Rakkausruno syksyn aiheuttaman melankolisen tunnelman kunniaksi

Kirjoitettu laulun sanoiksi.


Väenpaljous asemalla
Aiheuttaa huimausta.
Tyttö ottaa kiinni kaiteesta,
Hän etsii tukea.
Rullaportaat pysähtyvät,
Ihmiset kangistuvat.
Tyttö lakkaa olemasta,
Pakenee maailmasta.

Muistatko kun sanoit
Menevämme yhdessä?
Muistatko kun pidit
Minua kädestä?

Minä tunnen
ailahtelevat tunnit.
pitkänmakuiset metrit.
hiljaisuudet syyssäässä.
hahmot provinssien päässä.
yhden suunnan kirjeet.
pakonomaiset irveet.
halkeavat kivet.
varttuneet ketunpoikaset.

Silta auringonpaisteessa,
Kuluttaa ihmisten jalkoja.
He pois kävelevät kiireessä.
Muistoja jättävät taaksensa.
Jättävät apeaksi,
Kyyneleet pöydälle.
Kynän viestinvälittäjäksi.
Tummat seinät ympärille.

Muistatko tunteemme,
Illat Helsingissä?
Muistatko kävelymme
Oransseissa valoissa?

Minä tunnen
itkettyneet illat.
romahtaneet sillat.
hämmästyneet mielet.
ilkkuvat tuulet.
huolestuneet tuttavuudet.
jotka muutakin halusivat olla.
kuin vain tuttavuuksia.