Euroopan unionille uhkaa nyt käydä kuin Neuvostoliitolle parikymmentä vuotta sitten. Minua henkilökohtaisesti kummastuttavat myös kärhämöinnit muunmuassa suojelupoliisissa sekä upseerien lähtö vanhuuseläkkeelle heti 50 ikävuoden jälkeen.
Euroopan unionin pysyminen nykymuotoisena joutuu todella kovalle koetukselle.
Kuuden valtion hiili- ja teräsyhteisönä vuonna 1951 aloittanut organisaatio on laajentunut vuosikymmenien saatossa 27 jäsenmaan ja runsaan 500 miljoonan kansalaisen taloudelliseksi ja poliittiseksi liittoutumaksi, jota yhteisen valuutan euroon käyttöönotto on tiivistänyt. Euroopan unioni EU otettiin sanana käyttöön vuonna 1992. Suomi liittyi siihen vuonna 1995.
Tavoitteena on ollut ja on Euroopan rauhanomaisen kehityksen ja taloudellisen kilpailukyvyn turvaaminen. Tämä edistää hyvinvointia. Kunnianhimoisimmat vaikuttajat puhuvat jopa Euroopan Yhdysvaltojen muodostamisesta. Nämä ajatukset lienevät työntyneet jo täysin taustalle arjen paineissa.
EU mielii laajentua. Siitä muodostuu reilusti yli 30 valtion yhteisö, mikäli kaikki jäsenhankkeet toteutuvat.
Markkinatalouden kannattajat kutsuivat Neuvostoliiton imperiumin kaudella sosialismia helkatin hienoksi ideaksi, mutta typerät ihmiset ovat pilanneet sen läpikotaisin. Tokaisu osoittautui järkeväksi kuviteltua nopeammin. Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun avautuessa.
Myös Euroopan unioni on jalo piirros. Siihen latautuu runsas kaunosieluisuus.
Mahdollista silti on EU:n hajoaminen toimimattomuuteen, jäsenvaltioiden kulttuurien erilaisuuteen. Vuosituhantisia käytänteitä ei noin vain muuteta, vaikka liituraitapoliitikot ihanuuksia pensselöivät.
EU:n jäsenvaltioiden elintasolliset erot ovat melkoiset. Suhtautuminen yksilöiden ja yhteisön velvoitteisiin vaihtelee. Rehellisyyden tulkinnoissa löytyy kuiluja. Kansallisiin tilastoihin ei sovi noin vain luottaa, vaikka niiden laatijat vakuuttavat oikeellisuutta.
Kreikan ajautuminen EU:n yhteisavun vahvaksi nauttijaksi on havainnollinen esimerkki. Tuen määrää ei vieläkään tiedetä eikä varmuutta Kreikalle lapioidun tuen takaisinsaamisesta
vallitse. Nyt Irlanti kippuroi suurissa ongelmissa. Pankit ovat höttöilleet kiinteistösijoituksissa ja muuta moitittavaa löytyy. Niin ikään Portugalin ja Espanjan kansantalouksien kestävyys surettaa. Ranskan ja Italian kuntoisuus herättää kysymyksiä.
Kuinka kauan EU:n jäsenvaltioiden sisäinen solidaarisuus kestää? Voiko asiansa mallikkaasti hoitanut Suomi sitoutua loputtomiin tukipäätöksiin? Sama kysymys koskee jokaista unionin jäsentä. Kun yksilön sanotaan olevan oman onnensa seppä, eikö sama sääntö koske valtioita ja kansoja? Itsestään selvät tuet ruokkivat holtittomuutta, synnyttävät keskinäistä epäluuloa, jopa katkeruutta, ja ovat epäoikeudenmukaisia kurinalaisesti vaalittuja kansantalouksia kohtaan.
Suomen liittyminen unioniin oli perusteltua kilpailukykymme vuoksi. Euro valuuttana sujuvoittaa asiointia. Työvoiman ja muu vapaa liikkuvuus tuottaa etuja, mutta kielteiset piirteet näkyvät talous- ja muun rikollisuuden kasvamisena. Sisäinen turvattomuus lisääntyy.
EU:lle käynee kuin Neuvostoliitolle. Turhan mahtavaksi ja sitovaksi naputeltu imperiumi hajoaa mahdottomuuteensa. Sen tilalle muodostetaan arkista järkeä kuvantava organisaatio. Ratkaisun tekevät suurvallat, ei suinkaan unionissa nättiotsaisena ajopuuna tempoileva Suomi.
Euroopan unionin pysyminen nykymuotoisena joutuu todella kovalle koetukselle.
Kuuden valtion hiili- ja teräsyhteisönä vuonna 1951 aloittanut organisaatio on laajentunut vuosikymmenien saatossa 27 jäsenmaan ja runsaan 500 miljoonan kansalaisen taloudelliseksi ja poliittiseksi liittoutumaksi, jota yhteisen valuutan euroon käyttöönotto on tiivistänyt. Euroopan unioni EU otettiin sanana käyttöön vuonna 1992. Suomi liittyi siihen vuonna 1995.
Tavoitteena on ollut ja on Euroopan rauhanomaisen kehityksen ja taloudellisen kilpailukyvyn turvaaminen. Tämä edistää hyvinvointia. Kunnianhimoisimmat vaikuttajat puhuvat jopa Euroopan Yhdysvaltojen muodostamisesta. Nämä ajatukset lienevät työntyneet jo täysin taustalle arjen paineissa.
EU mielii laajentua. Siitä muodostuu reilusti yli 30 valtion yhteisö, mikäli kaikki jäsenhankkeet toteutuvat.
Markkinatalouden kannattajat kutsuivat Neuvostoliiton imperiumin kaudella sosialismia helkatin hienoksi ideaksi, mutta typerät ihmiset ovat pilanneet sen läpikotaisin. Tokaisu osoittautui järkeväksi kuviteltua nopeammin. Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun avautuessa.
Myös Euroopan unioni on jalo piirros. Siihen latautuu runsas kaunosieluisuus.
Mahdollista silti on EU:n hajoaminen toimimattomuuteen, jäsenvaltioiden kulttuurien erilaisuuteen. Vuosituhantisia käytänteitä ei noin vain muuteta, vaikka liituraitapoliitikot ihanuuksia pensselöivät.
EU:n jäsenvaltioiden elintasolliset erot ovat melkoiset. Suhtautuminen yksilöiden ja yhteisön velvoitteisiin vaihtelee. Rehellisyyden tulkinnoissa löytyy kuiluja. Kansallisiin tilastoihin ei sovi noin vain luottaa, vaikka niiden laatijat vakuuttavat oikeellisuutta.
Kreikan ajautuminen EU:n yhteisavun vahvaksi nauttijaksi on havainnollinen esimerkki. Tuen määrää ei vieläkään tiedetä eikä varmuutta Kreikalle lapioidun tuen takaisinsaamisesta
vallitse. Nyt Irlanti kippuroi suurissa ongelmissa. Pankit ovat höttöilleet kiinteistösijoituksissa ja muuta moitittavaa löytyy. Niin ikään Portugalin ja Espanjan kansantalouksien kestävyys surettaa. Ranskan ja Italian kuntoisuus herättää kysymyksiä.
Kuinka kauan EU:n jäsenvaltioiden sisäinen solidaarisuus kestää? Voiko asiansa mallikkaasti hoitanut Suomi sitoutua loputtomiin tukipäätöksiin? Sama kysymys koskee jokaista unionin jäsentä. Kun yksilön sanotaan olevan oman onnensa seppä, eikö sama sääntö koske valtioita ja kansoja? Itsestään selvät tuet ruokkivat holtittomuutta, synnyttävät keskinäistä epäluuloa, jopa katkeruutta, ja ovat epäoikeudenmukaisia kurinalaisesti vaalittuja kansantalouksia kohtaan.
Suomen liittyminen unioniin oli perusteltua kilpailukykymme vuoksi. Euro valuuttana sujuvoittaa asiointia. Työvoiman ja muu vapaa liikkuvuus tuottaa etuja, mutta kielteiset piirteet näkyvät talous- ja muun rikollisuuden kasvamisena. Sisäinen turvattomuus lisääntyy.
EU:lle käynee kuin Neuvostoliitolle. Turhan mahtavaksi ja sitovaksi naputeltu imperiumi hajoaa mahdottomuuteensa. Sen tilalle muodostetaan arkista järkeä kuvantava organisaatio. Ratkaisun tekevät suurvallat, ei suinkaan unionissa nättiotsaisena ajopuuna tempoileva Suomi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
EU se todellakin natisee liitoksissaan ja vetelee viimeisiään.
EU se tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.Yksinkertaisesti millään maala ei ole enää varaa olla mikään EU- maa.
Euron pelastamiseksi tarkoitetut hätätoimet koituvat eittämättä euron kohtaloksi. Kaikki tähän astiset kriisitoimet euron pelastamiseksi ovat täysin epäonnistuneet ratkaisemaan EU:n rupusakkimaiden toistuvia velkakriisejä tai edes estämään kriisin leviämistä kaikkialle EU:n maihin, jopa Suomeen. EU:n rahaliiton kehittäminen mukamas vain Kreikan kriisin varjolla Euroopan Liittovaltion suuntaan ei enää pelasta euroa, vaan tappaa sen. Mitkään hätätoimet tai avustukset, lainat yms. eivät enää pelasta euroa eikä edes EU:ta saatikka sitten edes EU:n luuserimaata Kreikkaa. Eikä näin ole edes tarkoituskaan tapahtua Saksan, Ranskan ja Englannin ovelalla yhteistoiminnalla, vaan tarkoitus on ajaa koko Eurooppa ja EU Liittovaltion suuntaan, siis Hitlerin utopia Kolmannesta Valtakunnasta on par´aikaa toteutumassa. Me lahjoitimme sittenkin typeryydessämme itsenäisyytemme Euroopan johtaville valtioille.
Runsaan vuoden kuluessa euron kriisin taltuttamiseen on eri tavoin käytetty tai varattu satoja miljardeja euroja, (Suomen osalta jo 440 miljoonaa euroa), joilla ei ole kuitenkaan saavutettu toivottuja tuloksia. Kriisi on päin vastoin pahentunut ja laajentunut merkittävästi. Todella pahoja kriisimaita Kreikan lisäksi ovat: Portugali, Espanja, yhä vieläkin Irlanti ja nyt myös Italia. Rahoitusmarkkinoiden luottamus etenkin noihin Välimeren euromaihin ei ole palautunut, vaan se on entisestäänkin heikentynyt.
EU:n rupusakkivaltiot imemässä EU:ta kuiviin. Kuoleman kellot ovat jo alkaneet soida Eu:lle ja eurolle.
Euro ei kestä tätä kosmeettista tekohengitystä loputtomiin. Väärä taudinmäärittely ja näin ollen myös väärä lääkitys johtavat tätä menoa ennen pitkää potilaan eli euron menehtymiseen.
Näyttäsi, että kommunistikin on hurraamassa EU-asioista perussuomalaisille blogissaan ja perussuomalaiset kehuvat ko.kommunistia, erikoista, eikö vain.
http://hkt40.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88384-porvarillisen-fasismin-sisalto-alkaa-hahmottua
Yhteisvaluutta euron arvo jatkaa heikkenemistään ja saavuttaa Yhdysvaltain dollarin ensi vuonna, arvioi brittiläinen Centre for Economics and Business Research (CEBR) tuoreessa katsauksessaan.
Konsulttiyhtiön pääjohtaja Douglas McWilliams pitää todennäköisenä, että koko euron taru on ennen pitkää lopussa.
–Se voi tapahtua pian, tai 5–10 vuoden kuluttua. Siihen saakka varmaa on vain se, että euro pysyy heikkona, McWilliams ennustaa.
Raportin mukaan Yhdysvaltain keskuspankki todennäköisesti aloittaa koronnostot jo tänä vuonna talouskasvun vahvistumisen myötä. Euroopan heikko taloustilanne sen sijaan pakottaa Euroopan keskuspankin pitämään korot jatkossakin alhaisina.