Väsyttää,
on myöhä,
kaikki läksyt tekemättä,
koeviikko odottaa.
Radio soi hiljalleen yön pimeydessä,
rutistan kaikin voimin koiraani,
ennen kuin vaivun tuskaisesti nyyhkyttäen peiton
alle.
On pimeä, on lämmin,
vähitellen rauhoitun.
Ajattelen väsyneenä huomista,
uutta päivää, väsyttää.
En jaksa välittää enää mistään,
mitä merkitystä lukiolla on,
mikään ei enää kiinnosta...ja jos kiinnostaa,
olen liian väsynyt ajatellakseni sitä.
Kuuntelen musiikkia ja rauhoitun,
yksin minun on tästä selvittävä,
olen jo liian kauan rakentanut suojamuuria
sydämeni ympärille,
liian kauan olen välttänyt ihmisiä,seuraa.
En halua kenenkään edes hipaisevan minua,
muuten räjähdän...
ennen niin rauhallinen ja hiljainen...
Kuitenkin, kaiken aikaa toivon että olisi joku
joka minusta välittäisi, joku joka lohduttaisi ja
saisi kyyneleeni kuivumaan...
Toisaalta, en halua ketään lähelleni,
en halua kiintyä kehenkään ihmiseen,
sillä pelkään joutuvani pettymään ja tulemaan
petetyksi...häpeän itseäni, kukaan ei saa koskaan
tietää miten paljon olen vihannut tekemisiäni,
sanomisiani ja itseäni.
Toivon, että joku päivä kaikki on paremmin. Että
joku saisi avattua sydämeni...tai ei, ei
sittenkään. Enhän halunnut sitoutua mihinkään...
on myöhä,
kaikki läksyt tekemättä,
koeviikko odottaa.
Radio soi hiljalleen yön pimeydessä,
rutistan kaikin voimin koiraani,
ennen kuin vaivun tuskaisesti nyyhkyttäen peiton
alle.
On pimeä, on lämmin,
vähitellen rauhoitun.
Ajattelen väsyneenä huomista,
uutta päivää, väsyttää.
En jaksa välittää enää mistään,
mitä merkitystä lukiolla on,
mikään ei enää kiinnosta...ja jos kiinnostaa,
olen liian väsynyt ajatellakseni sitä.
Kuuntelen musiikkia ja rauhoitun,
yksin minun on tästä selvittävä,
olen jo liian kauan rakentanut suojamuuria
sydämeni ympärille,
liian kauan olen välttänyt ihmisiä,seuraa.
En halua kenenkään edes hipaisevan minua,
muuten räjähdän...
ennen niin rauhallinen ja hiljainen...
Kuitenkin, kaiken aikaa toivon että olisi joku
joka minusta välittäisi, joku joka lohduttaisi ja
saisi kyyneleeni kuivumaan...
Toisaalta, en halua ketään lähelleni,
en halua kiintyä kehenkään ihmiseen,
sillä pelkään joutuvani pettymään ja tulemaan
petetyksi...häpeän itseäni, kukaan ei saa koskaan
tietää miten paljon olen vihannut tekemisiäni,
sanomisiani ja itseäni.
Toivon, että joku päivä kaikki on paremmin. Että
joku saisi avattua sydämeni...tai ei, ei
sittenkään. Enhän halunnut sitoutua mihinkään...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tiedätkö, että on Yksi joka rakastaa sinua ilman
ehtoja.
Jeesus koputtaa ovellesi. Avaa ovi, niin Hän
antaa sinulle oman rauhansa. Mitään muuta ihminen
ei todella tarvitsekaan.
Sano Hänelle "tahdon".
Miten voit valehdella noin julmasti.Olet raaista
raain.
Tuo varmaan lohduttaakin, että minua haukut
valehtelijaksi. Etkö voisi häntä sitten lohduttaa
itse?
Koputtaa todella. Jeesuksen tahto ja julistettu
sana kun ajaa ihmisiä tuollaiseen tilaan,
täydellinen alistuminen odottaa siellä kynnyksen
takana. Toki orjuudessa on tasapainoa ja turvaa,
mutta vapauttahan hän hakee. Ei Jeesuksella avata
sydäntä vaan suljetaan se yhä raskaimmin lukoin.
Häpeä edes.
Käsitän, että lukiotytön tila ei ole paras
amhdollinen ja että häneltä puuttuu toivo. Onko
sinulla antaa hänelle parempi toivo?
Jumalasuhteen puuttuminenhan nimenomaan aiheuttaa
tuollaisen toivottomuuden.
Jeesus ei aja ketään tollaseen tilaan. Se on ihan
joku muu.
Me ollaan kaikki orjia kunnes Jeesus tulee ja
vapauttaa. Jotkut vain haluavat jäädä orjiksi...
ikuisesti. Mä toivon tän tytön kohdalla että hän
saa valon elämäänsä sieltä ainoasta lähteestä
josta valo tulee: Jeesuksesta.
Muuta tietä vapauteen ei ole kuin hän joka
ristillä kuoli meidän syntiemme tähden.
Minusta Kaizun neuvo on hyvä.
Ne on niitä nettisaarnaajia, jotka etsii
raatoja. Kauheimpia ihmisiä, jotka valehtelee
hädässä olijoille.
Minä välitän ja ajattelen sinua. Ja tiedän.
Aurinko paistaa risukasaasi vielä niin , että
tarttet suojakertoimia ja Raybaneja.
Ole rauhassa. Sellaista/tällaista elämä on. Ei
aina. Se voisi olla paljon pahempaakin.
Ei lohdutukselle ole sanoja, ellet valheita halua
kuulla. Käänny askel itsesi ulkopuolelle, pois
ihmisen kuoresta. Sitten katsele maailmaa ja sen
murheita, eivät ne kosketa sinua. Sieltä
ulkopuolelta näkee niin kovin selvänä meidän
epäkohtamme, että mieli oikein roihuaa vastauksia
ja elämäntulta. Olet liian kiinni maailmassa.
Irrottaudu tästä hetkeksi niin paluu tänne
pimeyteen on yhtä kirkkautta... et sinä ihmisiä
tarvitse ollaksesi jotain. Mutta kun vahvistat
itseäsi ja henkeäsi, niin voima sinussa alkaa
vetää puoleensa alempia...
Rakas tyttö,
Luotettavat ihmiset ovat harvassa; älä turvaudu
heihin. Turvaudu Jumalaan. Huuda Häntä avuksesi;
Hän on aina vastannut minulle pimeimpinä
hetkinäni. Kun avaat sydämesi Hänelle, huomaat
ettet ole koskaan yksin. Vastoinkäymisiä toki
tulee aina tulemaan tässä elämässä, mutta silloin
ei sinun tarvitse yksin taakkaa kantaa.
Tyttö, älä odota ihmistä korjaamaan kipujasi;
Jumala on täydellinen lääkäri.
Olet nyt sinä pieni ja onneton
tuntuu et ikävää kaikki on sulle
mutta älä sinä ystäväin ole toivoton
aina ei aurinko paista myöskään mulle.
Sinä matkaat elämäsi alkua vasta
joskus myös väsymys kovasti painaa
mutta usko, vielä on elämä sullekin nasta
onni on kaikille meille pelkästään lainaa.
Sulla lohtuna nyt on koira oma
se sulle haukkuu ja tassua antaa
mä uskon, että sä olet tyttönen soma
joku poika sut kerran kotiin yhteiseen kantaa.
Anna vapaasti joskus kyynelten vieriä
ne ottavat painoja sisältä pois
uskon vielä saat villinä lumessa kieriä
et tajua miten ihanaa elämä ois.
Myös sinua hoitaa Isämme taivaan
vaikka tunnu se siltä ei aina
Hänellä lääke on jokaiseen vaivaan
Hän ei koskaan sinua syytä ei paina.
SIUNAUSTA ASKELTESI YLLE PIENI YSTÄVÄNI!!!
Runopoika
Kuulostaa ihan minulta. Sillon kun olin lukion
tokalla. Olo oli jokseenkin sama.
Mutta onneksi mä löysin Jeesuksen. Enää ei väsytä
eikä itketä. Koskaan.
Kun vaikeat ajat ovat takanäpäin, niistä nyt
olisi päässyt ilman Jumaliakin.
Mäkin olin joskus uskovainen, ja tuntui siltä
kuin rukoukset olisivat jopa tehonneet, joskus
että ei. Uskominen alkoi kuitenkin maistumaan
puulta, kun aina jos jotain hyvää tapahtui niin
piti uskotella itselle että se on jonkun Jumalan
aikaan saannoksia.
että olet luopunut kalleimmasta asiasta jonka
ihminen voi omistaa.
Toivon että löydät vielä joskus takasin Jeesuksen
syliin.
Siunausta sulle.
Jos menee liian rankaksi, kerro lääkärillesi. Et
menetä mitään, mutta vältyt hävittämästä
itsekunnioitustasi ryhtymällä uskovaiseksi.
<b>Biaaaaaatch!!</b>
Kiitos kaikesta, yritän jaksaa... päivällä on
helpompaa vaikka väsyttääkin huonosti nukutun yön
jälkeen. Päivällä on aikaa koirille, niiden
kanssa saa riehua, ne eivät arvostele (vaikka
haukkuvatkin;)
Ja tuosta uskosta, olen uskovaisesta perheestä
ts. vanhemmat ovat... mutta silti kotimme eroaa
muista, on jotenkin "kylmempää" ja masentavampaa.
Aina kun kuulen virsiä tai saarnaa (kiitos radio
dei) tulee jouluinen olo...ehkä se johtuu siitä,
että tulee lapsuus mieleen, joulukirkko ja
rauha... Tekisi mieleni käydä kirkossa, mutta kun
sunnuntaisin nukuttaa niin vietävän pitkään.
Muistelen sitä rippikoulukirkko kun oli kuuma,
aurinko porotti ikkkunasta ja iso äänekäs
kärpänen pörisi ikkunalaudalla, aivan korvani
juuressa.
Kiitos ystävät :) "it´s hard to say good bye"...
Se oli kesä ja melkoisen kuumaa
aurinko ikkunasta sisään paistoi
en tuntenut mitään mahtavaa huumaa
mutta kesän - sen nenäni hyvin haistoi.
Kirkko oli täynnä erilaista sakkia
oli nuorta vanhaa, pitkää ja pätkää
kukaan ei toki siellä tarvinnut takkia
eikä ukot saanu sisällä poltella sätkää.
Edessä meille saarnasi liperi-pappi
joku osa saarnasta multa meni ohi
mieleeni nousi hanget ja Lappi
sekä kesällä Tenosta nouseva lohi.
Sitten lensi ikkunaan kärpänen suuri
siihen aivan minun korvani juureen
sitä ikkuna houkutti enemmän kuin muuri
se uskalsi tulla, luotti kokoonsa suureen.
Vieläkin muistelen päivää mä tuota
eihän sitä ripille päästä kuin kerran
sitten kun lähden mä rakkaiden luota
toivon et pääsen luo elämän Herran.
:)))
Huisaa piristystä tällä välillä melkein
ahdistavalla palstalla! Melkoinen sanataituri
olet! Sait minut hymyilemään, vaikka viisi eri
etätyötä painaa päälle ja stressaa...! :) Mutta
ulkona sataa lunta. :) Se tekee Joulua täällä
päin!
Eihän se elämä nyt noin rankkaa voi olla! No joo,
on totta että koulu voi olla hirvee paikka
välillä. Itsellä viikko aikaa tehdä etätyöt -
oisko noita viis tai kuus isompaa. Ei hirmusti
naurata, mutta kyllä tästä selviää. Tekee sitten
vaikka illalla töistä tultua myöhään yöhön, mutta
sitten alkaa työharjottelujakso, niin ei oo
ainakaan läksyjä! :)
Älä stressaa turhaan. Luitko muuten runopojan
runot? Huippuja, mua ainakin piristi!
Sulla on koira, ei tarvi olla yksin. Tiedätkö
miltä tuntuu palata illalla myöhään kämpille,
ratkiväsyneenä koulu- ja työpäivän jälkeen, kun
on rämpinyt nilkkaa myöten loskassa seitsemän
kilsaa, haluais puhua ja purkaa vähän ajatuksiaan
jollekin, niin kämppis jo nukkuu ja toinen
kämppis on jossain kaukana... Ei siinä auta muu
kuin käpertyä oman peiton alle lämpimään ja vähän
itkeä ikäväänsä, rutistaa vaikka halipulan
iskiessä tyynyä tai jotain muuta. :) Ja aamulla
kun herää, onkin jo parempi olo.
Jaksetaanhan yhdessä!
Hitsi - mä melkis punastuin onnesta.
Lissu on kiva.
Tsemppiä ja siunausta!!!
On Lissulla nyt kovasti työtä
kaikenlaiset hommat kun päälle ne painaa
ei tahdo keretä ees nukkua yötä
no onneksi ei ole hirveesti lainaa.
Lissu se onkin sitkeä likka
loskassa painaa hän seitsemän kilsaa
rinnalle sais lähteä Kaija tai Kikka
tuskin on koulussa enää hällä bilsaa.
Olishan se kiva vähän juttua heittää
mut kun toinen jo koisii ja toinen on veke
ei viitsi yksin ees kahvia keittää
olispa kaverina vaikka joku Keke.
Yksin pitää hiipiä vällyjen alle
siellä vähän silmästä vettä pyyhkiä
mutta - on mulla joskus komea Kalle
ei tämä likka meinaa ikäänsä nyyhkiä.
Ei Lissu tahdo saada ihan heti unta
tyynyä siinä hän halipulaan ruttaa
viimeinen aatos - vaude tänään satoi lunta
ja kukaanhan ei minun vihkoja suttaa.
Lissu on Jumalan pikkuinen lapsi
Isä pitää hänestä huolta aina
aikanaan harmaantuu Lissunkin hapsi
murheet ei häntä koskaan liikaa paina.
:)))
Runopoika
Runopoika, miten sä osaat!?
Toi kuulosti niin tutulta, rippikirkko, ihmiset,
ajatuksen harhailu, kärpänen :D ja muut.
Pystyksä kirjottaa noi runot tostaa vaan, "ex
tempore"? Mä oon yön pimeinä hetkinä kirjotellu
runoja, mut yleensä menee hetken aikaa sen
rimmaamisen kanssa...
Mutta hienoa työtä sulla, jatkahan ihmisten
piristämistä. Lissu oli oikeessa, noi piristää
päivän:)
Kiva kun kelpas. :)))
No kun luin aamulla sun eka jutun, niin tein heti
perään sen eka runon sulle.
Sitten kun illalla luin sun kiitokset, niin siitä
sain idistä rippikirkosta ym. ja tekasin sit sen
toisen runon. Mä pyrin sitä tehdessäni
sijoittumaan sun asemaan ja istumaan siellä
rippikirkossa. Ja sä puhuit kärpäsestä jne.
Tsemppiä ja iloista ilmettä sulle!!!
Kiitos, kiitos! Toi oli pakko tulostaa ja pistää
talteen! Ootko Juice Leskisen runoja joskus
lukenu? Noissa on jotain samaa - loistavaa!
Moi Lissu!!
En oo lukenu Juicen runoja.
Hyvät pyhät sulle!! :)))
Lissu on kiva (toistoa).
On se hyvä että minustakin joku edes vähän
tykkää... Eräillä kun on paha tapa löytää
kaikista minun jutuistani vain huonoa ja pahaa.
Mitä lie, en tiedä. Mutta öitä sulle ja
rentouttavaa tuplapyhää! Poltellaan kynttilöitä!
Joulu on jo ensi kuussa...! :)
Tyttö lukiosta, tiedän tarkalleen miltä susta
tuntuu. Tuntuu pahalta, kun ei yksinkertaisesti
jaksa... Mulla oli samanlainen väsymys joskus
ysillä, mä meinasin sillon oikeesti tappaa
itteni :( Mä vaan itkin kaikki illat... sit mä
tulin uskoon, se oli mieletöntä! Mä istuin mun
huoneen lattilalla ja sellanen lämmin "tuuli"
puhalsi mun läpi... tää kuulostaa hassulta... sit
mä vaan jotenkin selvisin :)
Mut ei se tarkota, että mulla ei ole mitään
vaikeuksia, nyt, kun olen uskis... mua väsyttää
taas aika kovasti, on väsyttänyt jo monta
kuukautta... Mutta nyt haluan selvitä tästä,
pitäs vielä oppia puhumaan ihmisille, eikä vaan
pitää kaikkea sisällään, en oikein osaa..
Elämä on rankkaa, mutta onneksi Jeesus kantaa.
Yksin ei koskaan tarvitse selviytyä.
Olet iltarukouksissani :)