Masentunut Suomi

Masennukseen tehoamattomat lääkkeet lisääntyvät, koska lääketeollisuus ohjaa täällä politiikan tekoa.

Parasta hoitoa näihin mielen sairauksiin olisi psykedeeliterapia, mutta tästä ei ole mahdollista saada samanlaisia voittoja kuin toimimattomien lääkkeiden syöttämisestä...

On totta, että psykedeeliterapia toimisi. Ongelma on sen maine. Jotta terapia saataisiin käyttöön, se täytyy olla Suomen lääketieteen edustajien hyväksymä. He taas tekevät päätöksensä poliittisin(kin) perustein ja jos jollain edustajista on munaa alkaa perustelemaan sen käyttöä, alkaa henkilön pätevyyden kyseenalaistaminen.

Serotoenergiset psykedeeliyhdistelmät eivät eroa toisistaan ja lääkkeeistä kuin maineen ja käyttötarkoituksen perusteella. Tässä on ero huumeeksi luokiteltujen ja lääkkeiksi hyväksyttyjen aineyhdistelmien välillä.Terapiassa käytettävistä aineista esimerkkinä LSD. Siitä tulee tavan tallaajalla ensimmäisenä mieleen sekoaminen ja rajojaan testaavat rikkaat artistit. Ja miksi? Koska kaikki jotka ovat seonneet psykedeelihin, eivät tunteneet itseään eivätkä täten käyttäneet niitä oikeasta syystä. Täten he tietenkin arvioivat mielensä rajat väärin. Ja tässä kohtaa politiikot kuvittelivat palvelevansa yhteistä hyvää demonisoimalla sen, ruokkimalla tuota mielikuvaa.

Jos pätevä lääkäri suosittelee toistaiseksi erityisesti Suomessa toistaiseksi radikaalina pidettyä hoitomuotoa kuten psykedeeliterapia, tulee ainoastaan kysyä miksi. Miksi arvostettu lääkäri pistäisi maineensa likoon sen puolesta? Ei ole mitään muuta selitystä kuin että hän tunnistaa sen tehokkuuden. Siksi olisi niin tärkeää, että jollain arvostetulla tiedeyhteisön jäsenellä olisi niin sanotusti munaa puhua suunsa puhtaaksi. Jos Arvo Ylppö esimerkiksi olisi keskittynyt pediatrian sijaan psykiatriaan, hän antaisi juuri nyt lausuntoa hoitomuotojen puolesta, joiden potentiaalin hän tunnistaa, mutta joita kukaan muu ei uskalla julkisesti puolustaa.

Hoidon ohella tulee miettiä yleisellä tasolla; miksi suomalaiset tarvitsevat niin runsaasti masennushoitoa? Syy ei ole yksinomaan ilmastossa, sillä verratessa muihin pohjoismaihin huomaa todennäköisesti eron tilastoissa. Kyseessä on itseään ruokkiva profetia; jo alakouluissa opettaja mainitsee ohimennen kuinka huono itsetunto suomalaisilla on. Ja tämän pohjalta lapsi alkaa muodostaa käsitystä koko kansakunnasta. Jotta koko kansan mielenterveysongelmia voitaisiin hoitaa ja ehkäistä, on mentävä ongelman alkujuureen.

Ja tuo mitä Isometsä sanoi resurssienpuutteesta, piti nimenomaan paikkansa. Ihmiset tarvitsevat toistaiseksi perusteellista hoitoa, jotta syy saataisiin hoidettua oireen lievittämisen sijaan. Resurssien puutteessa ainoa ratkaisu on "pikahoito"-

Lääkkeiden kirjoittaminen ei ole pysyvä ratkaisu ja jokainen asiaa kokonaiskuvana pohtiva tietää sen. Eli: miksi todelliset hoitoresurssit huventuvat hoidon tarpeen kasvaessa?

Maan Tapa syö rotan lailla?