Olen ollut jo pitkään Helluntaiseurakunna jäsen. Viime aikoina olen kuiten alkanut miettimään joitain asioita ja pelkään, että en varmaankaan voi kauaa enää jatkaa tässä systeemissä.
En jaksa ymmärtää miksi eriäviä näkemyksiä ei sallita. Heti aletaan vihjailemaan, että olen jotenkin syntinen ja saatainen. Olen lukenut ahkerasti Raamattua ja löytänyt monta kohtaa jotka ei täsmää Helluntaiseurakunnan opetuksiin. Esim Jeesus muka jumala?! Hänhän on jumalan poika, mikä tulee SELVÄSTI esille monessakin Raamatun kohdassa. Toinen on se, kun joutuu antamaan vähistä varoistaan isoja summia seurakunnan hyväksi. Ei auta, vaikka sanon että minulla iteselläni on niin tiukkaa. Hoetaan vaan, että kyllä jumala auttaa. Mutta minua ei ole vielä auttanut. Jos en ole seurakunnalle uskollinen niin minut on uhattu hylätä ja saisin kuulemma vaikeuksia. Tätä ei kuitenkaan ole minulle suoraan sanottu mutta rivien välistä on asia tullut harvinaisen selväksi.
Mitä siis teen? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten voin katkaista tämän helvetillisen tilanteen, ilman että joudun kärsimään?
En jaksa ymmärtää miksi eriäviä näkemyksiä ei sallita. Heti aletaan vihjailemaan, että olen jotenkin syntinen ja saatainen. Olen lukenut ahkerasti Raamattua ja löytänyt monta kohtaa jotka ei täsmää Helluntaiseurakunnan opetuksiin. Esim Jeesus muka jumala?! Hänhän on jumalan poika, mikä tulee SELVÄSTI esille monessakin Raamatun kohdassa. Toinen on se, kun joutuu antamaan vähistä varoistaan isoja summia seurakunnan hyväksi. Ei auta, vaikka sanon että minulla iteselläni on niin tiukkaa. Hoetaan vaan, että kyllä jumala auttaa. Mutta minua ei ole vielä auttanut. Jos en ole seurakunnalle uskollinen niin minut on uhattu hylätä ja saisin kuulemma vaikeuksia. Tätä ei kuitenkaan ole minulle suoraan sanottu mutta rivien välistä on asia tullut harvinaisen selväksi.
Mitä siis teen? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten voin katkaista tämän helvetillisen tilanteen, ilman että joudun kärsimään?
Vastaukset 37
Vanhimmat
2Kor. 6:15-17
Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."
Ilm.18:4
"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."
Luuk. 9:5
"Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan."
Jer.51:6
"Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin."
Luuk. 17:31
"Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa!"
Matt.18:17
"Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani."
http://wwnet.fi/users/veijone/kirkko.htm
Mutta Jeesuksen jumaluutta puolustan!
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. - Joh. 1
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." - Joh. 8:24
Noinhan se on.Asia erikseen on se, että kun syystä tai toisesta joutuu epäsuosioon...ja sieltä, mistä odottaa ja kuvittelee saavansa tukea ja rohkaisua...Tuleekin lyöntejä, nokitaan, kaivamalla kaivetaan vikoja...ylenkatsetta...arvuuttelua, onko taatusti uskossa, tarpeeksi uskossa, oikealla tavalla uskossa...onko"tarpeeksi puhdas"...lista on surullisen pitkä...Ja Luoja yksin tietää sen kyynelten määrän, joita on vuodatettu sen tietyn"malliuskovien kaartin"toimesta..."Jotka kasaavat ihmisten kannettavaksi taakkoja, haluamatta itse niitä sormellakaan liikauttaa"...
Tässä alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että olen ikävien kokemusteni kanssa yksi todella suuresta joukosta...lyötyjen joukosta...
On kuitenkin totuus, että yksikään ulkokullattu, eikä farisealainen, tee tyhjäksi sitä Jumalan Sanan kohtaa, jossa luvataan:"Sen tähden, että Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän voi kärsiviä, ja kiusattuja auttaa"...
Eikä yksikään ulkokultainen, tai farisealainen voi mitään sille, että Herra Jeesus ei ole mukana siinä, missä porukalla lyödään lyötyä...
vaikka näin pyrkivätkin esittämään...Sanotaanhan raamatussa, että sielunvihollinen tekeytyy itse valkeuden enkeliksi...
Herra on heikoissa väkevä...Vointeja / siunausta.terv.janos
Mitähän eriäviä näkemyksiä tarkoitat? Jos olet jostain asiasta eri mieltä kuin valtaosa helluntalaisista, niin ei se tietenkään tarkoita että olisit sen syntisenpi kuin he, mutta näkemyksesi saattavat kylläkin olla Jumalan lain vastaisia, ja sulle vain haitaksi.
Uskon että heillä on saattanut herätä hätä sun puolesta, jotka sulle on jotain vihjailleet. Sillä toinen asia johtaa toiseen...
Eihän sun oo pakko antaa koko omaisuuttas seurakunnalle, sehän on henk.koht.asia.
Mutta tiedätkö että rahan lahjoittaminen "Jumalan työhön" ihan oikeesti tulee suureks siunaukseks sille henkillle. Mä oon käsittänyt niin, että kun sä annat rahaa esim. seurakuntaan, niin anna se ns. siemeneks, jonka sun on uskottava Jumalan moninkertaistavan. että jotain kautta sä saat takas sen moninkertaisena, sillä Jumala yksin on sun kaikkien tarpeiden täyttäjä ja Hän voi käyttää haluamiansa ihmisiä välikappaleinaan rahan antajina. Tää on ihan totta, ja mä tiedän tapauksia jotka on eläneet ensin kyöhyydessä, mutta sitten ymmärtäneet tuon ns. siemen-periaatteen ja rikastuneet huomattavasti.
"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne;sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." (Lk.6:38)
mutta siis se on sun oma asia, miten paljon haluat antaa.
Onko ihan totta että sut on uhattu hylätä?? Mun on jotenki vaikea uskoa tuota. mutta toisaalta kyllä sä oot varmaan ihan tosissas. Itse en oo koskaan kuullutkaan vastaavasta.
Mutta muista se että uskovistakaan ei tahdo aina löytää rakkautta ja ystävällisyyttä. Se löytyy AINA vain Jeesuksesta.
Uskovatko he sitten että olet luopumassa uskosta tai jtn?
Siis Raamattuhan opettaa että Jeesus ja Jumala ovat YHTÄ ja että Jeesus oli maan päällä ollessaan TOSI JUMALA ja TOSI IHMINEN, sillä muuten Hän ei olisi kyennyt elämään täysin synnittömästi ihmisenä ja sovittamaan ihmisten synnit.
Raamattu ei opeta, että olisi KAKSI Jumalaa! Tää asia tahtoo mennä pienen ihmisen yli ymmärryksen, mutta niin se vain on.
Mut joo..Sun pitäis puhua tästä asiasta joidenkin muiden sun seurakuntalaisten kanssa, jotka osais vastata esim.tuohon Jeesus - Jumalako ?, kysymykseen jne.
Mä rukoilen sun puolesta, että asiat selviäis, etkä olis enää onneton.Siunausta!!
jos olet saanut tuollaisen kohtelun?
Se, että onko Jeesus Jumala, on kyllä oikeaa opetusta.
Heb 1:7,8, Enkeleistä hän sanoo, Hän tekee enkelinsä tuuliksi, ja palvelijansa tulenliekiksi, mutta Pojasta:
"JUMALA, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeiuden valtikka."
Niinkuin luet, niin Jumala sanoo myöskin Poikaansa Jumalaksi.
Samaten: "2Kor 5:19, Sillä JUMALA oli Kristuksessa ja sovitti maailman ITSENSÄ kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."
Ja koko Raamattu todistaa, että Jeesus Kristus on myös JUMALA. Anna ystävä Hänelle kunnia ja älä epäile.
MUTTA SE, ETTÄ KYMMNNYKSIÄ VAADITAAN, YLEENSÄKKIN, ON KYLLÄ ENNENKUULUMATONTA RÖYHKEYTTÄ JA EHDOTTOMASTI SINUN EI TARVITSE SIIHEN ALISTUA, TUTKI RAAMATTUA, JA HUOMAAT, ETTÄ NE OVAT TÄYSIN VAPAAEHTOISET.
Älä kuitenkaan jätä seurakuntaa, Jumala on sallinut sinulle tämän koetuksen, älä nyt pakene, niin Jumala on valmistanut sinulle siitä ahdistuksesta pääsyn pois.
Lue vaan SANAA ja rukoile ,vainoojaisi" puolesta, seurakuntalaisetkaan eivät ole enkeleitä, älä vaan käy sotimaan, vaan luota Jumalaan ja RUKOILE ja lue SANAA, kiitä Jeesusta siitä, mitä Hän on puolestasi tehnyt, Hän on uskollinen, eikä sinua jätä.
Uskon elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, se on valtaamista taivaanvaltakunta itsellensä, se on taiston tie, mutta siunattu, ja perillä on sitten kunnian kruunu odottmassa sinua ,minua ja jokaista, joka "taistelee" loppuun saakka", ei ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja taivaan avaruuksissa, ne vaan käyttää monasti ihmisiä välikappaleinaan.Uskoviakin ?
LUE RAAMATTUA, ja RUKOILE, muuten ei selviä.
Tuntuu siltä, että tilanteesi on lähtenyt kehittymään mielipiteiden vaihtamisesta puolin ja toisin, jossa ei ole riittävästi paneuduttu perusasioihin, eikä ole yritetty ymmärtää toista osapuolta. Toisin sanoen mistä alkujuuresta koko erimielisyys päässyt kehittymään? Kyllä helluntaiseurakunnissakin on kaikenlaisia myös vajavaisia henkilöitä, jotka eivät kristillisen rakkauden pohjalta siedä "toisajattelijoita" oikeassa mielenlaadussa. Mutta on myös niitä, joiden käyttäytyminen on erilaisten taustatekijöiden johdosta vinoutunut ja ehkä turhaan "haastavat riitaa". Et kai ole viimeksimainittujen joukossa?
Seurakunnissa antaminen ei ole pakollista, joten siitä ei pitäisi kehittyä mainitsemiasi tilanteita, ellei asiaa ruvetaan kärjistämään.
Kysymyksessä oliko Jeesus Jumala, luulen, ettet ole ymmärtänyt asiaa täysin. Viittaan tässä linkkiin:
http://www.nic.fi/~jlindell
kirjoitus ”Kuka on Jeesus?” sekä
"Miksi juuri kristillinen usko ?"
Ehkä alat paremmin ymmärtää, mikä on kristillisen uskon perusasioita. (yhteisiä kaikille Jeesukseen uskovaisille.)
Voisitko ystävällisesti vastata tuossa yllä olevaan "sheriffin" sähköpostiosoitteeseen, ystävällisesti pyydän!
Ei Jumala vaadi meidän rahojamme!!!. Jos meillä on elatus vaatetus niin olkaamme siihen tyytyväisiä. Kyllähän hyvä on Jumalalle antaa, mutta jos ei ole niin ei sun ole pakko antaa euron euroa. Ole vapaa ja katsele iloisin mielin eteen päin.
Voithan toki käydä katselee muissakin seurakunnissa mikä käytäntö siellä on. Itse kuulun luterilaiseen seurakuntaan, siellä ne ottavat kirkollisveroa, mutta ei sitä oikein huomaa kun se on niin pieni summa jonka he ottavat suoraan palkasta tai jostakin muusta. Suomi on vapaa maa, et ole sidoksissa mihinkään, jos itse päätät sen niin sinä olet vapaa menemään tai tulemaan, se on sinun päätettävissä....! Hyvää jatkoa sinulle...:) Terv. juppe.
Muuten käy lukemassa Luterilaisten palstalta kirjoitus:Hengellinen koti.
Se on hyvä kirjoitus ja valaisee asioita.
Siunausta sinulle ja toivon että löydät oman paikkasi,kannattaa käydä katsomassa myös seurakunnissa,millaista toimintaa muualla on.
Liian pienet ja ahdasmieliset yhteisöt eivät useinkaan ajattele enää objektiivisesti vaan niissä on vahva johtaja tai muutama johtavassa asemassa oleva henkilö jotka määräävät sen miten muiden tulee elää ja ajatella. Usein ei ole ehkä edes tarkoitus tehdä näin, vaan luullaan että autetaan ihmisiä selvittämään ongelmia tai seurakunnan sisäisiä ristiriitoja, mutta niistä asioista voi tulla kirjoittamattomia sääntöjä näille yhteisöille.
Jos joku paikka ei tunnu omalta ei siellä kannata olla. Älä anna kenenkään määräillä elämääsi ja tekemisiäsi, etsi totuutta AVOIMIN mielin niin löydät sen! Kaikille ei sovi samat asiat. Sitäpaitsi monet pienet yhteisöt joutuvat elämään jäsentensä lahjoituksilla ja silloin on selvää että noita lahjoituksia toivotaan runsaasti.
Jos jokin ihmisryhmä ajattelee samalla tavalla ja tuntee olonsa hyväksi toistensa kanssa niin he saavat silloin olla yhdessä. Mutta se johtaa liian usein siihen että ei pystytä enää omaksumaan uutta näkökulmaa asioihin. Olet mennyt mukaan äskettäin ja sulla on varmasti tuore näkeys asioihin. Sitä ei ehkä suvaita edes sen takia että pelätään oman uskopohjan romahtavan. Jos Raamatusta löytyy sulle erilainen totuus kuin jonkin yhteisön jäsenille, voi se totuus sopia sulle parhaiten. Vaarallisiksi yhteisöt muuttuvat kun aletaan syytellä toisia, käydä henkisellä tai fyysisellä tasolla sotaa eri tavalla ajattelevia vastaan.
Vielä kerran, älä anna kenenkään polkea oikeuttasi olla YKSILÖ! Musta on hienoa huomata että ajattelet omilla aivoillasi. Ihmisiä tulee kunnioittaa mutta suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita.
toi meni väärään kohtaan kerjussa, tarkoitin viestini "Onnettomalle" enkä "Sivustaseuraajalle".
Kuinka suuri yhteisön täytyy olla, että se on tarpeeksi suuri?
Helluntailaisia on maailmassa muutama sata miljoonaa, joten siinä jää sinun kirkkosi(?) vielä toiseksi, jos täytyy alkaa välttämättä mittailemaan kirkon kokoa suhteessa raamattuun.
Mulla ei oo mitään esim. helluntailaisuutta vastaan. Ei mitään tiettyä kirkkoa. Helluntailaisuudesta tiedän paljonkin koska tunnen monia seurakuntaan kuuluvia ihmisiä, olen itsekin käynyt muutamassa eri seurakunnassa ja tiedän että helluntailaisuuden sisällä on hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Tiedän yksittäisiä helluntaiseurakuntia jotka ovat eri mieltä asioista ja jopa kiistelevät keskenään. Mutta en halua sanoa että tämä kyseinen seurakunta ois huonompi kuin mikään muukaan. Itse en kuulu mihinkään yhteisöön joten en väitä omani olevan muita parempi.
Tarkoitan pienellä ja ahdasmielisellä yhteisöllä jotain yksittäistä seurakuntaa jossa on esim noin 50-100 jäsentä, ei nääkään mitään ehdottomia lukuja oo, kaikki on suhteellista, ja joitten jäsenet ajattelevat suhteellisen samalla tavalla eivätkä halua ottaa huomioon eriäviä mielipiteitä.
Ihmiset saa pitää seurakuntansa ja mielipiteensä kunhan mun (tai kenenkään muun joka ei sitä ahdottomasti toivo) elämää ja ajattelunvapautta ei rajoiteta. Sitä on kuitenkin tehty vaikka en ole edes kyseisten yhteisöjen jäsen ja siksi haluan korostaa sitä että ihmiset ois suvaitsevaisia ja pitäis mielipiteensä omana tietonaan ja ois avoimia erilaisille näkemyksille.
Ensiksi haluaisin sanoa, etta jos yritat etsia taydellista seurakunta, niin luovuta, et tule sellaista loytamaankaan. Kaikki seurakunnat ovat jossain asiassa epataydellisia koska ne muodostuvat epataydellisista ihmisista, ja siksi katseemme tulee olla Jeesuksessa, ei ihmisissa/seurakunnissa. Mutta sitten itse tekstiisi:
"Olen lukenut ahkerasti Raamattua ja löytänyt monta kohtaa jotka ei täsmää Helluntaiseurakunnan opetuksiin. Esim Jeesus muka jumala?! Hänhän on jumalan poika, mikä tulee SELVÄSTI esille monessakin Raamatun kohdassa"
-Kylla Jeesus on Jumala, Jumalla kun on 3 persoonaa, Isa, Poika ja Pyha Henki. Ne kaikki ovat osa Jumalaa.
"Toinen on se, kun joutuu antamaan vähistä varoistaan isoja summia seurakunnan hyväksi. Ei auta, vaikka sanon että minulla iteselläni on niin tiukkaa. Hoetaan vaan, että kyllä jumala auttaa."
-JOUTUU? Missaan helluntaiseurakunnassa ei joudu antamaan mitaan. Oletkohan ymmartanyt tuon jotenkin vaarin? Jos olet varma etta sinua tosiaan pakotetaan antamaan, niin annapa sen seurakunnan nimi jossa kayt, niin voi ottaa yhteytta heihin. Ja koska kaikki antaminen seurakuntaan tapahtuu kolehdin muodossa, he eivat edes voi tietaa kuinka paljon annat ellet sita heille kerro (tai jollet kirjoita shekkia).
"Jos en ole seurakunnalle uskollinen niin minut on uhattu hylätä ja saisin kuulemma vaikeuksia. Tätä ei kuitenkaan ole minulle suoraan sanottu mutta rivien välistä on asia tullut harvinaisen selväksi."
-Minusta tuntuu etta kyseessa on ollut se, etta he ovat tienneet sinun elavan synnissa (esim. avoliitossa), ja jos et tee siita synnista parannusta, he erottavat sinut seurakunnasta. Tiesitko, etta se on Raamatullinen kaytanto? Raamattu KEHOITTAA tallaiseen kaytantoon. Muuten en osaa sanoa miten he voisivat sinut "hylata".
Hei Onneton!
Tutulta tuntuu kirjoittamasi teksti. Aikanaan itse koin ns. hengellisen heräämisen ja yksin rukoillessani koin saaneeni syntini anteeksi. Tunsin että olen Jeesuksen oma. Sitten aloin hapuillen etsimään paikkaani uskovana. Läheisistäni yksi ihminen kuuluu helluntaiseurakuntaan ja hän yritti saada minut liittymään seurakuntansa jäseneksi. Aktiivisesti hän evankelioi minulle ja "käytti" minua tilaisuuksissa ja kokouksissa ja perusteli voimakkaasti näkemyksiään uskosta. Aloin väkisin puristaa itsestäni jotakin mitä en oikeasti ollut. Koin helluntaiuskovaisten taholta jonkinlaista painostusta tehdä asioita ja ajatella asioista tietyllä tavalla. En tuntenut koskaan olevani helluntailaisten keskellä kuin kotonani. Aikani yritin siihen "muottiin" itseäni puristaa, mutta olin onneton. Halusin kuitenkin olla rehellinen itselleni ja Jumalalle. Halusin seurata Jeesusta. En hylännyt Häntä mutta hylkäsin helluntaikirkon. Rohkeasti päätin "irrottautua" tilanteesta ja luottaa siihen että Jumala kyllä näyttää paikkani tässä maailmassa kun rukoillen ja rehellisin mielin elän elämääni eteenpäin. Ja niin on käynyt. Jumala on johdattanut, vastannut matkan varrella moniin rukouksiin. Nyt olen onnellinen luterilainen kristitty(olen aina kuulunut luterilaiseen kirkkoon). Ja Jumala on osoittanut minulle paikkani ja tehtäväni. On pitänyt huolta ja uskoni hänen huolenpitoonsa on vain vahvistunut. Lakihenkisyyden sijasta olen löytänyt armon.
Sinulle sanoisin nyt että ole rohkealla mielellä ja kuuntele sydäntäsi, älä ihmisiä. Siunausta!
Olin luterilainen, mutta liityin helluntaiseurakuntaan koska kyllästyin jumalanpalveluksien kaavoihin ja ainoastaan penkissä istumiseen. En myöskään uskonut lapsikasteen pelastavan minua synnillisestä elämästä. Kaikissa seurakunnissa on hyvät puolensa ja ongelmansa. Tärkeintä on kuitenkin, että on koti ja paikka missä saa kokea yhteyttä. On muistettava, että täydellistä seurakuntaa ei olekaan ja sitä on turha vaatia. Kaikki riippuu pitkälti itsestä. Tämä aika on postmoderninen jossa kaikki pitää saada heti ja ajetellaan vain itseä. Mielestäni tämä näkyy myös seurakunnissa juoksemisena, mutta missään ei ole kotia. Jos sydän on lähellä Jeesusta, se on myös lähellä ihmisiä!
...olen kanssasi siitä että tärkeintä on se että on koti ja paikka missä saa kokea yhteyttä. Näinhän se on. Toinen kokee hyväksi istua siellä kirkon penkissä hiljaa Jumalan kasvojen edessä ja toinen kaipaa kovaäänisempää julistusta. Me ihmiset olemme erilaisia. Miksi helluntailaiset (jotkut) eivät voi sitä hyväksyä? Olen tosi surullinen siitä että uskovaiset ihmiset arvostelevat ja tuomitsevat toisiaan sen mukaan mihin kirkkokuntaan he kuuluvat. Ei sillä kuitenkaan ole "loppupelissä" mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä kenelle kuuluu.
kotipaikkakuntani Helluntaiseurakunnassa kohta 44 vuoden ajan, eikä ole aikomustakaan lähteä, ennen kuin pois potkivat. Monien siskojen ja veljien mielestä olen kuulemma harhaoppinen kerettiläinen, kun en usko kaikkea juuri samalla tavalla kuin he, mutta en minä omalletunnolleni mitään mahda. Tuntisin olevani petollinen Herralleni, jos ihmisten mieliksi pitäisi uskoa.
Raamattu ilmoittaa, että Kristus on järkkymätön kallio, kivi, jonka monet rakentajat hylkäsivät. Kuitenkin hän on tärkein kulmakivi, ja sen vuoksi Pietari neuvoi; "rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi..." (2.Pt.2:5).
Jumalanpalveluksessa tarvittavat alttarikivet piti rakentaa "hakkaamattomista kivistä." (5.Ms.27:6), "sillä jos sinä kosketat taltallasi kiveen, niin sinä saastutat sen." (2.Ms.20:25). Tämä kuvaa selvästi sitä, kun "papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty." (Hes.22:26).
Herran pelastamat ja totuuteen pyrkivät henkilöt eivät ole pyhitettyjä millekään -ismille tai maallisille kirkoille vaan Kristukselle. Papeilla ei ole oikeutta "hakata" kiviä mieleisekseen, vaan on siedettävä luonnollista monimuotoisuutta. Tärkeintä on kivien puhtaus, ei niiden muoto, ja Herra kyllä löytää jokaiselle kivelle sopivan paikan ja käyttötarkoituksen.
Toisen henkilön omantunnon alue ei kuulu kenenkään muun kuin Kristuksen muokattavaksi. Kaikkien seurakuntien pappienkin pitäisi tarkkaan harkita, voivatko he esitellä Kristukselle mieleltään turmeltumattoman "neitsyt"- seurakunnan vai henkisesti raiskatun ja kivitaltalla muotoillun. (2.kor.11:1-4).
Onnittelut, sinulla on järkevä ja terve Jumala suhde.
Jumala suhteen pitäisikin perustua ihmisen itsensä ja Jumalan väliseen kanssakäymiseen ei seurakunnan toiveiden mukaiseen suorittamiseen.
Se mistä seurakunnasta sitten saamme sen "kodin " missä kuulla Jumalan sanaa on aivan muuta kuin itse henkilökohtainen ratkaisu Jumalan kanssa.
Jos sydän ei sinua syytä on sinulla asiat oikein jumalan kanssa......
siunausta:::))
P.S Tunnen muutaman hellarin joilla on tuo laajakatseinen ja lähimmäisestä välittävä asenne, eikä suinkaan asenne tule meidän kirkkoomme ja ota kirkkommme opit vastaan vasta sitten pelastut.....
Ja kyllä luterilaisessa kirkossakin sana elää, täytyy vain löytää paikka/kirkko jossa saarnaa pappi, jolla on sanottavaa, itse olen kirkostani löytänyt todella hengen miehen ja hän on Jumalan asialla jos kuka...
On minulla useita luterilaisiakin uskonystäviä ja joskus on noussut mieleeni, että minunkin olisi ehkä siellä helpompi olla. Mutta kun heti hengellisen syntymäni jälkeen sain paljon tukea ja rohkaisua tästä seurakunnasta, missä nyt olen, niin pidän sitä ikään kuin synnyinsijanani. Eikä ne minun omat heikkouteni muutossa minnekään jäisi, kun ne seuraavat niin kauan kun tässä maallisessa majassa olemme.
Joten eipä muuta kuin toivotetaan rauhaa ja rakentumista koko Jumalan kansalle, seurakuntien nimistä välittämättä!
ei ole kuin kaksi vaihtoehtoo. Jätät koko homman, sillä sinä taidat olla oikeassa.
Toinen on unohtaa tällainen maallinen hapatus ja antaa palaa. Sitten uskonveljille ja siskoille kerrot ahdingon yksi kerrallaan, vuokra on maksamatta, on maksamatta ruokakaupan lasku. Sähkö maksamatta ja lapset palelee... Jne. Ulosotto uhkaa..
Siitä huolimatta että itse olen yleensä kriittinen osapuoli, kun puhutaan mistä tahansa kristillisyyteen, helluntailaisuuteen tai muihin usk.yhteisöihin liittyvästä, niin tähän aloitukseen sanoisin että joko valehtelet, tai liioittelet suuresti. Liian läpinäkyvää, sori vain.
Ymmärrän kritiikin silloin kun se on perusteltua ja aiheellista, ja usein onkin, mutta tarkoitushakuista ruikuttavaa mustamaalaamista en käsitä.
Nämä...
"Toinen on se, kun joutuu antamaan vähistä varoistaan isoja summia seurakunnan hyväksi. Ei auta, vaikka sanon että minulla iteselläni on niin tiukkaa."
"Jos en ole seurakunnalle uskollinen niin minut on uhattu hylätä ja saisin kuulemma vaikeuksia. Tätä ei kuitenkaan ole minulle suoraan sanottu mutta rivien välistä on asia tullut harvinaisen selväksi."
...eivät ole mitään tyypillistä helluntailaisuutta. Missä helluntaiseurakunnassa pakotetaan tai edes painostetaan luovuttamaan varoja, "isoja summia" seurakunnalle jos itsellä on tiukkaa taloudellisesti? Tai vaikka ei olisikaan. En ole koskaan kuullut moisesta. Uhri"lahja" on vapaaehtoinen, ja varmasti tiedät sen, jos olet vuosikausia ollut seurakunnan jäsen.
Uhattu "hylätä"? Saisit "vaikeuksia"? Sinua on oikein siis uhkailtu? Millä tavalla hylätä? Potkaista pihalle seurakunnastako? Tämän "Jeesus, Jumalako, vaiko poika" -kysymyksen vuoksiko? Entä mitä nämä "vaikeudet" tarkoittavat?
Jos seurakunnassa joku yksittäinen henkilö, tai joku yksittäinen ummehtunut sisäänpäinlämpiävä kuppikunta on sanonut jotakin ed. mainitun kaltaista, tai sellaista jonka voi _halutessaan tulkita_ uhkailuksi, niin se tuskin on koko seurakunnan linjan mukaista, vai? Ja jos kys. yksittäinen seurakuntasi sattuukin olemaan kuvailemasi kaltainen, niin kaikki eivät sellaisia ole. Miksi ihmeessä olisit ollut "pitkään seurakunnan jäsen" jos seurakunnan linja on se, että uhkaillaan "vaikeuksilla" tai uhataan "hylätä"?
En epäile etteikö tuollainenkin kieroutunut touhu voisi olla mahdollista (onhan jopa murhat mahdollisia nähtävästi!). Tiedetäänhän että liian kauan samassa lutakossa polskutteleminen samojen naamojen kanssa ja muusta maailmasta vieraantuminen aiheuttaa monenlaista pilkunviilaamisoireyhtymää, mutta silloin olisi ehkä paras puhua asiasta tyyliin "JOTKUT seurakunnan jäsenet tekevät sitä ja tätä..." Täsmentää, että et puhu helluntailaisuudesta yleisesti, vaan vain yksittäisestä seurakunnasta.
Epäilenpä kuitenkin, että kuulut niihin ihmisiin, jotka tykkäävät mennä "uhriutumaan" joka paikkaan. Nyyhkyti nyyhkyti kun ne pakottaa minut siihen ja siihen! Ruikuti ruik! Jos et tuota seurakuntaa olisi löytänyt, olisit jossakin toisessa paikassa ruikuttamassa, kun ne "pakottaa" sinua johonkin ja "uhkailee". Kuule kukaan ei sinua siellä pakota olemaan eikä takuulla hellareissa kukaan sinun varojasi ryövää samalla tavalla kuin esim. scientologit tekevät. Itse päätät mihin pennosesi laitat, ja siitä on turha valittaa mitä itse menet tekemään vapaaehtoisesti. Se mitä itse teet, on omalla vastuullasi, eikä minkään seurakunnan.
"Miksi eriäviä näkemyksiä ei sallita?"
Periaatteessa olen sitä mieltä, että venekerhoon on turha mennä vaikeroimaan sitä, ettei siellä harrasteta metsästystä. Jos haluat harrastaa metsästystä, mene metsästyskerhoon. En ymmärrä ihmisiä, jotka menevät ihan itse ensin vapaaehtoisesti johonkin ryhmään, ihan vain sitä varten että saisivat sitten ruikuttaa kun sen säännöt ja ajatusmaailmat eivät miellytä.
Ainoastaan siinä tapauksessa ymmärrän sääntöjen ja tulkintojen kyseenalaistamisen, kun ne aiheuttavat todellisia ongelmia, haittaavat käytännön elämää, aiheuttavan esim. mielenterveysongelmia, loukkaavat tai syrjivät joitakin ihmisryhmiä tms.
Mutta että onko nyt Jeesus Jumala vaiko Jumalan poika...Hei kamoon! Jotain rajaa. Miten se nyt käytännössä sinun elämääsi vaikuttaa, jos siitä olet eri mieltä seurakunnan kanssa? Pakkoko sinun on jokainen oma henk. koht. eriävä mielipide sanoa ääneen, jos seurakunnassa kuitenkin haluat edelleen olla?
"Mitä siis teen? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten voin katkaista tämän helvetillisen tilanteen, ilman että joudun kärsimään?"
Etsi sellainen lahko, lohko tai muu ryhmittymä, joka tulkitsee raamattua samalla tavalla kuin sinä. Ja jos sellaista ei löydy, perusta oma. =)
rohkea tulkinta henkilön persoonasta ja motiiveista.
Olet itse sielunmaailmaltasi melko vahva ja terveen tuntuinen, mutta voisitko kuvitella että ko tapaus olisi vuosien ahdasmielisyyden ja tuomiohengen jälkeen sielultaan heikko ja sairas, eikä rohkeus riitä ajattelemaan itsenäisesti ja selkeästi???
"mutta voisitko kuvitella että ko tapaus olisi vuosien ahdasmielisyyden ja tuomiohengen jälkeen sielultaan heikko ja sairas, eikä rohkeus riitä ajattelemaan itsenäisesti ja selkeästi???"
Todennäköisesti olet oikeassa. Mutta miten henkilö oppii ajattelemaan itse ja selkeästi, jos kukaan ei herätä? Joistakin unista ei herää kuin voimakkaalla ravistelulla, jos silläkään. Ei ihminen herää unestaan, eikä opi tajuamaan omaa vastuutaan omista valinnoistaan millään päänsilittelyllä ja loputtomalla ymmärryksellä. "Voi voi, ikävää, sili sili, sympati pympati" vain jämähdyttää paikalleen. Mitä se tasainen hönkivä sympatiavirta hyödyttää, kun on selvästi nähtävissä, että kys. ongelmaan ainoa ratkaisu olisi ohjien ottaminen omiin käsiin?
En tietystikään voi tietää onko ko hlön todelliset motiivit sitä mitä luulen, puhumattakaan persoonasta, mutta sanoinpa nyt kuitenkin. Pienellä piikillä, perssiille potkaisemisella, sokkiherätyksellä, voi olla hyvinkin tervehdyttävä, silmiä aukaiseva vaikutus, jonka myös allekirjoittanut itse on kokenut. Tuskin olisin koskaan tajunnut itsekään olevani toisinaan liiankin suorapuheinen, jos jotkut rehelliset ja suorat ihmiset eivät olisi sitä minulle suoraan sanoneet. Saattaisin edelleenkin elää siinä naiivissa uskossa, että olen hyvinkin hienotunteinen ihminen, jos kukaan ei olisi minulle ihan suoraan, päin lättyä sitä ilmoittanut, että minä en ole sellainen. ;) Mutta minä pidän suorapuheisuudesta koska vain siten voi tietää mitä se toinen _todella_ ajattelee. Se on rehellisyyttä.
ei hullumpi perustelu.
Itse olen kokenut hellaripiireissä sen, että itsenäiseen ajatteluun pystyviä on aika vähän ja niitä jotka tuuppaisivat toisiakin hereille on vielä vähemmän.
Sitäpaitsi se on aika raskasta, kun reaktiot ainakin alussa ovat sellaiset, että saa päälleen saatanallisen ryöpyn kirouksia, ja tuomitaan katkeraksi.
"Itse olen kokenut hellaripiireissä sen, että itsenäiseen ajatteluun pystyviä on aika vähän ja niitä jotka tuuppaisivat toisiakin hereille on vielä vähemmän.
Sitäpaitsi se on aika raskasta, kun reaktiot ainakin alussa ovat sellaiset, että saa päälleen saatanallisen ryöpyn kirouksia, ja tuomitaan katkeraksi."
Niin, sehän tuon aloittajankin ongelma näytti olevan, että ne eriävät mielipiteet saavat useimmiten aikaan uskonyhteisöissä vain hirveitä hampaiden kiristelyjä ja tuomitsevia katseita.
Se vain tekee aloittajan jutusta epäuskottavaa, että hän väittää heidän uhkailevan hykäämisellä tai "vaikeuksilla" ja varsinkin tämä väite varojen ryöväämisestä oli kyllä aika paksua. "Katkeraksi", "harhaan johdetuksi","paholaisen kelkkaan hypänneeksi" "eksyttäjäksi" leimaaminen taas kuulostaisi uskottavammalta. Varsinkin tämä KATKERUUS näyttää olevan uskovaisille se ensimmäinen ja useimmin käytetty syytös, jolla he tyrmäävät kaiken kyseenalaistamisen kuus nolla het alkuunsa.
Eriävät mielipiteet ovat pelottavia ihmisille, joiden minuus on täysin riippuvainen siitä uskonyhteisöstä. Tällaisten ihmisten sielunrauha on riippuvainen siitä, että sen yhteisön harmonia säilyy mahd. säröttömänä, koska se on suorassa suhteessa heidän omaan sielunrauhaansa. Kaikki mikä vaarantaa tämän harmonian (perustui se "harmonia" sitten vaikka valheeseen tai itsepetokseen) on liian pelottavaa ja menee yli sietokyvyn. Sellaisten ihmisten on vaikea niellä ajatusta, että ihmiset todella voivat olla eri mieltä asioista, eikä kaikesta TARVITSE olla samaa mieltä. Kuten esim. siitä onko se Jeesus nyt Jumala vai jumalan poika.
Näin ollen taas huomataan tämä suuri ristiriita siinä että esim. hellareiden perussanoma on "rauha", he aina puhuvat siitä "yliluonnollisesta rauhasta" jonka he väittävät saaneensa sieluunsa, mutta käytännössä huomataankin, että PELKO on se joka ohjaa heidän toimintaansa ja ajatuksiaan. Se "rauha" järkkyy heti, kun joku uskaltaa esittää eriävän mielipiteen.
onko itsenäisiä ajattelijoita muuallakaan, ulkopuolella (helluntai)seurakuntien?
vastaan: eipä juuri ole.
eli eivät helluntailaiset poikkea, suomalaiset varsinkaan, siitä suuresta massasta, jota esim. markkinavoimat yms. vetävät, kuin pässiä narusta.
helluntaiseurakuntiinkaan ei siis valikoidu suuresta yleisöstä erikoista valio-joukkoa, joka pystyisi hurjiin itsenäisiin ajattelluihin aivan omasta takaa.
asiasta mielestäni tulisi keskustrella johtoryhmissä ja ottaa tavoitteeksi edistää itsenäistä ajattelua.
Olen samaa mieltä siitä, että eipä juuri muuallakaan ole asiat paljon paremmin, mutta se ei lohduta.
Mielestäni esim evlut kirkko sallii erilaisuutta sisällään paljon meitä enemmän ja siksi se on vahva.
Pahinta meillä on tuo, mitä pakana(F) sanoi: " Rauhamme ei siedä kyseenalaistajia".
Minusta voimme vaikuttaa, jos haluamme, itsenäisen ajattelun edistämiseen.
mieltä ja koen itse juuri tässä asiassa työsarkaa omalla kohdallani.
on muuten hyvin paljon kiinni työntekijöistä, kuinka kulloinkin suhtaudumme tähänkin ongelmaan.
joku paimen tukee porukan oman tilan ottoa, kun taas toinen haluaa pitää kaikki narut käsissään.
Eihän missään ihmisryhmissä ole koskaan haluttu hyväksyä eriäviä mielipiteitä. Sehän on jo ihan ihmisen perusrakenteissa oleva tarve etsiä "yhteistä kieltä", ja saada toinen omalle puolelle, jotta rauha säilyisi.
Kyllähän tämä kammo eriäviä mielipiteitä kohtaan (varsinkin kritiikkiä, joka kohdistuu tiettyihin hierarkisiin rakentesiin) on nähtävissä monissa maissakin joissa toisinajattelijoita laitetaan vankilaan. Eri mieltä ei kertakaikkiaan saa olla, koska se on liian pelottavaa. Se koetaan niin suureksi uhkaksi, että ne mielipiteiden ilmaisijat vain pitää laittaa hiljaisiksi keinolla millä hyvänsä.
Ja toisaalta en minäkään hyväksy kaikkia eriäviä mielipiteitä. Kyllä minun "rauhani" järkkyy pahasti kun kuulen jonkun esim. esittävän mielipiteen, että lapsen lyöminen kasvatusmilelssä on ihan ok tms.
Mutta mielestäni uskonnollisissa yhteisöissä tämän piirteen merkitys korostuu siinä mielessä, että hyvinkin pienet, sinänsä ihan mitättömät mielipide-erot saavat usein suhteettoman suuret mittasuhteet, koska uskonnollisissa yhteisöissä pelataan aina "elämän ja kuoleman" kysymyksillä. Niissä on aina kysymys ihmisten sielun tuonpuoleisesta kohtalosta, mikä on haudanvakava juttu uskovaiselle. Varsinkin raamatun tulkinnasta pienetkin eriävät mielipiteet ovat aina hyvä syy tuomita se toinen osapuoli "kadotukseen" koska "minä itsehän en voi koskaan olla väärässä ainakaan raamatun tulkintakysymyksissä" joten sen väärässä olijan täytyy olla se toinen osapuoli. Uskovaisen elämän päätarkoitushan on olla joutumatta helvettiin, ja pysytellä siellä "taivasmatkalaisten" puolella.
Näin tätä nykyä ulkopuolisena on tosi vaikea käsittää miten sellaiset kysymykset, kuten onko esim. meikkaaminen ok, vai ei, tai onko tanssiminen ok, vai ei, tai onko parin oluen juominen ok vai ei, onko avioliiton ulkopuolinen seksi ok vai ei, tai vaikka onko se Jeesus nyt Jumalan poika vai jumala itse, voivat paisua niin suuriksi elämän ja kuoleman kysymyksiksi, että niiden perusteella voidaan leimata ihmisiä milloin miksikin. Ja että tuollaiset kysymykset voivat aiheuttaa hyvinkin suurta ahdistusta uskovaisissa.
Siis mitä välii?! Onks se nyt jotenkin oleellista onko se Jeesus jumala vai poika? Hä?!
Mutta uskovaisen kohdalla näissäkin kysymyksissä on aina toisessa vaakakupissa ihmisen sielun tuonpuoleinen kohtalo. Näin ollen on siis turvallisempaa myöntyä aina sen suuren massan mielipiteisiin.
kohtaisesti en ole sitä sorttia, joka kokee turvallisemmaksi myöntyä massan mielipiteeseen.
olet ilmeisesti tietoisesti niputtanut meikit, Jeesuksen jumaluuden ja seksin samaan pakettiin?kai tiedät kuitenkin, että kysymys siitä, onko Jeesus Jumalan poika kuuluu ns. perusasioihin eli olenko ollenkaan ymmärtänyt, kuka on Jeesus, johon uskon.
nuttura-, meikki- ja olutongelmat ovat kulttuurien mukanaan tuomia juttuja, toisin kuin avioliiton ulkopuolinen seksi, johon joudun todellakin ottamaan kantaa eritavalla, kuin tukkatyyliini.
"henkilökohtaisesti en ole sitä sorttia, joka kokee turvallisemmaksi myöntyä massan mielipiteeseen."
En puhunut todesta henkilökohtaisesti, vaan uskovaisista yleisellä tasolla. Useinhan se meneekin siten että ne henkilöt jotka ovat voimakkaita omien mielipiteidensä kanssa toimivat ikäänkuin mielipidejohtajina joita muu lauma seuraa perässä.
"olet ilmeisesti tietoisesti niputtanut meikit, Jeesuksen jumaluuden ja seksin samaan pakettiin?"
tode hyvä, nämä olivat vain _esimerkkejä_ siitä kuinka _pienistä_ asioista paisuu suuria. Millä tavalla muuten esim. avioliiton ulkopuolinen seksi on eri asia kuin esim. oluen juonti tai tukkatyyli? Suhtautuminen seksiin on ihan samalla tavalla kulttuurisidonnainen asia kuin mikä tahansa muukin asia. Ovatko nämä kysymykset vakavuusasteeltaan jotenkin eri tasoa? perustele.
Tuo mitä sanoit seuraavaksi, kuvaa juuri sitä mitä tarkoitin.
"kai tiedät kuitenkin, että kysymys siitä, onko Jeesus Jumalan poika kuuluu ns. perusasioihin eli olenko ollenkaan ymmärtänyt, kuka on Jeesus, johon uskon."
(Ensinnäkin pieni huomio; tässä on taas ristiriita; jokainen uskovainen sanoo silmät loistaen "tuntevansa Jeesuksen henkilökohtaisesti". Miten voit tuntea jonkun _henkilökohtaisesti_, ja samalla miettiä vielä että kuka se henkilö on?)
Millä tavalla se muuttaa elämääsi tai uskoasi, ajatteletko sinä sen Jeesuksen olevan nyt Jumala, vaiko Jumalan poika? Juuri tämä on sitä käsittämätöntä pilkunviilaamista, jossa siitä pilkusta tehdään "uskon perusasia", ja elämää suurempi kysymys. Nämä "pilkut" joita viilataan, ovat aina TULKINTAkysymyksiä. Miksi kaikkien _pitäisi_ tulkita esim. se, mitä raamatun "kolmiyhteinen Jumala" tarkoittaa, juuri samalla tavalla kuin esim. tode?
Tässä tullaan juuri siihen alkuperäiseen kysymykseen; miksi uskonyhteisöissä on niin vaikea hyväksyä eriäviä mielipiteitä, tai vähäisimmässäkään määrin toisenlaisia tulkintoja? Kaatuuko maailma (tai horjuuko oma usko?) jos toinen tulkitsee asian toisella tavalla? Mikä siinä ärrrsyttää?? Ymmärtäisin sen, jos joku haluaisi elää uskonyhteisössä ajatellen, että Jumalaa ei ole olemassakaan (koska mitä ideaa on olla uskonyhteisössä jos ei usko edes Jumalan olemassaoloon), mutta horjuuko yhteisön harmonia liitoksissaan, jos jotkut seurakunnan jäsenet ajattelevat Jeesuksen olevan jumalan poika ja toiset ajattelevat sen olevan itse jumala?
Hmmmm. muistan muuten tämän kysymyksen olleen lapsena sellainen johon kukaan ei osannut antaa tyhjentävää vastausta. Paljon hienon ja _älykkään_ kuuloisia selityksiä, ihan vain siksi, koska sitä oli niin vaikea myöntää, että kukaan ei tosiasiassa tiennyt itsekään mitä se loppujenlopulksi tarkoittaa. ;) Sitä on vain niin vaikea nöyrtyä ja myöntää, ettei oikeasti tajua itsekään kaikkea.
Onhan se teidän Jumala hyvin salaperäinen muutenkin. Jos sen Jumalan mielestä tämä Hänen olemuksensa muoto on jotenkin oleellista, niin olisiko Hän antanut selviin kysymyksiin esim. hänen nimestään sellaisia vastauksia kuin "Minä olen"?
...vai oliko näiden salamyhkäisten "vastausten" perimmäinen tarkoitus ehkä sittenkin viestittää ihmisille että "hei idiootit! se ei ole millään tavalla _oleellista_ mikä Jumalan nimi tai olemus on! Miksi takertua aidanseipäisiin, kun oleellista on itse aita?"
kanssasi samaa mieltä jokseenkin kaikesta mitä sanoit.
Toden kanssa olen samaa mieltä siitä, että luettelosi asiat ovat eriarvoisia.
Syömiset ja juomiset ovat vain ja ainoastaan kulttuurisidonnaisia, mutta esim seksi on eri juttu, koska se on esikuva, jonka Jumala on asettanut.
Parisuhde raamatussa on yksi kaikkein tärkein esikuva ihmiskunnan ja Jumalan välisestä suhteesta. " Siis nyt mies luopukoon vanhemmistaan ja liittyköön vaimoonsa, näin heistä tulee yksi liha; Minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa"
Jumaluuden yksi osa, poika luopui " isästään ja äidistään" ja tuli kihlaamaan ihmisistä itselleen "morsiamen". Häiden jälkeen taivaassa jumaluuden olemus muuttuu ja ikuisuuden loppuosa Jumala ei ole enää kolminaisuus vaan kaksi duoa.
Jumala ei hellareiden mukaan pidä siitä, että hänen pienoismallejaan rikotaan. ( Vertaa Mooseksen kohtaloa , kun hän rikkoi esikuvan).
sehän on selvä, että jos seurakunta, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi eli Jumalaksi, alkaa tuota peruskalliotaan viilaamaan halki, horjuu pahemman kerran.
mikä se sellainen kristillinen seurakunta onkaan, joka ei tunnusta Jumalaa ja edes yritä pitäytyä hänen johdossaan? vastaan: ei ole seurakunta ollenkaan, vaan ihmisjohtoinen, sekava järjestö, jossa jokainen saa uskoa mihin haluaa ja kuinkapäin vain itselle parhaiten sopii.
seurakunnalle on annettu raamatussa tietyt raamit Jumalan tahdosta ja siinä pysyttäytymisestä ja ollakseen "Kristuksen ruumis" seurakunnan tulisi olla yksimielinen mitä raameihin tulee.
aivan eri asia on sitten, aletaanko seurakunnassa lukemaan lakia tukkamallista tai muusta ulkoisesta, joista on aikojen saatossa tehty synti-kysymyksiä.
on kuitenkin erittäin hyvä, että srk keskusteltaisiin avoimesti niin opista, kuin tukkamallistakin.
ei se, että asioista keskustellaan, ole hajoittamista, eikä horjuttamista, vaan se on enemmänkin juurruttamista.
tieto siitä, kuka Jeesus todellakin on, juurruttaa minut yhä enemmänkin seurakuntaan ja voin silmät loistaen sanoa kuten paavali ennenmuinoin "sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti..."
oletkos siellä hieman kademielellä, jos minäkin uskallan tunnustaa tuntevani
"suurta Jumalaa vain vähän,
hän on juuri minut löytänyt.
Hän hiljaa astui elämääni tähän.
kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt.
uskoa ei synnyt omin voimin,
ilamiseksi anava sen saa.
sitä ansaita ei töin ja toimin,
Jumala sen meille lahjoittaa.
olin täynnä suurta ahdistusta,
Vapahtajaa hiljaa rukoilin.
Hän sanoi: "älä pelkää rangaistusta,
ristillä jo sinut armahdin, armahdin
sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.
tänään Häneen uskon, näen aamuruskon,
päivä sarastaa...
hyvää juhannusta!
No oikeastaan tähän ei ole enää muuta sanottavaa kuin että tuosta kirjoituksesta ilmenee selvästi juuri tämän keskustelun ydinkysymys. Toden oma henkilökohtainen peruskallio (=omaan henkilökohtaiseen raamatuntulkintaan perustuva usko) horjuu jos joku tulkitsee hiukankin eri tavalla joitakin raamatun kohtia, kuin tode. Tode vain taitaa luulla aina _seurakunnan_ horjuvan, eikä huomaa olevansa itse se joka horjuu. Samaan tapaan kuin känniläiset silloin tällöin luulevat muiden olevan humalassa, vaikka ovat itse. ;)
"sehän on selvä, että jos seurakunta, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi eli Jumalaksi, alkaa tuota peruskalliotaan viilaamaan halki, horjuu pahemman kerran."
Mitä ihmeen peruskallion viilaamista se on, että sanoo Jeesusta Jumalan pojaksi, kuten raamatussa?
"mikä se sellainen kristillinen seurakunta onkaan, joka ei tunnusta Jumalaa ja edes yritä pitäytyä hänen johdossaan? vastaan: ei ole seurakunta ollenkaan, vaan ihmisjohtoinen, sekava järjestö, jossa jokainen saa uskoa mihin haluaa ja kuinkapäin vain itselle parhaiten sopii."
Ei tunnusta Jumalaa? Ei yritä pitäytyä hänen johdossaan? Mistä ihmeestä sinä tuon vetäisit?
Käsittääkseni aloittaja (joka varmaan osaa puhua omasta puolestaan) ei missään vaiheessa antanut ymmärtää tarkoittavansa tällä kysymyksellä sitä, että hän ei tunnusta jumalaa.
Väännetään rautalangasta, viilataan pilkkua, kun kerran on aloitettu...
Olet varmasti tietoinen, että raamatussa puhutaan hyvin selvästi Jeesuksesta "Jumalan poikana"? Siellä puhutaan hyvin paljon "isästä ja pojasta". Jeesus itse keskusteli koko maallisen elämänsä ajan "isänsä" kanssa. Hän itse sanoi mm. "Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit?" Puhuiko Jeesus siis ITSELLEEN koko ajan? Kysyikö hän ITSELTÄÄN että miksi minut hylkäsit-tai siis "miksi minä hylkäsin itseni"...?:/ Jeesus myös rukoili. KETÄ hän rukoili, jos oli itse Jumala? Itseäänkö?
Tässä nähdään selvästi kuinka moniselitteinen on "kolmiyhteinen Jumala". Joku selitti sen muistaakseni joskus siten, että se on sama kuin apilan lehti. Siinä on kolme eri lehteä, mutta ne kaikki yhdessä ovat se yksi lehti.
Tämä on vain yksi tulkinta asiasta. Kukaan ei ole absoluuttisesti toteen näyttänyt kuitenkaan, että edes tuo vertaus on "ainoa oikea".
Miten ihmeessä se, että joku haluaa nyt sanoa Jeesusta Jumalan pojaksi, on mielestäsi merkki siitä, että hän ei tunnusta jumalaa?
Lisäksi mistä olet päätellyt tämän "Herra"-sanan tarkoittavan juuri Jumalaa? Sana "herra" ei ole synonyymi sanalle "Jumala".
taas tekstiä oikein olan takaa! :-)
kyllä se yleensä juuri niinpäin on, että minä horjun, kuin että srk horjuu.
mutta minä voin alkaa viilaamaan srk-kalliota esittämällä omia, raamatunvastaisia käsityksiäni mm. kolminaisuudesta ja väittämällä ettei Jeesus ole Jumalan poika jne. opettamalla niitä Jumalan sanana. siitä srk horjuminen pois Isän tahdosta siis voi alkaa, jos saan hyvinkin paljon faneja ympärilleni.
Jumalan kolminaisuudesta:
minun järkeeni ei yksinkertaisesti mene se, että Jumalia olisi monta ja he kaikki olisivat kuitenkin yhtä pataa, yhtä henkeä. Jumala on näet ennenkaikkea henki!
ihmisellä on taipumus selittää asioita oman järkensä ja tietämyksensä kautta, mutta minulla on sellainen käsitys Jumalan olemuksesta, että sitä ihminen ei pysty käsittämään ja sentähden loogisesti Jumalaa lokeroimalla hän ei pääse puusta pitemälle Jumalaa selittäessään.
pahinta tietysti on, että Jumalan olemusta yrittää selittää se, joka ei edes usko Jumalan olemassaoloon.
olet ymmärtänyt minua väärin: nimenomaan se, joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, on merkki siitä, että hän tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden ja herrauden.
ja mistäkö olen päätellyt "herra"-sanan tarkoittavan juuri Jumalaa.
no heh, enhän minä nyt häntä rouvaksikaan nimitä eli joten jos joku itse ilmoittaa nimekseen Herra Jumala, niin mitäpä minulla on siihen vastaanpullikoimista.
"tulihan sieltä taas tekstiä oikein olan takaa! :-)"
Nooh, ei ihan olan takaa..liian vaikeeta mulle. Ihan sormia naputtelemalla minä tätä tekstiä tänne suollan. ;)
....
"ja mistäkö olen päätellyt "herra"-sanan tarkoittavan juuri Jumalaa.
no heh, enhän minä nyt häntä rouvaksikaan nimitä eli joten jos joku itse ilmoittaa nimekseen Herra Jumala, niin mitäpä minulla on siihen vastaanpullikoimista."
....
=> => => tode kirjoitti: "...sehän on selvä, että jos seurakunta, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi eli Jumalaksi, alkaa tuota peruskalliotaan viilaamaan halki, horjuu pahemman kerran."
....
Siis tarkennus, zoomaus ==>: "Joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi _ELI_ Jumalaksi"
Siihen ei kuule tode pieni jää paljon tulkinnan varaan. Sorry...;)
Ihminen voi asettaa kenet tahansa omaksi "herrakseen", eikä sen tarvitse olla Jumala. Toisaalta ihmisenhän ei tarvitse asettaa KETÄÄN omaksi "herrakseen". ;)
....
"Jumalan kolminaisuudesta:
minun järkeeni ei yksinkertaisesti mene se, että Jumalia olisi monta ja he kaikki olisivat kuitenkin yhtä pataa, yhtä henkeä. Jumala on näet ennenkaikkea henki"
.....
Sää et sit paljoo ole tainnut viitsiä perehtyä aloittajan aiheeseen vai? Kunhan puhut mitä puhut, kunhan saat puhua uskostasi... - ihan sama sulle oletko edes puhumassa itse aiheesta!
Jumalia olisi monta...?
Vielä kun kertoisit kuka täällä on väittänyt että kristintuskossa olisi monta Jumalaa?
.....
"olet ymmärtänyt minua väärin: nimenomaan se, joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, on merkki siitä, että hän tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden ja herrauden."
.....
Tai siis tode on ymmärtänyt keskustelun aiheen väärin. Ts. siis ei ole olenkaan perillä edes siitä mistä puhutaan. ;/
.....
"pahinta tietysti on, että Jumalan olemusta yrittää selittää se, joka ei edes usko Jumalan olemassaoloon."
.....
Niin, koska Jumalahan on uskovaiseksi itseään tituleeraavien yksityisomaisuutta, vai? Muut ei Jumalaa saa analysoida kuin uskovaiset, koska se on "pahinta" jos joku vaikkapa "ateisti" tai "pakana" niin tekee.
Mikäs siinä o9n pahempaa kuin että ihminen joka uskoo sen olemassaolioon selittää sitä? Yhtä utopistiseksi keskustelu menee jokatapauksessa.
.....
"ihmisellä on taipumus selittää asioita oman järkensä ja tietämyksensä kautta, mutta minulla on sellainen käsitys Jumalan olemuksesta, että sitä ihminen ei pysty käsittämään ja sentähden loogisesti Jumalaa lokeroimalla hän ei pääse puusta pitemälle Jumalaa selittäessään."
.....
Miksi sinä sitten selität?