Asia 1. Kaupungit ovat kohtalonkysymyksiä. Yhä suurempi osa suomalaisista asuu kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Kaupunkilaisen mieltä, elämäntapaa ja ympäristöä on ymmärrettävä vielä paremmin kuin tänään.
Suuri kivimuuri, keskikaupungin kortteli tai esikaupunkialue ovat kaupunkilaisen kotiseutua. Niihin liittyvät hänen lapsuudenmuistonsa, nuoruutensa villit vuodet, työvuosien asumisensa ja eläkepäivänsä. Kerrostalot, hissin kolinat, naapurien äänet, asvalttipihat, suuret koulut ja muut kaupungin merkit ovat kaupunkilaiselle oikeaa elämää, tuttua ja rakasta.
Jos keskusta haluaa olla tasa-arvoinen ja tervetullut toimija suurissa kaupungeissa, sen on aidolla tavalla hyväksyttävä tämä.
Ei niin, että päivitellään kivikylien asukkaita ahtaissa asunnoissaan vaan että tunnustetaan arvot ja ilot, jotka kaupunkilaisuuteen sisältyvät. Eikä niin, että syyllistetään niitä, jotka joutuvat muuttamaan tai haluavat muuttaa kasvukeskuksiin tai jopa pääkaupunkiseudun syövereihin.
Kaupunkilaisuuteen on oltava myönteinen ja lämmin ote. Ja kaupunkielämän kehittämisen lähtökohdat on etsittävä kaupungista itsestään, ei maaseutuidyllistä.
On nimittäin niin, että keskusta tunnustetaan tasa-arvoiseksi koko Suomen puolueeksi vasta kun sillä on riittävän vahva asema Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Asia 2. On hallittava ja osattava laajasti kaikkia politiikan lohkoja. Huomauttamista on nyt (paitsi asiassa 1.) erityisesti keskustalaisessa globaalissa osaamisessa. Sitä on liian vähän, se on liian harvojen varassa.
Maailma pienenee hurjaa vauhtia. Emme voi käpertyä itsetyytyväisyyteen. On oltava kiinnostusta paitsi Euroopan unioniin, myös muuhunkin maailmaan. Vain kiinnostuksen kautta karttuu myös osaaminen.
Asia 3. Yhteisymmärryksen vaaliminen keskustan ja ay-liikkeen välillä on välttämätöntä.
Palkka, työsuhteen pysyvyys ja muut sen ehdot sekä työolot ovat tasan yhtä tärkeitä keskustalaiselle kuin muillekin. Suuri osa keskustan kannattajista on palkansaajia. Siksi myös palkansaajajärjestöt ja niiden työ ovat keskustalle tärkeitä.
Esimerkiksi sopii työehtosopimusten yleissitovuus. Se on toteuttanut keskustalaisia tavoitteita. Se on edistänyt tasa-arvoa sekä yksittäisten ihmisten että alueiden tasolla. Yleissitovuus on merkinnyt samaa palkkaa samasta työstä eri puolilla maata.
Mutta samalla kun sanomme, että palkan on oltava sellainen, että sillä tulee toimeen, on sanottava myös, että työn teettämisenkin on oltava kannattavaa. Niin yrittäjä kuin työmies ovat palkkansa ansainneet.
Asia 4. Ja sukupuolten tasa-arvon vaatimus! Siinä on korjaamista kaikkialla, työmarkkinoillakin. Naisen ansaitsema euro on yhä vain 80 % miehen eurosta. Ongelmaa poistetaan aivan liian hidasta vauhtia – jos juuri ensinkään.
Keskustan sisälläkin on tasa-arvossa hoidettavaa. Niin on tehtävä tasa-arvosyistä mutta myös kannatuksen takia.
Moni nainen kiinnostui keskustasta vasta Anneli Jäätteenmäen myötä. Heillä ei ollut ehkä ennenkään varsinaisesti mitään puolueen politiikkaa vastaan. Mutta keskusta tuntui patriarkaaliselta isäntäpuolueelta – ja mahdottomalta vaihtoehdolta. Jäätteenmäen myötä keskusta sai uudet kasvot ja uutta, raikasta ilmettä.
Asia 5. On säilytettävä rakentavan asiapolitiikan linja. On hoidettava ihmisten asioita. Asiapolitiikan ydinasioita on kohtuullisuus, oiva hyve.
Arvostettu keskustavaikuttaja, päätoimittaja Kari Hokkanen uskoo, että keskustalaisen tyylin keskeiseksi tunnusmerkiksi nouseekin yhä voimakkaammin kohtuus. Hän antaa kauniin esimerkinkin: ”Kohtuus ahneuden vastapainona...”
”Tahto pitää (puolueella ja sen johtajilla) olla, mutta sen ilmaisemistapa ja tyyli muuttuvat yhä merkittävimmiksi”; Hokkanen sanoo.
Itse olen aikaisemmin kirjoittanut tähän lehteemme asiasta mm. näin:
”Olisimmepa kohtuullisia!
Kohtuullisia saisimme olla melkein kaikessa, toiveissamme ja odotuksissamme, myös vaurastumisessa tai uuteen innostumisessa.
On parempi saada kohtuullisesti kuin kaikki heti. Pää voi muuten mennä helposti pyörälle.
On parempi menestyä kohtuullisesti kuin kaikki voittaen. Voi nimittäin nousta hattuun.
Itsestäkin on hyvä pitää vain kohtuullisesti. Silloin näkee paremmin muutkin.”
Asia 6. Ja jos vielä säilyisi politiikassa aina tarpeellinen nöyryys. Asetelmat eivät saa muuttua sellaisiksi, joissa vastapuolet ovat poliittinen eliitti ja tyhmä kansa.
Valtiovalta nimittäin kuuluu Suomessa kansalle. On silloin sivuseikka, onko kansa tyhmä vai ei.
Näin kirjoittaa tänään Suomenmaan-lehden Juha Mauno.
Arvostan häntä Keskustan aatteen linjaajana
Kaupunkilaisen mieltä, elämäntapaa ja ympäristöä on ymmärrettävä vielä paremmin kuin tänään.
Suuri kivimuuri, keskikaupungin kortteli tai esikaupunkialue ovat kaupunkilaisen kotiseutua. Niihin liittyvät hänen lapsuudenmuistonsa, nuoruutensa villit vuodet, työvuosien asumisensa ja eläkepäivänsä. Kerrostalot, hissin kolinat, naapurien äänet, asvalttipihat, suuret koulut ja muut kaupungin merkit ovat kaupunkilaiselle oikeaa elämää, tuttua ja rakasta.
Jos keskusta haluaa olla tasa-arvoinen ja tervetullut toimija suurissa kaupungeissa, sen on aidolla tavalla hyväksyttävä tämä.
Ei niin, että päivitellään kivikylien asukkaita ahtaissa asunnoissaan vaan että tunnustetaan arvot ja ilot, jotka kaupunkilaisuuteen sisältyvät. Eikä niin, että syyllistetään niitä, jotka joutuvat muuttamaan tai haluavat muuttaa kasvukeskuksiin tai jopa pääkaupunkiseudun syövereihin.
Kaupunkilaisuuteen on oltava myönteinen ja lämmin ote. Ja kaupunkielämän kehittämisen lähtökohdat on etsittävä kaupungista itsestään, ei maaseutuidyllistä.
On nimittäin niin, että keskusta tunnustetaan tasa-arvoiseksi koko Suomen puolueeksi vasta kun sillä on riittävän vahva asema Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Asia 2. On hallittava ja osattava laajasti kaikkia politiikan lohkoja. Huomauttamista on nyt (paitsi asiassa 1.) erityisesti keskustalaisessa globaalissa osaamisessa. Sitä on liian vähän, se on liian harvojen varassa.
Maailma pienenee hurjaa vauhtia. Emme voi käpertyä itsetyytyväisyyteen. On oltava kiinnostusta paitsi Euroopan unioniin, myös muuhunkin maailmaan. Vain kiinnostuksen kautta karttuu myös osaaminen.
Asia 3. Yhteisymmärryksen vaaliminen keskustan ja ay-liikkeen välillä on välttämätöntä.
Palkka, työsuhteen pysyvyys ja muut sen ehdot sekä työolot ovat tasan yhtä tärkeitä keskustalaiselle kuin muillekin. Suuri osa keskustan kannattajista on palkansaajia. Siksi myös palkansaajajärjestöt ja niiden työ ovat keskustalle tärkeitä.
Esimerkiksi sopii työehtosopimusten yleissitovuus. Se on toteuttanut keskustalaisia tavoitteita. Se on edistänyt tasa-arvoa sekä yksittäisten ihmisten että alueiden tasolla. Yleissitovuus on merkinnyt samaa palkkaa samasta työstä eri puolilla maata.
Mutta samalla kun sanomme, että palkan on oltava sellainen, että sillä tulee toimeen, on sanottava myös, että työn teettämisenkin on oltava kannattavaa. Niin yrittäjä kuin työmies ovat palkkansa ansainneet.
Asia 4. Ja sukupuolten tasa-arvon vaatimus! Siinä on korjaamista kaikkialla, työmarkkinoillakin. Naisen ansaitsema euro on yhä vain 80 % miehen eurosta. Ongelmaa poistetaan aivan liian hidasta vauhtia – jos juuri ensinkään.
Keskustan sisälläkin on tasa-arvossa hoidettavaa. Niin on tehtävä tasa-arvosyistä mutta myös kannatuksen takia.
Moni nainen kiinnostui keskustasta vasta Anneli Jäätteenmäen myötä. Heillä ei ollut ehkä ennenkään varsinaisesti mitään puolueen politiikkaa vastaan. Mutta keskusta tuntui patriarkaaliselta isäntäpuolueelta – ja mahdottomalta vaihtoehdolta. Jäätteenmäen myötä keskusta sai uudet kasvot ja uutta, raikasta ilmettä.
Asia 5. On säilytettävä rakentavan asiapolitiikan linja. On hoidettava ihmisten asioita. Asiapolitiikan ydinasioita on kohtuullisuus, oiva hyve.
Arvostettu keskustavaikuttaja, päätoimittaja Kari Hokkanen uskoo, että keskustalaisen tyylin keskeiseksi tunnusmerkiksi nouseekin yhä voimakkaammin kohtuus. Hän antaa kauniin esimerkinkin: ”Kohtuus ahneuden vastapainona...”
”Tahto pitää (puolueella ja sen johtajilla) olla, mutta sen ilmaisemistapa ja tyyli muuttuvat yhä merkittävimmiksi”; Hokkanen sanoo.
Itse olen aikaisemmin kirjoittanut tähän lehteemme asiasta mm. näin:
”Olisimmepa kohtuullisia!
Kohtuullisia saisimme olla melkein kaikessa, toiveissamme ja odotuksissamme, myös vaurastumisessa tai uuteen innostumisessa.
On parempi saada kohtuullisesti kuin kaikki heti. Pää voi muuten mennä helposti pyörälle.
On parempi menestyä kohtuullisesti kuin kaikki voittaen. Voi nimittäin nousta hattuun.
Itsestäkin on hyvä pitää vain kohtuullisesti. Silloin näkee paremmin muutkin.”
Asia 6. Ja jos vielä säilyisi politiikassa aina tarpeellinen nöyryys. Asetelmat eivät saa muuttua sellaisiksi, joissa vastapuolet ovat poliittinen eliitti ja tyhmä kansa.
Valtiovalta nimittäin kuuluu Suomessa kansalle. On silloin sivuseikka, onko kansa tyhmä vai ei.
Näin kirjoittaa tänään Suomenmaan-lehden Juha Mauno.
Arvostan häntä Keskustan aatteen linjaajana
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se Keskusta alkaa pian olla aikansa elänyt, jos useammat kaupunkien asukkaat kävisivät äänestämässä niin keskusta häipyisi pois..
Ihmiset eivät ymmärrä tai välitä että Suomen suurin menoerä saataisi pois loisimasta veronmaksajien rahoja
Puoluetukihan meksetaan kansanedustajien määrän perusteella. Ei sillä ole vaikutusta siihen "loisimiseen" mille puolueelle se menee. Sama rahamäärä menee jokatapauksessa.
Pitkästä aikaa asiallista asiaa!
"Uskalletaan nousta niistä juoksuhaudoista ja katsoa mitä on "vastasssa"!
Ei ammuta kaikkea mikä liikkuu"!
Toivottavasti asia ymmärrettiin!
Anterolla asiallisia kommentteja vähän joka asiaan!
Tällaisilla sopuisilla kommenteilla viedään Suomea eteenpäin!
Usein kyllä kirjoittelen vähän hätäisesti, kun jälkikasvu kiilaa koneelle ja työt kutsuvat.
Viedään Suomea eteenpäin!
Lainaamasi kirjoitus osoittaa, että Keskustalla on suunnitelma Helsingin pelastamiseksi. Pelastustyöhön on saatava värvätyksi uskottavia stadilaisia. Keskusta kiinnostaa. Se on tällä hetkellä Stadin kuumin puolue. Keskustan kunnallisvaalien ehdokaslistalta saattaa löytyä yllättäviä nimiä.
Meinasin pudota tuolilta. Ihan sen takia, että viikkokausiin joku keskustalainen yrittää edes jotain asiallista. Kohtaa tulee kyllä silli parsa ja vetäiseen juttusi vessasta alas.
Siteeraamasi ukko kirjoittaa aluksi ihan hyvin, mutta loppupuolelta huomaa, että ukko tehnyt kuppia itselleen toisenkin kerran. Hokkanen ei nimittäin ole kenenkään muun arvostama kuin kepuänkyröiden. Juuri Hokkasista ja näiden impivaaralaisesta nurkkakuntaisuudesta Keskustan pitäisi irtaantua, jos mieliä saavuttaa Seinäjoen eteläpuolisenkin kansan suosio,
Aivan sovussa ja asiallisesti.
Keskusta on turvallinen ja ihmisen asialla.
Keskusta ei kieroile niin kuin kolmanneksi suurin puolue tekee.
Arvostan kyllä Hokkasta, mutta toivoisin häntä arvostelevilta vastakirjoituksia Ilkka-lehteen.
Sana on vapaa.
"Asia 3. Yhteisymmärryksen vaaliminen keskustan ja ay-liikkeen välillä on välttämätöntä.
Palkka, työsuhteen pysyvyys ja muut sen ehdot sekä työolot ovat tasan yhtä tärkeitä keskustalaiselle kuin muillekin. Suuri osa keskustan kannattajista on palkansaajia. Siksi myös palkansaajajärjestöt ja niiden työ ovat keskustalle tärkeitä"
Siis on oltava SAK:n ja kumppaneiden "siunaus" kaikelle tekemiselle.
Politiikka kuuluu puolueille ja poliitikoille, ei Ihalaiselle ja kumppaneille. Tässä se suomen suurin heikkous on.
Ammattiyhdistysliikettä , niin kuin muitakin tahoja on kuunneltava, mutta ei sitä poliittiista valtaa saa luovutta sinne oligarkeille. Somessa on ymmärretty väärin yhteisymmärrys ammattiyhdistysliikkeiden kanssa. Yhteisymmärrys on olemassa ainoastaan silloin kun sen tahtoa noudatetaan kirjaimellisesti, jos ei muuten, niin lakonuhan edessä.
Tämä ei ole demokratiaa ja minä en ainakaan sitä hyväksy. Palatkoon ammattiyhdistysliike siihen ruotuun johon se kuuluu. Ja hoitakoon suhteensa puolueisiin asialinjalla eikä pakkovallalla ja painostukselle.
Aika outo vaatimus tämä että Keskustankin pitää olla ammattiyhdistysliikeen juoksupoika ollakseen tasavertainen puolue muiden joukossa. Hehe
Tämä... no olkoon.
>Aika outo vaatimus tämä että Keskustankin pitää olla ammattiyhdistysliikeen juoksupoika ollakseen tasavertainen puolue muiden joukossa. Hehe <
Tällä hetkellä reaalipalkat nousevat kovaa vauhtia. Taitaa nousta liian kovaa globalisoituvassa maailmassa. Menee hyvin heillä, joilla on pysyvä työsuhde.
Kyllä ay-liikkeessä on jäykkyyttä, kun yritetään ratkaista työttömyys ongelmaa.
Ilmeisesti Keskustan olisi helpompi hoitaa tätä asiaa opposition kanssa mm. matalapalkka-alojen työttömyyttä vähennettäisiin valtion kannalta tehokkaimmin työnantajamaksu helpotuksin.
Matalapalkka-alojen ostovoimaa voi turvata myös veroratkaisuin ja perusturvaa kehittämällä.
Työttömyys ainakin tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja tuntuu että koko asiaa ei oteta vieläkään tarpeeksi vakavasti.