Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Anteeksianto

    On jotenkin paradoksaalista, että voi olla vaikea
    antaa anteeksi toisen ilkeyksiä, vaikka ne
    johtuisivat siitä että olen ITSE loukannut häntä?
    Luulisi olevan helpompaa antaa anteeksi jos itse
    on aiheuttanut toisen ikävät sanat tai teot. Että
    ollaan ikäänkuin enemmän tasoissa. Mutta kun ei.
    Näin ehkä siksi että olen omista teoistani
    johtuen näkevinäni toisessa vain vihan ja
    halveksunnan itseäni kohtaan ja olen samalla
    sokea hänen halulleen ymmärtää, ja muille
    jaloille ominaisuuksilleen? Tähän voi myös
    sisältyä peko siitä, että toinen reagoi sanomalla
    että "minähän en sinun anteeksiantamistasi
    kaipaa".
    Läheisesti edelliseen liittyvä todella ikävä
    kierre syntyy silloin, jos olen ilkeä jollekin
    sen takia että olen ollut hänelle ilkeä
    aikaisemmin! Mitä järkeä tässä on ja miten se on
    selitettävissä? Se perustuu ehkä siihen, että
    koen ilkeydelläni aiheuttavani toisessa ilkeitä
    ominaisuuksia, tunteita ja pyrkimyksiä. Jos tällä
    tavalla projisoin oman ilkeyteni ja syyllisyyteni
    toiseen, alan todella nähdä hänet muutenkin
    ilkeänä, enkä osaa eroittaa omien tekojeni
    aiheuttamia seikkoja toisen varsinaisista
    ominaisuuksista, ja käyttäydyn sen mukaisesti.
    Tällöin pitäisi osata "vähentää" tästä yhtälöstä
    se osa, joka johtuu omista teoistani, jolloin
    näkisi toisen neutraalimmassa valossa ja näkisi
    myös hänen arvokkaat ominaisuutensa.

    Nyt tuntuu olevan trendinä filosofia, jonka mukaa
    olisi hyvä "antaa anteeksi, koska se vapauttaa
    meidät katkeruuden ja vihan taakasta elämään
    täyspainoisesti eteenpäin". PAH! Eikö
    anteeksiantamisen olemus ole se että haluaa
    nimenomaan sen, jolle antaa anteeksi, saavan
    vapautuksen? Jos siinä samalla oma taakka
    pienenee, niin kaikin mokomin.

    Pitääkö minun olla pahoillani teoistani, jotta
    saisin puhtaan omantunnon? Eikö se ole aika
    itsekän motiivi? Jos lyön jotain kupoliin, ja
    saan siinä rystyseni verille (syyllisyyden
    taakka), niin onko oikein pyytään lyötyä
    hoitamaan rystyseni kuntoon? Vai onko niin, että
    katumus on paikallaan vain silloin kun ei
    haluaisi että toinen kärsii omista virheistäni?
    On varmaan totta - niinkuin raamatussakin
    sanotaan - että jos ei anna anteeksi
    lähimmäiselleen, ei myöskään saa anteeksi
    Jumalalta. Mutta jos antaa anteeksi vain siksi,
    että itse välttyisi Jumalan tuomiolta, ei sillä
    ole pahemmin arvoa. Halun antaa anteeksi pitää
    kytkeytyä kirjaimellisesti haluun ANTAA anteeksi,
    ei SAADA anteeksiannostaan palkkaa tai välttyä
    rangaistukselta jos ei sitä tee. Jo sana
    anteeksiANTO sen ilmaisee. Eikä siihen voi
    liittää vaatimusta saada toiselta
    vastapalveluksia. Tällöin puhuttaisiin
    anteeksivaihdosta tai jostain muusta asiasta.
    Raamatunlauseen opetus onkin ehkä se, että "jos
    et näe vaivaa yrittämällä ymmärtää toista
    parhaasi mukaan, et saa itsekään ymmärrystä
    osaksesi."


    Anteeksiannon vaikeusasteita:

    100 p. Toinen allekirjoittaa edelleen ilolla
    tekemänsä ilkeyden, jolloin on kaiketi
    kysymyksessä tietoisesti "ikävä ihminen". Joku
    pystyy ehkä antamaan hänellekin anteeksi, mutta
    se vaatinee joko välinpitämättömyyttä tai sitten
    todella suurta sydäntä.

    30 p. Toinen on iloinen tekemästään teosta, mutta
    ei halua välttämättä toistaa sitä.

    10 p. Toinen hyväksyy tekonsa, mutta haluaa että
    hänen tekonsa syitä ymmärrettäisiin, eikä ole
    erityisen iloinen teostaan.

    3 p. Toinen on pahoillaan teostansa, mutta ei
    sitä ilmaise. Tällöin olisi helppo antaa anteeksi
    jos olisi varmuus toisen asenteesta. Myös
    sellaiset teot, jotka on tehty tunteella paineen
    keskellä.

    0 p. Toinen on pahoillaan teostaan, ja tuo se
    esiin.



    Jos haluat antaa anteeksi, yritä nähdä toisen
    TODELLISET hyvät puolet jolloin herää kunnioitus,
    ja ymmärtää hänen tekoaan josta seuraa myötätunto
    toista kohtaan. Se ei ole aina helppoa, mutta
    siitä voi seurata todellinen hyväksyntä ja halu
    vähentää toisen taakkaa, kunnioitus, jonka
    valossa toinen on aivan liian arvokas kantamaan
    syyllisyyttä. Anteeksianto pekästä säälistä,
    ilman kunnioitusta ja ymmärtämistä, on laihaa
    laatua. Tämä voi kuulostaa imelältä, mutta ei ole
    sitä silloin kun sen oivaltaa käytännössä.

    Kommentteja.
    806261
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 80

    Vanhimmat

    Tämä nyt vain sattuu olemaan juuri sopiva paikka uuden tukikohdan perustamiseen keskellä kaikkeutta.

    Jatkoa seurannee aikain saatellessa.

    Äänestä

    Ei aavistuksiakaan paluusta.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Reijo kirjoitti:

    On jotenkin paradoksaalista, että voi olla vaikea
    antaa anteeksi toisen ilkeyksiä, vaikka ne
    johtuisivat siitä että olen ITSE loukannut häntä?
    Luulisi olevan helpompaa antaa anteeksi jos itse
    on aiheuttanut toisen ikävät sanat tai teot. Että
    ollaan ikäänkuin enemmän tasoissa. Mutta kun ei.
    Näin ehkä siksi että olen omista teoistani
    johtuen näkevinäni toisessa vain vihan ja
    halveksunnan itseäni kohtaan ja olen samalla
    sokea hänen halulleen ymmärtää, ja muille
    jaloille ominaisuuksilleen? Tähän voi myös
    sisältyä peko siitä, että toinen reagoi sanomalla
    että "minähän en sinun anteeksiantamistasi
    kaipaa".
    Läheisesti edelliseen liittyvä todella ikävä
    kierre syntyy silloin, jos olen ilkeä jollekin
    sen takia että olen ollut hänelle ilkeä
    aikaisemmin! Mitä järkeä tässä on ja miten se on
    selitettävissä? Se perustuu ehkä siihen, että
    koen ilkeydelläni aiheuttavani toisessa ilkeitä
    ominaisuuksia, tunteita ja pyrkimyksiä. Jos tällä
    tavalla projisoin oman ilkeyteni ja syyllisyyteni
    toiseen, alan todella nähdä hänet muutenkin
    ilkeänä, enkä osaa eroittaa omien tekojeni
    aiheuttamia seikkoja toisen varsinaisista
    ominaisuuksista, ja käyttäydyn sen mukaisesti.
    Tällöin pitäisi osata "vähentää" tästä yhtälöstä
    se osa, joka johtuu omista teoistani, jolloin
    näkisi toisen neutraalimmassa valossa ja näkisi
    myös hänen arvokkaat ominaisuutensa.

    Nyt tuntuu olevan trendinä filosofia, jonka mukaa
    olisi hyvä "antaa anteeksi, koska se vapauttaa
    meidät katkeruuden ja vihan taakasta elämään
    täyspainoisesti eteenpäin". PAH! Eikö
    anteeksiantamisen olemus ole se että haluaa
    nimenomaan sen, jolle antaa anteeksi, saavan
    vapautuksen? Jos siinä samalla oma taakka
    pienenee, niin kaikin mokomin.

    Pitääkö minun olla pahoillani teoistani, jotta
    saisin puhtaan omantunnon? Eikö se ole aika
    itsekän motiivi? Jos lyön jotain kupoliin, ja
    saan siinä rystyseni verille (syyllisyyden
    taakka), niin onko oikein pyytään lyötyä
    hoitamaan rystyseni kuntoon? Vai onko niin, että
    katumus on paikallaan vain silloin kun ei
    haluaisi että toinen kärsii omista virheistäni?
    On varmaan totta - niinkuin raamatussakin
    sanotaan - että jos ei anna anteeksi
    lähimmäiselleen, ei myöskään saa anteeksi
    Jumalalta. Mutta jos antaa anteeksi vain siksi,
    että itse välttyisi Jumalan tuomiolta, ei sillä
    ole pahemmin arvoa. Halun antaa anteeksi pitää
    kytkeytyä kirjaimellisesti haluun ANTAA anteeksi,
    ei SAADA anteeksiannostaan palkkaa tai välttyä
    rangaistukselta jos ei sitä tee. Jo sana
    anteeksiANTO sen ilmaisee. Eikä siihen voi
    liittää vaatimusta saada toiselta
    vastapalveluksia. Tällöin puhuttaisiin
    anteeksivaihdosta tai jostain muusta asiasta.
    Raamatunlauseen opetus onkin ehkä se, että "jos
    et näe vaivaa yrittämällä ymmärtää toista
    parhaasi mukaan, et saa itsekään ymmärrystä
    osaksesi."


    Anteeksiannon vaikeusasteita:

    100 p. Toinen allekirjoittaa edelleen ilolla
    tekemänsä ilkeyden, jolloin on kaiketi
    kysymyksessä tietoisesti "ikävä ihminen". Joku
    pystyy ehkä antamaan hänellekin anteeksi, mutta
    se vaatinee joko välinpitämättömyyttä tai sitten
    todella suurta sydäntä.

    30 p. Toinen on iloinen tekemästään teosta, mutta
    ei halua välttämättä toistaa sitä.

    10 p. Toinen hyväksyy tekonsa, mutta haluaa että
    hänen tekonsa syitä ymmärrettäisiin, eikä ole
    erityisen iloinen teostaan.

    3 p. Toinen on pahoillaan teostansa, mutta ei
    sitä ilmaise. Tällöin olisi helppo antaa anteeksi
    jos olisi varmuus toisen asenteesta. Myös
    sellaiset teot, jotka on tehty tunteella paineen
    keskellä.

    0 p. Toinen on pahoillaan teostaan, ja tuo se
    esiin.



    Jos haluat antaa anteeksi, yritä nähdä toisen
    TODELLISET hyvät puolet jolloin herää kunnioitus,
    ja ymmärtää hänen tekoaan josta seuraa myötätunto
    toista kohtaan. Se ei ole aina helppoa, mutta
    siitä voi seurata todellinen hyväksyntä ja halu
    vähentää toisen taakkaa, kunnioitus, jonka
    valossa toinen on aivan liian arvokas kantamaan
    syyllisyyttä. Anteeksianto pekästä säälistä,
    ilman kunnioitusta ja ymmärtämistä, on laihaa
    laatua. Tämä voi kuulostaa imelältä, mutta ei ole
    sitä silloin kun sen oivaltaa käytännössä.

    Kommentteja.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu