Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kansalliskielten tukiyhdistyksen tilaisuudessa 8.11.2011
Hyvät kuulijat, bästä åhörare
Tämä on tärkeä seminaari. Kahden elinvoimaisen kansalliskielen säilymisen kannalta juuri nyt on keskeinen aika. Ilmassa on haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa on tärkeää harkita, mitä pitkän ja lyhyen aikavälin toimia tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi. Toivon tältä asiantuntevalta seminaarilta ajatuksia asian edistämiseksi alkaneella hallituskaudella.
Hallitus on sitoutunut erittäin selvästi kahden elinvoimaisen kansalliskielen turvaamisen tavoitteeseen. Hallitusohjelmassa todetaan jo johdanto-osassa, että Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan "kielellisten oikeuksien toteutumista kehitetään Ahtisaaren työryhmän esityksiä hyväksi käyttäen. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle."
Kielellisten oikeuksien pohja on perustuslaissa, ennen kaikkea sen 17 §:ssä, jossa määrätään että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tätä täydentävät perustuslain määräykset oikeudesta käyttää asiassaan omaa kieltään - suomea tai ruotsia - tuomioistuimessa ja viranomaisessa, sekä saada tällä kielellä toimituskirjansa. Julkisen vallan on perustuslain mukaisesti huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Merkitystä on myös perustuslain 22 §:llä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Kielilaki konkretisoi perustuslain määrittämien kielellisten oikeuksien käyttöä. Kielilain mukaan viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. (Kielilain 23 § eli niin kutsuttu "velvollisuuspykälä"). Lisäksi on huomattava, että kielilakiin sisältyy tärkeä määräys edistämisvelvoitteesta. Sen mukaan viranomaisten tulee toiminnassaan vaalia maan kielellistä kulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielien käyttämistä. Jos olosuhteet sitä edellyttävät, on julkisen vallan ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin kansalliskieliin liittyvien sivistyksellisten tai yhteiskunnallisten tarpeiden turvaamiseksi.
Mielestäni on lisäksi tärkeää huomioida, että erityislainsäädännöstä löytyy monta kielellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa määräystä, kuten laissa perusopetuksesta tai päivähoitolaissa, jonka mukaan lapsilla on Suomessa oikeus saada perusopetusta ja päivähoitoa joko suomeksi tai ruotsiksi.
Perustuslain ja sitä täydentävän kielilainsäädännön luoma oikeudellinen pohja on siis vahva. Yksilön kielellisten oikeuksien kunnioittaminen ei siten ole vain tahdosta kiinni, kuten joskus julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Kyse on perustuslaillisista, selkeästi oikeudellisesti velvoittavista normeista. Tätä lähtökohtaa on syytä painottaa.
Samalla haluan kuitenkin tuoda esiin käsitykseni siitä, että niin tärkeä kuin kielellisten oikeuksien perustuslaillinen pohja onkin, ei juridiikka kuitenkaan ole yksinään riittävä keino kielellisten oikeuksien edistämisessä. Tarvitaan myös myönteisiä asenteita: yhteistä tahtoa kehittää tasapuolisesti molempia kansalliskieliä ja tahtoa myös noudattaa kielilakia käytännössä.
jatkuu...
http://www.om.fi/text/Etusivu/Ajankohtaista/Ministerinpuheita/1302674317635
Hyvät kuulijat, bästä åhörare
Tämä on tärkeä seminaari. Kahden elinvoimaisen kansalliskielen säilymisen kannalta juuri nyt on keskeinen aika. Ilmassa on haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa on tärkeää harkita, mitä pitkän ja lyhyen aikavälin toimia tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi. Toivon tältä asiantuntevalta seminaarilta ajatuksia asian edistämiseksi alkaneella hallituskaudella.
Hallitus on sitoutunut erittäin selvästi kahden elinvoimaisen kansalliskielen turvaamisen tavoitteeseen. Hallitusohjelmassa todetaan jo johdanto-osassa, että Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan "kielellisten oikeuksien toteutumista kehitetään Ahtisaaren työryhmän esityksiä hyväksi käyttäen. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle."
Kielellisten oikeuksien pohja on perustuslaissa, ennen kaikkea sen 17 §:ssä, jossa määrätään että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tätä täydentävät perustuslain määräykset oikeudesta käyttää asiassaan omaa kieltään - suomea tai ruotsia - tuomioistuimessa ja viranomaisessa, sekä saada tällä kielellä toimituskirjansa. Julkisen vallan on perustuslain mukaisesti huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Merkitystä on myös perustuslain 22 §:llä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Kielilaki konkretisoi perustuslain määrittämien kielellisten oikeuksien käyttöä. Kielilain mukaan viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. (Kielilain 23 § eli niin kutsuttu "velvollisuuspykälä"). Lisäksi on huomattava, että kielilakiin sisältyy tärkeä määräys edistämisvelvoitteesta. Sen mukaan viranomaisten tulee toiminnassaan vaalia maan kielellistä kulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielien käyttämistä. Jos olosuhteet sitä edellyttävät, on julkisen vallan ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin kansalliskieliin liittyvien sivistyksellisten tai yhteiskunnallisten tarpeiden turvaamiseksi.
Mielestäni on lisäksi tärkeää huomioida, että erityislainsäädännöstä löytyy monta kielellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa määräystä, kuten laissa perusopetuksesta tai päivähoitolaissa, jonka mukaan lapsilla on Suomessa oikeus saada perusopetusta ja päivähoitoa joko suomeksi tai ruotsiksi.
Perustuslain ja sitä täydentävän kielilainsäädännön luoma oikeudellinen pohja on siis vahva. Yksilön kielellisten oikeuksien kunnioittaminen ei siten ole vain tahdosta kiinni, kuten joskus julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Kyse on perustuslaillisista, selkeästi oikeudellisesti velvoittavista normeista. Tätä lähtökohtaa on syytä painottaa.
Samalla haluan kuitenkin tuoda esiin käsitykseni siitä, että niin tärkeä kuin kielellisten oikeuksien perustuslaillinen pohja onkin, ei juridiikka kuitenkaan ole yksinään riittävä keino kielellisten oikeuksien edistämisessä. Tarvitaan myös myönteisiä asenteita: yhteistä tahtoa kehittää tasapuolisesti molempia kansalliskieliä ja tahtoa myös noudattaa kielilakia käytännössä.
jatkuu...
http://www.om.fi/text/Etusivu/Ajankohtaista/Ministerinpuheita/1302674317635
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyvät kuulijat,
Hallitusohjelmassa mainittu kansallinen kielistrategia on erittäin tärkeä hanke. Tiedämme mm. valtioneuvoston antamien kielikertomusten perusteella, etteivät kielelliset oikeudet riittävästi toteudu käytännössä.
Selvitysten perusteella on myös tiedossa, että nuorempien ikäluokkien toisen kotimaisen kielen taidoissa on puutteita ja varsinkin poikien ruotsinkielen taito on huonontunut. Kielitaidon puutteet voivat jatkossa vaikeuttaa erityisesti ruotsinkielisten palveluiden toteuttamista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kielitaito on merkittävästi huonontunut ja tämä kehitys on pysäytettävä. Ylipäänsä, meidän nuoret oppivat liian vähän kieliä tänä päivänä. Tarvitsemme lisää kieliopetusta, ei vähemmän.
Meidän tulee etsiä tapoja vaikuttaa asenteisiin ja erilaisiin käytännön valmiuksiin. Tarvitaan keinoja tukea myönteistä asenneilmapiiriä eri tasoilla ja tarvitaan erityisesti nuorille mahdollisuus saada tietoa ja kontakteja toista kotimaista kieltä puhuviin. Tarvitaan huomiota molemmille kansalliskielille - sekä suomi että ruotsi ovat kansainvälisesti tarkastellen pieniä kieliä.
I fredags (4.11) tillsatte statsrådets kansli en styrgrupp för nationalspråksstrategin. Gruppen leds av statminister Jyrki Katainen och jag i egenskap av justitieminister fungerar som den ena av två viceordföranden. Jag är mycket nöjd med att arbetet kommer igång redan nu och att det utförs under statsministerns ledning. Det är en viktig signal att statsministern prioriterar och värnar om landets tvåspråkighet. Jag är också glad att regeringsråd Paulina Tallroth har anställts för att genomföra detta projekt - hon är en av de största språklagsexperter vi har i detta land. Arbetet vilar i trygga händer.
Viime perjantaina (4.11.) valtioneuvoston kanslia asetti kansalliskielistrategian ohjausryhmän. Pääministeri Jyrki Katainen johtaa ryhmää, ja minä oikeusministerin ominaisuudessa olen toinen ryhmän varapuheenjohtajista. Olen iloinen siitä, että kielistrategian valmistelutyö saadaan alkuun jo nyt ja että työtä tehdään pääministerin johdolla. Se on osoitus siitä, että pääministeri Katainen pitää työtä tärkeänä ja haluaa vaalia maamme kaksikielisyyttä. Olen iloinen myös siitä, että hallitusneuvos Paulina Tallroth on pestattu toteuttamaan tätä hanketta - onhan hän yksi maamme merkittävimmistä kielilakiasiantuntijoista. Työ on hyvissä käsissä.
Suomessa ei tähän asti ole ollut kansallista kielistrategiaa. Esimerkiksi Kanadassa tällainen strategia on ollut olemassa jo kauan, ja voimmekin ottaa mallia heidän kokemuksistaan. Tarkoitus on vuoden 2012 loppuun mennessä laatia pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoida sen pohjalta toimet hallituskaudelle.
Hyvät kuulijat,
Käynnistymässä on vuosisadan kuntauudistus. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhoitosektorin uudistuksilla on merkittävä vaikutus kielellisiin oikeuksiin. Tämän hallituskauden hankkeet tulevat pitkälti määrittämään, miltä maa kielellisestä näkökulmasta näyttää ja mitä palveluita annetaan.
Käynnistyneet uudistushankkeet eivät varmasti tule olemaan helppoja ja niihin kytkeytyy erilaisia intressejä. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulma otetaan riittävän painokkaasti hankkeisiin mukaan aivan alkuvaiheesta lähtien.
Riittävä tarkkuus kielellisten oikeuksien toteutumisen arvioinnissa on välttämätöntä. Sekä kuntauudistuksen että sosiaali- ja terveysalan uudistuksen yhteydessä on tehtävä kielellisten vaikutusten arviointi. Arvioinnin tulee olla riittävän pitkäjänteinen (långsiktig) ja sen tulee kohdentua palveluiden toteutumiseen. Haluan korostaa, ettei tämän luokan hankkeissa ole riittävää tehdä vähimmäisluokan kielellisten vaikutusten arviointia - eli identifioida muutamaa kielitaitoista virkamiestä - vaan todella varmistua palveluiden toteutumisesta myös pitkällä aikavälillä.
Under senaste riksdagsperiod kämpade vi med regionförvaltningsreformen där en långdragen kamp fördes om Karlebys inriktning. Nu inför de kommande förvaltningsreformerna gäller det att hålla i minnet grundlagsutskottets linjedragning då. Finns det flere alternativa administrativa lösningar att välja mellan, skall man välja den som på bästa sätt tryggar de grundläggande språkliga rättigheterna. Denna princip är mycket väl tillämpbar enligt min mening, även i kommunreformen. Det handlar om att trygga den framtida tillgången till service på de båda nationalspråken inte bara i teorin utan också i praktiken. En tydlig, klar och omfattande språkstrategi kan bli ett viktigt redskap inte bara i dessa kommande förvaltningsreformer, utan också härefter.
jatkuu...
http://www.om.fi/text/Etusivu/Ajankohtaista/Ministerinpuheita/1302674317635
Edellisellä eduskuntakaudella kamppailimme aluehallintouudistuksen kanssa, kun Kokkolan suuntautumisesta käytiin pitkällinen vääntö. Tulevien hallintouudistusten yhteydessä tuleekin pitää mielessä perustuslakivaliokunnan linjaus asiassa. Jos on mahdollisuus valita useamman hallinnollisen ratkaisun välillä, vaihtoehdoista tulee valita se, joka parhaiten turvaa kielelliset perusoikeudet. Tätä periaatetta voidaan mielestäni erittäin hyvin soveltaa myös kuntauudistuksen yhteydessä. Keskeistä on palveluiden saannin turvaaminen molemmilla kansalliskielillä myös tulevaisuudessa - ei pelkästään teoriassa vaan myös käytännössä. Selväsanainen, selkeä ja kattava kielistrategia voi olla tärkeä apuväline sekä tulevissa hallinnollisissa uudistuksissa että myöhemminkin.
Hyvät kuulijat,
Ruotsin kielen tulevaisuus maassamme lepää muun muassa koululaitoksen ja hallinnollisten ratkaisujen varassa. Hallinnollisten ratkaisujen kautta voidaan turvata kaksikielisyyttä ja kaksikielistä palvelua myös tulevaisuudessa. On kuitenkin aina muistettava että valtaväestön ymmärrys ja tuki on ihan välttämätöntä kaksikielisyyden säilyttämisessä.
On olemassa myös kolmas tärkeä väline - ruotsinkieliset tiedotusvälineet. On tärkeää, että meillä on päivittäin mahdollisuus lukea sanomalehtiä, kuunnella radiota ja katsoa tv-ohjelmia molemmilla kielellä. Sekä omalla äidinkielellään kirjoitettu että puhuttu kieli on kultaakin kalliimpaa - vaikkemme aina pitäisikään siitä sisällöstä, jota tällä kirjoituksella tai puheella välitetään.
Parhaillaan on käynnissä myös taistelu koskien Yleisradion rahoitusta. Ihmiset jättävät tv-lupamaksunsa maksamatta siinä määrin, että rahoitus on pakko järjestää jollain toisella tavalla. (Perussuomalaisten varjobudjetissa haluttiin säästää kaksikielisyydestä, ja säästö kohdistui tietenkin Svenska Yleen). Mutta vaikka meitä suomenruotsalaisia on vain reilut viisi prosenttia väestöstä, meidän tarpeemme ovat sataprosenttiset. Maassamme tarvitaan edelleen ruotsinkielistä radiota ja televisiota, sehän on sanomattakin selvää. Suomenruotsalaista kanavaa ei ole rajattu ainoastaan ruotsinkielisen väestön käyttöön, aivan samoin kuin suomenkieliset kanavat on tarkoitettu kaikille äidinkieleen katsomatta.
Hyvät kuulijat,
Tilanne tämän hallituskauden alkaessa on siis kielellisten oikeuksien kannalta poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Ongelmat kielellisten oikeuksien toteutumisessa ovat hyvin tiedossa. Kansallisen kielistrategian laatiminen pääministerin johdolla sekä merkittävät hallinnolliset uudistukset ovat myös mahdollisuus tarkastella kielellisten oikeuksien toteuttamista pitkällä aikavälillä ja luoda pohja sille, että maamme pysyy pitkään maana, jossa on kaksi kansalliskieltä.
Jos nyt epäonnistumme, on pohja kaksikielisyyden hyvälle toteutumiselle vaarassa luhistua. Jos taas onnistumme, voimme vakuuttua yhteisistä eduista molempien kieliryhmien oikeuksien turvaamisessa.
Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää yhteistyötä. Toivon keskustelua näistä kielellisten oikeuksien kannalta keskeisistä kysymyksistä tässä seminaarissa ja sen jälkeen. Kaksikielinen Suomi on aina rikkaampi Suomi.
Kiitos.
http://www.om.fi/text/Etusivu/Ajankohtaista/Ministerinpuheita/1302674317635
RKP:n linja on kuntaliitoksissa, että haetaan yhteinen alue vaikka minkälaisen kiekuran kautta jotta RKP:n enemmistöasema ja vaikutusvalta säilyy.
Missä kohtaa puhetta mainittiin saamen kielet?
Naisväki näkee kaikki asiat liian suoraviivaisesti. Siksi oikeusministerinä on naishenkilö, joka paremminkin sopisi KIRJANPITÄJÄKSI !
"Naisväki näkee kaikki asiat liian suoraviivaisesti. Siksi oikeusministerinä on naishenkilö, joka paremminkin sopisi KIRJANPITÄJÄKSI ! "
Sinä se et sitten paljon muita ihmisiä arvosta. Sinänsä jotenkin vinkeää tuo, että ajattelet muiden näkevän asiat liian suoraviivaisesti.
Kiitos infosta ja käännöksestä, vaikka siitä tuli suoraan sanoen oksettava olo.
Aivan tolkutonta svekoilua. Ei oikein osaa edes kommentoida, koska KOKO puhe oli pelkkää potaskaa.
Yksi huomio kuitenkin: Mihin on unohdettu, että Suomessa puhutaan yli 100 kieltä nykyään? Ruotsi on vain yksi noista vähemmistökielistä, sanoi laki mitä tahansa.
Koska siirrytään 1950-luvun tilanteesta njkypäivään? Elettäänkö aina menneisyydessä?
Kaksikielisyys on suurta köyhyyttä monikielisyyteen verrattuna!
Eikö paremminvointivaltio-Kataisella ole muuta hommaa kuin lipåa rikkaamman saappaita.
Noin monta sanaa sai Henriksonni puheeseensa, vaan eipä sanonut mitään. Yhden osan voisi lainata Raaseporin "neuvostolle" eli
"Sen mukaan viranomaisten tulee toiminnassaan vaalia maan kielellistä kulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielien käyttämistä. Jos olosuhteet sitä edellyttävät, on julkisen vallan ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin kansalliskieliin liittyvien sivistyksellisten tai yhteiskunnallisten tarpeiden turvaamiseksi."
Karjaalla asuu paljon suomenkielisiä lapsiperheitä (tulleet Hesasta mamuleita pakoon - vai sanoisiko että haluavat lastensa kasvaa rauhallisessa ympäristössä), ja vanhempi/vanhemmat käyvät pääkaupunkiseudulla työssä. Suomenkielisten lasten koulunkäyntiä Karjaalla on vaikeutettu jo vuosia.
Hyvä puhe. Ei sanaakaan pakkoruotsista. Seuraavakaan ei saa tarkoittaa pakkoruotsia vaan vain ruotsin opetuksen kehittämistä niiden kohdalla, jotka sitä vapaaehtoisesti haluavat lukea.
"Selvitysten perusteella on myös tiedossa, että nuorempien ikäluokkien toisen kotimaisen kielen taidoissa on puutteita ja varsinkin poikien ruotsinkielen taito on huonontunut. Kielitaidon puutteet voivat jatkossa vaikeuttaa erityisesti ruotsinkielisten palveluiden toteuttamista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kielitaito on merkittävästi huonontunut ja tämä kehitys on pysäytettävä. Ylipäänsä, meidän nuoret oppivat liian vähän kieliä tänä päivänä. Tarvitsemme lisää kieliopetusta, ei vähemmän."
Lisää kieliopetusta = turha opetus pois ja tarpeellista tilalle = ruotsin pakollisuus pois.
Olet käsittänyt väärin, että ei ollut sanaakaan pakkoruotsista. "...ruotsinkielisten palveluiden toteuttamista". Tämä puhe tähtää pakkoruotsin aikaistamiseen.
"Mutta vaikka meitä suomenruotsalaisia on vain reilut viisi prosenttia väestöstä, meidän tarpeemme ovat sataprosenttiset."
Eli 200 % kulut väestön tarpeiden tyydyttämiseksi? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää :)
Mitähän ruotsalaiset sanoisi jos suomenkieliset ruotsissa rupeaisivat hihhuloimaan Henriksonin tyyliin;)
Kuinka paljon oikeasti on ruotsinkielisisä sen 4000 yksikielisten lisäksi.
Jos otetaan seka-avioliitot ja muut kaupungistuneet kaksikieliset, niin onko hurreja edes 50.000 ??? Tuskin. Tästäkö hysteria?
Tästäkö se Kataisen 1.8 miljoonaa jeppeä tänne töihin? ruotsiksi palvelemaan???
Hulluja!
"Tarvitaan myös myönteisiä asenteita: yhteistä tahtoa kehittää tasapuolisesti molempia kansalliskieliä..."
Toisin sanoen "Lleikkikäämme, että ruotsinkielisiä on maassamme 50 %. Se on niin kivaa, haitoista viis, sillä olenhan mielipuoli suomenruotsalainen svekomaani.
Tai sitten... jos vaikka annettaisiin toisten suomalaisten elää vaikka eivät nyt sattuisikaan olemaan suomenkielisiä?
Mitäs mieltä oot muuten oppilaitosten kielikokeista, pakkomiellenet?
Toki kunhan et vaadi että suomenkielisten verorahoja menee Wahlroosin sikalan ylläpitämiseen. Sehän on itse niitä kovan linjan budjettimiehiä. Eikös se ooo tekopyhä saarnaaja jos ei elä niin kuin opettaa. Nooh sehän ei svedupellen kohdalla mitään uutta olisi.
Terveisiä Bryssleistä, josta tulin koit-Suomeen muutama minuutti sitten. Mielenkiintoinen ja avartava matka - myös kielipoliittiisesti. Ennen kaikkea tietenkin Euroopan unioni kaikkineen on nyt paljon paremmin hanskassa.
Mutta lisää viikonloppuna.
Samoin tietenkin terveiset Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta, jossa esitin tiistasina oikeuministeri A-M Henriksonin kysymyksiä, joihin vastaamisessa hänellä oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Siitäkin lisää myöhemmin.
Keinotekoisen kaksikielisyyden, keinotekoisen kansalliskielen (ruotsin) ylläpitäminen on mieletöntä tuhlausta ja yhteiskunnan resurssien väärinkäyttöä.
SUOMI VIRALLISESTI YKSIKIELISEKSI, SUOMENKIELISEKSI MAAKSI!
PAKKORUOTSI POIS SUOMESTA!