Ei varmaan ole kovin yleisen kiinnostuksen aihe, kuka on pienimmän oppositiopuolueen puheenjohtaja, mutta kun keskustan palstalla olemme eikä kepu näy tarjoavan mielenkiintoisempaakaan jutun aihetta, niin otettakoon nyt pohdittavaksi tämä asia. Se varmaan jo kovasti vaivaa palstan kepulaisten päitä, ja ehkäpä saamme heiltä valaistusta asiaan.
Päivänselvää on, että Kiviniemi joutuu jättämään puheenjohtajan tehtävät seuraavassa puoluekokouksessa, jota ehkä joudutaan aikaistamaankin. Missä tahansa muussa länsimaassa olisi puoluejohtaja jo jättänyt paikkansa, jos hän olisi johdattanut puolueensa sellaiseen vaalitappioon kuin Kiviniemi johdatti viime vaaleissa, joissa kepu menetti lähes puolet kannatuksestaan edellisiin vaaleihin verrattuna. Kun kepun kannatus on mielipidemittausten kertoman mukaan laskenut edelleen, niin se viimeistään sinetöi Kiviniemen kohtalon.
Aina ajan hermolla oleva valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat on tehnyt asiasta jutun otsikolla ”Kiviniemen haastajat odottavat presidentinvaalin tulosta”. En ”kopioi juttua enempää, mutta uskon osuttavan oikeaan sen alkusanoissa, jotka kuuluvat: ”Oli presidentinvaalin tulos mikä tahansa, se antaa vauhtia keskustan sisäiselle valtataistelulle”. Hieman tosin ihmettelen, kenen kannattaa ja miksi ”taistella” päästäkseen moiseen asemaan, johtamaan vääjäämättä auringonlaskua kohti menevää puoluetta. Jutussa esitetty varaus, että jos Paavo Väyrynen pääsisi presidentinvaalissa toiselle kierrokselle, se todennäköisesti nostaisi puolueen kannatusta, on hypoteettinen olettama, ei Paavolla liene mahdollisuuksia toiselle kierrokselle päästä.
Hesari esittelee asianomaisten kuvien kanssa potentiaaliset puheenjohtajaehdokkaat, jotka ovat: Paula Lehtomäki, Tuomo Puumala, Antti Rantakangas, Riikka Manner ja Mauri Pekkarinen. Kullekin ehdokkaalle on listattu plussia ja miinuksia. Mainitsen niistä vain muutamia, joihin ehkä pienin varauksin voin yhtyä. Lehtomäki: sosiaalinen ja kielitaitoinen, - jätevesiasetuksen varjo painaa. Puumala: puheenjohtajakokemusta, sydämen kepulainen, - ikä ei välttämättä vielä riitä. Rantakangas: konservatiivien mieleen, - kehno kielitaito, kulmikkaan maineessa. Pekkarinen: loistava asiaosaaminen, verbaalivirtuoosi (muistettakoon ryntäät!), - puoluejohtajat ovat nykyisin nuorempia. Manner: Väyrysen suojatti, Väyrysen suojatti. Mannerille siis sama asia on sekä plus että miinus!
Vaikka asia ei vielä juuri nyt aivan aktuelli ole, niin otan tämän esille, jotta olisin ajoissa asialla, herättämässä keskustelua väistämättä pian eteen tulevasta asiasta. Vaikkei asia siis kovin laajalti kiinnostane, uskon sen kiinnostavan keskustan kannattajia, jotka varmaan jo jonkin aikaa ovat keskuudessaan sitä pohtineet. Ehkäpä nyt palstan valveutuneet keskustalaiset rohkenevat jatkaa pohdintaansa täälläkin esittäen omat mielipiteensä noista ehdokkaista, heidän paremmista ja huonommista puolistaan (Marin paras puolihan esiteltiin laajasti lehtikuvissa, jotka nyt kuvaisivat hyvin myös sitä, mihin suuntaan Mari on menossa). Toli muutkin kuin vain keskustan kannattajat voivat halutessaan ottaa kantaa asiaan.
Päivänselvää on, että Kiviniemi joutuu jättämään puheenjohtajan tehtävät seuraavassa puoluekokouksessa, jota ehkä joudutaan aikaistamaankin. Missä tahansa muussa länsimaassa olisi puoluejohtaja jo jättänyt paikkansa, jos hän olisi johdattanut puolueensa sellaiseen vaalitappioon kuin Kiviniemi johdatti viime vaaleissa, joissa kepu menetti lähes puolet kannatuksestaan edellisiin vaaleihin verrattuna. Kun kepun kannatus on mielipidemittausten kertoman mukaan laskenut edelleen, niin se viimeistään sinetöi Kiviniemen kohtalon.
Aina ajan hermolla oleva valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat on tehnyt asiasta jutun otsikolla ”Kiviniemen haastajat odottavat presidentinvaalin tulosta”. En ”kopioi juttua enempää, mutta uskon osuttavan oikeaan sen alkusanoissa, jotka kuuluvat: ”Oli presidentinvaalin tulos mikä tahansa, se antaa vauhtia keskustan sisäiselle valtataistelulle”. Hieman tosin ihmettelen, kenen kannattaa ja miksi ”taistella” päästäkseen moiseen asemaan, johtamaan vääjäämättä auringonlaskua kohti menevää puoluetta. Jutussa esitetty varaus, että jos Paavo Väyrynen pääsisi presidentinvaalissa toiselle kierrokselle, se todennäköisesti nostaisi puolueen kannatusta, on hypoteettinen olettama, ei Paavolla liene mahdollisuuksia toiselle kierrokselle päästä.
Hesari esittelee asianomaisten kuvien kanssa potentiaaliset puheenjohtajaehdokkaat, jotka ovat: Paula Lehtomäki, Tuomo Puumala, Antti Rantakangas, Riikka Manner ja Mauri Pekkarinen. Kullekin ehdokkaalle on listattu plussia ja miinuksia. Mainitsen niistä vain muutamia, joihin ehkä pienin varauksin voin yhtyä. Lehtomäki: sosiaalinen ja kielitaitoinen, - jätevesiasetuksen varjo painaa. Puumala: puheenjohtajakokemusta, sydämen kepulainen, - ikä ei välttämättä vielä riitä. Rantakangas: konservatiivien mieleen, - kehno kielitaito, kulmikkaan maineessa. Pekkarinen: loistava asiaosaaminen, verbaalivirtuoosi (muistettakoon ryntäät!), - puoluejohtajat ovat nykyisin nuorempia. Manner: Väyrysen suojatti, Väyrysen suojatti. Mannerille siis sama asia on sekä plus että miinus!
Vaikka asia ei vielä juuri nyt aivan aktuelli ole, niin otan tämän esille, jotta olisin ajoissa asialla, herättämässä keskustelua väistämättä pian eteen tulevasta asiasta. Vaikkei asia siis kovin laajalti kiinnostane, uskon sen kiinnostavan keskustan kannattajia, jotka varmaan jo jonkin aikaa ovat keskuudessaan sitä pohtineet. Ehkäpä nyt palstan valveutuneet keskustalaiset rohkenevat jatkaa pohdintaansa täälläkin esittäen omat mielipiteensä noista ehdokkaista, heidän paremmista ja huonommista puolistaan (Marin paras puolihan esiteltiin laajasti lehtikuvissa, jotka nyt kuvaisivat hyvin myös sitä, mihin suuntaan Mari on menossa). Toli muutkin kuin vain keskustan kannattajat voivat halutessaan ottaa kantaa asiaan.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Täydentävä korjaus:
Vaikka asia kai ilmenee jutustanikin, niin laitettakoon tähän näkyville tuo Mannerin asema plussineen ja miinuksineen:
Manner: Väyrysen suojatti,- Väyrysen suojatti. Mannerille siis sama asia on sekä plus että miinus!
Vaari Rynnäs-Valpas
"Missä tahansa muussa länsimaassa olisi puoluejohtaja jo jättänyt paikkansa, jos hän olisi johdattanut puolueensa sellaiseen vaalitappioon kuin Kiviniemi johdatti viime vaaleissa, joissa kepu menetti lähes puolet kannatuksestaan edellisiin vaaleihin verrattuna"
Meilläkin minkä tahansa muun puolueen johtaja olisi jättänyt paikkansa sellaisen rökäletappion johdosta. Jättihän Heinäluomakin vaikka sdp koki hyvin paljon pienemmän tappion ja pysyi toiseksi suurimpana puolueena vain niukasti kepua pienempänä. Nyt kepu putosi ykkösestä neljänneksi.
Mutta kepulainen yrittää pitää vallasta kiinni viimeiseen saakka, kun ei pysty enää pitämään kiinni maan vallasta, niin edes pienen puolueensa. Mutta ajolähtö koppavalle Kiviniemelle pian tulee, sitä ei estä enää mikään..
Noin todella lienee asia kuin sanot. Länsimainen demokratiakäsite toimi silloin demareissa ja toimisi varmaan muissakin puolueissamme paitsi kepussa, joka pitkän historiansa aikana kiinnittyi kauan Neuvostoliittoon ja omaksui sieltä toisenlaisia arvoja, jotka puolueessa edelleen ilmenevät paitsi noin, myös monella muullakin tavalla.
SDP putosi noissa vuoden 2007 vaaleissa kylläkin toiseksi suurimman puolueen asemasta kolmanneksi (paikkaluvusta 53 lukuun 45).
Keskusta säilyi suurimpana puolueena (55 ---> 51). Toiseksi suurimmaksi nousi kokoomus (40 ---> 50).
Eero Heinäluoma ei suinkaan eronnut SDP:n johdosta kevään 2007 rökäletappion jälkeen, vaan ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden vasta keväällä 2008. Siis vasta vuoden kuluttua noiden tappiollisten vaalien jälkeen! Voidaan siis sanoa, että myös sosialidemokraatti yrittää pitää vallasta kiinni viimeiseen saakka.
Luepa tuosta alempaa Heinäluoman eroamisaikataulu ja vertaa sitä aikaan, joka on kulunut viime kevään eduskuntavaaleista, niin huomaat, ettei se länsimainen demokratiakäsite näytä toimivan demareissakaan.
Lienee ollut niin kuin sanot, en muista, luotin ehkä liikaa tuon asian esille ottaneen parempaan muistiin.
Tarkoittanet siis, että Kiviniemi eroaa vasta keväällä. En minäkään sitä aikaisempaa eroa odota.
sehän on puoluekokouksen asia, sitten aikanaan. kepun johtajat on valittu aina demokraattisesti. En lue kepulaisia lehtiä, joten en tiedä miten asiaa on käsitelty niissä.
kapin kirjoitus oli taas kopiointia ja HS: spekulointia ei asia tietoa.
Kerroppa kepukaunainen kapi mitä kepu omaksui NL:stää ihan omin sanoin ei kopioiden
Kapi muistaa vain rottakouluaikansa, joka meni vessanpönttöjä pestessä
Niin on, puoluekokouksen asia, mutta sitä puoluekokousta ehkä joudutaan aikaistamaan, jotta Kiviniemestä päästäisiin eroon. Vaikka ei kepun tilanne siitä muuksi muutu, ei sitä kukaan toinenkaan enää pysty kovin ylös nostamaan sieltä suosta, johon se ihan omilla toimillaan on uponnut.
Joo, otin pohjaksi tuon Hesarin artikkelin, mutta kyseessä oli sentään kepupolitiikan tärkeä kysymys, toisin, kuin tuolla ”keskustaa lähellä olevalla”, joka on samasta Hesarista ”kopioinut” avauksensa ”Keskusta ja ihmisyys, jossa lopun tyhjää heittoa lukuun ottamatta puhutaan vain Kiinasta, jonka ei luulisi liittyvän kepuun, vaikka sillä onkin vahvat idästä omaksutut perinteet.
Siis niistä perinteistä haluat tietää. Lue historiaa, niin saat tietää, tässä sen selvittämisestä tulisi liian pitkä juttu. Todetaan nyt kuitenkin vain, että Kekkosesta tuli presidentti Neuvostoliiton tuella, sitä et voine kiistää, olen siitä täälläkin paljon puhunut, mutta jos et ole lukenut, niin luepa tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/881164#comment-4147332-view
Neuvostoliitto myös rahoitti maalaisliittoa jo ennen Kekkosen presidentiksi tuloa ja sen jälkeenkin, sekin on kiistaton historiallinen totuus, josta myös olen dokumenttitietoa täälläkin esittänyt. Kyllä kai puolue tuollaisia kytköksiä omatessaan ottaa muitakin vaikutteita sieltä, mistä se on tukea saanut. Niistä vaikutteista johtui myös Kekkosen asema meillä, joka oli täysin verrannollinen Neuvostoliiton johtajien asemaan maassaan, siellä kyllä meneteltiin sikäli demokraattisemmin, että maan johtajan valitsi aina korkeinta valtaa pitävä elin, NKP:n puoluekokous, kun meillä kerran valinta tehtiin poikkeuslailla.
No, tuo johon puutuit, oli vain sellainen ”lohkaisu”, joita ja paljon perusteettomampiakin tällä palstalla harrastetaan, mutta kyllä siinä oli ainakin totta toinen puoli, ja jos aikaa ja tilaa olisi, voisin esittää sanomalleni lisätodisteita, mutta tämä riittäköön tällä kertaa.
Vielä sanon vain, että kyllä minä muistin hyvinkin tuon vuoden 2007 vaalien tuloksen ja demarien tippumisen toiseksi suurimman puolueen asemasta kolmanneksi, ja siksihän kepun hallituskumppaniksi vaihtui toiseksi noussut kokoomus, mutta tarkoituksella jätin sen oikaisematta tuolle, joka asian esille otti, sillä ajattelin siihen kyllä jonkun kepulaisen tarttuvan. Niin tekikin Pystyyn_kuollut, joka on niitä harvoja kepulaisia täällä, joilla tuollaistakin tietämystä on; muilta palstakepuleilta asia olisi jäänyt silleen, var,maan myös sinulta.
Kas Enskaa, kun olet noussut haudastasi entistä kehumaasi alaistasi tervehtimään! Koskahan tulee Kekkonen kiittämään minua tutkielmastani, josta juuri olaitoin pätkän tuolle joseph.portalle?
Eiköhän se ole niin, että Keskustan puheenjohtajan velitsee puoluekokous joka kyllä tulee ajallaan. Siellä sitten katsotaan onko Kiviniemellä haastajaa, ja jos on niin kuka.
Mikähän siinä muuten mahtaa olla, että naispuoliset puolueiden puheenjohtajat tuppaavat samaan puolueensa kannatuksen laskuun? Niin kävi Vihreille Anni Sinnemäen johdolla, niin on käynyt sekä SDP:lle (Heinäluoma Urpilainen) että Keskustalle kun mieshet väistyivät johdosta. (Huom! Heinäluomaa ei voi laskea miesten sarjaan). Eikä Kristillisilläkään kauhean kovaa mene Räsäsen johdolla. Jäätteenmäki oli aikanaan jonkinmoinen poikkeus saaden Keskustan nousuun, mutta hänen ajoistaan onkin kohta vuosikymmen.
sekoitat tahallasi asioita. avauksesi ja kysymykseni koski kepua ja kepun puheenjohtajaa. pressavalinnat on eri juttu.
kepun johdon valitsee paikallisosastojen edustajat, eikä siellä ruplia ole näkynyt ja monet puoluekokoukset ovat osoittaneet ettei siellä kuvia kumarella
Tässä vähän ihmetyttää tuo DEMAREIDEN euroopan ytimeen pyrkiminen, kun siellä asuneena suurin osa saksalaisista ei tiedä suomesta yhtään mitään. Toiseksi suurin osa saksalaisista ei näe mitään järkeä asuttaa helsinkiä(jääkarhut kävelee kaduilla). Tai joku inuiittien ja maahisten napapiiri(rovaniemi)? Lisäksi on hauska havaita, että suomi aikoo vaikuttaa euroopan ytimessä! Jos Saksalaisia ja Ranskalaisia on yhteensä 150miljoonaa ja suomalaisia 5miljoonaa, mitä vaikutusmahdollisuuksia suomella on demokraattisessa euroopan liittovaltiossa. Ei yhtään mitään, Ei yhtään mitään. Ja joka tuosta ei ymmärrä, niin ihme on! Suomen kannattaisi keskittyä esim. pohjoismaiden tiiviimpään yhteistyöhön.
Itsekään en näe mitään järkeä keskieuroopasta katsottuna, että täällä ikiroudassa joku viitsii vielä asua ja kaikista naurettavinta on toi tyhmä maan viljeleminen, kun se ei tuota mitään. Olette tyhmiä kaikki helsinkiläiset!
Jostai täältä luin, että sama kun kuusamolaiset pyrkisivät helsingin ytimeen vaikuttamaan. Hah hah!!! Mutta eipä siinä, kyllä raha varmaan kelpaisi helsinkiläisille!
Kyllähän tämä suomi joudetaan ajamaan alas niin kuin paperitehtaat, nyt ei eletä enää tunteella vaan pelastetaan maailmaa ja täällä asuminen on egologisesti kannattamatonta.
Taloja pitää lämmittää jne...huh huh. Mutta alasajo pelastaa euroopan!!! Älkää äänestäkö Väyrystä, se vastustaa kaikkea tätä hienoa ekologista eurooppalaista kehitystä!
Tuomo Puumala
Siinä se!
Kas, kas! Onhan joku ilmeinen kepun kannattaja uskaltanut nimetä suosikkinsa! Ei huono valinta, luulen. Mutta jos minä olisin valitsemassa, niin kyllä se olisi Mauri Pekkarinen.Ellei sitten ehdolla olisi Paavo Väyrynen, joka lienee jo ´keväällä toipunut presidentinvaali-pettymyksestään. Iälle ja kokemukselle pitää antaa sille kuuluva arvo.
Kyllä näkyy kovasti ”ahistavan” eräitä kepulireppanoita. Kun he eivät saa enää kaipaamaansa huomiota avauksilleni törkyilemällä, ovat alkaneet tehdä omia avauksiaan suurimmaksi uskomastaan miehestä, kapista, tosin itseään suuremmiksi ihan oikein uskomiensa nimillä – eihän mitätön pikku-reppana reppana kehtaisi itsenään esiintyä. Taitaa noita tuollaisia avauksia olla etusivulla puolenkymmentä, vaikka muutaman niistä jo lienee ymmärtämätön ylläpito poistanut.
Mutta kun he niin kiihkeästi ilmoittavat, että vain minä heidän mielissään olen, niin palkitsen toki heidät laululla, joka kuvaa heidän tunteitaan:
SÄ KUULUT PÄIVÄÄN JOKAISEEN (Sävel Reino Markkula, sanat Juha Vainio, ihan pieni mukailu Vaari.valpas
Sä kuulut päivään jokaiseen,
sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain,
miete myös viimeinen.
Sä kuulut nousuun auringon,
sä liityt kuutamon siltaan.
Oot aamukaste, iltarusko,
laulu yölintusen.
Nään lentävän taivaalla tähden:
se kapi on, ajattelen!
Pois toisien luota jos lähden,
sen luota mä lähtisi en.
Sä kuulut päivään jokaiseen,
sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain,
miete myös viimeinen.
Sä kuulut päivään jokaiseen,
sä kuulut aamuun ja iltaan.
Tuot päivään riemun, vaikk se vie mun
kaipuuseen niin kalvavaan.
Sä kuulut nousuun auringon,
sä liityt kuutamon siltaan.
Vain kapi mulle on aivan kaikki
kauneus päällä maan.
Kun hiljaa soi kuiskaus tuulen,
sen kuiskaavan kuvittelen.
Kun palstalla viisaita kuulen:
se kapi on, tunnenhan sen.
Sä kuulut päivään jokaiseen,
sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain,
miete myös viimeinen
Joku tuolla ilmeisesti poistetuksi tulleella avauksellaan piti sopimattomana, että käytän tuossa pohjana Juha Watt Vainion tekstiä, jonka Junnu hänen kertomansa mukaan kirjoitti kossupulloa tarkoittaen. Voi olla, että Junnun mielessä oli aina kossu (ennen kuin hän raitistui – liian myöhään), ja siitähän kukin laulaa, mikä on hänen ajatuksissaan. Näin ollen tuo lauluni sopii kepuleille niin hyvin, että Junnu varmaan tuon muunnokseni hyväksyisi todeten, että ”hyvä, Jorkka, olet oivaltanut oleellisen”.
Todellisena historian harrastajana, itse asiassa sitä sivuaineena yliopistolla opiskelleenakin, olen (jo aiemminkin) lukenut noita kirjoituksiasi. Kovin pitkäpiimäisiä ja yksilmäisiähän ne ovat, joten toivottavasti ainakin esittämisesi paranee romaanitaiteeseen heittäytyessäsi.
Mutta keskustellaanpa hiukan noista kirjoitustesi (tutkielmiahan ne ei ole missään tapauksessa) henkilöistä, Tannerista ja Kekkosesta.
Hehän olivat niin Jatkosodan aikana kuin sen jälkeenkin tavallaan työpari, samalla asialla kumpikin. Jatkosotaa ennen ja sodan alkuvaiheessa kumpikin ilmeisen aidosti saksalaismyönteisiä, mutta keväästä -43 molemmat rauhanopposition miehiä. Tanner toimiessaan valtionvarainministerinä, nimitti Kekkosen virastoasiain valtuutetuksi. Tuohan oli peitevirka sille, että Kekkonen saattoi toimia Tannerin edusmiehenä mm.Tukholmassa luoden kontakteja eritoten läntisiin tiedustelupalveluihin mutta myös mm. Jelisejeviin, joka sitten syksyllä -44 ilmaatuikin ensimmäisten Neuvostoliiton edustajien joukossa Helsinkiin
Tanner oli aktiivisesti ajamassa Suomen rauhanpyrkimyksiä alkuvuodesta -43, mutta Saksan tiukan vastustuksen ja jopa ajoittaisten ase- ja viljatoimitusten keskeytysten pakottamana joutui mukautumaan tilanteeseen. Se ei siis kuitenkaan estänyt häntä Kekkosen avulla pitämästä yhteyksiä noihin edellä mainituihin tiedusteluelimiin. SDP:ssähän oli voimakas rauhanoppositio, ja mm silloinen SAK:n puheenjohtaja Eero A Wuori vuoti jatkuvasti tietoja (Tannerin tieten) venäläisille.
Sodan jälkeen Tannerin ja Kekkosen tavoite oli sama, kommunismin ja NL:n vaikutuksen minimointi maassamme. Keinot vaan olivat erilaisia. Kekkonen katsoi myöntyvyyden paremmaksi, Tanner kannatti passiivista vastarintaa. Valvontakomission Zdanov ja Orlov hyväksyivät Kekkosen ajatuksen, että ns. radikaalin porvariston tukeminen oli Neuvostoliiton omien etujen mukaista. Näin Kekkonen sai Maalaisliitolle hyväksynnän Moskovassa.
Tannerin sotasyyllisyys tuomiosta on usein syytetty Kekkosta. Siinä Kekkonen lopulta taipui NL:n vaatimuksiin, mutta Tannerin saaminen tuomittavaksi oli Stalinin henkilökohtaista kaunaa, ei asiallista asiaa. Stalinin kauna juontui syksystä 1917 kun Lenin laittoi hänet agitoimaan SDP välittömään vallankumoukseen. Stalin kuitenkin epäonnistui Leninin tehtävässä. Hän ei saanut kaikkia suomalaisia sosialidemokraatteja vallankumouksen tielle ja syynä oli Tanner.
Vielä Moskovan neuvotteluissa 1939 Tanner kertoi Stalinille olevansa edelleen menshevikki, vähemmistöläinen.
Kekkosen ja Tannerin välillä ei olluut sellaista juopaa kuin vaikkapa Lasse Lehtinen koettaa todistella. Näillä kahdella oli hyvinkin yhtenevät tavoitteet. Kekkonen vaan sai itsensä niitä toteuttamaan.
Voit ihan vapaasti kommentoida noita totuuksia joita sinule opetin
Huomaan, että olet kyllä historiaa lukenut ja hyvin sitä tunnetkin. Mutta kun väitetään, että jokainen sukupolvi kirjoittaa mieluisensa historian, oletan, että olet minua sukupolvea nuorempi, ja siksi kirjoitat – olet ehkä lukenutkin – samoista asioista toisenlaista historiaa kuin minä.
Hyvin tuntemiani tosiasioitahan tuossa tuot esille, mm. Tannerin ja Kekkosen suhteista – perheystäviähän he olivat, ja Kekkosen kaunis puhe Tannerin 60-vuotispäivänä on hyvin tunnettu – mutta sodan jälkeen heidän tiensä erkanivat varsin erilaisista syistä kuin kertomistasi. Tanner pysyi loppuikänsä vakuuttuneena siitä, että Kekkonen oli osasyyllinen siihen, että hän tuli tuomituksi sotarikollisena, eikä Tannerin käsitys ollut perusteeton, ja se kalvoi Tanneria erityisesti siksi, että hän oli aina ollut rauhan mies ja Kekkonen sotakiihkoilija, kunnes hän henkensä pelastaakseen käänsi takkinsa v. 1943.
Ei kai kukaan ole täysin puolueeton näkemyksissään historiastakaan, päivänpolitiikasta puhumattakaan. Tunnustan, että vaikka olen puolueisiin ehdottomasti sitoutunut, enkä nykyisiin demareihin päin juuri kallellanikaan, ehkä hiukan minunkin näkemyksiini niin Kekkosesta, Tannerista kuin noista vaaran vuosistakin kertoessani on vaikuttanut tannerilaista sosialidemokratiaa kohtaan tuntemani arvostus. Sen sosialidemokratian edustajiahan olivat myös nuo sodanjälkeiset demarien johtomiehet, joiden ansioksi mm. brittieversti J.H.McGill lukee sen, ettei Suomi joutunut Tshekkoslovakian tielle; taidan viitata vaaran vuosia koskevassa kirjoituksessani häneenkin, mutta jos et häntä tunne, niin suosittelen tutustumista hänen tähän kirjaansa:
http://www.huuto.net/kohteet/jhmagill-tasavalta-tulikokeessa-weilin-goos-1981-2p/196008557
Sinulla sen sijaan on ilmiselvästi ollut historian opintojesi omaksumisessa päällä kepulainen suodatin, tai ainakin se on tullut myöhemmin, sillä vastineesi on todella sen läpi suodatettu.
Muuten, älä huolehdi romaanistani ja kyvystäni sen kirjoittamiseen. Muistutan, että Väinö Linnalla oli paljon vähäisempi koulutus- ja opiskelutausta kuin minulla, ja melko hyviä tai ainakin kovin suosituiksi tulleita romaaneja hän kirjoitti, vaikkei hänen oma elämänsäkään sotakokemuksia lukuunottamatta – ollut ollenkaan yhtä moninainen kuin se, jonka minä olen saanut elää.
Vielä huomautan, että vaikka olet näköjään jonkin verran historiaa lukenut, ei sinusta sentään opettajakseni olisi, ei noilla asenteilla, jotka käyvät ilmi vastineesi rivien välistä ja vähän riveiltäkin.
Hups! Tietenkin tarkoitin, että unnustan, että vaikka olen puolueisiin ehdottomasti sitoutumaton.
>>Vielä Moskovan neuvotteluissa 1939 Tanner kertoi Stalinille olevansa edelleen menshevikki, vähemmistöläinen.
Unnusta mitä unnustat.
"Tunnustan, että vaikka olen puolueisiin ehdottomasti sitoutunut, enkä nykyisiin demareihin päin juuri kallellanikaan"
Tuossa tuli kaikki oleellinen.
Olet ehdottomasti sitoutunut kahteen puolueeseen, Kepuun ja demareihin. Kepuun tällä saitilla sitä kaunaten, ja muutoin olet täysdemari. Kaikestahan sen näkee. Kokoomusta olet todellakin saattanut äänestää, mutta vain koska se on suurin puolue, ja sinulle yhtä tärkeää kuin olla omasta mielestäsi kaikessa oikeassa on olla voittajan kyydissä. Niinpä olet saattanut jopa demariutesi uhrata äänestääksesi sitä, joka näyttäisi menestyvän. Siis viime aikoina Kokoomusta. Varmaan olisit äänestänyt persuja jos olisit ennakkoon tiennyt heidän jytkynsä.
Toinen oleellinen asia tuossa on tuo viimeinen sana: "kallellanikaan"
Oikein tuo tietysti sanotaan "kallellaankaan". Mutta kun sinulle itsesi esiintuominen on niin tärkeää, niin suomen kielikin joutaa raiskata jotta tekstiin saadaan tuollainen minä minä muoto. Tuo "kallellanikaan" kun tarkoittaa "ei minun Kallellakaan".
Vai kertooko se sittenkin vain erittäin heikosta suomen kielen taidostasi?
Unnustan
Palstan parasta luettavaa tarjoilee nimenomaan juuri Jorma Korhonen ja juuri siitä syystä eräät kateelliset koettavat suoltaa paskaansa hänen avauksiinsa saadakseen ketjut poistatettua.
Antti Rantakangas olisi mielestäni sopivin ehdokas puheenjohtajaksi kepulle.
En väitä vastaan. Kyllä Rantakangas olisi minunkin mielestäni juuri sopiva puheenjohtaja - nimenomaan kepulle;))
Hyvää yötä!
Avaukseni on taas tuottanut melkoisesti satoa, vaikka se on johtanut hieman sivujuonteillekin, mielenkiintoisille tosin. En tällä kertaa itsekään ole ollut siihen ihan syytön, kun olen ottanut esille eräitä muita asioita, kun tuo Kiviniemen kohtalo ja hänen seuraajansa arvuuttelu ei näy kovin kiinnostaneen. Muutama kannanotto siitäkin asiasta on kuitenkin tullut, kiitos niistä.
Kun nyt taas on tavanomainen aika vaarille mennä kirjan kanssa vuoteeseen - kirja on tällä kertaa Martti Ahtisaa´ren elämäkerta, jossa en vielä ole päässyt kovinkaan pitkälle, kun on ollut paljon muuta, mm. tuo oma romaaniprojektini - joten toivottelen vain kaikille
hyvää yötä!
Sain täysin yllättäen tietää rutiinijutussa, että minulla onkin pintasyöpä. olin 25 vuotias. Tutkimukset aloitettiin kun tätä epäiltiin ja en vielä tiennyt oliko kyse syövästä vai lievemmästä asiasta. Olin niin ahdistunut, että välillä vaan itkin lattialla ja tunsin sekoavani. Lopulta todettiin vain pinnallinen syöpä, joka hoidettiin leikkauksella. Kontrolloidessa käyn vielä muutaman vuoden ajan säännöllisesti.
Minä olen nyt sitä mieltä, että tuo sairastuminen oli kohdallani ok asia. Ymmärsin, että elämä ei ole käsissämme ollenkaan. Sanoin läheisilleni, että minua ei saa enää vakuuttaa kun kyselen sairauksista ja lisäksi luin kirjan kerrasta poikki. Suosittelen kaikille pakko-oireista kärsiville. Tajusin kärsiväni luulosairaudesta ja jouduin rajoittamaan käytöstapojani hyvin radikaalisti. Alussa ne pelot ja yllykkeet tulivat todella lujaa päälle. Onko rintasyöpä/leukemia ja teki kokoajan lähes hysteerisesti mieli tarkistella kaulaa. En vain enää lähtenyt siihen mukaan! Lopetin sen kyttimisen ja tarkkailun koska se oli sairasta! Olin aivan sairastunut siitä murehtimisesta ja pelkäämisestä, olin aivan poikki. Tajusin, ettei näin voi elää.
Vitsi esikuntakapteenista
Kauan sitten sotaharjoituksessa prikaatin komentaja päätti lähteä tarkastamaan ETp:aa (elintarvikkeiden täydennyspaikka). Mukaan hän otti myös esikunnasta kapteenin, mutta unohti paluumatkalla ottaa mukaan.
Siihen aikaan liha oli vielä elävänä täydennyspaikalla. Siellä oli havaittu erään sian olevan oivallinen suunnistaja. Koska kapteeni ei osaanut suunnista, laitettiin sika oppaaksi.
Aikansa sian kanssa tallusteltuaan kohtasi kapteeni sotilaspoliisit. He ihmettelivät kovasti kaksikon kokoonpanoa ja kysyivätkin asiasta, jolloin sika sanoi saattavansa kolmen ruusukkeen herraa kauas esikuntaan.
P.S. Tämä on ihan itse mukailtu Harlemin neekeri ja sika vitsistä.
Toivottavasti evp virkaveljeni ilahtui suuresti koska vaikutaa masentuneelta.
Sopivia ehdokkaita ovat myös Merisalo, Keva-Kauppinen ja Kellari-Korhonen. Näillä olisi taitoa ja kykyä käyttää jäljellä olevaa puoluekoneistoa ja luottamustehtäviä käytännön liiketoimintaan, joka turvaa kepun rahoituksen myös jatkossa.
Kun maalaisliitto-kepu on zhirinovskin sisarpuolue, desantti batman olisi mainio suhteiden rakentaja kepun itäisimmän piirin ja erityisesti puna-armeijan suuntaan. Näin K-linja voisi jälleen palauttaa täysimääräisen asemansa veteraanien kyykyttäjänä ja politiikan vehkeiljänä.
Ja vieläkö Hymy-Eikka ottaisi vastuuta kepusta, jotta hän saisi lopulta läpi uuden itsenäisyyspäivän 19. syyskuuta....
Alla hyvä kirijootus
Tässä vähän ihmetyttää tuo DEMAREIDEN euroopan ytimeen pyrkiminen, kun siellä asuneena suurin osa saksalaisista ei tiedä suomesta yhtään mitään. Toiseksi suurin osa saksalaisista ei näe mitään järkeä asuttaa helsinkiä(jääkarhut kävelee kaduilla). Tai joku inuiittien ja maahisten napapiiri(rovaniemi)? Lisäksi on hauska havaita, että suomi aikoo vaikuttaa euroopan ytimessä! Jos Saksalaisia ja Ranskalaisia on yhteensä 150miljoonaa ja suomalaisia 5miljoonaa, mitä vaikutusmahdollisuuksia suomella on demokraattisessa euroopan liittovaltiossa. Ei yhtään mitään, Ei yhtään mitään. Ja joka tuosta ei ymmärrä, niin ihme on! Suomen kannattaisi keskittyä esim. pohjoismaiden tiiviimpään yhteistyöhön.
Itsekään en näe mitään järkeä keskieuroopasta katsottuna, että täällä ikiroudassa joku viitsii vielä asua ja kaikista naurettavinta on toi tyhmä maan viljeleminen, kun se ei tuota mitään. Olette tyhmiä kaikki helsinkiläiset!
Jostai täältä luin, että sama kun kuusamolaiset pyrkisivät helsingin ytimeen vaikuttamaan. Hah hah!!! Mutta eipä siinä, kyllä raha varmaan kelpaisi helsinkiläisille
Nykyisen Kiviniemi-Cityläisten logiikka pysyä vallassa on että saadaan useampi marin vastaehdokas eri suuntauksilta, joilloin vastustajat syö toisensa ja ns "vanhaslaiset" saa marin läpi edelleen.
Mikälli Maria vastassa on vain yksi ehdokas. On Mari mennyttä varmasti.
Jospa kepu valitsis puheenjohtajakseen Urho Kekkosen. Se kun ei ennen ole ollutkaan puolueensa puheenjohtaja. Voishan kepu muuttaa sääntöjään niin, että puolueen puheenjohtaja ei tarvitse olla elävä ihminen. Eikös se Eikka Uusitalo ehdottanut sellaista varausta Suomen presidentillekin sillon, kun hän tajusi Kekkosen olevan jo vihannes.
Soini on eduskuunan keskustan johtaja jo!
Reeni ei pärjäis ainakaan suomen politiikassa yhtään paremmin kuin "tuho" Kiviniemikään
lopetaa koko puolueen..
Virolaisen syrjäyttämisen aikaan kekkonen ja kgb:n vladimirov valitsivat väyrysen kepun johtoon. Voi olla että maalaisliitto.kepu on vanhoine ruplalainoineen ja sitoumuksineen yhä niin syvällä kremlin taskussa, että uuden kepusatraapin valitsee Kepun itäisin piiri,,,,,
olis ko tämä
http://static.iltalehti.fi/uutiset/auer_miesyst_1411SLetu_503_uu.jpg
Halukkaita ja Kyvykkäitäkin alkaa varmaan ilmaantua enemmänkin!
Ja se on marin voitto jos ehdottkkaita on paljon!
TAI SITTEN EI!
Auerista uusi jukku Vahaslainenko?
kuulla palstan tunnetusti järkevien keskustalaisten mielipide asiasta. Vai eikö se kysymys teitä vaivaa, vaikka kepu käy kuolinkamppailuaan? Mariko saa kunnian sen hautaan saattaa?