Onko teillä ollut pakkoajatuksia maniassa / hypomaniassa? Entä tunnetta siitä, ettette tiedä enää kuka olette tai mikä on todellista?
Onko bipojen puolisoilla kokemusta sairastuneen pakkoajatuksista tai identiteetin häilymisestä?
Entinen puolisoni toisteli, ettei tiedä kuka on ja mikä on todellista. Hän myös puhui pakkoajatuksista, joita ei saa pois mielestään.
Onko bipojen puolisoilla kokemusta sairastuneen pakkoajatuksista tai identiteetin häilymisestä?
Entinen puolisoni toisteli, ettei tiedä kuka on ja mikä on todellista. Hän myös puhui pakkoajatuksista, joita ei saa pois mielestään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole bipo, en bipon puoliso edes, mutta vanha ystäväni sairastaa kaksisuuntaista. Tänä vuona hänet on vallannut parikin kertaa maanisessa vaiheessa sama pakkoajatus. Hän on ollut sairaalahoidossa myös pari kertaa, ja sieltä päästyään samaa pakkoajatusta ei ole ollut. Todellisuudentajua itsestään hän ei ole menettänyt.
No minä keksin alkaa kirjottaan kirjaa koska ajattelin että naapurit niin varmaan luulevat kun vietän kotona niin paljon aikaa. Pakkoajatuksia tulee samasta asiasta eri muodoissa. Ajattelen että naapurit kyttäävät. Keksin hyviä tekosyitä kotiin lukittautumiselle. Vältän ulos menoa sillä pelkään törmääväni tuttuun.
Suurimmat pakkoajatukset liittyvät ulkonäköön. Sanan varsinaisessa merkityksessä maailmaa romahtaa jostain muutoksista. Kaikki pitäisi olla järjestyksessä ja hienosti.
Olen myös esittänyt erilaisia rooleja ja elänyt niiden tavalla.
Elämä voi myös pyöriä täysin jonkun tietyn kiinnostavan asian ympärillä ja ainakin minulla siitä seuraa pakonomaista ajattelua.
Maniassa on myös hyvin vaikea uskoa totuutta jos onnistunut istuttamaan jonkun asian päähänsä.
Jonakin hetkenä sitä näkee itsensä irrallisena. Identiteetin kadottaminen ei ole kaukana eikä mitenkään vaikeaa tässä sairaudessa. Joku päivä se voi tapahtua ihan hetkessä. Tunteet käyvät niin laidasta laitaan. Narsistinen minä on ollut läsnä välillä pitkiäkin aikoja. Väkivalta on silloin hyvin lähellä. Tunne on ensimmäisenä sellainen että tekee mieli nipistää jos joku ärsyttää. En todellakaan nauti tämän persoonan läsnäolosta mutta olen huomannut sen olevan suuri osa minua sairauden puhjettua täyteen loistoonsa.
Minulla on ollut vahva usko siihen, että voin itse teoillani vaikuttaa miten pärjään töissä ja esim korjataan vääryydet. Rehellisenä ihmisenä sain aiheesta inspiraation (manian) ja tein työsyrjinnästäni kanteen tasa-arvovaltuutetulle. Aikaa kanteen tekemiseen kului kuukausia, yöt ja päivät. Kotiasioista olin aivan pihalla ja perheeni kärsi siitä, että olin 100%:sti omistautunut työolojeni korjaamiseen. Suuresta vaivannäöstäni huolimatta tasa-arvo valtuutettu ei pitänyt epäreilua kohteluani työpaikakka mies- nainen syrjintänä, ja ns hävisin tapauksen. Loppuajasta kadotin työkuntoni täysin ja olin sekavassa mielentilassa. Epätoivoni johtui siitä, että en enää luottanut omiin kykyihini saada asioita järjestettyä. Myös uskoni lakiin ja järjestykseen romahti täysin. Masennusdiagnoosin sijasta minun katsottiin olevan bipo, eli ns olin taistellut yksin tuulimyllyjä vastaan.
Kerroin itsestäni koska, usein bipojen kuvitellaan tekevän muuta negatiivistä.. alkoholia .. pettämistä tms. On muistettava, että monet uhkarohkeat martyyrit on olleet bipoja. Bipoja syytetään, ettei heillä riitä vastuun tuntoa, mutta poiketen yleistyksestä voi sairauden ongelmat olla aivan toisenlaisia, mitä luullaan. Kuten itselläni bipoilla ylienergisyys voi johtaa sairauteen, mitä rajaa ei itse näe.