Parannus

XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.

Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset 12, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.

Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.

Augsburgin tunnustus!

Parannus merkitsee mielenmuutosta, jota seuraa kääntyminen jumalattomuudesta ja pahuudesta Jumalan puoleen. Mielenmuutoksen vaikuttaa Jumalan Sanan kuuleminen.

Parannuksen tekeminen ei ole elämän parantelemista, ei selkärangan kasvattamista, ei itsensä auttamista eikä se myöskään merkitse samaa kuin pelastuminen; mutta se on portti pelastuksen löytämiseen. Nimittäin ilman mielenmuutosta ja kääntymistä on mahdoton tulla paikalle, jossa uskomalla Jeesukseen saadaan synnit anteeksi.

Sekä mielenmuutoksen että pelastavan uskon synnyttää Kristuksen evankeliumin kuuleminen ja vastaanottaminen. Näin sen itse lyhyesti ilmaisten käsitän.

Muistatteko kun ruoväri sanoi " Jeesus muista minua kun tulet valtakuntaasi.."

se riittää, se riittä ja keneltäkään ei tarvitse mennä mitään anteeksiantoa pyytelemään.

Heillä ei ole mitään enempää kuin mitä itsellä on !!!

Parannus on kaikesta tietoisesta synnistä luopumista ja syntien ja syntisyytensä tunnustamista Jumalalle. Silloin käännytään pois synnistä ja uskotaan Jeesukseen Kristukseen ja tullaan Hänen luokseen syntikuorman kanssa. Synnit jätetään Jeesukselle parannuksessa. Sitten seurataan uskossa Jeesusta Kristusta Jumalan Sanaa.
Tämä merkitsee sitä että uskova pyrkii elämään puhdasta Jumalaa miellyttävää Jumalalle erotettua elämää ilman tietoista syntiä. Tämä on sitä pyhitystä jota ilman ei kukaan ole näkevä Herraa.

Sitten herää kysymys; mikä on syntiä ja mikä ei ole syntiä? Mistä kaikesta minun tulee tehdä parannus? Tässä ei ole auktoriteetti se mitä mieltä ihmiset ja kirkkokunnat ovat siitä mikä on uskovalle sallittua ja mikä on hänelle syntiä. Tässä tarvitaan Jumalan Sanaa ja sen lukemista ja tutkimista. Jumalan Sana ts. Raamatun Sana paljastaa synnin sitä lukevalle vilpittömälle ihmiselle. Sana pyhittää Sanaan uskovaa ja sitä noudattavaa uskovaa

Ef 5:25-27 "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."

Sitten on tietysti seurakuntayhteys

Ef 2:22 "ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä."

Seurakuntayhdeydessä uskova saa opetusta Sanan saarnan kautta. Jumala puhuu Sanan saarnassa ja näyttää meille mikä synti on. Joskus myös uskovien yhteydessä Jumalan Henki puhuu yksilöuskovalle profetian kautta. Silloin vastaanotin tietää että Jumala puhuu. Jumala puhuu erittäin heinotunteisesti ketään loukkaamatta. Tämä on uskovien yhteyden suuri sinaus ja salaisuus; armolahjat toiminnassa seurakuntayhteydessä seurakunnassa seurakunnan rakentumiseksi. On valtavaa olla sellaisessa yhteydessä missä usko Jeesukseen on elävä usko ja jossa Jeesus vaikuttaa Henkensä kautta.

Sitten täytyy vielä mainita että se kaikkein suurin ja vakavin synti mitä joku voi tehdä on se että hän ei usko Jeesukseen eikä tule Jeesuksen luokse eikä pyrikään seuraamaan Jeesusta Kristusta elämässään (Joh 16:8-9). Koska hän ei usko Jeesukseen eikä pyri seuraamaan Häntä, hän elää synnissä synnin harjoittajana. Hän ei silloin myöskään elä pyhityselämää. Tämä on kadottava synti ja tämän synnin alle jäävät kaikki yksittäiset synnit mitä me ihmiset pidämme synteinä. Mutta kun tästä epäuskon synnistä on tehty parannus ja uskotaan Jeesukseen ja seurataan Hänen ohjeitaan elämässämme, enää ei tarvitse kysellä ihmisiltä että onko tuo ja tuo asia syntiä. Uskova tietää mikä on syntiä ja mikä ei ole syntiä hänelle. Hän ei elä tahallisissa tietoisissa synneissä synnin harjoittajana.

Jos uskova ei kuitenkaan jostakin syystä tiedä mikä on syntiä, hänen tulee pyrkiä lähemmäksi Herraa Jeesusta. Se tapahtuu Raamatun luvun ja rukouksen kautta seurakuntayhteyttäkään unohtamatta.

Mikä on syntiä?

Raamatunkin mukaan tietty asia voi olla toiselle synti ja kauhistus, toiselle ei. Paavaliko se puhui heikosta ja vahvasta veljestä. Heikko näkee ja kokee syntiä monessa kohtaa, vahva uskova ei enää kompastu lillukanvarsiin. Raamattu kehottaa vahvempaa veljeä yhdessä ollessa pidättymään niistä asioista, jotka toinen, heikompi kokee synniksi.

No tällä kommentilla nyt ei ole juurikaan tekemistä parannuksen kanssa. Tulipahan sanottua.

Uudessa Testamentissa meillä on täydellinen parannuksen teon -malli, nimittäin Matteus!

Ei ainoastaan lopettamalla velkomisen ja välistävedon, vaan myös maksamalla takaisin riistämänsä osan.

Myös tuhlaaja-poika teki parannuksen. Hänen mielensä muuttui ja nöyryi.

Risitin on meille jokaiselle se todellinen parannuksenteon paikka. Sinne saamme jättää syntisäkkimme, kaiken sen saastan ja nöyrtyä kuten tuhlaajapoika nöyrtyi.
Mutta kuinka vaikeaa onkaan lihan nöyrtyä, liha on ylpeä ja itsekäs.
Mutta Henki on Elämä ja Hengellä voimme kuolettaa lihan teot, saada nöyrän sydämen yksin armosta, yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen!

Parannus on mielen muutos. Lihallisen mielen hylkääminen ja oikeamielisyyden eli vanhurskaan mielenlaadun valitseminen. Joka näin tekee, hänet Jumalan usko ja armo omakseen valitsee. Johannes Kastaja saarnasi parannuksen kastetta:

Luukkaan evankeliumi 1
17 "Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten - m i e l e n l a a t u u n, - näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan."

2.Timoteuksen kirje 2
25 "hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielen muutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden"

Kun Jeesus puhui epäuskoisesta ja "nurjasta" sukupolvesta, hän tarkoitti sillä - m i e l e l t ä ä n - nurjaa ja mieleltään paatunutta, lihan himojen mukaan elävää sukupolvea, [Matt.17:17, 20:15; Luuk.9:41; Apt.2:49]

parannusta tarvitsemme kaikki..seka uskomaton,etta uskovainen..taydellisyyteen meista ei kukaan ylla..siksi parantamisen varaa on joka-ainoassa.
Ap. t. 17:30
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

Synnin pettämänä alastomana ihmispoloisena olen juoksemassa Jumalaa pakoon.
Kuulen Jumalan huutavan minua: "Missä olet". Pysähdyn ja käännyn.
Olen Jumalan Kasvojen edessä. Tunnustan sen, mitä olen tehnyt.
Hän pukee minut Kristukseen. Jatkan matkaa, mutta en enää poispäin Jumalasta.

* Parannus on mielenmuutos, ensikädessä, se on vallankumous sydämessä, se muuttaa koko elämän. Usein ajatellaan, että parannus on pelkästään tapa-parannusta, se kuitenkin tulee sitten jälkijunassa, kun kasvaa uskossaan ja kiintyy Jeesukseen Kristukseen, ulkoiset paheet varisee kuin itsestään, Hengen vaikutuksesta. Jeesuksen vastaan ottaminen sydämeen, se on parannus ja mielenmuutos. Ajattelu tavat muuttuu, kielenkäyttö muuttuu monet asiat muuttuu mielenmuutoksen myötä, ja nennen kaikkea sisin muuttuu uudeksiluomukseksi.