ruotsin edes alueellista suurvalta aikoinaan ilman suomalaisia.
Tämä usin unohdetaan sekä Ruotsissa että Suomessa.
Kustaa Vilkuna kirjoittaa Sanan valvontaa -kirjassaan pitkästi tästä lasten siirrosta Ruotsiin ja sensuurista siirtoasian yhteydessä.
Näyttää siltä, että sotalasten hyväksikäyttö tiedettiin Suomessa, mutta se sensuroitiin heti tuoreeltaan.
Nyt on tutkittu, että jopa 8% kaikista Ruotsiin sotaa pakoon lähetetyistä lapsista joutui seksuaalisen hyväksikäytön, tai sen yrityksen, kohteeksi Ruotsissa!
Sivulla 123 Vilkuna kirjoittaa mm. "kaikki negatiiviset kirjoitukset lasten siirrosta Ruotsiin on ehdottomasti kiellettävä (26.1.1942). Kun siirtoasia otettiin esille helmikuussa myös eduskunnassa, annettiin määräys (ohje 17.2.) poistaa puheenvuoroista kaikki negatiiviset lausunnot.
Mutta miksi Ilta-Sanomissa 14.8.42 ollutta uutista >>Suomalaislapset vaikuttaneet Ruotsissa lapsiharrastuksen lisääntymiseen>> kiellettiin lainaamasta, on vaikea käsittää."
Oliko tämä "lapsiharrastus" sen aikainen termi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka kohteeksi niin monien suomalaislasten on sanottu Ruotsissa joutuneen?
Kustaa Vilkuna: Sanan valvontaa Sensuuri 1939-1944, Otava 1962
Tutkimus: Sotalapsien lähettäminen laajakantoinen erhe
Keskiviikko 15.12.2010 klo 04.24
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121512867641_uu.shtml
Sotalapsien lähettäminen Ruotsiin oli tutkimuksen mukaan laajakantoinen poliittinen erehdys.
Suomalaisten tavoitteena oli, että kaikki siirretyt lapset palaisivat jälleenrakentamaan kotimaataan. Ruotsiin jäi kuitenkin lopullisesti useita tuhansia suomalaisia.
Siirrot herättivät Suomessa kriittisiä äänenpainoja varsinkin jatkosodan aikana, mutta arvostelijoiden puheita sensuroitiin. Sensuuriin joutui jopa kansanedustajien puheenvuoroja, kertoo valtiotieteiden maisteri Pertti Kavén.
Helsingin yliopiston väitöskirja tarkastelee poliittisia tekijöitä lasten siirroissa sotien aikana ja niiden jälkeen.
Sotien aikana Ruotsiin lähetettiin noin 80 000 suomalaislasta. Heistä uuteen kotimaahan jäi adoptio- tai kasvattisopimusten perusteella talvisodan jälkeen tuhatkunta ja jatkosodan jälkeen noin 7 100.
- Suomen valtion kannalta katsoen se menetti enemmän kuin sai. Lasten siirroille asetetut tavoitteet eivät toteutuneet, ja syynä siihen olivat silloiset käsitykset lapsesta. Emotionaaliset seikat olivat aivan toisarvoisia taloudellisten ja fyysisten seikkojen, kuten ravinnon rinnalla, Kavén sanoo.
STT
"Oliko tämä "lapsiharrastus" sen aikainen termi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka kohteeksi niin monien suomalaislasten on sanottu Ruotsissa joutuneen?"
Eipä se taida olla. En ole koskaan nähnyt sanaa siinä merkityksessä muualla kuin sinun matalamielisesti vihjailevissa spämmeissäsi.
"Ei olisi ollut mitään Ruotsin edes alueellista suurvalta aikoinaan ilman suomalaisia."
Eikä ilman ruotsalaisia. Ai niin, mutta suomalaisetkinhan olivat ruotsalaisia.
Sekoitat tahallisesti kansallisuuden ja kansalaisuuden. Suomalaiset eivät ole koskaan olleet ruotsalaisia, vaikka olivat Ruotsin kansalaisia tai oikeastaan alamaisia.
Älä usko Lipposen hourailuihin....
"Sekoitat tahallisesti kansallisuuden ja kansalaisuuden."
Kansallisuudet ovat pitkälti kansallisuusaatteen ja uuden ajan ilmiöitä. Olet itse anakronistinen yrittäessäsi sovitella myöhemmän ajan aatteita menneisyyteen.
Sotalasten laajamittainen seksuellinen ahdistelu oli kyllä anteeksiantamaton rikos hurreilta. Lapsi parat.
Älkää nostako tätä asiaa taas esille. Emme halua lukea taas Tapion sairaita pedofiliafantasiointeja sotalapsiin liittyen.
Eihän ruotsalaiset osaa tehdä lapsia, kun heillä ei ole tietoa mihin reikään panaan muna, kun kaikki sen tietävät et he kuuluvat siihen p-reiän ritarikuntaan,,harvemmin sieltä mitään lapsia syntyy, sen on pakoputki niin se sano eräskin ylilääkäri,,
Ruotsi ottaa rahat pois suomalaislita eläkeläisiltäkin jotka palaavat Ruotsita Suomeen viettään eläkepäiviä, kun Ruotsi pidättää veron siis kaksoisverotus, ja Ruotsi on ainut maa maailmassa joka tekee noin,mut sen tekee vaan suomalaislle niin ei muille.
Nyt äletaan katsoon miten Ruotsi käsitteli SOTALAPSIA
Tuossa eläkeasiassa kyllä Suomi kerää voitot. Pohjoismaat on tehneet sopimuksen, jonka perusteella eläkkeen maksava maa pidättää veron. Suomi ei tietysti sitä hyväksy, koska täällä ajatellaan vain ja ainostaan rahaa, ei ihmistä. Nuo paluumuuttajathan ovat suuri tulonlähde Suomen valtiolle, jonka ei tarvitse maksaa eläkkeitä, mutta kerää niistä veron. Sen lisäksi nuo eläkeläiset maksavat joka ostoksestaan vielä arvonlisäveroakin, joten kukas se "ottaa rahat pois"?
Tuo oli muuten sama Myrdal joka kauppaministerinä ollessaan halusi myöntää luoton Neuvostoliitolle sodan jälkeen hyväntahdon eleenä jälleenrakennusta varten. hahahahaha ruotsalaista "älykkyyttä" parhaimmillaan. Palkaksi tästä "älykkyydestään" vanha eugenikko taisi vielä 70-luvulla kuitata kansankodissa eli folkhemmetissä lähes miljoonan dollarin arvoisen Nööbelin.
Suomalainen pakolaislapsi tyydytti monia tarpeita. Alva ja Gunnar Myrdalin teos loi omalta osaltaan pohjaa sille kansaliikeella, joka lastensiirroista muodostui.
Kokoomuksen kansanedustaja Paavo Virkkunen korjitti Uudessa Suomessa Hemlikuussa 1942, että Suomen lasten auttaminen kotimaassa on saatava Ruotsiin siirron rinnalle. Virkkunen viittasi riptsalaisen hovisaarnaaja Beenin vierailuun Suomessa. Been toivoi, että voisi vakuuttaa ruotsalasille kuulijoille, että he voivat auttaa Suomea lähettämällä tänne rahaa ja sen avulla pysyttää suomalaiset lapset nälän ulottuvilta. Hän korosti myös kuljetuskustannusten vievän suuria sumia. Virkkunen totesi, että Suomen lapsia olisi autettava ensi sijassa näiden kodeissa ja avustus toimitettava siihen luonnolliseen ympäristöön, jossa lapset kasvavat.
Tätä traakista hommaa junailivat K.A.Fagerholm , Suomenruotsalaiset sekä Ruotsin hallitus.
Asia lähetettiin keskustelu jälkeen lakivaliokuntaan. Lakivaliokunta kuuli asiaa myös lastensiirtokomitena lainopinnollista neuvonantajaa, varatuomari Aune Mäkinen-Ollista. Tämä totesi muistiossa, että Pohjoinmaisen avun suomen keskuksen toimesta talvisodan aikana Ruotsiin lähetetyistä henkilöistä oli marraskuussa 1941 palaamatta 120 henkilöä, joista 59 lasta. Tieto oli harhaanjohtava, sillä todellinen Ruotsissa olevien suomalaisten luku oli huomattavasti suurempi, eli 929.
Kuten huomaatta kuinka Ruorsi vääristeli kaikki totuuden se pätee vielä tänäkin päivänä 2011 lokakuussa, sama vaöheelinen tapa on kunniassa länsi naapurissa
PER ALBIN HANSSONIN VIILEE ASENNE SUOME KOHTAAN.
Per Albin hansson (1885-1946) oli vaikutusvaltainen ruotsalaien poliitikko, joka toimi Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen johtajana 1930- ja 1940 luvuilla. Hän oli tuon keskeisiä poliittisia vaikuttajia Ruotsissa. Hänen aikanaa luotiin ruotsalainen kansankoti, joka sai laajan kannatuksen kaikissa väestönryhnmissä. Hänen asenteensa Suomea kohtaan oli viileä koko toisen maailmansodan ajan. Saksan antauduttua toukokuussa 1945 hän piti radiopuheen, jossa toi esiin myötätuntonsa Tanskan ja Norjan kansan sodassa kokemien kärsimysten johdosta. Hanssonei tässä yhteydessä mainunnut sanallakaan Suomea, vaikka maa oli kaikista Pohjoismaista eniten kärsinnyt sodasta. syynä oli todennäköisesti se, että Suomi oli taistellut Tanskan ja Norajan miehittäjän rinnalla Neuvostoliittia vastaan. Nämä maat olisi ymmärtäneet olisi ymmärtäneet Suomea kohtaan osoitettua myötätuntoa.
Sosiaaliministeriön huolestumista Suomessa herätti se, että talvisodan jälkeen Ruotsin kansalasia kääntyi Suomen viranomaisten puoleen tiedustellen, millainen mahdollisuuksia heillä oli suomalaistenlasten adoptoimiseen. Sosiaaliministeriö velvoitti lastensuojeluviranomaiset lähettämään lausuntoehdotuksensa sosiaaliminosteriöön nähtäväksi. Ministeriö halusi seurata tilanteen kehittymistä voidakseen tarvittaessa puuttua asiaan. Adoptonteja koskevat lukuisat tiedustelut olivat selviä ennakoivia merkkejä lastensiiroihin liittyvistä riskeistä, joita silloinen sosiaaliministeri K.A.Fagerhom ei osannu tulkitaoikein. Ruotsi oli adoptionäläkäinen maa. Mitä kauemin lapsi Ruotsissa oleskeli, sitä suuremmaksi kasvoi riski lapsen pysyvästi jäämiseen ruotsiin..
OSTAKAA SOTALAPSET KIRJA SIELLÄ ON KARUA TOTUUTTA.....
K.A.FAGERHOLMIN JÄÄRÄPÄISYYTTÄ JA VALHEITTEN JAKAMINEN, MUT HÄN KUULU SIIHEN SUOMENRUOTSALAISTEN ETUJOUKKOON..
TÄTÄ PAKKORUOTSIA KOITTAVAT VILJELLÄ VIELÄKIN
Vastakauseen allekirjoittajiin kuulunnut maalaisliiton edustaja Jussi Annala totesi, että oli ennenkuulumatonta, että Ruotsiin sota-aikana siirrettyjä lapsia ei luovuteta vanhemmilleen. Tällaosta ei kulttuuriyhteiskunnassa ja länsimaisesen kultuurin piirissä saisia tapahtua. Lasten palauttamistoimia olisi tarmokaasti jatkettava ja tuettava taloudellisesti vanhempia, jotka haluavat saada lapsensa takaisin kotiin. Kokoomuksen edustaja Johannes wirtanen esitti jyrkän mielipiteen toteamalla, että lapset oli tuotava Ruotsista kotiin
- ellei hyvällä niin pahalla.
vastalauseen allekirjoittajiin kuulunnu maalaisliiton edustajan Väinö Okon mukaan ei ole meille kansakuntana kunniaksi, että olemme joutuneet jättämään 15000 lasta Ruotsiin. Asia kuitenkin sai perustulakikomiteassa poliitisia piirteitä, joita Okko paheksui.
____________________________
RKp;n edustaja Ernst von Bornin mukaan eduskunnan olisi paikallaan osoittaa kiitosta Ruotsin kansalle kaikesta siitä huolenpidosta mitä se on Suomen lapsille vaikeana aikana antannut. von Born oli talvisodan aikana osallistunnu lastensiirtojen aloittamista koskevaan päätöksentekoon yhdessä Fagerholmin kanssa. von Bornin mukaan valtaosa lapsista oli palannut hyvinvoivina ja hyvinvarustettuina kotimaanhansa.
Kotimaan lastenhuoltoviranomaisilla oli vain lausunnonanto-oikeus, mikä ei Torven mielestä turvannu vanhempien oikeutta lapseen. Niimpä esimerkiksi vastoin Helsingin lastensuojelulautakunnan vuosia 1946-1948 antamaa 47:ää kielteistä lausuntoa oli ruotsalainen tuomioistuin tuominnut riidanalaisen lapsen ruotsalaiselle vanvanhemmille. Lapsi oli suomalaisten vanhempien kannalta menetetty, vaikkei adoptioon suostuttukaan.
Suomi-toimiston tekemän selvityksen perusteella Ruotsissa oli 15.9.1949 kotimaahan palaamatta vielä noin 15000 suomalaislasta. Eduskunta reagoi tilanteeseen. Kuusi kansanedustajaa esitti vastalauseen Fagerholmin hallituksen toiminpiteistään vuonna 1948 antaman kertomuksen käsittelyn yhteydessä j avaati, että lasten palauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli edelleen tarmokaasti jatkettava ja tuettava taloudellisesti vanhempia, jotka halusivat saada lapsensa kotiin.
________________
sain tilaisuuden haastatella Ruotsin sosiaalihallituksen pääjohtajana 1960-luvulla toiminutta Göta Rosenia. Haastattelin häntä syyskuussa 1977 ja joulukuussa 1979.
Rosen muisti saksan lapsia koskevan päätöksen ja totesi, että Suomen lastensiirroista saadut kielteiset kokemukset vaikuttivat päätökseen. Sodan jälkeen hänen luokseen tuli Suomesta lähetystö, jonka tehtevänä oli valvoa, että kaikki vielä Ruotsissa olevat lapset palautetaan kotimaahansa. Hän edusti niitä ruotsalaisperheitä, jotka halusivat pitää kasvattilapsensa. Suomalaiset kutsuivat häntä ^lapsivarkaaksi ^..
Rosenin mielestä Suomen lapset olis tullut palauttaa mitä pikimmin rauhateon jälkeen. Hän katsoi myös, että ruotsiin siirot on vaikuttanut lasten psyykeen, erityisesti lastenkoteihin joutuneiden lasten kohdalla sekä sellaisten lasten kohdalla, jotka joutuivat useaan otteeseen vaihtamaan sijoituskotia. Oireet eivät välttämättä ilmene heti, vaan vasta pitkän ajan kuluessa. Lastensiirroilla vauroitettiin Rosein mielestä tulevia sukupolvia vakavalla tavalla. sodat tulevat ja menevät, mutta psyykkinen vaikutus heijastuu sukupolvia eteenpäin sotalasten omien lasten kautta.
Lastensiirtojen arvostelun julkinen kieltäminen oli selvä poliittinen toiminpide. Kaiken Ruotsia kohtaan suunnatun kritiikin kieltäminen sensuuritoimienpitein, kuten Fagerholm syksyllä 1942 ehdotti, oli vaatimus, jolla Fagerholm koetti ylläpitää ruotsalaisten positiivistä suhtautumista Suomeen. Lastensiirtojen arvostelun kieltäminen niin laajasti, että jopa kansanedustajienkin mielipiteistä sensuroitiin kriittiset kohdat, osoittaa, että lastensiirtojen arvostelu yhdistettiin Ruotsiin kohdistuvaan muuhuun arvosteluun. Avustusmuodon tarkoituksenmukaisuuden arvostelu ja Ruotsin arvostelu miellettiin samaksi asiaksi, mikä aiheutti sen, että lastensiirtoihin liittyviä käytännön kokemuksia ei kriittisesti analysoitu viranomaisten toimesta. Kriittisen arvion puuttuminen syynä oli paitsi Suomen poliittisten päättäjien avun antajaa kohtaa tuntema kiitollisuus, myös riippuvuus avun jatkuvuudesta. Vanhan sanalaskun mukaan*lahjahevosen hampaita ei tutkita*
VTL:n aktiivinen painostus lastensiirtoasiaan osoittaa, että Suomen lapsia Ruotsissa käytettiin harkitusti Propagandan välineenä pyrittäessä parantamaa Suomen ja Ruotsin suhteissa esiityneitä häiriöitä. Lapset toimivat maansa ¨(pieninä lähettiläinä), joista oli saatava irti propagandaetua. kiitollisuuden osoittaminen koettiin tärkeäksi. Myös presidentti Ryti korosti valtiopäivien avajaispuheessan helmikuussa 1942 Ruotsin-suhteiden poikkeuksellisen suurta merkitystä Suomelle.
Päätöksen lastensiirtojen aloittamisesta vuonna 1941 teki yksi ministeri, eikä päätöstä käsitelty valtioneuvostossa. Myös eduskunta sivuutettiin päätöksenteossa. Mikäli eduskunnan mielipidettä asiasta olisi kysytty, olis asia mutkistunut ja sen käsittely hidastunut. Fagerholmmille asia oli vähäinen muiden sosiaaliministerille sodan aikana kuuluvien kysymysten rinnalla. Myös sosiaalidemokraatinen eduskuntaryhmä vähätteli asiaa kevällä 1942..
_________________________________________________
Hullua sakkia ei mitään arvoa lapsilla pidetään sodassakin pelinappuloina, siinäkin näkee kuinka vähän Ruotsalaiset ja suomen hurriit välittää suomalaisista
Avustustominnan suunnanmuutos ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, ja neuvottelut lastensiirroista alkoivat uudelleen. Keskustoimikunnan johtajan, vuorineuvos Gartzin ja ruotsalaisen osapuolen välillä käytiin asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa. Myös Fagerholm osallistui keskusteluun koettaen tasoitella erimielysyyksiä. Fagerholmin kanta oli, että mikäli uusia varjoa kyetään keräämään lasten kuljetuskustannusten kattamiseksi, voivat lastensiirrot hänen puolestaan käynnistyä. Fagerholmin merkitys oli keskeinen koko jatkosodan lastensirtotoimintaa ajatellen. Siirtoinnostusta jarruttannur Gartz sai siirtyä syrjään,,,,(hän oli siis RKP.läinen oli samaa mieltä mitä Juho Koivistokin, mut heittivät syrjään)
Ruotsalaiset tekivät syyskuussa 1941 asiassa aloitteen vedoten Suomen sosiaaliministerin kannanottoon. Fagerholm oli henkilö, jolle lastensiirrot olivat pohjoimaisen yhteistyön käytännön ilmenemismuoto ja talvisodan ajoilta. Riotsin valtionkomitea lähetti 3.9.1941 Fagerholmille lastensiirtoja koskevan tarjouksen.
Valtionkomitea totesi, että se oli valmis antamaan varoja käytettäväksi suomalaislasten siirtoa varten ruotsalaisiin koteihin tietyksi ajaksi sillä nimenoomaisella edholla, että sosiaaliministeri vahvistaa, että siirrot ovat toivottavia. Fagerhom otti tarjouksen kiitollisena vastaan ja ilmoitti perustaneensa komitean hoitamaa kuljeuksia. Päästö on tehty nopeasti, silä lastensiirtokomitean perustava kokous pidettiin jo 3.9.1941 eli sähkeen saapumispäivänä. Kokouksessa päätettiin mm. lasten valinnassa noudatettavista kriteereistä.
Ruotsi tarvitsi oman väestönkriisin parantamiseksi vieraita suomalaisialapsia, kumma kun eivät kelvaneet sakalaistenlapset yhtä innokkaasti, sinä oli yksi tietty asia.